torstai 24. maaliskuuta 2011

Tietotorstai - Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä

Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä. 100 vastustamatonta lahjaa kaikkiin tilaisuuksiin.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Riitta Bergroth.
Sivuja: 176.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

Olin etukäteen aika innoissani tästä kirjasta. Teen nimittäin mielelläni ruokalahjoja ja -tervehdyksiä, etenkin jouluisin mutta myös muulloin. En ole kovin kiinnostunut näpertelystä, mutta kokkaamisesta pidän, ja kyllä ruokalahjojen kaunis paketointi tuo lopulta mielihyvää sekin.


Toivoin saavani tästä kirjasta tuoreita ideoita keittiössä syntyviin tervehdyksiin ystäville ja sukulaisille. Kirja paitsi kuulosti myös näytti houkuttelevalta. Tuossa kustantajan kuvapankista ladatussa kansikuvassa on muuten virhe - liekö pankkiin jäänyt kannen aikaisempi versio. Oikeassa kannessa sana "keittiöstä" on väriltään pinkki, mikä tekee kannesta huomattavasti hempeämmän. Olisi pitänyt ottaa oikeasta kannesta kuva omalla kameralla, mutta no, en enää jaksa kuvata ja ladata kamerasta, kun pääsin jo kirjoittamisen makuun.


(On se mukava pitää omaa blogia, kun voi tehdä tällaisia päätöksiä itse tuosta vain! Hih.)


Kirja on kaunis paitsi kanneltaan myös sisällöltään. Tekijä Annie Rigg on ruokaan erikoistunut toimittaja ja stylisti, ja kuvat ovatkin ehkä kirjan parasta antia.
Ne ovat paitsi kauniita myös muuten onnistuneita. Esimerkiksi seuraavaa kuvaa katsoessa pystyin heti aistimaan, miltä nämä "hunajakennot" maistuvat ja tuntuvat suussa. (Namilta ja huokoisen rapealta.)
Ohjeet on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, ja lopussa on vielä kansainvälinen Juhlat-osio, jossa ehdotetaan perinteisiä tai muuten sopivia herkkuja eri kulttuureiden vuosittaisiin juhliin. Haluaisin kokeilla esimerkiksi juutalaisen keittiön croissantin tapaisia, täytettyjä rugelach-sarvia.


Melko suuri osa ohjeista oli suunnattu mielestäni kunnianhimoisille kotikokeille ja etenkin -leipureille. En ole kova leipomaan tai pidä hirveästi makeasta, ja suosin yksinkertaisia reseptejä. Tätä ajatellen kirja ei ollut minulle ihan napakymppivalinta. Teoksesta löytyy runsaasti erilaisia pikkuleipä- ja makeisohjeita, ja usein lopputulos vaatii pientä hifistelyä joko kalliiden ja Suomesta hankalasti löytyvien raaka-aineiden tai monimutkaisen näpertelyn vuoksi. Varmasti ihana haaste monelle, mutta ei minulle.
Onneksi ohjeista löytyi myös suolaisia herkkuja ja yksinkertaisiakin reseptejä. Innostuin esimerkiksi tästä, sillä takapihamme jättipuskasta riittää kyllä materiaalia myös raparperivodkaan:

Ja vaikka olen alkanut pyrkiä hiljalleen yhä enemmän pois eläinperäisten tuotteiden käytöstä, marinoitu vuohenjuusto kuulostaa kyllä todella hyvältä:

Moni tekee ja saa sinappia joulutervehdykseksi, mutta eikö tämä karkea hunajasinappi näytä mukavan erilaiselta ja hurmaavan rustiikkiselta?
Kaikki kirjan ihanat kuvat eivät valitettavasti mahdu tähän, mutta näiden ja paljon makean lisäksi sivuilta löytyvät kivat ohjeet muun muassa peston, myslin, chutneyn, maustetun pähkinäsekoituksen sekä etikkakurkkujen tekoon.

Teoksen kauneudesta huolimatta annoin sille aika maltillisen arvosanan, sillä mielestäni tässä on sama vika kuin monessa muussa, etenkin alunperin ulkomailla tehdyssä keittokirjassa: Ohjeet ovat liian monimutkaisia ja eksoottisia ainesosia vaativia. Varmasti tälle on myös sopivampi lukijakunta olemassa, mutta minä kaipaisin kauneuden ohelle yksinkertaisempia ohjeita ja kotoisempia raaka-aineita.


Lahjoja keittiöstä -kirjasta on aiemmin kirjoittanut Leena Lumi.

11 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan kaunis kirja, kirjaimellisesti kuin karkki! Mutta että monimutkaisia ohjeita ja hifistelyä... Minä rakastan leipomista (pullageenit puhuvat taas), mutta sellaista mutkatonta, kuten juustokakkuja, mudcakea, pullaa, vuokaleipää, piparkakkuja. Koristeluja en jaksa enkä osaa tehdä. Siksi tämä kirja olisi ainakin minulle enemmän sellainen katsele, ihaile ja (myönteisesti) kadehdi-teos.

