Minä luin sisarusteemasta viime viikolla loppuun Paljain käsin sekä Tsehovin Kolme sisarta. Minä, sisareni -romaanin odotan saavani loppuun viimeistään huomenna. Ajattelin tehdä ehkä sisarusteemastakin haasteen... Saa nähdä, mitä kaikkea huomisen Tiukkojen haasteiden tiistaista löytyy. :) Ellen tartu heti perään vielä yhteen sisaruskirjaan, jatkan varmaankin Elizabeth Gilbertin Tahdonko-teoksen sekä Aila Meriluodon parissa. Nyt ainakin.
Seuraavaksi ajattelin puhua hieman monikulttuurisuudesta kirjallisuudessa. Olen jo aiemmin maininnut, että luen mielelläni maailmankirjallisuutta ja kulttuurisia identiteettejä käsitteleviä teoksia, joten näitä Monikulttuurisia maanantaita on varmasti jatkossakin luvassa.
Mielestäni syvä ymmärrys toisten ja toisenlaisten ihmisten kokemuksia kohtaan kumpuaa usein kulttuurista. Vaikka kotimainen kirjallisuus on tärkeää ja sitä on hyvä tuntea tunteakseen itsensäkin, pidän käännöskirjallisuutta aivan yhtä merkittävänä. Se on ikkuna maailmaan ja toisten kulttuureiden ymmärtämiseen. Toki hyvä kirjallisuus itsessään ansaitsee käännöksensä – ei kaikella tekstillä tarvitse olla suurta suvaitsevaisuutta lisäävää missiota – mutta on upeaa, että voimme Suomessa lukea kirjallisuutta monilta mantereilta ja kaukaisista maista. Kiitos tästä kuuluu muiden ohella - ja ehkä etenkin - kääntäjille, jotka tekevät työtään alipalkattuina rakkaudesta kirjaan ja kieleen.
Liikkuvuuden lisääntyessä ja kulttuuristen identiteettien monimutkaistuessa yhä enemmän julkaistaan myös kirjailijoita, jotka ovat esimerkiksi syntyneet tai kasvaneet länsimaiden ulkopuolella, mutta asuneet kauan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa kirjoittaen englanniksi. Usein heidän kirjansa ovat todellisia kosmopoliittitarinoita edustaen useita eri kulttuureita ja niiden sekoituksia, ja joskus kirjailijan alkuperää voi olla hyvin vaikea päätellä. Yksi esimerkki tällaisista kirjailijoista on Elif Shafak, josta kirjoitin aiemmin täällä, mutta muitakin on.
Ishiguro ja Japani
Japani on nyt surullisella tavalla ajankohtainen, ja alkuvuoden uutuuksista löytyy Kazuo Ishiguron Yösoittoja (Tammi, suom. Helene Bützow). Ishiguro on Japanissa syntynyt, mutta jo lapsena Englantiin muuttanut ja siellä sittemmin asunut kirjailija, jonka tekstit yleisesti ottaen nähdään hyvin brittiläisinä ilman suoria yhteyksiä japanilaisuuteen. Yösoittoja koostuu viidestä erillisestä tarinasta, joista heti ensimmäinen sijoittuu Venetsiaan päähenkilöiden ollessa kuitenkin puolalainen viihdemuusikko ja amerikkalainen laulajalegenda. Maita ja kansallisuuksia siis vilisee, mutta Japanin ulkopuolella pysytään. Tyylikin muistuttaa lähinnä Paul Austeria.
Yösoittoja on luettu ainakin Erjan lukupäiväkirjassa sekä Kirjainten virrassa, ja Ishiguroa muuten Aamuvirkku yksisarvinen- ja Satun luetut -blogeissa.
Arvostettu ja äärimmäisen taitava Ishiguro vähättelee itsekin kirjojensa japanilaisia vaikutteita. Joidenkin mukaan niitä oli kuitenkin nähtävissä enemmän kirjailijan varhaisessa tuotannossa. On sanottu, että yksi harvoja Ishiguron japanilaisia esikuvia tuntuisi olevan Jun'ichirô Tanizaki. Häntäkin on käännetty suomeksi, ja äskettäin suomalaisten kirjabloggaajien perustama lukupiiri keskusteli Tanizakin Avain-romaanista (Tammi 1961, suom. Tuomas Anhava). Keskustelu löytyy täältä.
