Tietotiistai - Panu Rajala: Juhani Aho -elämäkerta Naisten mies ja aatteiden

Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide.
Kustantaja: WSOY, 2011.
Kansi: Tuula Mäkiä.
Sivuja: 426.
Genre: Elämäkerta.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Pidän kovasti Juhani Ahon romaaneista. Jos kysytään kotimaisia suosikkikirjailijoita Aho tulee minulle ensimmäisenä mieleen Eeva Tikan ohella. Myös Ahon persoona on kiinnostanut minua. Hän eli Suomen versiota la belle époquesta, oli verkostoitunut Suomen taidepiireissä moneen suuntaan, läheisissä suhteissa useisiin naisiin ja erikoisessa kolmiosuhteessa kahden siskoksen kanssa. Luulen, että kaikki tämä teki hänestä juuri sellaisen kirjailijan kuin hän oli, ja sai hänet kirjoittamaan minullekin niin mieluisaa kaunokirjallisuutta.


Syyskuussa tuli kuluneeksi 150 vuotta Juhani Ahon syntymästä. Tämän elämäkerran lisäksi on ilmestynyt uusia lastukokoelmia (joista kahta minun on tarkoitus lueskella vielä tämän juhlavuoden lopuksi) ja juhlapainoksia Ahon teoksista. Aho oli erittäin tuottelias kirjailija, enkä minäkään ole lukenut kuin murto-osan hänen teoksistaan. Kaikki ne eivät aihevalintojensa puolesta edes kiinnosta, mutta on silti mukavaa tietää, että Ahosta riittänee minulle halutessani vaikka loppuiäkseni.


Olen lukenut aiemmin Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Aila Meriluodosta, ja Rajala jatkaa tässä teoksessa samalla tyylillä. Hänen persoonansa näkyy ja on mukana selvästi. Periaatteessa sellainen ei elämäkertakirjallisuudessa minua haittaa, mutta muutaman kerran ajattelin, että kuvataankohan tässä nyt varmasti Ahoa ja hänen mielipiteitään, vai käyttääkö elämäkerturi kohdettaan tuodakseen julki omia kantojaan. Rajalalla on näiden kahden teoksen perusteella mukavan tuttavallinen tyyli kirjoittaa kohteistaan, mutta Meriluodon kohdalla se on perustellumpaa ja toimii paremmin henkilökohtaisen historian ja tuttavuuden vuoksi. Kauan sitten kuollut Aho jää väkisinkin kaukaisemmaksi lukijalle.


Juhani Ahon värikäs elämä kolmidraamoineen huomioon ottaen Rajalan teos käsittelee kohteensa yksityiselämää yllättävänkin vähän. Ihmissuhteista eniten rivejä saa lämmin mutta epätoivoinen suhde Ahoa vanhempaan Elisabeth Järnefeltiin. Kavereiden äiti on Aholle ystävä, taiteellinen tukija ja esilukija, sekä rakastettukin - joskaan suhde ei tainnut koskaan saada niin sanotusti täyttymystään. Rajalan teos tuo mielenkiintoista, minulle uutta tietoa tästä suhteesta ja pitkälti kumoaa täällä minunkin esittämäni ajatuksen, että Ahon Yksin-romaani olisi syntynyt Elisabethin tyttäreltä Aino Järnefeltiltä (sittemmin Sibelius) saaduista rukkasista.


Ahon kuuluisaan kolmisuhteeseen sisarusten Venny ja Tilly Soldanin kanssa Rajala ei juuri pureudu. Ehkä hän kokee, että tuota kuviota on käsitelty jo aiemmin kirjallisuudessa riittämiin. Minä en kuitenkaan ole lukenut aihetta käsitteleviä teoksia tai katsonut siitä tehtyä tv-sarjaa, joten jäin kaipaamaan Ahon avioliittoon ja sivusuhteeseen syventymistä. Se on varmasti vaikuttanut vahvasti hänen myöhemiin teoksiinsakin, kuten Juhaan.


Ahon lapsuutta ja nuoruutta Savossa ja sittemmin Helsingissä käsitellään mukavasti. Monissa Ahon teoksissa kuultava lapsuus idyllisessä maalaispappilassa kulkee elämäkerran taustalla. Itäinen sisä-Suomi on minunkin sielunmaisemaani ja tämä kirjan aloittava aukeamakuva Iisalmen pappilasta on aivan ihana ja paljon muutakin kuvitusta kirjasta löytyy (muuten myös kirjan kansi on mielestäni todella hieno).

Ahon teksteissä luonto on usein tärkeässä roolissa, ja etenkin nousut korkeille paikoille. Savostakin löytyy vaaramaisemaa, mutta erityisesti ulkomaan matkoillaan Aho nautti vuoristonäkymistä ja reippailusta Alpeilla. Hän ei pitänyt Suomea kauneimpana paikkana maailmassa, vaikka katsoi suomalaisen maiseman muokanneen häntäkin ja pysyvän aina rakkaimpana.


Täytyy sanoa, että Savo ja Kuopio ovat olleet hedelmällistä maaperää kotimaisen kirjallisuuden historiassa. Puoliksi savolaisena, vaikkakin siellä koskaan asumattomana, voin tuntea hienoista ylpeyttä maakunnan kirjallisista saavutuksista. Rajalan teoksessa kuvataan kiehtovasti Kuopion piirejä ja Kanttilassa, Minna Canthin luona, istuttuja iltoja kiihkeine keskusteluineen. Oma kotipaikkani, Pohjois-Karjala, on tullut tunnetummaksi muusikoistaan, mutta onhan meillä sentään suuresti ihailemani Eeva Tikka ja jokunen muukin kirjallinen mestari.


Niitä lopullisesti merkittävimpiä asioita, eli Juhani Ahon teoksia, Panu Rajala käsittelee kirjassaan paljon ja seikkaperäisesti. Itse lukemieni teosten kohdalla oli tietenkin mielenkiintoista saada tietoa niiden taustoista, mutta laajan tuotannon yksityiskohtainen käsittely tuntui välillä väsyttävältä. Toisaalta se myös antoi uutta intoa lukea esimerkiksi lastuja, jotka ovat minulle vielä vieraita.


Naisen mies ja aatteiden antoi ainakin osittain vastauksen kysymykseen, joka on mietityttänyt minua paljon Juhani Ahossa: kuinka hän osasikin niin hienosti ja hienovaraisesti mutta osuvasti kuvata naisten sisimpiä mieltenliikkeitä? Voisi sanoa, että se nyt vain on jokaisen (hyvän) kirjailijan perustehtävä - osata eläytyä ja sovittautua muiden nahkoihin. Mutta ainakin tämän teoksen perusteella Juhani Ahosta saa myös erityisen herkkätuntoisen, naisia ymmärtävän sekä arvostavan kuvan. Hänellä oli paljon naispuolisia ystäviä, ihastuksia ja kumppaneita. Heidän kanssaan kokemansa kautta Ahon oli varmasti helpompi kirjoittaa naisen äänellä niin, että minäkin uskon häneen täysin.


Olen lukenut toistaiseksi Juhani Aholta teokset Rautatie, Papin tytär, Yksin, Papin rouva ja Juha. Paras näistä on mielestäni Papin rouva, mutta muutkin ovat erityisen hienoja romaaneja.