Kustantaja: WSOY, 2011.
Suomentaneet: Vappu Vainio, Irmeli Järnefelt, Kristiina Rikman, Aila Meriluoto, Laila Järvinen, L. Aro, Riitta Mäyrälä
Kuvittaneet: Ingrid Vang Nyman, Ilon Wikland, Björn Berg, Hans Arnold, Kristiina Digman, Marit Törnqvist
Graafinen suunnittelu: Pia Hinnerud.
Sivuja: 189.
Genre: Lasten kuvitettu kertomuskokoelma.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Iki-ihanan Astrid Lindgrenin saduista ja kertomuksista tehdään yhä uusia kokoelmia, mutta sehän ei kaltaistani superfania millään tavalla haittaa. Erilaiset joulusatukokoelmat ovat ihania, ja muuten henkilökohtaiset suosikkini ovat lapsuudesta tutut Satuja (WSOY 1981) ja Smoolannin sankari ja muita kertomuksia (WSOY 1983) mustavalkokuvituksineen. Silti tämä uusikin kokoelma selvästi puoltaa värikkäänä paikkaansa ainakin meillä, kun juuri viisi vuotta täyttänyt Stella ei vielä jaksa keskittyä pitkiin tarinoihin, joissa on vain pieniä mustavalkopiirustuksia joka toisella aukeamalla.
Satuja, seikkailuja ja kepposia -kokoelmaan on sisällytetty kokonaisia kuvakirjoja sekä yksittäisiä tarinoita paksummista kirjoista. Mukana ovat seuraavat sadut: Tunnetko Peppi Pitkätossun?; Punasilmäinen lohikäärme; Poju muuttaa Pikkulaan; Eemeli ja keittokulho; Pontus käy koulua; Kultasiskoni; Mikko ja Minna; Marikki, katso, lunta sataa; Hämäränmaassa; Luokan paras Kassinen; ja Minä en tahdo nukkumaan. Nämä kaikki olivat minulle entuudestaan tuttuja, joskaan Minä en tahdo nukkumaan -kuvakirjaa en muista itse lukeneeni, vaan vasta Stellan kanssa.
Mukana on toisin sanoen kaikille tuttuja klassikkoja, kuten Peppi, Eemeli, Melukylän lapset, Marikki ja Katto-Kassinen, mutta myös vähemmän tunnettuja, yksittäisten satujen sankareita ja kiehtovia kertomuksia. Olen iloinen siitä, että yksi surumielisempikin satu on otettu mukaan, eli Punasilmäinen lohikäärme, josta pidin lapsena kovasti. Myös Hämäränmaassa-sadussa on surulliset piirteensä, vaikka se on ennen kaikkea lohdullinen.
Suurimmassa osassa satuja kuvitukset ovat taattua, vanhaa laatua: maailman parasta kuvittajaa Ilon Wiklandia, Pepissä ja Melukylän lapsissa tuttua Ingrid Vang Nymania, ja Eemelissä itsestäänselvästi Björn Bergia. Melkein Wiklandiakin ihanampi on Kultasiskoni-sadun alkuperäinen Hans Arnoldin kuvitus, mutten esittele sitä tässä sen enempää, sillä kirjoitan tuosta kuvakirjasta blogiini toisen kerran erikseen. Pari uudempaa ja minulle oudompaakin kuvittajaa on mukana, mutta heihinkin palaan myöhemmissä Lindgren-postauksissani.
Tarinat ovat tietenkin loistavia, ja valtaosa niistä on luettu jo Stellankin kanssa iltasatuina. Myös Stella muuten pitää Ilon Wiklandin kuvituksista selvästi eniten. Toisaalta myös Peppi Pitkätossun värikkäät kuvat ovat olleet mieleen.
Suosittelen innokkaasti ja mielelläni tätäkin Lindgren-kokoelmaa kaikkiin perheisiin, vaikkapa lasten jouluahjaksi. Valikoiman satujen aiheet ja pituudet taitavat sopia parhaimmin juuri 4-6-vuotiaille.
Awwwww! Pakko aloittaa kommentti huudahtelemalla. Lindgren ansaitsee sen sekä lukemattoman määrän hurraa-huutoja päälle. :)
VastaaPoistaVaikka minullekin taitavat olla tuttuja kaikki nuo sadut paitsi Minä en tahdo-nukkumaan sekä Poju muuttaa Pikkulaan, taidan hankkia tämän kirjan meille.