Erillinen arvio kirjasta löytyy myös blogeista Morren maailma, Lukutoukkailua ja Oota mä luen tän eka loppuun.
Tanizakin lisäksi ”oikeasti” japanilaisia suomeksi käännettyjä nykykirjailijoita ovat ainakin Banana Yoshimoto sekä Haruki Murakami, jonka uusin teos Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi, suom. Jyrki Kiiskinen) ilmestyy huomenna. Toukokuussa tulee ensi-iltaan Kazuo Ishiguron romaanin Ole luonani aina (Tammi 2005, suom. Helene Bützow) pohjalta tehty samanniminen elokuva, ja romaanista on nyt saatavilla elokuvakannellinen pokkariversio.
Aamuvirkku yksisarvinen on lukenut myös Murakamia, samoin kuin Marjis Kirjamielellä -blogista.
Muuten, Farm Lane Books -blogissa oli mielestäni otettu Japanin tapahtumat hienosti ja mielenkiintoisesti huomioon postauksessa Things I Love from Japan. Tein heti mielessäni oman listani.
Juurensa tunteva Samartin
Cecilia Samartin on myös lapsena länsimaihin muualta tullut kirjailija, mutta on urallaan valinnut Ishigurosta eroavan tien. Kuubasta Yhdysvaltoihin aikanaan paennut Samartin kirjoittaa hänkin englanniksi, mutta käsittelee kaikissa teoksissaan latinalaisamerikkalaisia maahanmuuttajia. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että psykologin koulutuksen saanut Samartin on työskennellyt useita vuosia juuri kotiseuduiltaan tulevien maahanmuuttajien parissa.
Jo ensimmäisellä suomennetulla teoksellaan Señor Peregrino (Bazar 2010, suom. Tiina Sjelvgren) uskollisen ihailijakunnan puolelleen voittanut Samartin ei pettänyt fanejaan toisellakaan käännetyllä kirjallaan. Tammikuussa ilmestynyt Nora & Alicia (Bazar, suom. Tiina Sjelvgren) on sävyltään ilkukurista Señor Peregrinoa vakavampi, mutta värikäs kuvaus ja sujuva tarina tempaavat mukaansa nytkin.
Kirjalla on yhtymäkohtia Samartinin omaan historiaan, sillä se käsittelee Kuuban vallankumousta ja kuubalaisten pakoa Yhdysvaltoihin. Samartinin kirjat ovat melko kevyttä ja helppoa luettavaa, mutta Noran ja Alician tarinassa lukija kohtaa myös raskaita tunteita ja kokemuksia. Kirjassa ei sukelleta sen syvemmin politiikkaan tai uskontoon, mutta näitä aiheita kuitenkin käsitellään osana ihmisten elämää. Ennen kaikkea Nora & Alicia on kertomus perheestä, juurista, identiteetistä ja rakkaudesta. Sekä tehokas Kuuban matkailumainos!
Señor Peregrino -blogiarvioita: Leena Lumi, Luettua, Juuri tällaista, Kirjamielellä, Morren maailma.
Nora & Alicia on vuorostaan luettu näissä: Leena Lumi, Kirjamielellä, Lumiomena, Kulttuuri kukoistaa, Kirjainten virrassa.
Ovatko nämä kirjailijat teille tuttuja? Suositteko enemmän kotimaista vai käännöskirjallisuutta? Luetteko mielellänne kaunokirjallisuutta ympäri maailmaa, vai onko miellyttävämpää pysytellä tutuissa kulttuureissa, jolloin samastuminen on helpompaa?
Ihana, kun nostit esiin näitä japanilaisia kirjoja. Minulla on ollut Japani mielessäni viime päivien tapahtumien takia. Japani on Suomen lisäksi minulle rakkain maa ja olen ollut monta kertaa ajatuksissani nyt Japanissa. Se on vaikuttanut myös luentaani ja kirja-arvioihin.
VastaaPoistaOlen lukenut enemmän kotimaista kirjallisuutta, mutta viime aikoina olen matkannut kirjainten virrassa pitkin ja poikin maailmaa. Haluaisin pian päästä Islantiin. :)
Mainitsemasi kirjailijat eivät ole vielä lukukokemuksen myötä tuttuja, mutta esim. Cecilia Samartinin kirjat ovat lukulistallani kyllä odottamassa!
