En ole sairaanhoitajan roolini takia ehtinyt juuri lukea viime päivinä. On siihen vaikuttanut moni muukin asia, kuten parisuhteiltu ja sukuloitu viikonloppu, sekä leffojen katselu iltaisin - yksin ja yhdessä. Jne. Jne. Kun olen lukenut, olen lukenut tietokirjoja, ja vaikka se on ollut ihan oma valinta, nyt alkaa olla jo kova kaipuu kaunokirjallisuuden pariin. Joko oikein viihdyttävän tai hyvin vaikuttavan kirjan. Saisi se toki olla molempiakin.
Minun piti oikeastaan kirjoittaa tänään yhdestä tietokirjasta, mutta tässä nyt menikin näin myöhään. Teemu pääsi kotiin vasta seitsemän maissa, ja sitten oli vielä sellaista tärkeää puuhaa, että lupasin hoitaa yksin kaikki lasten iltatoimet, joista raskain on Danin nukutus. Käytännössä se tarkoittaa vieressä makaamista, kunnes Dani nukahtaa, ja raskasta siitä tekee sen kesto (helposti tunti aloitusajankohdasta riippumatta) sekä se, että siinä nukahtaa lähes aina itse. Sen jälkeen on sitten ihan zombie ja on turha kuvitella tulevansa kirjoittamaan vielä terävästi tärkeistä kirjoista. Yleensä Dani sentään on unessa yhdeksän maissa, mutta nyt sairastelun aiheuttamien päivärytmimuutosten takia palasin alakertaan silmät ristissä vasta yhdentoista jälkeen. Siksi tänään vain tätä diibadaabaa. Ja lopuksi ihana laulu ihanalta Sialta.
Huomiseen! Silloin on Kirjahyllykeskiviikko, vuorossa kirjain C, ja ainakin saan puhua kaunokirjallisuudesta, vaikken vielä pääsisi sitä lukemaan. :)
Voi että, toivottavasti tuo sairastelukierre jo katkeiaisi! Tuttua huttua tuo nukuttaminen vieressä köllimällä, delegoin sen miehelle aina kun mahdollista. Ja se ajatus, että kohta pääsen lukemaan/kirjoittamaan, mutta sitten silmät vain painuvat kiinni, kuten minulla nyt... Hyvää yötä ja parempaa seuraavaa päivää!
VastaaPoistaKamala tuo mykoplasma, aivan järkkyjä tarinoita olen kuullut siitä tai siis pahinta on kai kesto :( Toivottavasti nyt tepsii antibiootti ja pääsette takaisin tavalliseen arkeen. Sympatiseeraan myös siksi, että olen saanut huonosti luettua mitään koko maaliskuussa, mutta niin se vaan vaihtelee. Elämä on :)
VastaaPoistaMukavaa päivää!
Toivottavasti tauti kuitenkin nujertuisi nyt yhdellä kuurilla ja arki siten palaisi normaaliin!
VastaaPoistaMeillä oli se viime syksy/alkutalvi kyllä taudista toiseen hyppäämistä..huoh.
Nukahtamishommiinkin täydet sympatiani. Meillä esikoisen kohdalla meni sitten 2 vuoteen saakka, että hänen vierellä piti olla siihen asti että nukahti. Ja joinakin iltoina se todellakin kesti. Ja kesti. Sitten kun kuopus syntyi, oli pakko tehdä sellainen aika äkillinen muutos siihen ja aloimme totuttamaan, että olin ensin oviaukolla istumassa, sitten jo vähän kauemapana jne. Muutaman viikon päästä hän sitten jäikin omaan sänkyyn hyvillä mielin nukahtamaan.
Mukavaa keskiviikkoa ♥
Voi, pikaista paranemista sinne! Ja toivottavasti pääsette pian takaisin normaaliin arkeen, lapset päiväkotiin, sinä kirjojen pariin jne. Minullakin tuli katkos työntekoon, kun esikoinen on kuumeinen ja tuntuu yskivän keuhkonsa pihalle (tai ainakin vedet silmissä). Minun kummitytölläni oli mykoplasma nyt talvella. Sitä taitaa olla liikkeellä. :(
VastaaPoistaJa hih, tai ei mitään hihittelemistä, mutta minä nukutan meidän A:ta, joka on viisi, samalla tavalla kuin sinä Dania! En jotenkin raaski itkettää lasta uneen, vaan jään iltasadun jälkeen tytön huoneeseen lattialle makaamaan ja pidän neitoa kädestä kiinni. Toinen käteni sitten pitääkin puhelinta sängyn alla ja surffailen blogeissa samalla kun odotan tytön nukahtamista. Konstit on monet jne.
Kirjahyllykeskiviikkoa odotankin nyt ihan erityisesti, koska C:llä alkaa moni suosikkikirjailijani.
Arkitsempit! ♥
Pienen mökin emäntä, näin toivomme! Meilläkin Danin nukuttaminen on yleensä miehen tehtävä, koska Stella taas ei kelpuuta kuin minut hoitamaan hänen iltatoimensa (jos ollaan molemmat kotona), ja näin oli myös niiden pitkien vuosien aikana, kun Stellakin piti nukuttaa vieressä.. Kiitos, tästä päivästä tulee varmasti hyvä!
