Olen näissä aina myöhässä. Nytkin monien siementen kylvöaika lienee jo mennyt taimien esikasvatusta ajatellen. Onneksi vielä huhti- ja toukokuussakin voi kylvää jotakin. Tänään olen selaillut kolmea tuoretta puutarhaopusta ja päättänyt laatia monta ihanaa puutarhaan liittyvää listaa ja aikataulua muistuttamaan Tärkeistä Asioista, ennen kuin on taas liian myöhäistä. Listat ja aikataulut ovat ihania silloin, kun ne käsittelevät kivoja asioita!
Minulla ei ole kauhean monia puutarhakirjoja, koska minulla ei ole ollut puutarhaakaan kovin kauan. En myöskään perinteisesti ole ollut mikään kukista intoilija, mutta liekö ikä tehnyt tehtävänsä, kun nykyisin en tiedä moniakaan parempia asioita kuin puutarha kaikkine kommervenkkeineen. Olen oppinut näiden parin vuoden aikana kärsivällisyyttäkin, sillä pienellä budjetilla ei saa yhdessä kesässä ihmeitä aikaan. Puutarhan suunnittelu ja hoito ovat - ja niiden pitääkin olla - hitaita, pitkän linjan projekteja. Mieluiten haluaisin kaiken valmiiksi heti, mutta sitten taputan kuitenkin itseäni selkään, että katsos vain, selvisit taas yhdestä kesästä niin, ettei puutarha näyttänyt ollenkaan samalta kuin unelmissasi. Lohduttelen sitten vielä itseäni, että ensi kesänä se on kuitenkin taas astetta lähempänä haaveideni puutarhaa.
Stina Pyrrö ja Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Sivuja: 272.
Genre: puutarhakirja.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan kuvailu täältä.
En halua vielä antaa arvosanoja näille oppaille, sillä olen tutustunut niihin vasta tänään ja alustavasti. Kerron toki, minkä ensivaikutelman sain, mutta puutarhakirjojen hyvyys tai huonous paljastuvat lopullisesti vasta, kun niitä on testattu käytännössä.
Puutarhan vihreä vuosi kuljettaa lukijaa nimensä mukaisesti läpi eri vuodenaikojen, tosin talvi jätetään käsittelemättä. Eikä siinä tietysti juuri olekaan käsiteltävää Suomen oloissa. Kirjassa on myös hyvin paljon muuta puutarha-asiaa. Teos vaikuttaisi pätevältä puutarhurin yleisteokselta, jonka osiot on vuodenaikojen lisäksi nimetty "Maat ja mullat", "Kasvin paikka", "Puutarhan huoneet" ja "Mallisuunnitelmia".
Vuodenajoista keväälle on ymmärrettävästi suotu eniten alalukuja, mutta kaikkien kolmen vuodenajan alta löytyvät osiot "Puutarhassa", "Hedelmätarhassa", "Kasvimaalla ja keittiötarhassa" sekä "Kasvihuoneessa".
Puutarhan vihreä vuosi on mukavan kookas ja näyttävä kirja. Siitä tulee mieleen yksi ennestään omistamani puutarhaopas, joka myös kuljetti juontaan vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Nyt kirja on vain kadonnut jäljettömiin, enkä löydä sitä millään edes netistä, vaikka kyseessä on melko tuore kirja. Outoa. Kyseisestä opuksesta puuttuivat kuitenkin valokuvat, mikä on aina vähän tylsää, ja se oli ehkä hieman sekava sisällöltään. Silti siellä oli monia hyödyllisiä vinkkejä, ja olenkin tähän asti suunnitellut ja hoitanut puutarhaamme pitkälti sen oppien avulla.
No, jos kirja on hävinnyt lopullisesti, ehkä Puutarhan vihreästä vuodesta tulee hyvä korvaaja. Se vaikuttaa kelvolliselta, joskaan kovin yksityiskohtaista tietoa näin laajan kokonaisuuden teoksesta ei löydy, vaan sitä varten täytyy hankkia omat kirjansa. Tai etsiä tietoa netistä.
Kirjan valokuvat ovat kauniita, mutta minun puolestani ihmiset olisi voinut jättää niistä pois, tai ainakin vähemmälle. Nyt muuten kauniissa puutarhakuvassa minun silmääni häiritsevät joskus vähän homssuisetkin ihmiset. Ei sillä tavalla puutarhurimaisen homssuiset, vaan muuten. En tarkoita tätä rumasti, mutta muuten upeisiin kuviin olisi ehkä voinut stailata ne ihmisetkin. Joskin sitä kirjan kuvailussa korostetaan, että kuvat puutarhatöistä on otettu "aidoissa tilanteissa". Mutta on siellä paljon hyviäkin ihmiskuvia, ja yleisesti ottaen kirjan otokset ovat kyllä laadukkaita.
