Kustantaja: Bloomsbury, 2009 (Gummerus, 2010).
(Suomentaneet: Kristiina Drews ja Tommi Uschanov.)
(Suomalainen kansi: Jenni Noponen.)
Äänikirjan lukija: Jane McDowell.
Sivuja: 384 (Poltetut varjot: 461 sivua).
Genre: Eeppinen ja yhteiskunnallinen lukuromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue suomalaisen kustantajan esittely täältä.
Kirja on luettu osana haastetta Totally British: Commonwealth.
"Oli hämähäkki ja oli sen varjo. Kaksi sukua, kaksi muunnelmaa hämähäkkitanssista. Ashraf-Tanakat, Weiss-Burtonit - heidän yhteinen tarinansa oli pommin tarina, kadotetun kotimaan tarina, satamaan ammutun miehen tarina, käyttämättä jätettyjen luotiliivien tarina. Tarina siitä, miten maailman mahtavinta valtiota paettiin ypöyksin."
Poltetut varjot on jäänyt minulle mieleen - yllätys, yllätys - kirjablogeista. Aika moni suomalainen bloggaaja luki kirjan viime vuonna, ja ainakin minulle jääneen mielikuvan mukaan suurin osa myös piti kirjasta paljon.
"Hiroko menee verannalle. Kaulasta alaspäin hänen vartalonsa on valkoinen silkkipilari, jonka selkäpuolella liihottaa kolme mustaa kurkea. Hän tähyilee vuorille, ja nyt kaikki näyttää kauniimmalta kuin aamulla. Hänen silmissään Nagasaki on kauniimpi kuin koskaan ennen. Hän kääntää päänsä ja näkee Urakamin katedraalin tornit - samat, joita Konrad juuri katselee ja huomaa, että pilvien keskelle repeää aukko. Siitä virtaa auringonvaloa, joka puskee pilviä erilleen.
Hiroko.
Ja sitten maailma on pelkkää valkoista."
Alun jälkeen kirja kuljettaa Intiaan, lyhyesti Turkkiin, Pakistaniin, pikaisesti Dubaihin, Afganistaniin, New Yorkiin... Vuosikymmenet kuluvat ja loppukohtaukset näytellään jo tämän vuosituhannen puolella. Maat ja kielet vaihtuvat, mutta kaksi perhettä pysyy keskiössä. Maailmalla kuohuu poliittisesti, sotia käydään ja kauheita tragedioita tapahtuu. Kaikki tämä heijastuu tavallisten ihmisten arkeen ennakkoluulojen syntymisenä, vihan syttymisenä ja pelon kasvamisena.
Vaikka Poltetuissa varjoissa käsitellään suuria maailmanpoliittisia tapahtumia, pääpaino on yksilöiden välisissä suhteissa. Politiikka tietenkin vaikuttaa näihin suhteisiin, mutta romaani näyttää, kuinka syntyneet tunnesiteet ja muu lojaalisuus voivat ylittää valtioiden välisen vihapuheen. Voivat, mutteivät aina ylitä. Kirjassa on paljon kaunista, mutta se osoittaa sormella ajoittain myös ihmisen raadollisuutta sekä pelkuruutta.
Epäuskottava Poltetut varjot voi olla esimerkiksi niiltä osin, että näiden kahden perheen jäsenet ovat mukana todella monissa globaalisti merkittävissä tapahtumissa ja seikkailevat lisäksi agentteina ympäri maailmaa, mutta en lähellekään aina kaipaa kaunokirjallisuudelta ehdotonta uskottavuutta.
Romaanissa kuvataan kauniin kipeästi, mitä juuret ja kotipaikat ihmisille merkitsevät. Vaikka kirjan henkilöt ovat todella kosmopoliittisia ja perheet monikulttuurisia, jokainen on lopulta jonkun maan tai kulttuurin tuote ja lapsi. Sulavimmin eri kulttuurien välimaastossa liikkuvat henkilöt, kuten Hiroko, ovat esimerkkejä viisaasta ymmärryksestä ja todellisesta suvaitsevaisuudesta. Toiset jäävät patriotismin ja ennakkoluulojensa vangeiksi.
