tiistai 22. marraskuuta 2011

Tietotiistai - Panu Rajala: Juhani Aho -elämäkerta Naisten mies ja aatteiden

Panu Rajala: Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide.
Kustantaja: WSOY, 2011.
Kansi: Tuula Mäkiä.
Sivuja: 426.
Genre: Elämäkerta.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Pidän kovasti Juhani Ahon romaaneista. Jos kysytään kotimaisia suosikkikirjailijoita Aho tulee minulle ensimmäisenä mieleen Eeva Tikan ohella. Myös Ahon persoona on kiinnostanut minua. Hän eli Suomen versiota la belle époquesta, oli verkostoitunut Suomen taidepiireissä moneen suuntaan, läheisissä suhteissa useisiin naisiin ja erikoisessa kolmiosuhteessa kahden siskoksen kanssa. Luulen, että kaikki tämä teki hänestä juuri sellaisen kirjailijan kuin hän oli, ja sai hänet kirjoittamaan minullekin niin mieluisaa kaunokirjallisuutta.


Syyskuussa tuli kuluneeksi 150 vuotta Juhani Ahon syntymästä. Tämän elämäkerran lisäksi on ilmestynyt uusia lastukokoelmia (joista kahta minun on tarkoitus lueskella vielä tämän juhlavuoden lopuksi) ja juhlapainoksia Ahon teoksista. Aho oli erittäin tuottelias kirjailija, enkä minäkään ole lukenut kuin murto-osan hänen teoksistaan. Kaikki ne eivät aihevalintojensa puolesta edes kiinnosta, mutta on silti mukavaa tietää, että Ahosta riittänee minulle halutessani vaikka loppuiäkseni.


Olen lukenut aiemmin Panu Rajalan kirjoittaman elämäkerran Aila Meriluodosta, ja Rajala jatkaa tässä teoksessa samalla tyylillä. Hänen persoonansa näkyy ja on mukana selvästi. Periaatteessa sellainen ei elämäkertakirjallisuudessa minua haittaa, mutta muutaman kerran ajattelin, että kuvataankohan tässä nyt varmasti Ahoa ja hänen mielipiteitään, vai käyttääkö elämäkerturi kohdettaan tuodakseen julki omia kantojaan. Rajalalla on näiden kahden teoksen perusteella mukavan tuttavallinen tyyli kirjoittaa kohteistaan, mutta Meriluodon kohdalla se on perustellumpaa ja toimii paremmin henkilökohtaisen historian ja tuttavuuden vuoksi. Kauan sitten kuollut Aho jää väkisinkin kaukaisemmaksi lukijalle.


Juhani Ahon värikäs elämä kolmidraamoineen huomioon ottaen Rajalan teos käsittelee kohteensa yksityiselämää yllättävänkin vähän. Ihmissuhteista eniten rivejä saa lämmin mutta epätoivoinen suhde Ahoa vanhempaan Elisabeth Järnefeltiin. Kavereiden äiti on Aholle ystävä, taiteellinen tukija ja esilukija, sekä rakastettukin - joskaan suhde ei tainnut koskaan saada niin sanotusti täyttymystään. Rajalan teos tuo mielenkiintoista, minulle uutta tietoa tästä suhteesta ja pitkälti kumoaa täällä minunkin esittämäni ajatuksen, että Ahon Yksin-romaani olisi syntynyt Elisabethin tyttäreltä Aino Järnefeltiltä (sittemmin Sibelius) saaduista rukkasista.


Ahon kuuluisaan kolmisuhteeseen sisarusten Venny ja Tilly Soldanin kanssa Rajala ei juuri pureudu. Ehkä hän kokee, että tuota kuviota on käsitelty jo aiemmin kirjallisuudessa riittämiin. Minä en kuitenkaan ole lukenut aihetta käsitteleviä teoksia tai katsonut siitä tehtyä tv-sarjaa, joten jäin kaipaamaan Ahon avioliittoon ja sivusuhteeseen syventymistä. Se on varmasti vaikuttanut vahvasti hänen myöhemiin teoksiinsakin, kuten Juhaan.


Ahon lapsuutta ja nuoruutta Savossa ja sittemmin Helsingissä käsitellään mukavasti. Monissa Ahon teoksissa kuultava lapsuus idyllisessä maalaispappilassa kulkee elämäkerran taustalla. Itäinen sisä-Suomi on minunkin sielunmaisemaani ja tämä kirjan aloittava aukeamakuva Iisalmen pappilasta on aivan ihana ja paljon muutakin kuvitusta kirjasta löytyy (muuten myös kirjan kansi on mielestäni todella hieno).


