Kustantaja: Otava, 2011.
Suomentanut: Sauli Santikko.
Kansi: Craig Ward.
Sivuja: 505.
Genre: Viihdyttävä sukupolvilukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Kirja on luettu osana Totally British: Modern Men Writers -haastetta.
"Dexter puhalsi savua sieraimistaan ja nousi sängystä. Hän katsoi nuhruista vuokrahuonetta ja tiesi täydellisen varmasti, että kaikkien taidepostikorttien ja vihaisia näytelmiä mainostavien valokopiojulisteiden joukosta löytyisi Nelson Mandelan kuva kuin haaveena täydellisestä poikaystävästä. Viimeisten neljän vuotensa aikana hän oli nähnyt kohtalaisen määrän tällaisia makuuhuoneita, kuin rikospaikkoja pisteinä kaupungin kartalla, huoneita, joissa ei koskaan päässyt paria metriä kauemmaksi Nina Simonen albumista, ja vaikka hän oli harvoin nähnyt samaa makuuhuonetta kahta kertaa, näkymä oli liiankin tuttu. Rikkinäinen yölamppu, laiminlyödyt ruukkukasvit, pesuaineen tuoksu halvoissa, vääränkokoisissa lakanoissa. Emmalla oli myös tuo taiteellisten tyttösten kiintymys kollaaseihin, opiskelukavereista ja perheenjäsenistä näpätyt kuvat oli siroteltu Chagallien ja Vermeerien ja Kandinskyjen sekä Che Guevarojen ja Woody Allenien ja Samuel Beckettien keskelle. Täällä ei mikään ollut neutraalia vaan kaikki viittasi johonkin ja tarkoitti jotain. Koko huone oli manifesti. Huokaisten Dexter tunnisti Emman sellaiseksi, jolle porvari oli haukkumasana. Hän ymmärsi kyllä, että 'fasisti' oli jokseenkin epämiellyttäviä merkityksiä sisältävä sana, mutta hän itse piti sanasta 'porvari' ja kaikesta, mitä siihen sisältyi: turvattua elämää, matkustelua, hyvää ruokaa, seurustelutapoja, kunnianhimoa; mitä sitä sellaista anteeksi pyytelemään."
Monia harmittaa, kun kirjablogeissa tuntuu pyörivän usein samoja kirjoja, niitä kiinnostavimpia uutuuksia. Tiedän, että esimerkiksi tämä teos on ollut esillä jo varmaan yli kymmenessä kotimaisessakin blogissa, mutta villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua jättämään tätä lukematta. Ja haluan tämän myös blogiini tuoda, jo yksistään levittääkseni kirjan ilosanomaa niille lukijoille, jotka eivät seuraa muita kirjablogeja.
Sinä päivänä oli minulle tavallaan täydellinen kirja. Onneksi elämässä saa olla montakin tärkeää, täydellistä kirjaa, sillä toki kaipaan joskus enemmän älyllistä pureskeltavaa tai kiehtovampaa kieltä. Ei tämä missään nimessä maailman paras kirja ole, jos kirjallista laatua mitataan. Mutta Sinä päivänä oli niin täydellisen viihdyttävä olematta tyhmentävä, ja koskettava olematta imelä, ettei voi kuin kumartaa David Nichollsin suuntaan. Syvään.
Usein suuret odotukset kääntyvät itseään vastaan, mutta tätä kirjaa tiesin rakastavani etukäteen, enkä pettynyt tippaakaan. Ainoastaan kaksi asiaa harmittaa minua: Ensinnäkin se, että arvasin erään blogikeskustelun lukeneena, mitä lopussa tapahtuu, ja toisekseen se, etten lukenut tätä alkukielellä.