Romaanin loppu on surullinen ja avoin. En ole varma, tiedänkö mitä siinä tarkalleen ottaen lopulta tapahtui. Prologi uudelleen luettuna auttaa vähän. Mutta olen tainnut ennenkin sanoa, että vaikka avoimet loput saattavat ärsyttää, yleisesti ottaen pidän niistä. Pidän siitä tunteesta, joka jää leijumaan epäselvänä kirjan päätyttyä, ja pidän siitä, kuinka se saa minua pohtimaan kirjaa ja sen tapahtumia normaalia enemmän. Avoin loppu jättää tulkinnalle tilaa.
Saatte taas arvion mukana hieman kansitaidenäytteitä. Suomalainen kansi saattaa olla näistä hienoin, vai mitä mieltä olette? Tosin aloin nyt miettiä, etten muista perhosia kirjasta, mutta täytyi kai niitä siellä olla tuota kantta katsoen. Ainakin ratkaisu on erilainen kuin muissa kansissa, joissa suurimmassa osassa on ymmärrettävästi kuvattu Hirokon selkään arpeutuneet kurjet.
Suomennoksesta en voi tällä kertaa paljon sanoa (paitsi että Tommi Uschanov kävi kanssani samaa lukiota aikoinaan, heh), mutta noita näytteitä hakiessani käännös ja sen toimitus vaikuttivat tehdyn ammattimaisesti.
Kirjabloggaajista tämän ovat lukeneet ainakin anni.M, Leena Lumi, Katri, Mari A., Marissa, Sanna ja englanniksi Zephyr.
Minustakin tuo suomennoksen kansi on jotenkin tyylikkäin, kiehtovin.
VastaaPoistaOlen tämän niin monesti aikonut lukea, minulla oli tämä jopa kerran kirjastosta lainassa, mutta lopulta palautui lukemattomana. Syynä ei niinkään ollut, etteikö olisi kiinnostanut, vaan oli niin paljon muutakin luettavaa. ( Ylläytys yllätys ;D)
Kartanpiirtäjän aion tänä vuonna vielä lukea!
Karoliina, tämä olisi tullut minulle vuoden parhaaksi kirjaksi ilman sitä kirjan keskikohtaa, jossa Hiroko jää sivuun ja keskiöön nousee Pakistan ja sota. Kaiken huipuksi kirjailija on niin hyvä, että onnituin ahdistumaan noista sotakuvauksista ja siitä kaikesta vihasta...Kirja toki sitten palaa Hirokoon, mutta minä en lukjana ollut Pakistanin jälkeen sama. En muista enää mille sijalle kirja minulla tuli vuonna kirves ja kivi, mutta olen harvoin lukenut yhtä huikeaa alkua kuin tässä kirjassa.
VastaaPoista(Kakkoskannesta kiitos, sillä nappaan siitä Lumimiehelle kuvan vaatteesta, joka hänen piti tuoda minulle Kiinasta, mutta jota ei 'löytynyt'...ja ensi kerralla pitääkin löytää kaksi, sillä tyttärelle myös.)
Tämä oli kyllä todella runsas romaani, mutta hienosti tarina pysyi koko ajan kasassa. Uskomattoman hieno kirja.
VastaaPoistaOdotan jo innolla, että ehdin lukea itsekin Kartanpiirtäjän. Toiset ovat sanoneet sitä jopa Poltettuja varjoja paremmaksi.
Heräsipäs kiinnostus, tattista vain! Ja mikä parasta, tuo kirja löytyy täältäkin aivan varmasti englanniksi. Pidän tuollaisista romaaneista, joten toivottavasti osuu ja uppoaa :)
VastaaPoistahienoja kansia! ja kiitos linkityksestä, minä todella tykkäsin ästä. voisin vannoa, että näin suuresta määrästä tavaraa ei saa hyvää kasassa pysyvää romaania, mutta jotenkin shamsie onnistuu siinä. ja silti pidin kartanpiirtåäjästä vielä enemmän :)
VastaaPoistaKiva että tykkäsit tästä:) Minulla on Kartanpiirtäjä juuri kirjastosta lainassa ja lukupinossa seuraavana, odotankin sitä innolla! Kiitos linkityksestä:)
VastaaPoistaUpeita kansia kaikki (paitsi tuo viimeinen on vähän outo), mutta suomalainen peittoaa kyllä muut! Minäkään en tosin mitään perhosia muista... :)
VastaaPoistaNyt täytyy tunnustaa, että minulla on kirjahyllyssä kaksi Shamsien englanninkielistä romaania, Broken Verses ja Salt and Saffron, joista kumpaakaan en ole lukenut! Ostin ne joskus aikoinaan, kun innostuin Poltetuista varjoista ja nyt ne siis töröttävät edelleen tuolla hyllyssä. Vielä minä joskus ehdin..... :)
Minusta tuo äänikirjan kansi on todella kaunis. Mutta on suomalainenkin versio hieno.
