lauantai 16. huhtikuuta 2011

Päivä 16. Naispuolinen lempihahmosi

Jos miesten kohdalla oli vaikeaa, niin naisissa taas löytyisi. Olen samastunut niin moniin naishahmoihin kirjallisuudessa, etten pysy laskuissa. Tällä kertaa aloitan ehkä suosiolla lastenkirjallisuudesta. Minua tavattiin sanoa Pikku Myyksi joskus, mutta en minä halua Myytä hänen ihanuudestaan huolimatta nimetä. Olin myös kipakka ja itsepäinen (huom. olin, ehehehe) kuin Vihervaaran Anna, mutten toisaalta koskaan yhtä romanttishaaveellinen.


(Hetkinen, kysyttiinkös tässä, kuka naishahmo on eniten kaltaisesi...? Öööö, ei?)


Palaan taas ihanaan Marikkiin by Astrid Lindgren. Minä en tosin ollut Marikki, vaan se kuriton pikkusisko, Liisa. Isosiskoni kanssa rakastimme Marikki-kirjoja molemmat, ja me muistutimme ulkonäöltämme Marikkia ja Liisaa. Meillä oli jopa aika samanlaiset mekot kuin alla. Minä olin hyvin paljon Liisan oloinen muutenkin, Ninni Marikkia hieman kiltimpi tapaus, mutta samat isosiskon elkeet löytyivät molemmista.
Jonna Liljendahl ja Liv Alsterlund (Marikki ja Liisa). Kuva: Cinema.de.
Aikuisten kirjallisuudesta taas totean, että niissä vastahakoisesti nimetyissä lempikirjailijoissa (Melissa Bank, Carol Shields, Lionel Shriver) ehkä paras puoli on juuri mielenkiintoisten (nais)hahmojen luominen, joten heihin luotan haasteen tässäkin kohdassa. 


Yhden muunkin haluan nimetä: Skeeter viime vuoden parhaimmasta kirjastani, Kathryn Stockettin The Help -romaanista (suom. Piiat). Mutta hei, toisaalta tässä on taas se samastuminen. Oikeastaan lempihahmojani tuosta ihanasta kirjasta olivat Abileen ja Minny (kuvat ovat tänä vuonna ilmestyvästä, kirjasta tehdystä elokuvasta).



Emma Stone (Skeeter). Kuva: All Movie Photo.

Octavia Spencer ja Viola Davis (Minny ja Abileen). Kuva: All Movie Photo.


The Help -romaanissa on ihanan verevät henkilöhahmot. Skeeter on 1960-luvun mississippiläisen pikkukaupungin snobipiireissä itsensä vähän ulkopuoliseksi tunteva älykäs nuori nainen, joka ympäristön ja aikakauden huomioon ottaen on ajatuksissaan edistyksellinen, muttei liikaa, mikä tekisi hänestä epäuskottavamman ja mustavalkoisemman. Abileen on aivan ihana, Skeeterin ystävän taloudenhoitaja, joka on hiljaisen tasainen ja vaatimaton, mutta josta löytyy voimavaroja ja lujuutta. Sekä rakkautta. Minny taas on omapäinen ja temperamenttinen piika, jonka on vaikea löytää emäntää tulisen luonteensa ja vähäisen alistuvuutensa vuoksi. Kaikissa näissä naisissa on sävyjä, ja he kaikki pääsevät tasapuolisesti ääneen tässä upeassa kirjassa.

Sitten on Melissa Bankin Jane Rosenal Nyt nappaa! -kirjasta sekä Sophie Applebaum Täydellisestä jutusta. Molemmat valloittavia, epävarmoja, huumorintajuisia ja loputtomasti pohdiskelevia sekä analyyttisiä nuoria juutalaisnaisia Yhdysvaltojen itärannikolta. Juutalaisuuden mainitseminen voi tuntua turhalta, mutta yleistäen sanon että (amerikan)juutalainen kirjallisuus, komedia ja ylipäätään kulttuuri vetoavat minuun, ja siksi Janen sekä Sophien etnisyydellä on minulle merkitystä.

Carol Shieldsiltä lukemieni romaanien päähenkilöistä samastun osin Pikkuseikkojen Judith Gilliin, mutten ole vielä niin vanha ja vässyköitynyt. Toivottavasti. Judith on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen tarkkailija ja funtsija, jonka pitäisi varmaan useammin seurata impulsseja. Hänestä oli kuitenkin loputtoman kiehtovaa lukea. Judith on niin todellinen kuin romaanihenkilö vain voi olla, ja siksikin upea. 
Emilia Fox (Fay McLeod). Kuva: Film Movement.
Rakkauden tasavallan Fay McLeod on vähän nuorempi ja reippaampi, ja pidin hänestä henkilöhahmona kovasti. On hänkin ensin ajautuneena tylsään suhteeseen, ja kyllä hänkin käyttäytyy romaanin mittaan typerästi, mutta naisella on kuitenkin pää paikallaan ja tarpeeksi syvyyttä miellyttämään minua. Fay on sellainen jotenkin arkisempi ja tavallisempi kuin monet muut, ylianalyyttiset lempinaishahmoni. Mutta sanon tämän hyvällä. Älä suutu, Fay! Haluan yhä olla paras ystäväsi!