Tiedän, että olen Iso-Britanniassa asuneena, sikäläistä puheenpartta ja kulttuuria melko hyvin tuntevana aika julma tuomari. Muistelen, että aikoinaan lukemani Hesarin arvio suorastaan kehui käännöstä (linkitän sen tähän kohta), ja toisaalta sitten muistan, että Ilselän Minna varovaisesti kritisoi sitä omassa jutussaan (vanhan bloginsa puolella). Ei käännös missään tapauksessa luokaton ollut, vaan monella tapaa sujuvakin, mutta bongailin anglismeja ja "kuulin läpi", miten paljon nokkelammin moni asia on alkukielisessä versiossa brittienglannilla sanottu. Olisi siis kannattanut ostaa kirja jo pari vuotta sitten, kun sitä harkitsin, tietämättä vielä tästä tulevasta käännöksestä.
Sinä päivänä kelpaa varmasti erinomaisesti nuoremmillekin, mutta etenkin meille neljänkympin molemmin puolin tasapainotteleville tämä on mielestäni todellinen sukupolviromaani. Kirjassa on niin paljon tuttua - jokaiselle ikäpolvemme edustajalle löytyy takuulla samastuttavaa. Taas kerran joudun ihmettelemään, kuinka mieskirjailija onnistuu naispäähenkilönsä kanssa niin erinomaisesti. Emma ajattelee paljon sellaisia asioita, joiden luulin olevan naisten omia, vähän noloja juttuja, joista miehillä ei ole aavistustakaan.
Dexter on puolestaan uskoakseni hyvin todellinen mies. Okei, hän on aika epämiellyttävä urpo välillä (yleensä), mutta on hänessä hellyyttävätkin piirteensä. Vaikka Sinä päivänä on rakkauskertomus ja Dexterkin rakastunut, hän on minusta uskottava nuori mies siinä, ettei ole Emmaa ja heidän välistä suhdettaan, pienten asioiden merkityksiä pohtiva tunteellinen romantikko. Hän muistaa Emman lähinnä silloin, kun näkee tämän tai kuulee tästä - tai kun menee huonosti, ja hän kaipaa tukea.
Sinä päivänä oli minulle todellinen hyvänmielen kirja, vaikka siinä on hyvin surullisiakin kohtauksia. Se on myös uskomattoman sujuvaa ja nopeaa luettavaa. Ahmaisin kirjan muutamassa päivässä siitä huolimatta, että siinä on yli 500 sivua ja että olimme tuon ajan kaupunkilomalla Istanbulissa ja lähes koko ajan menossa (ilman kirjaa). Minun on vaikea kuvitella ihmistä, joka ei pitäisi tästä - tai ainakaan naista. Ja ainakaan 1970-luvulla syntynyttä. Sanon tämän, vaikka olen kirjaan hienoisen mustasukkaisen kiintynyt Chris Cleaven teosten tapaan. Sen täytyy johtua tuosta brittiläisyydestä!
Vaikka kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat harvoin yltävät alkulähteensä tasolle, en millään malttaisi odottaa Sinä päivänä -elokuvan katsomista. Romaani oli hyvin elokuvallinen ja siitä on saanut varmasti hauskan leffan. Kirjailija Nicholls on ollut tiiviisti elokuvan tekemisessä mukana, ja aiemmin hän on käsikirjoittanut Rimakauhua ja rakkautta -tv-sarjaa, jota olen nimittänyt Elämäni TV-sarjaksi (joskin kutsun sitä mieluummin alkukielisellä nimellä Cold Feet, kuin tuolla hirviökäännöksellä), ja joka lienee samanlainen sukupolvikokemus kuin tämä kirja (ja pian elokuva?) toivottavasti on.
En ole vielä koskaan antanut blogissani kirjalle täyttä viittä tähteä, mutta nyt se oli aika lähellä.
Kirjan ovat lukeneet lisäkseni aiemmin mainitun Minnan lisäksi mm. Susa, Sanna, Katja, Kirjapeto, anni.M ja Hanna.
Varoitus: kommenttiboksin keskustelussa on mahdollisia spoilereita kirjan loppuun liittyen.
Voi että. On tavattoman ihanaa löytää se itselle täydellinen kirja. Kuten tiedät, minäkin pidin tästä ja paljon. Vain yhdestä asiasta en pitänyt, mutta voimme varmaan puhua siitä muualla, koska en halua spoilata mitään täällä kommenttiboksissakaan. :)
VastaaPoistaBrittiläisyydessä on aina sitä jotain! Olen ihan samaa mieltä. Nichollsin kirja tuo tosiaan mieleen Rimiksen, joka minunkin mielestäni on yksi parhaimmista televisiosarjoista koskaan.