VastaaPoistaTämä kuulostaa kyllä kirjalta juuri minun makuuni. Olen aikaisemminkin lukenut tästä jostakin ja kiinnostunut, mutta sitten kirja on painunut jonnekin mielen syövereihin kaikkien muiden kiinnostavien kirjojen sekaan. No, yleensä kun johonkin kirjaan törmää tarpeeksi monta kertaa eri yhteyksissä, se lopulta jää muistiinkin.
(Minä olen muuten ollut Uschanovin kanssa samassa pro seminaarissa...)
Suomennoksen kansi on kaunis mutta jotenkin ehkä vähän tunkkainen, tuo viimeinen on ihana. Enkä tajua, miksi englanninkielisten kirjojen kannet näyttävät (minusta) aina niin halvoilta, sellaisilta viihdemäisiltä. Silmissäni on varmaan jokin vika. ;)
VastaaPoistaMinäkin muuten luin tämän viime vuonna, mutta enpä puhunut siitä mitään. Enkä enää olisi muistanutkaan, eli kiitos muistutteluista.
Ja ps. ihailen NIIN paljon teitä ulkomaankielisten kirjojen kuuntelijoita.
Kiitos linkityksestä, olin yksi niistä, jotka tykästyivät kirjaan, vaikkakin voin olla aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että olihan se epäuskottavaa, että joku suku kokoaa kaikki maailmanhistorian onnettomuudet elämäänsä. Mutta, sehän oli vain tapa saada historia elämään ja nähdä vaikutus yksilöiden maailmaan.
VastaaPoistaKannet ovat suomalaisissa teoksissa aivan upeat, sekä tässä että Kartanpiirtäjässä. Kartanpiirtäjän luettuani on pakko sanoa, että se oli Varjoja parempi, pysyi paremmin kasassa, koska siinä oli vähemmän aikoja ja paikkoja. Kaiken kaikkiaan olen aivan myyty Shamsien tarinoille ja aion lukea myös muut kirjat.
Voi minäkin haluaisin ehtiä lukemaan tämän ennen kuin saan käsiini Shamsien uusimman. Kirja vaikuttaa todella lupaavalta ja olenkin varma että minäkin ihastuisin tähän kovasti.
VastaaPoistaJa ihastelen myös noita kirjankansia! Suomalainen kansi on hieno, mutta silti tällä kertaa mielestäni hienoimmat kaksi ovat nuo kaksi keskimmäistä, erityisesti toiseksi alin on kovasti mieleeni!
Ihailen niin kovasti sitä, miten tuot saman kirjan eri kansia esille. Nyt pidän etenkin äänikirjan sekä suomalaisen painoksen kansista. Olen Minnan kanssa hieman samaa mieltä siitä, että etenkin nyt muutamat ulkomaiset kannet näyttävät kioskikirjamaisilta (nyt lähinnä tuo keskimmäinen, suomalaisen kannen jälkeen oleva).
VastaaPoistaMutta itse kirjaan... Niin, tämäkin olisi hyvä lukea - tai ehkä kuunnella! Kirjoitit niin hyvin siitä, kuinka tämä toimii äänikirjana.