VastaaPoistaMinä en tietoisesti varmaankaan suosi kumpaakaan erityisesti, siis kotimaista tai käännöskirjallisuutta..tai että se vaikuttaisi jotenkin kirjavalintoihini. Huomasin kuitenkin viime vuonna, että olin siihen mennessä lukenut huomattavasti enemmän käännös- kuin kotimaista kirjallisuutta, mutta viime vuosi muutti senkin asian :)
Minua kiehtoo todella paljon vieraat kulttuurit ja miljöö kirjoissa. Ja koska en ole paljon matkustellut ulkomailla, on ihana kirjan muodossa nojatuolimatkailla aivan erilaiseen kulttuuriin kuin omamme on. Sikäli kyllä siis kiinnostaa valita kirjoja, jotka sijoittuvat jonnekin reilusti erilaisempaan ympäristöön, esim sinne mystiseen itään jne.
Enhän minä pysy perässä ollenkaan - vai tulee uusi Murakami huomenna! Pidin hirveästi Kafka rannalla -kirjasta (siitä muuten on blogissakin) ja siitä lammasseikkailustakin.
VastaaPoistaMinä luen paljon kotimaista, mutta en silti ajattele, että se olisi jotenkin tärkeämpää kuin ulkomainen kirjallisuus. Molemmat ovat yhtä tärkeitä - samoin kuin vanhempi ja uudempi kirjallisuus. Jotenkin se vanhempi tahtoo täällä blogimaailmassa unohtua, kun uutuuksia luetaan niin paljon. Itse aion ehkä seuraavaksi tarttua vähän vanhempaan kirjaan - pinossa on mm. se Munron Kerjäläistyttö ja jotain muutakin kiinnostavaa.
Hanna, onko sinulla jo mielessä joku tietty islantilainen kirja?
VastaaPoistaSusa, muistankin puhuneeni tästä kotimaisen osuuden noususta kanssasi blogissasi. Oliko viime vuosi sitten erityisen hyvä kotimaisella kirjarintamalla, vai onko se tämä blogiharrastus joka sai innostumaan niin monista kotimaisista? Ehkä molempia, omalla kohdallani jälkimmäinen lienee suurin syy. :)
Ilse, se Murakami ei muuten ole ainakaan puhtaasti romaani, vaan kertoo tosiaan juoksemisesta. Joskin se varmasti oikeasti käsittelee paljon muutakin..
Oih, Kerjäläistyttö! Toivottavasti pääset nauttimaan siitä. <3
Tartun helpommin käännöskirjallisuuteen. Jos päädyn kotimaiseen kirjallisuuteen, minulla on sitä kohtaan valmiiksi hieman negatiivissävytteinen asenne:) Yritän korjata tilannetta lukemalla useammin kotimaista, mutta toistaiseksi ennakkoasenne on pysynyt vahvana.
VastaaPoistaKäännöskirjallisuudestakin sen verran, että senkin suhteen olen hieman kranttu. Huomaan mielummin tarttuvani länsimaalaiseen teokseen kuin kaukomaiden elämästä kertovaan kirjaan. Syynä on varmaankin se, että suureksi osaksi haluan lukea asioista, jotka jollain tavalla koen tutuiksi. Eksoottisemmat kirjat tuntuvat "aina" kertovan sodasta tai muusta loppuunkulutetusta aiheesta. Tässä on toki omaa vikaa aika paljon: kyllä niitä kirjoja varmasti muunlaisiakin olisi jos vain jaksaisi etsiä.
Nyt tuli paljon sellaista, johon tarttua. Ihan ensiksi totean, että en voi sanoa, pidänkö enemmän kotimaisesta tai ulkomaisesta kirjallisuudesta. Molemmista voi ammentaa niin paljon. Luen kaikkea muuta paitsi dekkareita ja kauhukirjallisuutta (dekkareita luin paljonkin kymmenisen vuotta sitten ja kauhukirjoja joskus teininä ;)).