Minäkin olen joskus miettinyt tuota, että kirjablogeissa jotkut tietyt kirjat saavat valtavasti huomiota ja pohdin, että syövätkö samasta teoksesta kirjoitetut bloggaukset huomiota sinänsä hyvältä kirjalta. Sitten päätin antaa piut paut moiselle pohdinnalle, sillä hyvä kirja ansaitsee tulla luetuksi, vaikka sen olisivat "kaikki" muut jo lukeneet. Sinä päivänä on sellainen kirja, jonka lukee mielellään. Itse suunnittelen pian lukevani Watersin Vieraan kartanossa, joka sekin on ollut esillä ihan hurjasti. :)
Minäkin olen jokseenkin varma, että pitäisin tästä kirjasta! Tämäntyylisiä kirjoja tykkään lukea viihtyäkseni, en niinkään Nora Roberts -tyylistä romantiikkaa.
VastaaPoistaTäällä kirjablogistien ankkalammikossa helposti unohtuu, että näitä blogeja lukevat muutkin kuin toiset kirjabloggaajat (jotka kommentoivat eniten). Itseltäni jää kyllä usein klikkaamatta se kymmenes arvio jostakin kirjasta, ellei kirjoittaja ole erityisen taitava, "läheinen" tms., mutta kuten sanoit eräässä toisessa ketjussa, kukin lukekoon niitä kirjoja
joita haluaa!
Minä en ole vielä tätä ehtinyt.. Oli mahtavaa lukea arviosi tästä ja nyt tiedän, että kannattaa varata tämä kirjastosta englanniksi eikä suomeksi. Hyvä juttu.
VastaaPoistaVoisikohan tämä olla hyvä joulukirja, mitä luulisit?
Minä veikkaan jo ihan sen perusteella, mitä sanoit Dexteristä. että pidän tästä. Tuollaiset epämiellyttävät ja hellyyttävät urpot mieshenkilöt kirjoissa kun pistävät minulla sydämen läpättämään. (yksi syy miksi herra C:n kirjat ovat minusta niin ihania) ;)
Kiitos siis tästä Karollina, ja ihanaa syysviikkoa!
(minulla on nyt vihdoin menossa Totally British-haasteen naiskirjailijat, päätin että nyt luetaan vain naisia kun miehillä on taipumus aina viekoitella tiensä lukupinoon ihan vahingossa!)
Tästä kirjasta saattoikin ounastella, että pitäisit :)
VastaaPoistaLuin kirjan englanniksi ja brittiläisyys oli kyllä käsinkosketeltavaa, vaikka minulla ei olekaan omakohtaista kokemusta maan arjesta.
Samaa mieltä Katjan kanssa! Ja Linnea, sopii joulukirjaksi! (Tai siis mikä on joulukirja? Joululahjaksi annettava, joululomalla luettava..? Sopii!)
Kirja lojuu yöpöydälläni. Keskeneräisenä. En tiedä, mitä ajatella. Muut kirjat kiilaavat ja se huutaa: Etkö lue minua loppuun? Vielä en ole päättänyt. Palaan tähän myöhemmin.
VastaaPoistajuu, nuo samat anglinismit tavallaan huvitti minuakin ja kuului tosiaan läpi. Englanniksi olisi varmasti ollut parempi. Minä pidin tästä myös PALJON ja huomaan että tämä on jäänyt monista syksyn kirjoista parhaiten mieleen ja kaikuu monin tavoin edelleen. Siinä kartanpiirtäjässä on tavallaan samanlaista tarinassa, siis kahden ystävyys - joka tosin alkaa jo lapsena...
VastaaPoistaKirja odottaa minulla lukuvuoroaan ja luulen, että tulen pitämään tästä, vaikka olenkin 80-luvun lopun lapsia :--) Elokuvakin kiinnostaa, mutta kirja täytyy lukea ensin!
