Kustantaja: WSOY, 2011.
Suomentanut: Saara Pääkkönen.
Genre: Sarjakuva-albumi.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Cyril Pedrosan omaelämäkerrallisista Autobio-sarjakuva-albumeista koottu Ekoloogiset on hauska. Erityisen hauska se on tällaiselle (wannabe)ituhipille, joka joutuu omassakin arjessaan jatkuvasti punnitsemaan tehtyjen ekologisten (?) valintojen mielekkyyttä ja merkitystä.
Albumi koostuu sivun tai aukeaman mittaisista kertomuksista päähenkilön ja tämän perheen arjesta, jota pyritään elämään ympäristön hyvinvointi huomioon ottaen. Itseironinen huumori on albumin kantava voima, mutta samalla Ekoloogiset jakaa ympäristötietoutta ja "tunnustaa väriä" (vihreää). Läpi albumin jatkuva vitsi on kuitenkin se, että päähenkilö yrittää tehdä ekologisia valintoja, mutta törmää säännöllisesti irrationaalisuuteen ja ympäristön vastustukseen, tai kompastuu omaan mukavuudenhaluunsa ja säästäväisyyteensä.
Huumorin keinoihin kuuluvat tietenkin myös ylilyönnit ja liioittelu, mutta silti tiukkapipoinen lukija (lue: minä) haluaa välillä väittää vastaan: ei se nyt ihan noin ole - ainakaan Suomessa. Ranskalaisuuden tai ylipäätään ulkomaalaisuuden tosiaan huomaa välillä esimerkiksi aiheiden painotuksessa, tai ihan vain siinä, että asiat hoidetaan eri tavoin Suomessa ja Ranskassa. Tulee ajateltua kuin usein tietokirjojen kohdalla, että tämä on ihan hyvä, mutta tutuissa, kotimaisissa olosuhteissa toteutettuna tämä avautuisi paremmin.
Olen huomaavinani ranskalaisuuden myös piirrosjäljessä. Tämäkään ei ole suora moite, vaikkei tällainen melko yksityiskohtainen ja pieni piiperrys ei ole kauheasti makuuni. En tiedä, kuinka suuri osuus tässä on mielikuvaa ja todellisuutta, mutta piirrosjäljestä tuli minulle mieleen Bellevillen kolmoset, hieman Asterix ja jopa Disneyn Aristokatit.
Aiheisiin lukeutuvat muun muassa kierrätys, puutarhan hoito, autoilu vs. pyöräily, ruokailutottumukset (joskin hassua on se, että perhe vastustaa maitotuotteita, mutta syö lihaa) jne., mutta ympäristön lisäksi käsitellään myös esimerkiksi suvaitsevaisuutta, lasten kasvatusta ja terveyttä.
Vaikkei albumi ollut minulle aivan napakymppi, pidän ehdottoman positiivisena sitä, että ympäristöasioita käsitellään sarjakuvissakin, ja se tehdään vieläpä juuri oikein, eli tosikkomainen saarnaaminen unohtaen ja omalle vouhotukselle nauraen.
Ekoloogisista on kirjoittanut myös ainakin (vanhassa blogissaan) Jenni, ja hänkin oli liittänyt mukaan tämän albumin päättävän, tosi hauskan No future -tarinan (voit klikata sivun suuremmaksi).
Pitääpä käydä kirjakaupassa selailemassa lähemmin tuota albumia. Aihe olisi hyvä, mutta kuvitus, hmm, en tiedä.
VastaaPoistaMietin samaa, että sarjakuvan keinoin voisi ehkä houkuttelevammin välittää tietoa tärkeistä asioista, kuten ekologisuudesta arjessa jne. Tuo kuvitus on jotenkin kuitenkin vähän..ei niin minun makuun ;) Sen myötä en tarttuisi tähän, mutta aiheensa myötä aion tarttua :)
VastaaPoistaMinua kiinnostaa tämä kirja aiheensa puolesta, eikä tuo kuvituskaan minun silmiini satu.
VastaaPoistaMutta mulla on vähän äkäinen ennakkoasenne :D Jossakin lehdessä (ehkä Meidän perheessä) oli pieni juttu tästä kirjasta ja siihen oli laitettu oheen yksi kuva. Siinä äiti ilmoitti perheelleen, että nyt siirrytään käyttämään pyykinpesussa pesupähkinöitä ja perhe nurisee, kun vaatteet jää likaisiksi. Tämä kiukutti valtavasti, sillä meillä pestään pyykki pääsääntöisesti niillä pähkinöillä ja puhdasta tulee.