VastaaPoistaJos mieli huutaa kotimaista realismia, joskus kaipaan jonnekin kauas maagisen realismin lähteille, mutta pääasiassa pysyttelen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Siksi olikin ilo lukea kirjallisuuden kosmopoliiteista. Viime vuosina olen löytänyt Afrikkaan sijoittuvan kirjallisuuden uuden nousun, mutta Afganistaniin sijoittuvia kirjoja on tullut ehkä siinä määrin, etten ole saanut niistä enää mitään uutta irti.
Olen aina (!) tykännyt Latinalaiseen Amerikkaan sijoittuvista kirjoista Gabriel Garcia Marquezista ja Isabel Allendesta alkaen. Cecilia Samartinin Nora & Alicia on hyvin kirjoitettu ja pidin siitä kovasti, mutta mietin, että onko Señor Peregrino liiankin hauska. Muistan myös taannoiset blogikeskustelut kirjan uskonnollisesta paatoksellisuudesta, mikä panee miettimään.
Japanilaista kirjallisuutta haluaisin lukea. En häpeäkseni ole lukenut kuin runoja, mutta rakastan japanilaisia tai Japaniin liittyviä elokuvia aina Studio Ghiblin piirretyistä ei-japanilaiseen Lost in Translationiin. Ilsen kesäinen (olihan se kesällä?) kirjoitus Murakamin Kafkasta rannalla sai minut varmaksi siitä, että siinä on eräs minun kirjoistani. Olen yrittänyt metsästää kirjaa kirjakaupoista, mutta se on loppuunmyyty kaikkialla. Nyyh. Pitänee varata kirjastosta ja odottaa mahdollista uusintapainosta tai kytätä nettiantikkaa. Ishiguron Yösoittoja kiinnostaa myös.
Huolestuneena seuraan uutisia Japanista. Luonnonkatastrofin ohella seuraan sydän kylmänä ydinvoimala-uutisia.
Minä olen tällä viikolla lukemassa ainakin kahta ennakkoon ei-kovin-innostavaa kirjaa. Mutta niistä lisää myöhemmin, luulen. Tai sitten luovutan ja luen jotain muuta! Hauskaa, kun voi yllättää itsensäkin. ;)
Tapanani on ollut lukea enimmäkseen käännöskirjallisuutta ja jostain syystä olen vähän vierastanut kotimaista, mutta blogivinkkien vuoksi tilanne on edes vähän tasoittunut.
VastaaPoistaTeen mielelläni kirjallisia löytöretkiä uusiin maailmankolkkiin, mutta todella moni maa on vielä kokemattakin. Toki tarjontaakin on huomattavasti enemmän länsimaista kuin vaikkapa Afrikasta!
Yksi suosikkiasioistani lukemisessa on se, että hyvän tarinan varjolla voin oppia jotain uutta jostain kulttuurista/maasta/sen historiasta/toisesta elämäntavasta/suunnilleen mistä vaan!
Ja vastaus siihen mitäs luet -kysymykseen: luen China Miévillen romaania The City & The City, jolta toivon saavani kiehtovaa kyytiä. Toistaiseksi kuitenkin paha sanoa mitään koska olen lukenut vasta muutaman sivun.
Sonja, minullakin on ollut lievää taipumusta lukea ennemmin käännöskirjallisuutta, mutta yhä enemmän alan arvostaa myös kotimaista kirjallisuutta. Siis olen minä sitä aina arvostanut, mutta maailmalta on tuntunut löytyvän varmemmin teoksia omaan makuun.
VastaaPoistaYmmärrän myös, mitä tarkoitat tuttujen, samankaltaisten kulttuurien suosimisella - se on ihan loogista ja ymmärrettävää. Minusta on tosin ollut tärkeää lukea niistä sodistakin, koska täytyy tietää, mitä maailmassa tapahtuu, mutta eihän sellaista aina jaksa. Siksi on mahtavaa, kun saa lukea kaukaisten kulttuurien arkipäivästä, etenkin jos kyseessä ovat sotaisat ja/tai köyhät kehitysmaat, joista kuulemme yleensä vain negatiivisia uutisia. Suomeksi sellaisia teoksia ei niin paljon löydy, mutta jos lukee englantia, avautuu jo ihan toisenlainen maailma. Tai ainakin paljon laajemmin.
Katja, meillä on paljon samoja ajatuksia. Tosin minä en dekkareiden ja kauhun lisäksi lue myöskään dystopioita, scifiä tai fantasiaa (ainakaan juuri) enkä ns. viihdekirjallisuutta, ellei satunnaisia chicklit-kokeiluja lasketa (minun genrejaottelussani ne eivät kuulu viihdekirjallisuuden alle, heh). Enkä nuortenromaaneja.
