keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kotimainen kirjallisuus ja keskiluokan kuvaaminen

Teen päivän teemapostauksen vasta illalla, mutta nyt haluaisin keskustella seuraavasta: Olen viime aikoina lukenut aika paljon uutta kotimaista kirjallisuutta. Paljon hyviä, jopa upeita teoksia. Mutta tuntuu, että hyvin leimallista niille on kurjuuden kuvaileminen, kokeellisuus ja eritteistä kirjoittaminen. Ei siinä mitään, monet kurjuuskirjat ovat loistavia ja kokeellisuutta tarvitaan kirjallisuudessa ilman muuta. Varmaan myös eritteitä - siis realismia(ko?). Mutta muullekin olisi tilaa, eikö?


Sekaisin kotimaisten teosten kanssa olen lukenut myös niitä pohjoisamerikkalaisia keskiluokan arjen kuvaajia: Anne Tyleria, Carol Shieldsia ja Alice Munroa. Aloin miettiä, onko meillä Suomessa yhtään heidänlaistaan kirjailijaa? Joka kertoisi ns. tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, mutta olisi tarkkanäköinen, pisteliäskin, ruotisi ihmissuhteita ja upottaisi arjen sekaan jänniä koukkuja. Eikä olisi genrekirjailija, eli en hae nyt dekkareita, jännäreitä tai viihdekirjallisuutta.


Ei tullut kovin monia tekijöitä mieleen.


Lähinnä keksin joitakin yksittäisiä teoksia: Marja Leena Virtasen esikoisteos Aida (Tammi 2010), josta pidin paljon, ja J.P. Pulkkisen Kaikki onnelliset perheet (Teos 2008), josta ei muodostunut voimakasta mielipidettä puolesta tai vastaan. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005)? Marjo Niemen Miten niin valo (Teos 2008)? Jos kirjat saavat sijoittua menneisyyteen, niin ehdottomasti Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla (Otava 1997) ja ehkä Kjell Westön teokset.


Kaukaa historiasta Juhani Aho ja Minna Canth käsittelivät joissakin teoksissaan keskiluokan ihmissuhdehuolia todella taitavasti ja vetävästi. Mutta löytyykö lisää vastineita nykyajasta? Mietin Katja Kallion joitakin teoksia, mutta ehkä ne kallistuvat liikaa viihdekirjallisuuden puolelle. Pirjo Hassisen romaanit taas vaatinevat liikaakin tulkintaa vastatakseen Tylerin ja kumppaneiden tarinoita. Pauliina Susi?


Mietin myös Riitta Jalosta ja Saara Kesävuorta, jota en ole ikäväkseni lukenut. En kuitenkaan keksinyt oikeastaan yhtään kotimaista kirjailijaa, jonka teosten pariin voisin hakeutua kaivatessani tarkkanäköistä, mutta kuitenkin leppoisaa keskiluokan tarkastelua ilman räkäroiskeita, alkoholismia ja kiemuraista uusiokieltä.


Keitä kirjailijoita tai mitä teoksia teille tulee mieleen, vai tuleeko? Saa myös olla eri mieltä koko aiheesta tai luettelemistani kirjoista. :)

18 kommenttia:

  1. Helmi Kekkosen novelleissa ei ole mitään "omituista", mutta ne ovat koskettavia. Vanhemmasta kirjallisuudesta tulee mieleen Tove Janssonin novellit.

    Entä Riikka Pulkkinen? Virpi Hämeen-Anttila, vai onko hän liian viihteellinen? Ainakin hän kirjoittaa "sivistynyttä" viihdettä.

    Ihan äkkiseltään en kyllä minäkään keksi "Suomen Carol Shieldsiä".

    VastaaPoista
  2. Pakko sanoa, että minuun ei tuo J.P.Pulkkisen teos uponnut yhtään.

    Kävisikö Pirkko Saisio? Hänen teoksistaan ainakin löytyy omaleimaisia perhekuvauksia.

    Vanhemmista keksin Jotunin ja Vartion, joilla on aika mielenkiintoinen tyyli. En ole Carol Shieldsiä vielä lukenut, joten en osaa häneen verrata ketään. :)

    VastaaPoista
  3. Laura Honkasalon Eropaperit. Siinä vanhemmilla on taistolaistausta, mutta he ponnistavat keskiluokasta (mies ylemmästä keskiluokasta, nainen maanviljelijäperheestä) ja asuminen ja arki soljuvat aika keskiluokkaisesti.