Susa, jospa innostut sitten Kartanpiirtäjän myötä lukemaan tämänkin. :)
VastaaPoistaLeena, voisin hyvin kuvitella minulle käyneen samoin tämän kirjan kanssa, sillä olen selkeästi ns. naisellisten aiheiden ja naisnäkökulman ystävä kirjallisuudessa. Nyt en kuitenkaan kiinnittänyt negatiivisessa mielessä huomiota keskiön siirtymistä. Tähänkin voi muuten vaikuttaa se, että kuuntelin kirjan. Silloin vähemmän mielenkiintoisissa kohdissa ajatus saattaa lähteä harhailemaan, eikä ohimenneeseen tule enää palattua samalla tavalla kuin painettua sanaa luettaessa. ( Ja ole hyvä. ;)
Katri, minäkin muistelen, että ainakin anni.M tykkäsi Kartanpiirtäjästä tätäkin enemmän, ja odotan sen lukemista minäkin. Mennee kyllä joulukuulle.
Helmi-Maaria, jee, olen niin iloinen, jos ja kun joku löytää täältä lukuvinkkejä. :) Toivottavasti tosiaan pidät kirjasta!
anni.M, ja tässähän sinä sen sanotkin, eli että pidit Kartanpiirtäjästä vielä enemmän. :) Saa nähdä, miten minulle käy. Tämä on kai Shamsien kehutuin ja tunnetuin romaani, mutta lukeminen on niin kovin subjektiivista.
Sanna, oi ihanaa, pääsenkin sitten pian lukemaan Kartanpiirtäjä-arviosi!
Zephyr, hauskaa että sulla on lisää Shamsien kirjoja odottamassa! Muistelen lukeneeni, että kaikki hänen kirjansa eivät olisi kauhean vahvoja, mutta mistäs sitä tietää, kuinka paljon ne itseä koskettaisivat.
Liisa, nyt löytyi linkki välillemme. :D Tuo äänikirjan kuva on ihan painetunkin kirjan kantena Briteissä. Olisi hauska kuulla mielipiteesi tästä, joten toivottavasti luet kirjan joskus!
Minna, älä turhaan ihaile, ei se niin ihmeellistä ole. :) Mutta kaikkia meitä Lukijoita ja Kirjanrakastajia saa toki ihailla. :D On ihan totta, että varsinkin Amerikassa kirjojen kansitaide kallistuu usein viihteellisempään/kaupallisempaan suuntaan. Joskus sieltä löytyy minun makuuni upeita kansia, muttei suinkaan aina. Siellä on aika suosittua tuo, että kannessa on oikea ihminen, mutta yleensä selin tai pää rajattuna pois tms. Mitähän sinä sitten olet ollut tästä kirjasta mieltä..? Ehkä et tykännyt kauheasti, kun et sitä maininnut kommentissasi. :) Ei tämä ehkä sinun kirjaltasi vaikuttaisikaan.
Mari A., olen samaa mieltä, että on ihan hyväksyttävää olla kaunokirjallisuudessa epäuskottava, jos sillä on hyvä syy, niin kuin tässä (juuri tuo mainitsemasi). Minustakin suomalaisessa Kartanpiirtäjässä on erityisen hieno kansi! Ja luo nyt kyllä odotuksia kuulla, että sinäkin pidit siitä Poltettuja varjoja enemmän..
Sara, ihanaa että sinäkin aiot lukea Shamsieta! Ja aika ihanaa on myös se, että kaikki kannet ovat löytäneet kannattajansa. :)
Katja, "kansikollaasit" ovat olleet monien mieleen, ja kun niitä on tosi kiinnostavaa kerätä itsestänikin, jatkan varmaankin samaan malliin. :) Mietin noista kansista, että livenä vaikuttaisi sekin, millainen kirjan kansi muuten on: pehmeä pokkarikansi, suurikokoinen kansipaperillinen ja kovakantinen kirja tai joku hillitty, mattapintaisempi nide. Kyllä minusta sinäkin voisit tämän lukea. :)
Pakko vielä lisätä, kun kävin tarkistamassa noiden englanninkielisten kansien alkuperät, että jännästi tuo äänikirjan kansi on valittu Briteissä kovakantisen kanneksi, mutta Jenkeissä pokkariin. Tuo naisen selkä on sitten Jenkkien kovakantisen kuva, ja se englannikielisistä alimmaisin brittipokkarin. :)
VastaaPoista