Olen kerännyt lähinnä afroamerikkalaisista kirjablogeista paljon kiinnostavia vinkkejä modernista afrikkalaisesta kirjallisuudesta. Olen kaivannut sieltä ehkä samaa kuin Suomesta: tavallisen keskiluokkaisen arjen kuvaajia, eli juuri ei aina sitä sotaa ja hätää. Onneksi sellaisia kirjoja löytyy ainakin englanniksi, mutta joitakin afrikkalaisia on onneksi myös suomennettu. Luin jonkin verran afrikkalaista runoutta ja proosaa opiskellessani Afrikka-tutkimusta Englannissa, mutta olin siellä vain vuoden, joten en hirveästi ehtinyt (kirjallisuutta oli vain yksi kurssi).
Minäkin olen pitänyt joistakin latinalaisamerikkalaisista, mutta hirveän paljon en ole sieltä(kään) lukenut. Äh, koko ajan tulee mieleen hyviä haasteideoita - kun vain vielä olisi aikaa lukeakin niin paljon...
Samoin japanilainen kirjallisuus on minulle aika tuntematonta. Pitkään koin Japanin jotenkin... ei nyt voi sanoa vastenmielisenä, mutta maa ja sen kulttuuri eivät kiehtoneet lainkaan. Jostakin selittämättömästä syystä. Nyt kyllä lukisin mielelläni lisää sieltäkin.
Välillä sitä miettii, miksi lukee kirjoja, jotka eivät niin innosta, kun on kauheasti sellaista, jota haluaisi ihan kuollakseen lukea. Mutta toisaalta on hyvä lukea laajasti, ja joskus miellyttävä yllätys odottaa vasta lopussa. :) Odotan mielenkiinnolla, mitä sinulla on tulossa!
Satu, sinäkin ajattelet paljon samalla tavalla kuin minä. Sinäkinhän luet englanniksi, joten onneksi tarjontaa on kuitenkin jonkin verran vaikka mistä. Pitääpä googlata tuo lukemasi kirja - ei nimittäin ole heti ainakaan nimeltä tuttu.
Minä olen ehkä aiemmin vieroksunut kotimaista kirjallisuutta,mutta nyt olen löytänyt senkin kiinnostavuuden. Mielenkiintoisia kirjoja,etenkin tuo Nora&Alicia kiinnostaisi kovasti. Tällä hetkellä loppusuoralla on Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan.
VastaaPoistaMukavaa maanantaita! Täällä aloitettiin tänään Sillanpään Nuorena nukkunut... jep, tenttiin valmistaudutaan siis. Nyt ei oikein jaksaisi (jet lagini NY:sta on mahdoton!), mutta Juhani Ahon kimppuun suunnittelen käyväni loppuviikosta. Toivon, että viikonloppuna palkitsen taas itseni jollakin ihan muulla.
VastaaPoistaMinä olen perinteisesti ollut kotimaisen kirjallisuuden ystävä, mutta nyt olen alkanut kiinnostua entistä enemmän muun maailman kirjallisuudesta. Johtuu varmaan upeista kirjablogeista, jotka esittelevät toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja ja toisaalta siitä, että nämä kotimaisen kirjallisuuden opinnot ovat kyllä täyttäneet kotimaisen kiintiön varsin tehokkaasti. Jostakin syystä erityisesti Yhdysvallat ja Afrikka kiehtovat tällä hetkellä. Ehkäpä kesällä siis sitten...
Olen lukenut paljon kotimaista kirjallisuutta pääaineeni viitoittamia polkuja pitkin. Sitten koulumaailmassa on pakko lukea kotimaista, kun siellä pitäisi vähän suosia suomalaista. Jotenkin se suomalaisuus-vaihde jäi päälle ihan senkin takia, kun kirjailijat ovat tuttuja ja tutumpia kuin muumaalaiset.
VastaaPoistaSiksi tartuin tänä vuonna haasteeseen lähteä matkalle maailmalle kirjojen myötä. Blogini kartastakin huomaa, että olen hieman kallellaan itään päin. Tosin Venäjä on niin iso maa, että näyttäisi kuin olisi puolet maailman kirjallisuudesta luettu.