    Riikka Pulkkinen tuli minunkin mieleeni, hyvin keskiluokkaisia perheitä, heidän arkeaan ja tunteitaan. Kieli on kyllä runollista, mutta arkea eletään.

    Juha Itkoselta nostaisin keskiluokan kuvaukseksi myös Kohti-romaanin.

    Jäin miettimään, että keskiluokkaa kuvaillaan paljon, mutta usein fokus on jossain muualla kuin arjessa. Tai sitten kirjailijalta tulee kirjoja, joissa kuvataan keskiluokkaa (Anna-Leena Härkönen, Sari Malkamäki), mutta kirjallinen tuotanto on aika moninaista eikä kirjailijaa voi yleistää keskiluokan kuvaajaksi samalla tavalla kuin Carol Shieldsiä tai Anne Tyleria. Heille en keksi "vastinetta". Ihan yllättävää! Suomessa realistilla kirjoilla on aika vahva yhteiskunnallinen ote.

    VastaaPoista
  4. Hyvä pointti! Minullekin tuli ensiksi mieleen Jotuni vanhemmista, nykyisistä Hämeen-Anttila ja Kallio uudemmista, vaikka ehkä hieman viihteellisiä ovatkin. Leena Lehtolainen on kirjoittanut myös ihmissuhdekirjallisuutta, ei pelkästään dekkareita, joten hän voisi sopia tähän.

    VastaaPoista
  5. Hämeen-Anttila ja Pulkkinen tulivat minullakin heti mieleen. En jotenkin osaa lukea Pulkkista porvarikuvauksena, vaikka sellaistakin olen häneen kuullut liitettävän. Ehkä pikemmikin koulutettu kaupunkilaisarki sopisi tähän.

    Entäpä Snellman ja Härkönen? Saisio? Mazzarella? Vanhemmista Waltari, joka kuvaa arkea 30-luvun Helsingistä. Ehkä ne ovat näitä kaupunkikuvauksia sitten...

    VastaaPoista
  6. Samat nimet minäkin nostaisin esille. Ensinnä Riikka Pulkkisen, jota moitittiin jossain "liian porvarilliseksi" (oh dear), sitten Juha Itkonen ja Katja Kallio.

    Mutta aika vähissä ovat nämä nimet! Helvi Hämäläinen vanhemmista tietysti myös Jotunin lisäksi. Tuula-Liina Varis?

    Kiinnostava aihe!

    VastaaPoista
  7. Onpa tullut hyviä ehdotuksia!

    Jenni, Helmi Kekkosen novellit minun pitäisikin lukea. Ja Tove Janssonin "aikuistuotanto" on ollut TBR-listallani pienen ikuisuuden.

    Pulkkinen tuli esille tosi monessa vastauksessa, ja joudun taas häpeäkseni toteamaan, etten ole vielä lukenut häntä. Arvelinkin, että hän voisi sopia tähän kategoriaan, mutta en tiennyt, onko hänen tyylinsä liian taiteellinen. Hyvä, jos ei ole. :) Porvarillisuus nousi terminä esiin parissakin postissa ja kyllä, poliittiset kannat unohtaen, juuri porvarillisia romaaneja Suomesta puuttuu!

    En ole lukenut myöskään Hämeen-Anttilaa, jota moni ehdotti. Äänestyksen perusteella hän voi hyvinkin sopia keskiluokan arjen kuvaajaksi. Minulla on hänen teoksistaan melko viihteellinen kuva, mutta se on tosiaan vain mielikuva.

    Hanna, lisää tunnustuksia: en ole lukenut Pirkko Saisiotakaan. *blush* Aion korjata aukon sivistyksessäni pian, ja toivon löytäväni häneltä jotakin sopivaa myös tähän koloon. :)

    Jotuni ja Vartio varmasti sopivat Ahon ja Canthin rinnalle vanhojen aikojen keskiluokkaisuuden kuvaajiksi.

    Katja, Laura Honkasalo kävi mielessäni, mutta olen lukenut häneltä vain "Tyttökerhon", joten en uskaltanut lähteä veikkaamaan. Kiitos vinkistä! Samoin mietin Härköstä, mutta hän on tosiaan tehnyt niin paljon muutakin, etten oikein osannut ottaa häntä mukaan. Itkosen "Kohti" on varmasti hyvä huomio. En ole lukenut sitä (vain sen "Anna minun rakastaa enemmän"), mutta kuvailujen perusteella sopii seuraan.

