Anne Tyler: Elämän tikapuilla; Avioliiton lyhyt oppimäärä

Anne Tyler: Elämän tikapuilla (Ladder of Years).
Kustantaja: Otava, 1995.
Suomentanut: Kristiina Drews.
Sivuja: 442.
Genre: Lukuromaani.
Arvio: 4,5/5.


Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä (The Amateur Marriage).
Kustantaja: Otava, 2004.
Suomentanut: Kristiina Drews.
Sivuja: 427.
Genre: Lukuromaani.
Arvio 4,5/5.


Asetin itselleni joskus viime vuonna eräänlaisen haasteen. Halusin lukea paljon kehuttuja pohjoisamerikkalaisia keskiluokan arjen kuvaajia Alice Munroa, Carol Shieldsia ja Anne Tyleria. He kuulostivat etukäteen siltä, että pitäisin heistä, ja oli oikeastaan outoa, etten ollut koskaan tarttunut heidän kirjoihinsa.


Nyt olen lukenut kaikilta teoksen tai pari, eikä ikäviä yllätyksiä ole tullut. Olen pitänyt kaikista, ja sain juuri loppuun toisen Tylerini, Elämän tikapuilla.

Anne Tyler. Kuva: Otava/Diana Walker

Kyseinen romaani oli minulla itse asiassa kesken todella monta kuukautta. Se ei temmannut mukaansa heti alussa, ja jossakin vaiheessa päätin kokeilla toista hyllystäni löytynyttä Tyleria, Avioliiton lyhyt oppimäärä. Se vaikutti enemmän "minun kirjaltani", ja luinkin sen melko nopeasti loppuun. Sitten luin aika paljon kaikkea muuta, kunnes palasin tikapuiden pariin.


Lopulta Elämän tikapuilla oli ehkä parempi kuin Avioliiton lyhyt oppimäärä. Se vain lähti hitaasti liikkeelle, samoin kuin esimerkiksi molemmat lukemani Shieldsin romaanit. Pienimuotoinen arjen kuvailu vähine tapahtumineen kyllä miellyttää minua, mutta ennen kuin henkilöhahmoista tulee tuttuja, heidän elämänsä ei taida kiinnostaa niin paljon, että malttaisin lukea montaa sivua kerralla.


Lisäksi olen huomannut tietyn piirteen itsessäni lukijana. Jos päähenkilö vaikuttaa saamattomalta vässykältä, ärsyynnyn helposti, eikä mieleni tekisi lukea hänestä yhtään enempää. Onhan selvää, että yleensä päähenkilöt kasvavat romaanin myötä, enkä minä oikeasti halua, että kaikki romaanihenkilöt olisivat särmikkäitä tähtiä, mutta silti. Elämän tikapuissakin päähenkilö Delia on alussa sellaista naistyyppiä, jota minun on vaikea ymmärtää. Olen tehnyt ja teen koko ajan töitä ollakseni suvaitsevainen erilaisia ihmisiä kohtaan, mutta silti meinaan tuskastua, kun romaanin päähenkilö on omassa kodissaan seiniä pitkin piipertävä hiirulainen, joka elää lähinnä miehelleen ja lapsilleen, mutta on silti heistä toivottoman vieraantunut. Mieleni tekee ravistella häntä ja kysyä MIKSI? Miten sinulle näin kävi? Miten päästit itsesi ja elämäsi tähän jamaan? Toivottavasti oikeassa maailmassa ei ole yhtä paljon elämäänsä tyytymättömiä, tilanteeseensa vain ajautuneita keski-ikäisiä naisia, kuin näissä keskiluokkaa kuvaavissa romaaneissa. Avioliiton lyhyt oppimäärä sai minut paremmin mukaansa ehkä siksi, että toinen päähenkilöistä, Pauline, on räväkkä, suunsa auki saava nainen. Varmasti aika ärsyttävä tyyppi, mutta ainakin mielenkiintoinen.


Elämän tikapuissa minua häiritsi hieman myös vanhentunut ajankuva. Kirja on periaatteessa moderni, mutta Tylerin tapaiset tarkat kuvaajat saavat teoksensa sijoittumaan hyvin tiukasti yhteen aikakauteen. Vuosikymmenen tai parin takaisissa kirjoissa ei ole vielä vanhojen aikojen tenhoa, mutta soittelu puhelinkopista tai nelikymppisen naisen käyttämät pyöreät irtokaulukset (oh, please) tuntuvat jotenkin kömpelöiltä ja tekevät samastumisen vaikeaksi. No, tämä on kieltämättä tyhmä syy valittaa kirjasta, mutta mainitsen sen kuitenkin, sillä se häiritsi lukukokemustani. Jälleen Avioliiton lyhyeen oppimäärään oli alussa miellyttävämpi sukeltaa, kun 1940-luvun maailma ja miljöö tuntuivat rehellisesti vanhoilta, eivätkä vain vanhentuneilta. Lisäksi tämä teos on kirjoitettu kymmenen vuotta Elämän tikapuiden jälkeen.


Lopulta Elämän tikapuilla oli kuitenkin todella suloinen ja särmikäskin tarina naisen identiteettikriisistä lasten kasvaessa. Tyler on hyvä luomaan arkipäiväisen tunnistettavia henkilöitä ja kertomaan pieniä tarinoita, jotka pääsevät silti yllättämään. Romaanin henkilöitä jää kaipaamaan ja miettimään, mitä heille seuraavaksi tapahtui. Avioliiton lyhyt oppimäärä oli hyvä sekin, mutta ei yhtä lämminhenkinen. Molemmat sopivat erinomaisesti pitkäkestoisen avioliiton ja perheen dynamiikasta sekä nyansseista kiinnostuneille.


Luen mielelläni Tyleria lisää, ja omasta hyllystäni löytyvät Oikukas planeetta sekä Nooan kompassi. Niiden jälkeenkin Tyleria kyllä riittää, kaikkia ei ole edes suomennettu.


Elämän tikapuilla -takakansiteksti:

Hienon ihmissuhdekuvaajan hellän pureva romaani tunnollisesta perheenäidistä,
joka eräänä päivänä yksinkertaisesti vain kävelee tiehensä

Keväisenä lauantaiaamuna Delia Grinsteadille sattuu kauppamatkalla jotain yllättävää. Hilpeä pieni seikkailu, mutta Delia huomaa, että se on merkittävintä mitä hänelle on tapahtunut vuosiin. 

Kotona häntä odottaa kolme aikuistunutta lasta, jotka kohtelevat häntä kuin palvelijaa, ja mistään järkkymätön, aina oikeassa oleva aviomies. 

Rutiinit uhkaavat jatkua kuten ennenkin. Mutta sitten yhteisellä rantalomalla Delia vain yksinkertaisesti kävelee tiehensä. Hän asettuu vieraaseen kaupunkiin ja aloittaa uuden elämän. 

Lehdessä julkaistusta katoamisilmoituksesta käy ilmi, että perhe ei osaa kertoa edes hänen silmiensä tai hiustensa väriä.

Pulitzer-palkittu Anne Tyler maalaa teoksessaan maailman, joka hehkuu väkevänä kuin elämä itse.

Lue kustantajan kuvailu Avioliiton lyhyestä oppimäärästä täältä.