Värien lumoa puutarhaan. Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan.
Kustantaja: Gummerus, 2011.
Sivuja 127.
Genre: puutarhakirja.
Arvio: 3,5/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.
Tämän opuksen on toimittanut A-lehtien Viherpiha-puutarhalehti, eli tekstit ja kuvat ovat lehden toimituksesta sekä arkistoista. Minusta kirjan idea on kiva ja ensivaikutelma on ihan hyvä sekin. Täältä on helppo katsoa kasvilistoja ennen ostoksille lähtemistä, jos haluaa tietyn värisiä kukkia puutarhaansa.
Värit ovat tietenkin ihania, niin kuin joka toinen asia tässä blogissa, ja tärkeitäkin monella tapaa. Värien tiedetään vaikuttavan ihmisen fysiikkaan ja psyykeen monin tavoin, ja erilaiset väriterapian muodot ovat ikivanhoja. Minä pidän todella paljon valkoisista kukista, mutta niitä pitää mielestäni olla puutarhassa runsaasti, että ne pääsevät oikeuksiinsa. Lisäksi pidän violetin ja purppuran eri sävyistä, myös sinisestä ja vaaleanpunaisesta. Oranssista ja keltaisesta en niin välitä, vaikka tietenkin näin keväällä (?) ja etenkin sitten pääsiäisenä ne ikään kuin kuuluvat asiaan.
Kirjassa käydään läpi lyhyesti värien vaikutuksia ihmisiin, ja sitten omine osioineen kasvien eri värit esimerkein, kuvin ja luetteloin. Ei minulla ole tästä ainakaan toistaiseksi muuta pahaa sanottavaa, kuin että teos on hieman halvan ja suttuisen oloinen toteutukseltaan ja taitoltaan. Ei niin, että silmiin sattuisi, mutta kun kirjan idea on niin visuaalinen, sille olisi ollut eduksi suurempi koko, laadukkaampi paperi ja levollisempi toteutus sisäsivuilla. Nyt silmilleni vähän hyppivät eriväriset fontit ja tietolaatikot sun muut.
Värien lumoa puutarhaan -teoksesta on kirjoittanut myös Leena Lumi.
Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja.
Kustantaja: Minerva, 2011.
Suomentanut: Anna Maija Luomi.
Sivuja: 128.
Genre: 4,5/5.
Arvio: myöhemmin.
Lue kustantajan kuvaus täältä.
Tässä on upea ja minua aiheeltaan kiinnostava kirja. Tämä on alunperin ruotsalainen teos, ja vaikka tietokirjoissa usein kotimaisuus on valttia, Ruotsi lienee ilmastoltaan niin lähellä Suomea, ettei tätä ole tarvinnut paljoa muokata.
Sitä mukaa kun hurahdan yhä pahemmin yksinkertaisen, kotoperäisen ja puhtaan ruoan apostoliksi, kiinnostun yhä enemmän myös hyötyviljelystä - vaikka se vielä kohdallamme tarkoittaa hyvin pienimuotoista "fiilistelyviljelyä". Ja vaikka Teemu on muuten ollut - tulkintatavasta riippuen - kapula rattaissa tai järjen ääni suuruudenhulluissa puutarhasuunnitelmissani, hyötyviljelystä hänkin on innostunut. Kasvimaata emme ole ainakaan vielä perustaneet, mutta terassilla ja parvekkeella kasvoi jo viime kesänä ruukuissa yhtä sun toista syötävää. Tänä kesänä toivottavasti vielä enemmän.
Keittiöpuutarhurin käsikirja käsittelee pääasiassa avomaaviljelyä, mutta siinä on myös oma, melko suppea, osionsa parveke- eli ruukkuviljelylle. Tietoja soveltamalla ja lisätietoa esimerkiksi netistä etsimällä tämä opas on kuitenkin omiaan myös meille kasvimaattomille keittiöpuutarhureille. Ja tämä on kaikkea muuta kuin halvan näköinen! Teos on tietokirjaksi sopivan suuri, kauniisti sidottu, paperi on ihanan karheaa mattaa, ja kuvat ovat kerrassaan upeita. Täynnä juuri oikeanlaisia multaisia juuresnippuja ja kastepisaroita vihannesten päällä kimmeltämässä. Tätä lukiessa tuntee olevansa konstailemattomien perusasioiden äärellä.