Ahon teksteissä luonto on usein tärkeässä roolissa, ja etenkin nousut korkeille paikoille. Savostakin löytyy vaaramaisemaa, mutta erityisesti ulkomaan matkoillaan Aho nautti vuoristonäkymistä ja reippailusta Alpeilla. Hän ei pitänyt Suomea kauneimpana paikkana maailmassa, vaikka katsoi suomalaisen maiseman muokanneen häntäkin ja pysyvän aina rakkaimpana.


Täytyy sanoa, että Savo ja Kuopio ovat olleet hedelmällistä maaperää kotimaisen kirjallisuuden historiassa. Puoliksi savolaisena, vaikkakin siellä koskaan asumattomana, voin tuntea hienoista ylpeyttä maakunnan kirjallisista saavutuksista. Rajalan teoksessa kuvataan kiehtovasti Kuopion piirejä ja Kanttilassa, Minna Canthin luona, istuttuja iltoja kiihkeine keskusteluineen. Oma kotipaikkani, Pohjois-Karjala, on tullut tunnetummaksi muusikoistaan, mutta onhan meillä sentään suuresti ihailemani Eeva Tikka ja jokunen muukin kirjallinen mestari.


Niitä lopullisesti merkittävimpiä asioita, eli Juhani Ahon teoksia, Panu Rajala käsittelee kirjassaan paljon ja seikkaperäisesti. Itse lukemieni teosten kohdalla oli tietenkin mielenkiintoista saada tietoa niiden taustoista, mutta laajan tuotannon yksityiskohtainen käsittely tuntui välillä väsyttävältä. Toisaalta se myös antoi uutta intoa lukea esimerkiksi lastuja, jotka ovat minulle vielä vieraita.


Naisen mies ja aatteiden antoi ainakin osittain vastauksen kysymykseen, joka on mietityttänyt minua paljon Juhani Ahossa: kuinka hän osasikin niin hienosti ja hienovaraisesti mutta osuvasti kuvata naisten sisimpiä mieltenliikkeitä? Voisi sanoa, että se nyt vain on jokaisen (hyvän) kirjailijan perustehtävä - osata eläytyä ja sovittautua muiden nahkoihin. Mutta ainakin tämän teoksen perusteella Juhani Ahosta saa myös erityisen herkkätuntoisen, naisia ymmärtävän sekä arvostavan kuvan. Hänellä oli paljon naispuolisia ystäviä, ihastuksia ja kumppaneita. Heidän kanssaan kokemansa kautta Ahon oli varmasti helpompi kirjoittaa naisen äänellä niin, että minäkin uskon häneen täysin.


Olen lukenut toistaiseksi Juhani Aholta teokset Rautatie, Papin tytär, Yksin, Papin rouva ja Juha. Paras näistä on mielestäni Papin rouva, mutta muutkin ovat erityisen hienoja romaaneja.

15 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Minäkin aion lukea tämän. Ihan kiva kuulla, että Ahon teoksia taustoitetaan tässä paljon, ja että joitain myyttejä puretaan (esim. tuo mainitsemasi Yksin-romaanin ja Ainon rukkasten oletettu kytkös). Pakko tunnustaa, että minäkin olisin mielellään lukenut enemmän Juhani-Venny-Tilly -draamasta...

    VastaaPoista
  2. Ajattelin minäkin tämän lukea, vaikka Rajalan tyyli ei aina iskekään (olen tainnut asiasta ennenkin avautua). Juhani Aho on kuitenkin niin mielenkiintoinen henkilö suomalaisessa kulttuurielämässä, että hänestä lukee mielellään, jopa panumaista tekstiä.

    Riitta Konttinen on kirjoittanut elämäkerran Venny Soldan-Brofeltista, jossa tätä kolmiodraamaa ainakin hieman aukaistiin (muistaakseni).

