Lastenkirjalauantai - Leena Krohn: Auringon lapsia

Leena Krohn: Auringon lapsia.
Kuvitus: Inari Krohn, sarjasta "Kunnianosoitus Maria Sibylla Merianille".
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 80.
Genre: Lasten romaani.
Arvio: 4,75/5.

Ansioitunut Leena Krohn on juuri saattanut maailmaan hurmaavan lasten romaanin. Teos on ulkomuotoaan myöten nostalgisella ja hyvällä tavalla vanhanaikainen. Erilaisista kukista koostuva kuvitus on Leena Krohin sisaren Inari Krohnin grafiikkaa, joka tekee yksityiskohtaisessa realistisuudessaan kunniaa luonnontieteilijä/kuvittaja Maria Sibylla Merianille.


Kukkakuvitus sopii kirjaan, sillä teksti kuljettaa lukijaa Orvokki-nimisen pikkutytön matkassa viikon ajan. Ja tuon viikon aluksi Orvokki päätyy sattumalta kukkakaupan lähetin tuuraajaksi vieden kukkalähetyksiä erilaisille ihmisille pienessä kaupungissa.


Tekstissä ei anneta selviä viitteitä aikakaudesta, mutta moni asia viittaa "vanhaan, hyvään aikaan". Pieni kaupunki pienine erikoisliikkeineen henkii viattomuutta ja yhteisöllisyyttä. Mieleen tulee vähän Astrid Lindgren ja etenkin Marjatta Kurenniemi, johon tekstissä viitataankin Kuinka Kum-Maa on kaikkialla -teoksen kautta.. Viitataan myös Eric Linklaterin lastenkirjaan Kuussa tuulee, mutta se ei ole minulle valitettavasti tuttu. Se kuulostaa kuitenkin yhtä ihanalta kuin Kurenniemen teokset - tai tämä Auringon lapsia.

Yksityiskohta kirjan kannesta.

Kirjassa ei tapahdu suuria. Eletään lapsen maailmassa, jossa arjen pienet ihmeet riittävät. Kaupungissa on toki hieman eksentristä porukkaa, mutta ei heistä sen suurempaa numeroa tehdä. Kukista puhutaan ja niiden arvostamisesta. Lukiessa alkaa yhä enemmän kutkuttaa kevään tulo ja puutarhan paljastuminen lumen alta - vaikka sisätiloissa olisikin onneton kukantappaja: terveisiä vain Katjalle ja monille lukijoilleen Lumiomena-blogiin. :)

Yksityiskohta kirjan kannesta.

Tämä on siis oikein suloinen kirja. Meillä tätä ei päästä lukemaan lasten kanssa vielä hetkeen, sillä uskoisin tämän uppoavan parhaimmin koulu- tai esikouluikäisiin. Ehkä ääneen luettunakin, lyhyt luku kerrallaan. Ja toivon, toivon kyllä, että todella uppoaa. Vähän pelkään, että nykyajan lapset odottavat enemmän toimintaa sekä jännitystä, ja kuvitukseltakin muuta kuin pikkutarkasti piirrettyjä, kauniita kukkia. Mutta ehkä olen väärässä. Etenkin kun lapset eivät ole yhdestä muotista veistettyjä sen enempää nyt kuin 1950-luvulla.


PS. Minulla oli tarkoitus tehdä omista kuvistani kyllä vähän värikylläisempiä ja muutenkin nätimpiä, mutta muokkausohjelma jotenkin jumittaa nyt, ja haluan laittaa jutun ulos vielä lauantain puolella. Joudutte siis katsomaan taas retusoimattomia, pilvipoudan aikana kuvattuja otoksia, ja muutenkin huonosti muotoiltua kokonaisuutta. 
Kestäkää. 
Kyllä te kestätte.


PS2. Olisi ihan kauheasti kaikkea ihanaa luettavaa taas blogeissanne, mutta nyt minun on ihan pakko mennä katsomaan Sinkkuelämää-jaksot maanantailta (älkää kysykö, miksi on ihan pakko). Nautiskelen blogeista siis huomenna tai ihan viimeistään maanantaina.