Tuo Marikki-kuva etenkin on sulaa ihanuutta. Meillä on omana Meidän Marikki-yhteisnide (jossa on kaksi Marikki-romaania) sekä värikuvakirja Kesäkummun Marikki ja Liisa (jossa kaksi kirjoista erotettua Marikki-tarinaa Wiklandin värikuvin), mutta olen yrittänyt metsästää itselleni Marikki,katso lunta sataa-kirjaa. Harmillisesti en ole sitä mistään löytänyt, joten tämä kirja voisi hyvittää asiaa vähän.
Kiitos tästä, tänään on pakko lukea Lindgreniä iltasaduksi. <3
Voi kuinka kaunis Lindgren-kokoelma! Minä voisin hankkia tämän vaikka ihan vain itsellenikin.. :)
VastaaPoistaPunasilmäinen lohikäärme kuulostaa minulle vain etäisesti tutulta ja minua ihan hävettää, että Marikki-tuntemukseni on huono, mutta ehkä tämän voisi vähintäänkin lainata kirjastosta ja vähän sivistyä suloisissa merkeissä.
Oi, ihana! Taidanpa harkita vakavasti joululahjaksi lähisuvun mukuloille. Kirjojahan minä heille aina kannan, lahjaksi kuin lahjaksi.
VastaaPoistaTuijotan vain lumoutuneena tuota ekaa kuvaa, missä näkyy aukeama kirjasta. Tuo talo, luminen maisema...Taikaa!
VastaaPoistaMeillä ei vielä 4v jaksa kuunnella pitkiä tarinoita ilman, että aukeamilla on tosiaan paljon kuviakin/ei kauheasti tekstiä. Ajatus lähtee väkisin harhailemaan vielä sitten ;) Mutta tämä olisi kyllä ihana hankkia jo omaankin hyllyyn!
Katja, niinpä! <3 Minusta tämä on hyvä lisäys Lindgren-fanin hyllyyn, vaikka tarinat tuttuja olisivatkin tai jopa eri kansien sisällä löytyisivät jo hyllystäkin. Vaikka 80-luvulla ahmin itse noita mainittuja mustavalkokuvitettuja kokoelmia, tämä on ihanan värikäs, ja olisin varmasti ollut tästä innoissani. Tämä on takuulla kiva vielä lukemaan oppineellekin lapselle.
VastaaPoistaJa kuule, meillä on nyt ihan samat Marikki-kirjat kuin teillä. :) Tosin Meidän Marikki -yhteisnide on vähän resuinen, ja oikeastaan muutenkin haluaisin kirjat erikseen niillä vanhoilla kansilla, joista etenkin vihreä Kesäkummun Tuikku -kansi on minulle tosi rakas. Tästä pääsemmekin aasinsillalla myös tähän Katso, Marikki, lunta sataa -kuvitukseen.. Sillä vaikka se on Ilon Wiklandin ja monella tapaa ihana (etenkin tuo valitsemani kuva), se on minusta "väärä", sillä esim. Liisa on siinä ihan erinäköinen kuin Wiklandin alkuperäisissä mustavalkokuvituksissa. Tätä uudemmanlaista kuvitustahan on myös tuossa Kesäkummun Marikki ja Liisa -niteessä, ja vaikkei siinä mitään vikaa ole, ei kirja herätä minussa samanlaisia nostalgiaväristyksiä kuin moni muu. :)
Linnea, hanki pois! Minäkin ostin aikuisella iällä pari hyllymetriä Lingreniä jo ennen kuin meille tuli lapsia. :) Punainen lohikäärme on minusta haikean kaunis satu, ja Marikki on kaikkein suurin suosikkini kaikesta Lindgrenin tuotannosta (mikä on paljon sanottu - niin monia hänen kirjojaan rakastan paljon). <3
Suketus, tämä olisi minusta tosiaan erittäin hyvä lahjakirja, sillä on aika kookas, paksu ja laadukkaasti kuvitettu (ja ovh:ltaan aika arvokaskin). Minäkin ostan lapsille mielelläni kirjalahjoja, vaikka ne eivät aina kirvoita ihan samanlaisia riemunkiljahduksia kuin lelut. :)
Susa, eikö ole ihana kuva! <3 Ja tässä kirjassa kuvitusta tosiaan on aika paljon, joten voisitte hyvinkin kokeilla 4-vuotiaan kanssa. Osa tarinoista on melko lyhyitäkin. :)