Poistoperjantain arvonta ja uusi kirja

Tässä teille tarjolla taas yksi ihan tavallinen poistoperjantai, vaikka huomasin juuri, että blogissani on nyt 150 rekisteröityä lukijaa. Kun sata aikoinaan tuli täyteen, lupailin järjestäväni mittavamman arvonnan 150:n tullessa täyteen. En valitettavasti kuitenkaan tähän hätään ehdi. Ehkä asetan suuruudenhulluna tähtäimen taas pidemmälle: 175 tai 200 lukijaan? Tai jos katselisi muita mittareita? Bloggerin tilastojen mukaan sivuston katselu on sekin juuri ylittänyt 40 000:n rajapyykin. Google Analyticsin mukaan ollaan pian 45 000:n kohdalla, ja käynneissä ihan juuri 30 000:ssa.


Koska en nyt osaa päättää, laitan suuremman määrän kirjoja arvontaan jonakin yllättävänä ajankohtana, saavutettuani jonkun myöhemmin päättämäni etapin. Siihen saakka mennään näillä yhden kirjan arvonnoilla.


Viime viikolla poistossa oli Amélie Nothombin Samuraisyleily, ja sen voitti omakseen...


Ceacis!


Onnea voittajalle. :) Laitathan viikon sisällä yhteystietosi profiilistani löytyvään sähköpostiosoitteeseen, niin lähetän kirjan sinulle.


Uusi poistokirja on...

Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat (Otava 2010). Tämä nide on lukematon pokkari. 


Kustantaja kuvailee teosta seuraavasti:

Kuvataiteilija-kirjailijan omaelämäkerrallisen trilogian valloittava päätösromaani on oikea runsaudensarvi

Hymylahkolaisia ja itkuistuntoja, sokea maalari nimeltä Doris ja duffelitakki jonka sisältä löytyy arkkitehti…Savonlinnan taidelukio aatteellisine leireineen on vain alkusoitto Anteron itsenäistymisen ja taiteilijaksi kasvamisen tiellä. Taideakatemian pääsykokeiden jälkeen on otettava haltuun Helsinki.

Jo opiskelijaboksin etsintä osoittautuu monivaiheiseksi seikkailuksi, jonka edetessä Antero tutustuu mm. vaatteistaan ulos lihoneeseen operettilaulajattareen, kapellimestari Georg de Godzinskyyn ja pappisseminaarilaiseen joka käyttää peruukkia.

Anteron tunne-elämän mullistaa rakastuminen duffelitakkiin, ja arkkitehtiin takin sisällä. Liitto on kuin Orleansin piiritys, lyhyt mutta vaikutuksiltaan kauaskantoinen. Monenkirjavien kokemusten loppusummana Antero pääsee pitämään ensimmäisen omien töidensä näyttelyn. Avajaisista kehkeytyy viimeinen välienselvittely isän kanssa.

Hannu Väisäsen esikoisromaani Vanikan palat nosti lukijoiden odotukset korkealle, Toiset kengät voitti Finlandia-palkinnon. Myös trilogian päättävä Kuperat ja koverat on riemastuttava lukuelämys.

Minä en ole Väisästä Hesarin kolumneja lukuun ottamatta lukenut, mutta kovasti kehuttuja hänen kirjansa ovat, ja tätä edeltävä voitti Finlandiankin.


(On muuten ehkä hassua, etten ole postannut eilen julkistetuista, tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaista, kun Junior-ehdokkaat saivat oman juttunsa, mutta valitettavasti en eilen ehtinyt, ja nyt jo tuntuu siltä, että ehdokasasettelun puimisen myötä kaikki oleellinen on sanottu. En muutenkaan ole kotimaisen aikuisten kaunokirjallisuuden suuri tuntija - nytkään en ole lukenut yhtään ehdokaskirjaa. Ei sillä, että olisin asiasta yhtään ylpeä.)


Arvontaan voi osallistua ensi viikon torstaihin, 17.11., klo 17.00 saakka. Ilmoittautuakseen täytyy kertoa siitä kertoa tämän postauksen kommenttilaatikossa. Lisäarvan saa, jos on rekisteröity lukijani, ja toisen lisäarvan linkittämällä arvonnan omaan blogiinsa. Kertokaa ilmoittautumisen yhteydessä, kuinka monella arvalla olette mukana. Voittokirjoja postitan Suomen rajojen sisällä.


Onnea matkaan mukaan innostuville! 


Viikonloppuna on lapsellisesti vuorossa - jos vain ehdin kirjoittaa tai ajastaa postauksia - Lindgren-lauantai ja Satusunnuntai. Sunnuntaina on tietenkin myös isänpäivä. Meidän Stella oli sanellut päiväkodissa tehtyyn korttiin isästään seuraavasti:


Teemu, sillä ei oo sukunimee ainaskaa vielä. Isi on kalju, koska se ei haluu tukkaa enää, koska se kutittaa. Isi on ruskea ja karvainen. Se on kivointa ku isi pelaa mun kaa ja vie mua Hoploppiin ja uimakouluun ja Linnanmäelle ja jumppaan. Mä rakastan isiä ku se on karvainen ja vie mua elokuviin talvella ja sen jälkeen. Isi on töissä Pöllölaaksossa, se tekee tietokoneella töitä.


Hauskaa viikonloppua myös teille muille!