    VastaaPoista
  3. Voi, vieläkään en ole päässyt lukemaan tätä kirjaa. Olen kyllä aikeissa ostaa sen itselleni, koska haluan suosikkikirjailijastani kertovan teoksen omaan hyllyyni. Kirjaston varauslistakin näytti niin pitkältä, että ei kiinnostanut ryhtyä jonottamaan.
    Olen juuri ladannut itselleni Ahon äänikirjan Helsinkiin ,koska esim. kutominen on paljon tylsempää, jos ei ole mielekästä kuunneltavaa. Kauan sitten lukemani Papin rouvan kuuntelin hiljattain myös äänikirjalta.
    Ilahduin niin, kun näin minkä kirjan olit valinnut. Nyt se on pakko saada ja aionkin kierrellä netissä ja etsiä edullisin paikka mistä tilata. Uusista kirjoista se on useimmiten Akateeminen.

    VastaaPoista
  4. Juhani Aho oli/on todellakin kiinnostava herra. Minulla on hänen Kootut teoksensa. iinnostava on etenkin Kirjeitä vuosilta 1877-1921, jossa tulevat tietenkin esille hänen 'kaikki' naisensa.

    Näitkö televisosta sarjan vai oliko se peräti elokuva hänestä muutama vuosi sitten. Se oli melkein yhtä järisyttävä kuin Huojuva talo, jossa pääosissa sara Paavolainen ja Kari Heiskanen. Miten minä muistaisin, että Sara olisi ollut tässä Juhani Aho televisioinnissakin pääosassa.

    VastaaPoista
  5. Tiedtähän etten kommentoi Panu Rajalaa, enkä lue häntä. Henkilökohtainen syy.

    Sen sijaan tuo Jaanan mainitsema Riitta Konttisen teos olisi minulle kultaa!

    VastaaPoista
  6. Kiinnostuin kovasti tästä kirjasta. Minäkin pidän Juhani Ahosta ja lukisin mielelläni enemmänkin hänen elämästään.

    Savolainen täällä hyrisee tyytyväisyyttään. Kuopiossa on purettu pois paljon vanhaa, mutta vielä on sitä kirjallista tunnelmaakin jäljellä. Olen myös iloinen siitä, että meiltä on lyhyt matka (n. 10km) Tuusulan Rantatielle. Siellähän on Ahola, jonka alakerrassa oli ainakin pari vuotta sitten näyttely Ahon ja Soldanin elämästä.

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavaa lukea tästä Rajalan kirjoittamasta elämäkerrasta Juhani Ahosta. Täytyy myöntää, että minulla on ennakkoluuloja elämäkerturia kohtaan ja en todennäköisesti lue tätä, osittain kirjoituksesi vahvisti tämän. Luen mieluummin tuon Jaanan mainitseman Riitta Konttisen teoksen.

    Aholassa tuli hiljattain käytyä, jossa oppaan kertomana pääsi pikkuisen kurkistamaan Ahon elämään. Se menikin nyt remonttiin, mutta ensi kesänä ilmeisesti avautuu uusin näyttelyn voimin. Suosittelen Karoliina käymään siellä!

    VastaaPoista
  8. Kuikuilin juuri eilen tätä kirjaa tuolta tulossa-palkistasi, joten olipa mukavaa kun tämä arvio ilmestyi aivan hetimiten alettuani sitä odottaa! Tämä olisi kyllä kiva lukea. Aho on niin mielenkiintoinen hahmo, eikä minulla ole vielä Panu Rajala -yliannostustakaan. :)

    VastaaPoista
  9. Hyvä postaus. Olen lukenut vain Rautatien ja Juhan, nekin pakkokirjoina. Luin Juhan Gutenbergistä uudestaan, ja oli siinä kiihkeä kolmiodraama.

    VastaaPoista
  10. En oikein osaa sanoa (edelleenkään) että mikä tuossa Ahossa minua viehättää. Tällä hetkellä kuuntelen aiemman vinkkisi perusteella Papin rouvaa lenkkiseurana ja on muuten hyvä! Junaradastakin tykkäsin kovasti. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea, joten kiitos vinkistä! Ahon ja sisarusten suhteista luin muuten vähän aikaa sitten Tuula Levon kirjan Neiti Soldan, joten sitä suosittelen jos aihe kiinnostaa:)

    VastaaPoista
  11. Maria, jotenkin tuo kirjan nimi jo antaa olettaa, että naissuhteisiin keskityttäisiin, mutta mielestäni niistä ei niin paljon ollut puhe Elisabeth Järnefeltiä lukuun ottamatta. Toisaalta ei niitä suhteitakaan niin kauheasti ollut, ja okei, otsikko on "naisten mies" eikä "naistenmies", mutta antaa se silti vähän ymmärtää, että Aho olisi ollut todellinen hamesankari. :) Aatteista en muuten puhunut jutussani (viitaten edelleen kirjan otsikkoon), mutta kyllä mukana oli myös politiikkaa jonkin verran. Lopulta ehkä sitäkin vähän verraten siihen, kuinka paljon Suomessa tuohon aikaan tapahtui.