VastaaPoistaanni m., tosiaan tuo mykoplasma voi olla aikamoinen riesa, ja sitä se on ollutkin jo. Lapsista ei otettu kyllä vasta-ainetestejä, mutta lääkäri päätyi samaan diagnoosiin kuin keittiölääkäri Karoliina oireiden perusteella. :) Kiitos, yritän tänään tehdä paljon kivaa ja hyödylistä, kun lapset pääsivät jo päivähoitoon.
Susa, sairastelukierteet ovat kyllä syvältä. Meillä on oltu aiemmin aika terveitä, mutta viime syksyä kyllä rikkoi lasten vesirokot, jotka vuorotellen sairastettuina veivät kuukauden arjesta. Ja olivat tietenkin etenkin lapsille tosi kurjia sairastettavia. :/
Meillä Stella oli unelmavauva, joka reiluun vuoden ikään saakka nukahti joka ikinen kerta sekä päivä- että yöunille sillä, että hänet laskettiin sänkyyn. Ihmettelin muiden vanhempien kauheita nukutustarinoita ja taputtelin itseäni selkään, kun olin niin fiksu ja hyvä äiti tässä. ;) Kostautuihan se sitten myöhemmin.
Vuoden ikäisestä 2-vuotiaaksi Stellalla meni nukutukset kausittain: välillä piti odottaa vieressä nukahtamista, mutta sitten oli taas kuukausien jaksoja, kun hän nukahti itse. Mutta kun 2-vuotiaana otettiin tutti pois, loppuivat paitsi päiväunet kotona kokonaan myös itsenäisesti nukahtaminen illalla. Noin 3,5-vuotiaaksi asti minun piti nukuttaa Stella viereen joka ikinen ilta, Teemu ei tosiaan kelvannut paitsi jos olin pois kotoa. Sitten onneksi saatiin palkitsemistaulukon avulla Stella nukahtamaan ensin itse ja sitten jopa omaan sänkyynkin. Huh.
Mutta nyt meillä on tuo Dani, joka on vauvasta asti ollut paljon huonompi nukahtaja, ja joka pitää aina nukuttaa sekä päivä- että yöunille. Olen joskus yrittänyt vain jättää Danin sänkyyn, mutta joskus 70:n kikattavan pojan petiin palauttamisen jälkeen luovutin ja menin viereen. Enkä ole jaksanut kokeilla uudelleen. Olen myös yrittänyt mennä lattialle ajatuksena juuri tuo, että siirtyisin siitä vähitellen kauemmaks ja kauemmaks, mutta Dani ei hyväksynyt sitä ollenkaan. Huoh, rasittavaahan tämä on, mutta onneksi se on yleensä miehen heiniä. ;)
Katja, voi ei, paranemisia teidän E:lle myös! Meillä lapset ovat jo sillä tavalla kunnossa, että ovat tänään päiväkodissa molemmat. Pelottaa, että tauti uusii taas pian lääkekuurista huolimatta. Tänä talvena oli tosiaan jonkinlainen mykoplasmaepidemia, meilläkinhän tämä alkoi jo tammikuun loppupuolella.
Heh, muistan jostain aiemmasta keskustelusta tuon sinun nukutustyylisi, josta olen hyvin vaikuttunut ja kateellinen. :D Voi kun voisi itsekin käyttää sen ajan noin hyvin! Joskus on ihan hyvä vain maata ja ajatella, mutta se väkisinnukahtaminen on ärsyttävää...
No niin, pian kirjahyllyä kaivelemaan. Minulla on sellainen ennakkoaavistus, että C-osioni on aika vaatimaton, mutta en malta odottaa, mitä kaikkea sieltä muilla löytyy! Ensin täytyy kuitenkin käydä suihkussa ja lähteä viemään Danin kotiin unohtunut unilelu päiväkotiin... Molemmilla lapsilla on vain se yksi oikea unikaveri, jota ilman tulee suru puseroon. Onneksi päiväkoti on sentään ihan naapurissa. :)
Tuo on totta, että se nukuttamisrumba on usein rasittavaakin. Mutta sitten taas..onhan se toisaalta jotenkin ihanaakin kun näkee, kuinka se oma lapsi rentoutuu ja rauhoittuu kun vanhempi kaverina siinä nukahtamisessa! Kyllä se jossain vaiheessa koittaa meillä kaikilla kai se aika, että melkein kaipaisi sitä yhteistä iltahetkeä, mutta sen sijaan saattaa kuuluakin: " äiti mee pois nyt, minä luen ite ja nukun!" ;)
VastaaPoistaTäälläkin jo C-lista valmiina, tosin yhtä lempparikirjailijan "kokoelmaa" lukuunottamatta aika vaatimaton se on minullakin.
Onneksi nuo lasten nukuttamiset eivät ole enää ajankohtaisia minulle, mutta tutulta tuntuu tuo mitä kerroit.
VastaaPoistaAivan ihana tuo Sian video. Työn takia opettelin tukiviittomia ja kiinnostuin siitäkin kielestä. Tuossa Sia laulaa ja käyttää viittomia niin kauniisti, että olen aivan sanaton.
Kiva, kun pidit laulusta ja videosta, Clarissa! Ja minäkin kyllä odotan aikaa, kun lasten nukuttaminen ei enää ole jokailtainen raskas rituaali... Huoh.
VastaaPoista