    VastaaPoista
  2. Minusta kuulosti, että olisin kirjasta ihan samaa mieltä kuin sinä! Nimittäin nuo kritisoimasi seikat vaikuttivat siltä, että en minäkään antaisi niistä pisteitä, ja sitten nuo esiin nostamasi ohjeet. NAM! Raparperi ja vuohenjuusto ovat herkkujani ja tuo sinappi on tosi hienon näköistä.

    En kyllä osta ikinä keittokirjoja, mutta hyvä tietää, että tällainen on olemassa. Kiitos esittelystä! :)

    VastaaPoista
  3. Muistutapa että selailen tota kirjaa kun seuraavan kerran tuun kylään - nuo ohjeet vaikuttaa juuri sellaiselta näpräilyleivonnalta mistä tykkään! Miinukset tosin vaikeasti saatavista aineksista. (Mulla menee usein hermo jo siinä vaiheessa kun leivontaohjeista löytyy kondensoitu maito, mielestäni kaikkien leivontatarvikkeiden pitäis olla lähikaupasta saatavia)

    VastaaPoista
  4. Katja, oli siellä aika paljon yksinkertaisempiakin pikkuleipä- ja esim. toffeemakeisohjeita. Makean tekeminen on vain minulle vieraampaa, niin ohjeet ei sillä tavalla sytyttäneet.

    Jenni, minä ihan tykkään keittokirjoista ja niitä tulee silloin tällöin hankittuakin (eniten saatua lahjaksi), mutta nykyisin huomaan kyllä valtaosan käyttämistäni resepteistä löytyneen netistä, ennen kaikkea kasvisruokablogeista. Lisäksi kokeilen usein jotakin arkista Yhteishyvä- ja Pirkka-lehdistä.

    Maiju, saat kirjan kyllä lainaankin, ehkä jopa omaksi. :) Ja hei, teidän lähikauppa on Kampin K-market, ja kai sellaiseksi voi laskea myös esim. Ruohonjuuren, jopa Anton & Antonin (no ok, tiedän ettei pikkuliikkeisiin tule noin vain poikettua..). Mutta en lopulta tiedä, onko kaikki kirjassa mainitut pikkujutut ihan normaaleja leipojien aineksia. :D Ja varmaan niitä voi myös jättää pois tai korvata jollakin. Kondensoitua maitoa löytyy nykyisin muuten jopa meidän piskuisesta K-kaupasta!

    VastaaPoista
  5. Tämän kirjan voisi kyllä hankkia omaankin keitto/leivonta- jms kirjojen rivistön jatkeeksi. Minusta on ihanaa tehdä viemisiksi ja lahjoiksi jotain syötävää :) Ostinkin tovi sitten Tiimarista Confetin suloisia kullan värisiä "Home made" tarroja, joita voi laittaa mukaan jos vaikka käärii sellofaaniin namia, keksiä jne.

    VastaaPoista
  6. Tämä on todella suloinen kirja, olen selaillut useasti ja huokaillut ihastuksesta. Olen kuitenkin samaa mieltä ulkomaisista keittokirjoista eli niissä on liikaa eksoottisia ja kalliita ainesosia. Meilläkin on kotona kiva pastakirja, josta mielellään tekisi välillä kivoja kokeiluja, mutta kun joka toinen ohje vaatisi tilkan vodkaa ja tilkan sherryä jne niin onpa jäänyt ohjeet kokeilematta.

    VastaaPoista
  7. Minä kerään keittokirjoja intohimoisesti (kuten teen kaiken muunkin), mutta en oikeastaan leivo. Silti tämä kirja oli minusta todella suloinen lahjakirja. Blogini täytti ystävänpäivänä 2 vuotta ja tämä oli yksi palkinnoista. Kirjan sai Rita, joka osasi tätä arvostaa. se on mukava, että oikea kirja menee oikealle henkilölle. Mieluusti olisin tämän suonut myös Susalle!


    Siis pidin tästä kirjasta, vaikka nuo makeat eivät olekaan mun juttu ollenkaan. Kaunis kirja, joka ei ylivoimainen asian harrastajalle.

    VastaaPoista
  8. Susa, Home made -tarrat olisi kyllä kivoja! Ehkäpä käyn Tiimarissa tänään. :)

    Sonja, ai teillä ei osteta vodkaa tai sherryä? Vai ne eivät säily kaapissa..? ;D Anteeksi, olen kurittomalla perjantaituulella tänään.. Ihan totta, harvemmin meilläkään sattuu baarikaapissa olemaan oikeanlaisia viinaksia, eikä kokonaista pulloa viitsi ostaa reseptiin kuuluvan tilkan takia, jos kyseinen juoma ei muuten maistu.

    Leena, lahjakirjana tämä on erinomainen! Eikä tosiaankaan varmasti liian haastava leipomista ja näpertelyä harrastavalle - ja onhan tässä muutakin. Ja ole hyvä. <3

    VastaaPoista
  9. :D Täällä ollaan kieltämättä enemmän viininaisia ja -miehiä. Tosin ei sitä viinipulloakaan viitsi yhden arkipastan takia avata, jos ei muuten tee viiniä mieli. Ja harvoin tekee, paitsi hyvässä seurassa rentoillen. No, mutta sama periaate käy kalliiden vanilijatankojen ja muiden kera, ei jotenkin raaski ostaa. No, you get the point:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...