Kirjahyllykeskiviikko: A niin kuin Aho, Alakoski, Adichie, Austen...

Huh heijaa, meillä sairastetaan taas. Päiväkodista soitettiin hakemaan kuumeinen poika kotiin ennen puoltapäivää. Viimeaikaista tilastoa: Puolitoista kuukautta, kuusi kuumetta, kaikki eri aikaan. Jakaumana Dani 3, Stella 2, Teemu 1, minä 0 (*kop, kop*). No, sellaista se joskus on. Sairasta. Meillä ei vain ole koskaan ennen ollut tällaista, vaan kuumeet ovat olleet harvassa. Vatsatautia meillä ei ole vieläkään koskaan ollut (toinen *kop, kop*) ja lapset ovat syöneet yhteensä vasta muutaman antibioottikuurin elämiensä aikana. Stella ensimmäisensä vasta 3-vuotiaana - vaikka on ollut päivähoidossa pienestä saakka.


Nyt sitten ilmeisesti tasataan puntteja. Huoh.


Asiaan: Tämä keskiviikko on omistettu kirjahyllylleni. Minulla on hyllyinventaario työn alla, ja ajattelin samalla käydä kirjojani läpi täällä blogissa kirjain kirjaimelta, tosin nyt vain aikuisten kaunokirjallisuuden osalta. Ensimmäisenä on vuorossa A.

Kader Abdolah: Talo Moskeijan vieressä. Iranilaissyntyisen hollantilaisen kirjoittama vasitkään suomennettu romaani, jonka aion pian lukea.


Zeina Abirached: Pääskysen leikki. Marjane Satrapin Persepolista ulkoisesti muistuttava sarjakuvaromaani beirutilaisesta lapsuudesta sodan keskellä. Aion lukea pian.

Umayya Abu-Hanna: Nurinkurin. Tämän lukemisesta on melkein kymmenen vuotta 

aikaa. Muistan, että odotin kirjalta todella paljon, mutta olin siihen vähän pettynyt. En tiedä, olisinko eri mieltä nyt, mutta luulen, ettei tätä tule kuitenkaan luettua uudelleen. Kirjasta pitäisi ehkä luopua (yritän nyt ottaa tiukan linjan, mutta olen surkean huono luopumaan kirjoista..), mutta toisaalta pitäisin mielelläni suomalaisen maahanmuuttotarinan hyllyssäni. Kansikin on pirteän punainen.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa. Huomasin vasta kuvat otettuani, että tämä oli livahtanut väärään paikkaan hyllyssä ja jäi siksi kuvaamatta. Sääli, sillä nuorehkon nigerialaisnaisen kirjoittama romaani on paitsi mielettömän hyvä, myös värikäs ja kaunis kanneltaan. Odotin tämän olevan raskaampi, mutta sodasta ja politiikasta huolimatta kirja on ennen kaikkea värikäs ja runsas kertomus perheistä, sisarista, parisuhteista - ja olosuhteiden vaikutuksesta niihin. Odotan kovasti toisen suomennetun Adichien (Purppuranpunainen hibiskus) lukemista, ja aion hankkia myös hänen suomentamattoman novellikokoelmansa The Thing Around Your Neck.


Juhani Aho: Rautatie; Papin tytär; Papin rouva. Aho on yksi kotimaisista suosikkikirjailijoistani. En edes muista, mistä tuo todella resuinen Rautatie on hyllyyni eksynyt, mutta Papin tyttären ja rouvan yhteisniteen ostin viime vuonna Akateemisesta ihastuttuani avoimen yliopiston kirjallisuuskurssilla jälkimmäiseen ja hinguttuani edellisen perään. Hankin mielelläni lisääkin Ahoa hyllyyni. En ole varma, olenko lukenut näiden lisäksi muita kuin Juhan.


Susanna Alakoski: Sikalat. Luin tämän viime vuonna ja olin todella vaikuttunut. Päähenkilön ankea lapsuus teki surulliseksi ja vihaiseksi, mutta ihailin kirjailijan tarkkaa havainnointia ja kuvailua. Haluaisin lukea Alakosken seuraavan, Hyvää vangkilaa toivoo Jenna, joskaan siitä ei kai ole yleisesti pidetty ihan yhtä paljon. Menen huomenna katsomaan Sikaloiden pohjalta tehdyn elokuvan Sovinto, jolta odotan paljon. Yleensä petyn kirjasta tehtyyn elokuvaan, jos olen lukenut kirjan ensin, mutta toivon, että pystyn suhtautumaan tähän erillisenä taideteoksena.