Teos vaikutti muutenkin kaikin puolin hyvältä ja informatiiviselta, mutta lopullinen totuus selviää, kunhan pääsen tämän kevään viljelmissäni vauhtiin. Joka tapauksessa kirja ansaitsee kunniamaininnan jo ulkonäöllään. Minerva on julkaissut samalta tekijältä myös yhtä kauniin Yrttimaa-teoksen, jonka esittelen blogissa myöhemmin.
Ja ihan kohta saatte tietää tämän perjantain poistokirjan. :)
En ole hirveästi innostunut puutarhakirjoista, koska netistä löytyy tarvittaessa tietoa nopeasti, ja yleensäkin puutarhahommat hoituu kokeilun ja onnistumisen/epäonnistumisen kautta ;) Joitakin hyviä puutarhalehtiä on olemassa, ja satunnaisesti niitä irtonumeroina ostelen.
VastaaPoistaTuo keittiöpuutarhurin käsikirja vaikuttaisi kyllä ihanalta, parasta antia noissa kirjoissa kun atitaa olla juuri kuvat ja niiden tarjoamat puutarhaunelmat :)
Kun parikymppisenä asuimme tuon siippa-armaani kanssa ensimmäisessä yhdessä valitussa kodissa, meillä oli iso takapiha, jossa ihana omenapuu, ns. lumipallopensas/puu, pieni kukkapenkki ja ennen kaikkea olisi ollut tilaa ja vapaus tehdä mitä vaan, niin eihän minua kiinnostanut. (Puuh, nyt kunnostauduin kyllä itse pitkän virkkeen suhteen ;D)
VastaaPoistaJa nyt, kun ollaan asuttu viimeiset reilu kymmenen vuotta kerros- ja luhtitalossa, melkein sydän itkee verta, kun ei ole edes pientä omaa plänttiä. Minä luulen, että minullakin se "ikä on tehnyt tehtävänsä" ja puutarha-ja kukkajutut ovat alkaneet kiinnostaa tosi paljon. Olen parina vuonna koittanut tehdä pientä puutarhan korviketta tuohon meidän parvekkeelle, mutta lasitettu etelään antava parveke on todella hankala ja haasteellinen kukille. Varsinkin tällaisina superhelteisinä kesinä, mitä nyt on ollut. Mutta joku päivä vielä saan upotaa käteni kunnolla multaan ja suunnitella kukkaloistoa!
Hanna, se on ihan totta, että netti ajaa nykyisin tosi helposti tietokirjojen ohi kätevyydessään. Aloittelijana, niin kuin minä puutarhurina, netti on kuitenkin joskus tiedon ylirunsaassa määrässä ja hajanaisuudessa hankalampi kuin yksittäinen kirja, joka opastaa yksinkertaisemmin vaihe vaiheelta uuden parissa.
VastaaPoistaSusa, katsopa viimeistä virkettä yllä ja puhise vasta sitten. :D Voi että, miten varmasti harmittaa tuo "hukkaan mennyt" puutarha nuoruudessa. Lumipalloheisi on upea pensas ja vähän haaveilen sellaisesta omalle pihalle. Kuulemma vain kerää paljon pikku ötököitä, mikä ei ole kauhean kiehtova ajatus..
Meilläkin on pihan lisäksi suuri, lasitettu eteläparveke. Se oli kyllä viime kesänä liian haastava kasveille (tosin en tiedä, olisinko saanut pidettyä ne itse hengissä, mutta olimme viisi viikkoa poissa ja kasvit sillä aikaa tälälä majalleiden asunnonvaihtokumppaneidemme armoilla), mutta jos muistaa kuumalla tuulettaa, se on vähän kuin kasvihuone. Tänä kesänä aionkin kasvattaa siellä yhä enemmän vihanneksia. Ainakin yrittää. :)
Kohta lähdenkin siemenostoksille ja olen jo ihan täpinöissäni!
Alle kaksikymppisenä en ymmärtänyt ollenkaan äitiäni, joka möyri puutarhassa ja vaihteli kasvien paikkoja, en voinut keksiä turhempaa hommaa!
VastaaPoistaNykyään olen itse paljon pahempi, nurmikko alkaa pihalta loppua kun koko ajan kaivan tilalle uusia kukkapenkkejä.
Karoliina, teen näitä paljon seuraavien viikkojen aikana, enkä lue sitä ennen muiden kommentteja. Tämä on minulle suuri ja rakas harrastus ollut jo 27 vuotta, puutarha. Ja kaikki alkoi F.H.Burnettin kirjasta salainen puutrha...
VastaaPoistaOdotan Leena sinun arvioitasi, ja myös tämän kevään myötä paitsi oman puutarhan myös blogikavereiden puutarhojen kukoistamista ja kehittymistä. Ihanaa, kun niin moni virtuaaliystävä on innostunut myös puutarhanhoidosta!
VastaaPoista