    Jaana, Rajala varmasti jakaa mielipiteitä, sillä on Persoona, ja se tulee esiin myös näissä elämäkerroissa. Minulla ei ole vahvaa mielipidettä hänestä, mutta ihan hyviä nämä hänen kirjoittamansa teokset ovat minusta olleet. Meriluoto-elämäkerta oli parempi. Ja tuo Konttisen kirja kiinnostaa kyllä minua..

    Clarissa, minuakin kiinnostaa tuo Helsinkiin etenkin nyt tämän elämäkerran luettuani. Ko. tekstiä käsiteltiin siinä aika paljon. Toivottavasti kerrot lukukokemuksistasi blogissasi tai täällä myöhemmin!

    Leena, Ahon kirjeitä lukisin minäkin mielelläni! En nähnyt ko. tv-sarjaa, mutta muistan Sara Paavolaisen esittäneen siinä Vennyä. Täytyy etsiä se jostakin joskus käsiini. Ja muistan kyllä, ettet pidä Rajalasta. :)

    Katja the Savolainen, on ihan hölmöä, että minulla on Tuusulan rantatie kiertämättä, vaikka sillä suunnalla asuu sukuakin. Maisema ja tuo silloinen taiteilijoiden yhteisö siellä kiehtovat minua todella paljon. Ehkä teemme sinne ensi kesänä yhteisen, kirjallisen retken. :)

    Sara, Ahosta on onneksi tosiaan kirjoitettu paljon muutenkin, jos ei välitä tätä teosta lukea. Ahon poika Antti J. Aho on kirjoittanut isästään ilmeisen mielenkiintoisen elämäkerran, mutta Rajalan tekstin perusteella pojan teostulkinnat olivat aika suoraviivaisen tylsiä. Persoonana hän on kuitenkin varmasti saanut isästään irti eri tavalla kuin muut elämäkerturit. Ja sitten on tosiaan nuo Vennyyn keskittyneet teokset! Kiitos Aholan lisätiedoista, pitäähän se mennä sitten tosiaan ensi kesänä katsomaan.

    Luru, muistan että pidit ainakin Yksin-teoksesta ja tämän elämäkerran kanssa olisi kyllä hyvä jatkaa Ahoon tutustumista. Antoisinta olisi varmaankin lukea rinnan Ahon tuotantoa ja tätä elämäkertaa.

    Jokke, Juhassa on tosiaan oikea kolmiodraamojen äiti. Haluaisin lukea Juhan uudelleen, sillä luin sen aikoinaan yläasteella (vai lukiossa?). Mietinkin tuossa julistaessani Papin rouvaa Ahon parhaaksi, että koska pidin Juhastakin tosi paljon jo nuorena, olisi ehkä syytä lukea se nyt aikuisena ja miettiä, nouseeko se Papin rouvan rinnalle tai jopa ohi.

    Sanna, ai ihanaa, sinulla on Papin rouva kesken! Tuo Neiti Soldan on noussut aiemminkin esiin, ja ehdottomasti haluan senkin joskus vielä lukea.

    VastaaPoista
  12. Jaanan mainitsema teos kiinnostaisi tämän ohella. Minullekin Juhani Aho on tärkeä kirjailija. Mie en ole lukenut tuota Juhaa vielä, mutta Helsinkiin-teoksen sen sijaan.

    Mie haluan lukea senkin takia, että pääsen selville tuosta Rajalan tyylistä. :)

    VastaaPoista
  13. Hanna, sit ko sie pääset peril Rajala tyylist, mie voi jatkaa vähä lisävalottamal;-)

    VastaaPoista
  14. Alotan tän tänään, pelkään, että petyn Meriluodon jälkeen, mutta tulkitsen sulta, että kannattaa lukea. :)

    VastaaPoista
  15. Hanna, sekin on ihan hyvä syy lukea tämä. :)

    Ina, kannattaa lukea, jos Aho kiinnostaa. Teoksena tämä ei mielestäni ollut mikään napakymppi, mutta Ahon elämästä ja tuotannosta saa aika helposti hyvän kirjan. :) Olikos niin, ettet pitänyt Meriluoto-elämäkerrasta, vai pidit siitä tosi paljon??

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...