Pieni ja tyhmä juttu, mutta haluaisin nähdä, millaisena muut jutut kokisin. :)
Clarissa ja Susa, kuvitus on toisaalta mukavan värikästä ja kyllä siihen silmä tottuu, vaikkei ihan omaan makuun osuisikaan. :)
VastaaPoistaMaija, juuri tuollaisia juttuja albumissa minunkin mielestäni oli.. Eli vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että on hyvä itseironisesti nauraa ekovouhotukselle, niin yksittäiset jutut, joista olin eri mieltä, jäivät harmittamaan. Pesupähkinöiden lisäksi esimerkiksi se, että perheen paistaessa lettuja riisimaidosta, niistä tuli olevinaan kivikovia jne. Nuo "kasvismaitotuotteet" ovat minusta kyllä leivonnassa ja ruoanlaitossa aivan yhtä hyviä kuin lehmänmaitokin. Siis ihan rehellisesti. Myönnän kyllä, että esimerkiksi tämä aamukahvini soijamaidolla maistuu erilaiselle kuin lehmänmaitokahvi, mutta sekin on tottumuskysymys ja on ollut minulle pieni uhraus puhtaampaa omaatuntoa tavoitellessa. Mutta kasvismaitojen käyttöä leivonnassa ja ruoanlaitossa ei edes kyllä mausta erota!
Kiva, että tämä sarjakuva saa näkyvyyttä! Itse ajattelisin, ainakin nyt kun lukemisesta on jo aikaa (ja olen antanut albumin eteenpäin), että ne kovat letut ja toimimattomat pesupähkinät olivat edustamassa tavallisten ihmisten ennakkoluuloja. Tuollaisiahan reaktioita ainakin pesupähkinät oikeastikin aiheuttavat! Kuitenkin ne toimivat minunkin kokemusteni mukaan hyvin, joskin meillä ollaan mukavuudenhaluisina siirrytty Ecoballseihin.
VastaaPoistaOlen soija-allergikko, joten en osaa ottaa kantaa soija- ja tavallisen maidon eroihin. Keliaakikkona törmään jatkuvasti siihen, että gluteenitonta viljatuotetta kommentoidaan "Tämähän on ihan saman makuinen kuin OIKEA" tai (ällistyneenä) "tämähän on parempi kuin OIKEA". Välillä vähän naurattaa, että sekö on sitä oikeaa, ettei mikään saisi muuttua. ;)
Tämä meni nyt sivuraiteille, sorry. Joka tapauksessa hyvä ja, kuten huomaatte, keskusteluttava sarjis!
Pesupähkinöistä on todettava se, että niiden toimivuus riippuu ilmeisesti paljon veden kovuudesta. Suomen pehmeissä vesissä ne toimivat hyvin, monilla alueilla esim. keski-Euroopassa taas huonommin.
VastaaPoistaKuten Karoliina totesi, asiat menevät vähän eri tavoin Suomessa ja Ranskassa...
Jännä tuo että moni ei pidä tuosta kuvituksesta, minusta se oli hyvin toimivaa...
Jenni, sivuraiteet ei haittaa! Ja varmasti kirjassa nauretaan ennakkoluuloille, mutta silti tiukkiksena vähän harmittaa, että samalla niitä myös vahvistetaan, kun annetaan ymmärtää, että ekologisia valintoja tekemällä joutuu kulkemaan likaisissa vaatteissa ja syömään pahaa ruokaa. :)
VastaaPoistaHdcanis, pesutulos voi varmaankin vaihdella eri asioista riippuen. Monesti tällaisia asioita pitää vähän testailla, kokeilla ja vaihdella, että löytää itselleen sopivat tuotteet ja tavat. Moni lannistuu esimerkiksi lihaa korvaavilla tuotteilla kokkailuun, kun ensimmäinen kokemus on väärin maustettu soijarouhe tai tofu (ensimmäinen on pahaa ilman oikeita mausteita, jälkimmäinen taas ei maistu millekään) tai vetisiksi jääneet soijasuikaleet tms. Samoin voi käydä vaikka pesupähkinöiden kanssa tuon veden erilaisuuden takia, ja samalla tulee helposti tuomittua kaikki ekologiset pesuaineet.
Kuvituksen toimiminen on tietysti makuasia, mutta näen sen kyllä ihan oivaltavana ja ansiokkaana. Satun vain pitämään enemmän sellaisista hyvin selkeästi, paksummalla viivalla piirretyistä sarjiksista. Noin yleisesti ottaen, poikkeuksia varmasti on. :)