Ja vielä on jäljellä Lionel Shriver, joka osaa tehdä henkilöistään vajavaisia ja silti vastustamattomia. Olin aivan yllättynyt siitä, kuinka harva pitää Kevinin äidistä, Eva Khatchadourianista, Poikani Kevin -romaanissa. Minusta hän on ihan paras! Kaikkine mahdollisine vikoineen ja varsinkin rehellisyydessään. Samoin Syntymäpäivän jälkeen -romaanin Irina McGovern on selvästi nainen, jonka kanssa tulisin hyvin toimeen. Evan ja Irinan kanssa olisi hienoa keskustella. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta heissä on mutkatonta, rehellistä syvyyttä.
Tilda Swinton (Eva Khatchadourian). Kuva: Indie Wire.

5 kommenttia:

  1. Oi ihanaa, Tilda Swanton siis esittää Poikani Kevinissä Evaa, hienoa! Tuo onkin kyllä varmasti monella tapaa valkokankaalle tuotuna rankka rooli ja herättää tuntoja, kuten jo kirjassakin.

    Siis minähän en tähän haasteeseen osaa ottanut kuten tiedät, mutta tulenpa silti tänne aina erityisen houkuttelevien päivän teemojen myötä niistä höpisemään ;) Pikku Myy on ihan huippu! Ja Anni Polvan Tiinasta pidin älyttömän paljon lapsena/nuorena. Austenin Elisabeth on ihan ♥..ja toisaalta taas dekkarimaailmassa Cornwellin Scarpettakin!

    VastaaPoista
  2. Hassua, Pikku Myy :) Mua sanotaan töissä opettajainhuoneessa Pikku Myyksi. En kylläkään yhtään tiedä, miksi.

    Lempinaishahmoni on Kareninan Anna. Ollut siitä lähtien, kun romaanin 20-vuotiaana ahmin ensimmäisen kerran.

    Susa, Tiina on hauska tapaus myös minun mielestäin :) Luin kaikki Tiinat pienempänä. Tiina muistutti (ja yhä muistuttaa) kamalan paljon isosiskoani. Itse samaistuin aina pikkuiseen runotyttöön ja neiti etsivään..

    VastaaPoista
  3. Helmi-Maaria Pisara: Neiti etsivät olivat minunkin toinen ikisuosikki ;) Muut lukivat heppakirjoja tai runotyttöjä, minä ahmin Tiinoja ja Neiti etsiviä ;)

    Pakko tässä vielä mainita tietenkin myös Kotiopettajattaren romaanin Jane Eyre!

    VastaaPoista
  4. Aikamoisia naisia! Moni vielä minulle tuntematon mutta ehkä joskus tutuksi käyvä..

    Pikku Myy on ihana :) Ja tajusin juuri että en varmaan oikeasti ole lukenut koskaan Lindgrenin Marikkia. Tämä täytyy korjata, siitä kun on ollut nyt niin monessa paikkaa mainintaa..

    VastaaPoista
  5. Susa, on toisaalta pelottavaa päästä (sitten joskus) katsomaan tästä lempikirjastaan tehtyä elokuvaa. Monologinen kirjeromaani lienee vielä erityisen vaikea siirtää valkokankaalle, mutta kyllä minullakin on vahva luotto Tildaan!

    Minäkin tykkäsin Tiina-kirjoista lapsena, mutta joku itse Tiinassa kai kuitenkin oli, ettei hän noussut suurimpien idolieni joukkoon. Sen sijaan Austenin Elizabeth on mah-ta-va.

    Pikku Helmi-Maaria-Myy :), Anna Karenina voisi olla myös minulle lempihahmo, jos olisin lukenut koko kirjan. Sen mitä olen lukenut ja minkä tarinaa tunnen, hän kuulostaa juuri hyvältä.

    linnea, Marikki on ihan paras, mutten osaa sanoa, miten kirjat avautuisivat ensi kertaa aikuisena luettuina. Omassa fanituksessa on mukana paljon nostalgiaa. Yritettiin itse asiassa kuunteluttaa viikonlopun automatkalla Stellalle Marikki-äänikirjaa, johon hän ei jaksanut vielä oikein keskittyä, mutta samalla huomasin vähän yllätyksekseni jo kirjan alusta, että siinä puhutaan _todella_ paljon uskonnosta. Tuli pienenä yllärinä, vaikka olen Marikkini kerrannut aikuisenakin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...