Lempikirjallisuuttani ovat olleet: venäläinen kirjallisuus, eteläamerikkalainen kirjallisuus ja nyttemmin intialainen kirjallisuus. Mä aina kiinnostun yhdestä kohteesta kerrallaan ja ahmin siitä kaikkea mitä pystyn, esim. venäläis-vaiheessa luin kaikki kirjat, matkustin Venäjällä, kävin katsomassa teatterissa dostojevskit ja opiskelin kieltä. Sitten se innostus hiipui ja haihtui ja vaihtui muuksi. Nyt kun tapaan venäläisiä joka päivä ja koko ajan, niin on taas alkanut kiinnostaa kirjallisuuskin.
Ja se ihmeellinen Intia ei muutu yhtään vähemmän ihmeelliseksi, vaikka kuinka tutustuisi. Siksi en pääse maasta kirjoissakaan erooon.
Japanilainen kirjallisuus pysyy aina yhtä outona: Avain oli kiinnostava, mutta outo ja Yoshimotoa olen lukenut joskus kauan aikaa sitten. Mulla kyllä oli Japani-kausikin kun harrastin japani-lajeja ja kävin jonkun hissan kurssinkin Japanista. Tänään huolestuttaa lähinnä japanilaisen oppilaani sukulaisten ja ystävien tilanne, on juurikin noilta seuduilta kotoisin.
Ei ollut tuttuja, mutta lukemiseen houkuttavia kylläkin.
VastaaPoistaLuen molempia, ehkä enemmän kuitenkin käännettyjä, kuin kotimaisia kirjoja.
Täällähän on pitkää keskustelua! Hienoa. Itse ajattelin tarttua siihen hassuun sattumaan, että minullakin on joku ihme siskoteemaputki alkanut :) Tätä en ollut lainkaan suunnitellut, mutta nyt on vaan käynyt niin. Eli voin hyvinkin tulla mukaan tämän suuntaiseen haasteeseen...
VastaaPoistaMinä olen vierastanut tuota japania kirjallisuudessa eikä sieltä päin maailmaa tule paljoakaan luettua. Kiina? Thaimaa? Vähemmän mitään tule emyöskään austraaliasta tms. Amerikkaan muuttaneilta intialaisilta on tullut luettua useampi kirja... Venäläistä nykykirjallisuutta olisi kiinnostavaa lukea. Etelä-amerikkalainen kirjallisuus on ei ole tähän mennessä vielä koskaan oikein uponnut.
Olisi tosi mielenkiintoista kuulla noita afrikka-vinkkejä, itse olen niitä myös silloin tällöin etsinyt. Mutta summa summarum: Pohjois-Amerikkalainen, engalntilainen, pohjoismaalainen ja eurooppalainen on kaikkein tutuinta ja turvallisinta ja oman makuisinta, ja tietysti suomalainen.
Elif Shafak oli mainio esimerkki!
VastaaPoistaJossain vaiheessa minusta tuli suuri käännöskirjallisuuden ystävä. Yksi kymmenvotiskausi meni saksalaisen kirjallisuuden parissa. Se oli suomalaisuusbuumin ja venäläisten klassikoiden jällkeen. Nyt kun sitten on tullut luettua todella paljon kirjallisuutta aika eksoottisistakin maista, en useinkaan jaksa enää kiinnostua suomalaisesta kirjallisuudesta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sanon suoraan, että tuntuu tylsältä. Boring!
Edellä mainittuun en sitten ollenkaan laske runoilijoita, sillä he ovat aivan asia erikseen.
Tällä viikolla: esikoisdekkari, jonka jo tein, huomenna lumoava yrttikirja, sitten lastenkirja, jolle veikkaan lastentieto-Finlandiaa, sen jälkeen esikoisrunoteos ja kaiken aikaa luen mahtavaa romaania, josta en vielä tiedä, milloin valmistuu.
LM on nyt työmatkalla, joten olen viikon se, joka nousee aamulla klo 6 viemään Hänen Majesteettiaan ulos, vaikka olisin lukenut kuinka myöhään. Ja seuraavalla viikolla vieras Kanadasta...huoh. Minä nyt vain haluaisin lukea ja kirjoittaa.