    Amma, Lehtolainen tuli espoolaisena mieleen, mutta minä tiedän hänet vain dekkaristina.

    Valkoinen kirahvi, olen lukenut Snellmania, Mazzarellaa ja Waltaria, mutten tähän kategoriaan sopivia teoksia. Uskon kyllä, että niitä on! Haluaisitko heittää jokusen yksilöidyn tittelin?

    Ilse, Helvi Hämäläinen tosiaan. Minulla on ollut hänen "Kadotettu puutarha" hyllyssä niin kauan kuin muistan, ja aina olen ajatellut, että pitää hankkia ensin se "Säädyllinen murhenäytelmä", että voin lukea tämänkin. Surullista, mutta totta, siis: en ole lukenut vielä Hämäläistäkään (mitä nyt joitakin runoja).

    Tuula-Liina Varis voisi varmasti myös olla. Edelleen (ihan vähän yhdestä syystäkin) minulle lukematon kirjailija, mutta tietämäni perusteella voisi sopia tänne.

    Onpa hyvä koonti, kiitos! Ja TBR-lista sen kuin kasvaa, mutta niihän sen pitääkin mennä. :)

    Nyt lapsia päiväkodista hakemaan! Yritän palata illalla sen varsinaisen keksiviikkopostauksen kanssa.

    VastaaPoista
  8. Aila Meriluodon Tältä kohtaa. Se on uusi kirja ja myös erinomainen.

    Aiemmissa suomalaisissa kirjailijoissa oli paljonkin keskiluokan kuvaajia, kuten Eeva Joenpelto, Helvi Hämäläinen, Eva Illoinen etc.

    Jos haluat tietää enemmän J.P.Pulkkisesta ja sen aiheuttamasta julkisuudesta, etsi blogistani haulla Nefernefernefer ja sen jälkeen Herra J.P.Pulkkiselle

    Toimituksen 'tytöt' nauttivat...

    Minä en osaa ottaa Panu Rajalaa tai J.P.Pulkkista vakavasti, joten keskityn muualle.

    VastaaPoista
  9. Haa - todella hyvä kysymys, ja stalkkaan innolla vastauksia...

    Olen pitkin vuotta osa-aikaisesti etsiskellyt suomalaista naiskirjailijaa, jonka sielunmaisemasta kuvastuisivat (keskiluokkaiset) iloni ja huoleni :-)

    Keskiluokkaisuuden lisäksi pitäisi siis olla suht' tuoretta... Eropaperit on listalla, mutta ei ole vielä luettu.

    VastaaPoista
  10. Leena, muistan kyllä myös J.P.-jutun blogistasi. :)

    Minulla on yksi Eeva Joenpelto hyllyssäni. Edesmennyt mummini osti sen minulle joskus, enkä ole vieläkään lukenut. Pitäisi tutustua häneenkin. Eva Illoinen on minulle ihan tuntematon, pitää googlata.

    Booksy, kiva että kaipailemme samanlaisia teoksia. Ilmoitathan minullekin, jos löydät etsimäsi!

    VastaaPoista
  11. Waltarilta tuli mieleeni Appelsiininsiemen, jossa nuoret valloittavat kaupunkia Olavi Paavolaisen hengessä, ehkä myös Suuri Illusioni.

    Härkösenltä oikeastaan Heikosti positiivinen, Avoimet ovet...

    Snellmanilta en äkkiseltään näköjään osaakaan mainita mitään yksittäistä. Ehkä syy on se, että pääosassa hänen kerronassaan on kuitenkin esim. maahanmuuttajuus tai lapsikauppa.

    Honkasalon Eropaperit odottaa hyllyssä. Olisiko se?

    Pauliina Suden Ruuhkavuosi sopii kyllä tähän kategoriaan loistavasti.

    VastaaPoista
  12. Ehkä nuo Waltarit menevät tosiaan enemmän sellaisen kaupunkikerronnan piikkiin. Mieleeni tuli myös Arvid Järnefeltin "Isänmaa", joka on sellainen sivistyneistöromaani myös. Vaikea yksilöidä, mitä oikeastaan haen, mutta ehkä nimenomaan perhe-elämän kuvausta naisnäkökulmasta?

