Mitä luettais -maanantai

Pikku Karoliina lukee Aku Ankkaa

Otsikosta ja kuvasta huolimatta nyt ei ole tarkoitus käsitellä lastenkirjoja - ainakaan pelkästään. Ideanani on lanseerata näitä erilaisia viikonpäiväteemoja blogissani, ja maanantai on mielestäni oikein sopiva päivä minun ja blogin lukijoiden senhetkisten lukemisten läpikäymiseksi.


Kauhea ongelma oli keksiä tuo otsikko, koska pikkutarkkana mietin, että kyllähän kysymysmuotoisessa otsikossa pitäisi oikeastaan olla kysymysmerkki. Mutten pitänyt siitä, miltä se olisi näyttänyt.


Mitä luet? -maanantai


Ei.


Muitakin ongelmia oli. Kyllähän tämä blogi kertoo minusta, mutta Mitä luen -maanantai olisi jotenkin rasittavan itseriittoinen. Minuahan kiinnostaa muidenkin lukemiset! Mitä luet -maanantai olisikin ihan hyvä otsikko, mutta se taas jättäisi minut tavallaan ulkopuolelle.


Pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin passiiviin. Mitä luetaan -maanantai vaihtui kuitenkin leikkimielisemmäksi Mitä luettais -maanantaiksi. Tämän voi kyllä ymmärtää väärinkin, ikään kuin kutsuna lähteä mukaan lukupiiriin tai muihin yhteislukuihin, mutta näinä maanantaina on tarkoitus vain käydä läpi, mitä kukakin on juuri sillä hetkellä lukemassa. Tai aikoo lukea alkaneella viikolla. Toki näistä voi suosituksia ja ideoita napsia, jolloin otsikkokin alkaisi puolustaa muotoaan.


(Lukupiiristä tuli muuten mieleen, että menkääpä tutustumaan erinomaiseen Lukupiiri-blogiin, jonka olen aiemmin unohtanut lisätä tuohon viralliseen lukulistaani.)


Mitä te luette nyt? Mitä aiotte tai haluaisitte lukea tällä viikolla?


Minun lukemiseni näkyvät pitkälti tuossa oikealla, mutta erittelen niitä hieman: En ole viime päivinä ehtinyt lukea kovin paljon, mutta kun olen tarttunut kirjaan, olen syventynyt Essi Tammimaan Paljain käsin -romaaniin. Saan sen tänään loppuun, ja sen oheen suunnittelen tällä viikolla lukevani muitakin sisarista kertovia kirjoja, kuten Katriina Rannen Minä, sisareni, sekä Tsehovin Kolme sisarta.


Jos haluan vaihtelua, minulla on myös kaksi muuta teemaa työn alla: brittiläinen aristokratia 1900-luvun alkuvuosikymmeninä sekä Aila Meriluoto. Ensimmäistä varten minulla on kesken tietokirja Mitfordin tytöt, ja pian saan toivottavasti itselleni myös Kate Mortonin romaanin Paluu Rivertoniin. Aila Meriluodolta minulla on kesken päiväkirjakoonti Tältä kohtaa, ja lukematta on vielä muutakin Meriluotoa sekä Panu Rajalan hänestä kirjoittama elämäkerta Lasinkirkas, hullunrohkea.


Sitten on vielä ne, jotka ovat kesken ja joita haluaisin lukea muuten vain, mutta jotka odottelevat hieman taustalla - ehkä niitä hetkiä, kun mikään muu ei huvita. Pidin Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love -kirjasta todella paljon (ja yllätyksekseni en inhonnut siitä tehtyä elokuvaakaan), vaikka minulla on vähän sellainen olo, että ei sitä saisi sivistynyttä esittävä ihminen näin fanittaa. Heh. Palaan tähän ajatuskuvioon sitten, kun saan luettua tuon jatko-osan Tahdonko?. Lisäksi aloitin yhtä työjuttua varten jo kulttimainetta kirjablogeissa nauttivaa Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytäviä, mutta kirjoitin jutun lopulta kirjaa lukematta (se ei näkökulmaan nähden ollut pakollista), ja jatko jäi odottamaan muiden projektien alle. Ilman muuta haluan kuitenkin palata siihen pian.


Kaikkea en suinkaan odota lukevani tällä viikolla, mutta näistä voin valita, mitä milloinkin tekee mieli makustella. Seuraava vielä ihan sivujuonteena, mutta lisäksi luen tietenkin blogeja sekä kavereiden kuulumisia Facebookista. Muutenkin netissä tulee luettua uskomattomat määrät tekstiä päivittäin. Yritän myös lukea Hesarin joka päivä, mutta siihen kunnolla syventyminen on nykyisin niin harvinaista, että olemme miehen kanssa vähän miettineet tilauksen lopettamista. Se tuntuisi ajatuksen tasolla aivan kauhealta, sillä Hesari on tullut minulle ja meille aina, ja olen myös suuri Hesari-fani. Mutta arjen tasolla muutos tuskin olisi niin järisyttävä. Saa nähdä. Rahapulassa täytyy harkita yhtä sun toista hassua. :)


Varsinaisen Hesarin lisäksi minulla on nyt lukematta viikonlopun liitteet eli Nyt (josta olen kasvanut jo vähän ohi, mutta se pitää minua ajan tasalla TV- ja elokuvamaailmoissa) sekä Kuukausiliite (joka on uskomattoman hieno lehti). Lukemista odottavat myös tuorein, mutta jo aikaa sitten tullut Kaksplus, sekä pikkusiskon tuoma Me Naiset. Rakastan lehtiä, mutta tässä elämänvaiheessa ne jäävät helposti odottelemaan pitkiksikin ajoiksi postipinoon. Haluaisin kyllä lukea lehtiä paljon enemmän - niin kuin haluaisin tehdä monia muitakin asioita. Mutta silti olen kauhean tyytyväinen elämääni juuri tässä hetkessä. Joistakin maallisista huolista huolimatta siinä on niin paljon hyvää ja kaunista, että olisin hullu, jos en tajuaisi olla kiitollinen ja onnellinen.


Yhtä valoisaa alkanutta viikkoa myös (muille) lukijoille!