Monikulttuurisuus on tärkeää ja minusta lasten pitäisi kasvaa siihen jo kuin suoraan. Ystäväni tekee työtä maahanmuuttajalasten parissa ja olen sitäkin kautta aika hyvin langoilla näistä asioista. Hänen kanssaan meillä on myös yhteinen kummityttö Ghanasta.
Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!
Anni.M., en ehtinyt lukea kaikkia kommentteja, mutta sinulta pisti silmään sana 'siskoteemaputki'. Lueppa sitten Susan Fletcherin Meriharakat.
VastaaPoistaMinä rakastan maailmanympärimatkoja kirjojen siivillä! Luen oikeastaan mieluummin käännettyä kuin kotimaista, tosin viime aikoina olen pitkästä aikaa lukenut taas suomalaistakin. Ja monikulttuurisuus on minulle teemana erittäin läheinen,olenhan sekarotuinen itsekin niin kuin myös perheeni. Mutta jo ennen perhettä monikulttuurisuus veti puoleensa. Ja sitähän saa mitä tilaa :D
VastaaPoistaMay, Nora&Alicia oli kyllä hyvä ja viihdyttävä kirja. Kannattaa lukea!
VastaaPoistaAmma, Sillanpää vähän tökkii minulla, mutta Juhani Aho on vanha rakastajani. ;) Ymmärrän kyllä silti, että opintojen ulkopuolella tekee mieli lukea jotain ihan muuta.
Mari A.: Kuulostaa jotenkin tutulta tuo, että innostuu aina jostakin kympillä, kunnes into aikanaan laantuu. Minussa on siis vähän samaa vikaa. :)
Pioni, kiva jos löysti jotakin mielenkiintoisen oloista. Bloggaan kyllä jatkossakin eri maiden ja kulttuurien kirjallisuudesta.
Anni m., hauskaa että sinäkin olet lukenut nyt siskoksista. Mulla meni tänään niin paljon aikaa tuon keskiluokkahaastelistan kokoamiseen, että lyön siskoshaasteen käyntiin vasta viikon päästä. Ehdin tässä välissä siten myös blogata viime aikoina lukemistani siskoskirjoista. Voisin koota afrikkalaisesta nykykirjallisuudesta jonkinlaisen vinkkilistan myöhemmin. Palataan siis asiaan. :)
Leena, sinulla on nyt kiireitä, mutta innolla odotan, mikä romaani sinulla on kesken! Tsemppiä!
Elma Ilona, ihanaa että sinäkin tykkäät matkailla kirjojen mukana. :) Heh, "sitä saa mitä tilaa". :D
Minä luen mieluummin nykyään kotimaista, koska arvostan hyvää kieltä. Suomennosten taso on välillä aika vaatimaton, sitten alkaa vain sapettaa lukea jotain roskaa.
VastaaPoistaEnglanniksi pystyn lukemaan alkukielellä, viimeksi luin englanniksi Siepparin ruispellossa. Mukavaa sekin. Tosin en lue koskaan monia kirjoja englanniksi yhteen putkeen, koska - jälleen kerran - kaipaan kirjallisuudelta hyvää suomen kieltä.
Mutta toki esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikot ovat erittäin antoisia, niitä luen suomeksi, kun en vaikkapa ranskaksi tai venäjäksi pysty mitään vaativaa lukemaan. Meinasin kyllä kohentaa venäjän taitojani yrittämällä lukea jotain riittävän helppoa venäjäksi. Ranskaksi olen lukenut sarjakuvia, vaikka Asterixeissa taso on minulle sopiva.
Salla, minustakin on kiva lukea heikommilla vierailla kielillä vaikka lasten- tai nuorten kirjoja. Kielitaito karttuu kuitenkin mukavalla tavalla. Muistan, miten aloitin saksan opiskelun ennen lukiokursseja lainaamalla saksankielisiä lastenkirjoja ja tavaamalla niitä sanakirjan sekä silloisen poikaystävän avustuksella. :)
VastaaPoistaOikeastaan harmi, etten ole enää hirveästi harrastanut lukemista vierailla kielillä (paitsi englanniksi). Ruotsiksikin oli ihana lukea vaikka Astrid Lindgreniä ääneen, vaikka sillä kielellä pystyisin pikkuisen vaativampaakin lukemaan. :)