    Tuo "Eropaperit" on tullut nyt niin monta kertaa esiin, että täytyy kyllä lukea se pian. Hm, pitäisiköhän tästäkin kehittää joku haaste? ;D

    VastaaPoista
  13. Regina Rask?
    Kukaan ei tunnu häntä tuntevan, minusta hänellä on aika näppäriä kirjoja.

    VastaaPoista
  14. Hei piilomaja, tervetuloa! Vai joko toivotin - vanha ei tahdo muistaa. :) Nimesi on ainakin jostakin tuttu.

    Minulle tuli kyllä Rask mieleen, tai muistan vain hänen kirjansa "Ei millään pahalla". En ole sitä lukenut, mutta muistan ajatelleeni, että romaanilla oli paitsi loistava nimi myös mielenkiintoisen oloinen aihe. En uskaltanut lukematta silti häntä tänne lisätä. Pitääpä lukea hänestäkin enemmän, etenkin jos tosiaan laitan tästä haasteen pystyyn. Kiitos!

    VastaaPoista
  15. Lue Eeva Joenpellon Lohja-trilogia. Olin siihen aikanaan varsin myyty ja yhteydessä silloin myös Joenpeltoon. Tosin tietysti minä samaistuin siihen paljonkin kirjan yhden päähenkilön takia, joka oli kylän kauppias. Olen itse kauppiaan tytär ja se kaikki oli kuvattu niin todesti. Joenpelto hallitsee pitkät draamat. On kaunaa haudan takaa, vääryyttä ja kostoa, mutta myös historiaa, intohimoa, elämän koko kirjoa taiten tarjottuna.

    Eeva Illoinen on merkillisempi tapaus. Hän voitti aikanaan, kauan sitten Tammen ja Jaana-lehden suuren viihderomaanikilpailun ja kirjoitti sen jälkeen historiallisia romaaneja, nuortenromaaneja ja sitten kirjoja yksinäisyyden myötään tuomasta ahdistuksesta Ovi pimeään, naisalkoholistin tietä kartoittava Iltapäivällä tuli levottomus, vanheenmista kuvaava Kanervat kuolevat ja naisen vaikeiden vuosien ongelmia kuvaava Päivän taite. Haluan nyt tähdentää, että Illoinen kuvasi näissä nimenomaan keskiluokan naisia. Yhdessä on ainakin tyttäreensä takertuva äidinkielenopettaja etc. Olivatko nämä kaikki naispäähenkilöt opettajia...muistaisin niin. Kanervat kuolevat tosin en ole lukenut.

    Luen Illoiset uudelleen, kunhan pystyn. Tiettävästi Eeva Illoinen lähti omasta tahdostaan tästä elämästä. Sen kun tietää, niin ymmärtää, miten suuri lataus kirjoissa on.

    VastaaPoista
  16. Surullista kuulla Illoisen kohtalosta. :-( Kiitos pohjustuksesta: taidan tosiaan koota näistä jonkinlaisen listan ja lyödä ensi viikolla haasteen pystyyn tälle vuodelle. Silloin tulee ehkä paremmin luettua vanhojakin kirjoja.

    VastaaPoista
  17. Ole hyvä vain!

    Tuli vielä mieleen yksi, joka on vähän uudempi: Anamari Marttisen Miatä kevät alkaa.

    Kyseessä keskiluokan perhe, jossa keskiössä kolmen sukupolven naiset. Isoäiti sairastuu Alzheimeriin samaan aikaan kuin hänen tyttärensä potee vaihdevuosivaivoja ja tyytärentytär pääsee ylioppilaaksi. Keski-ikäinen on muistaakseni on opettaja, en muista oliko perheen isä insinööri tms. Hirveän kutkuttava ja todenoloinen, sillä perheen äiti polttaa kääminsä hormonihäiriössään sekä omalle äidilleen samalla kun muuttaa tätä hoivakotiin, järjestelee tyttärensä yo-juhlia että myös tekee tyttärelleen jotain, johon Luoja armahda!, meitä ikinä sortumasta. Ainoa tervepäinen tuntuu olevan tytär, 18 vee.

    VastaaPoista
  18. Hyvä, Leena! Mulle tuli Marttinenkin (jälleen itse lukematta) mieleen, mutta muistelin häneltä ennen kaikkea "Veljeni vartija" -kirjaa, jossa oli kuitenkin selkeä päihdeongelmateema. Tätä "Mistä kevät alkaa" -romaania en silloin muistanut. Onko se se, jossa on kaunis ruusunlehtikansi?

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...