Ismo Alanko: Sanat. Uusi teos, jossa on kaikki Ismon kirjoittamat laululyriikat yksissä kansissa. Ismo on minulle tärkeä lauluntekijä vuosien takaa, vaikken häntä aktiivisesti enää kuuntelekaan. Hieno mies. Postaan joskus myöhemmin joitakin valittuja tekstejä häneltä.


Monica Ali: Brick Lane. Aikanaan suurta huomiota osakseen saanut brittiläinen maahanmuuttoromaani, jonka hankin ilman muuta hyllyyni. Kirja oli oikein hyvä, mutten haltioitunut ihan siinä määrin, kuin olin odottanut. Katsoimme tämän joskus leffanakin, mutta nukahdin kesken, ja Teemu oli poistanut tallenteen digiboksilta, ennen kuin ehdin katsoa sen loppuun. Nukahtaminen ei välttämättä liittynyt elokuvan laatuun, silä nukahdan lähes poikkeuksetta sohvalle, kun katsomme illalla tv:tä. Ali on kirjoittanut sittemmin kaksi (suomentamatonta) romaania lisää (Alentejo Blue ja In the Kitchen), mutten ole tullut hankkineeksi tai lukeneeksi niitä.


Isabel Allende: Sydämeni Inés. Olen jo kauan halunnut lukea Allenden Henkien talon ja ehkä sitten muutakin, mutta toistaiseksi olen lukenut vain tämän, Chilestä, espanjalaisten kolonialismista ja naiskonkistadori Inés Suarezista kertovan romaanin. Luin tämän töitä varten ja pidin kyllä, mutta ei tämä suursuosikkieni joukkoon noussut. Aihe kiinnostaa henkilökohtaisista syistä.


Armas Alvari: Varmat tapaukset. Tämä voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon parhaana esikoisena 2006, mutta on minulla vielä lukematta. Luvassa pitäisi olla ovelia pikkukertomuksia, muuten en osaa yhtään sanoa, mitä odotan. Saa nähdä, lähteekö tämä sittemmin kiertoon vai jääkö asumaan hyllyyni.


Niccolò Ammaniti: Taivaan ja maan väliltä. Italialainen Ammaniti oli minulle vielä hetki sitten tuntematon kirjailija. Sitten luin hänen uuden romaaninsa Juhla alkakoon, josta kirjoitan oman juttunsa vielä tänään. Tämä minulla on vielä lukematta, enkä siten tiedä, jääkö se pysyvästi hyllyyni. Haluaisin lukea myös hänen kovasti kehutun Minä en pelkää -romaaninsa.


Jane Austen: Emma; Järki ja tunteet; Kasvattitytön tarina; Ylpeys ja ennakkoluulo. Luin Austenia paljon ja innoissani noin lukioikäisenä. Arvostan häntä yhä, vaikken ole aikoihin austeneihin tarttunut. Jokunen vähemmän tunnettu taitaa kyllä olla yhä lukematta, joten voisi olla hyvä innostua hänestä taas. Vaikkapa jonkun haasteen avulla. ;) Olen nauttinut myös monista tv- ja elokuvatulkinnoista.


Paul Auster: New York -trilogia (Lasikaupunki, Aaveita, Lukittu huone). Auster on kirjailija, josta haluaisin hirveästi pitää. Hänen käsikirjoittamansa elokuvat Smoke ja Blue in the Face ovat minusta kerrassaan mahtavia. Sieluni asuu New Yorkissa. Rakastan Austerin vaimoa Siri Hustvedtia. Mutta en taida rakastaa Austeria kirjailijana. Joskin olen lukenut vain tämän trilogian, mutta käsittääkseni se on aika tyypillistä Austeria? Se on ilman muuta ansiokasta kirjallisuutta, ja Lukitusta huoneesta pidin suht paljonkin. Mutta ei tämä silti minun kirjallisuuttani ole. Valitettavasti. Silti haluan pitää tämän hyllyssäni.


Tärkeimmät hyllyni A-kirjailijat - vaikka yhdenkin teoksen perusteella: Chimamanda Ngozi Adichie, Juhani Aho, Susanna Alakoski, Jane Austen.


Mitä teidän hyllystänne löytyy A:n kohdalta (riippumatta siitä, järjestättekö kirjanne aakkosten mukaan)? Mikä siellä on parasta?