VastaaPoistaTämä on varmaan sellainen kunnon lukuromaani? Kaipaan jo jotain sellaista :--)
Tiesin, että pidät tästä ja ihanaa, kun pidit noin kovasti, sillä kirja ON aivan ihana!! Tällainen vanha Rimis-fani luki sitä ihan sydän väräjäen ;)
VastaaPoistaJa minäkin päätin juuri tänään, että en kerta kaikkiaan jaksa enää välittää siitä samasta virrestä, miten blogeissa vaan luetaan uutuuksia tai samoja kirjoja,KOSKA, ensinnäkään se ei ole totta juuri missän blogissa mitä minäkin seuraan, vaan kyllä blogeissa luetaan paljon vanhempiakin...Ja toiseksikin juuri siksi, että luen kirjoja, jotka minua kiinnostavat ja jos nyt se on jo paljon ollut blogeissa esillä, niin so what, jos se tosiaan haluan lukea. Niin, ugh, olen puhunut ;)
Olipa ihanaa lukea tämä sinun arviosi. <3 Luulen vahvasti että minäkin tulen rakastamaan tätä kirjaa, tässä tuntuisi olevan niin kaikki palikat kohdillaan. :)
VastaaPoistaTämä taitaa olla minunkin tämän vuoden joulukirjani. <3 Jouluna pitää lukea jotain erityisen ihanaa! Ensin olin jo melkein päättänyt lukea Murakamin Kafkan rannalla, mutta taidan kuitenkin lopulta päätyä tähän. :)
Hei, miekin luin just tämän kirjan! Hyvä oli, mutta en ollut yhtä vakuuttunut siitä kuin sie :) Sitä paitsi arvasin jo puolivälissä kirjaa miten se päättyy - ehkä se liittyi Rimikseen, kun siinä kävi niin samalla tavalla. Tai sit se vaan oli joku etiäinen :) Ei siihen ois voinut muuta loppua ehkä keksiäkään ilman pettymystä. Hieno kirja silti!
VastaaPoistaNyt kun itsekin on kirjan lukenut, on hauskaa lukea muiden arvosteluja näin tuoreeltaan. Harmi, että arkailin lukea kirjaa englanniksi. Nyt kun kirjan on kahlannut läpi, jälkikäteen huomaa miten helppoa teksti olisi ollut englanniksi ja se paljon puhuttu brittiläisyys olisi varmasti tuonut lisäarvoa kirjalle. Mutta ihan hyvä näinkin.
VastaaPoistaMeillä on jo vuosia ollut Rimakauhua ja rakkautta sarjan ensimmäinen tuotantokausi, mutta en tiedä millä ilveellä saisin sen katsotuksi. Jäimme jostain syystä jumiin kakkososaan - vaikka miehenikin totesi sarjan olevan yksi kaikkien aikojen parhaista. No, ehkä joku päivä....
Jes! Luin tämän englanniksi, vähän myöhemmin luin Nichollsin ekan kirjan (Starter for Ten) ja nyt aloitin juuri tokaa (The Understudy). Suosittelen kaikkia lämpimästi. :)
VastaaPoistaMinä luin tämän englanniksi, mikä taisikin olla hyvä ratkaisu (vaikka en olekaan anglofiili tai muutenkaan erityisen hyvin tunne Isoa-Britanniaa, vaikka pidänkin Lontoosta kaupunkina kovasti). Kirjassa oli jotenkin kauhean brittiläinen tunnelma, ja toi mieleeni kyllä todella usein Rimiksen, etenkin kirjan loppu.
VastaaPoistaNo mutta se mistä varsinaisesti tulin tänne kommentoimaan on se, että minä en oikein ymmärrä, miten lukijoita (toisia bloggaajia?) harmittaa se, että blogeissa käsitellään samoja kirjoja. Ainakin kaikissa minun seuraamissani kirjablogeissa luetaan sekaisin uutta ja vanhempaa, erikoisempiakin genrejä ym., eikä pelkästään "hittejä". Liekö sitten takana pelko, että samat suosikit saavat ylistystä ja mainosta osakseen, kun taas toiset jäävät blogimaailmassakin tuntemattomuuteen? Onko kirjabloggaajan "tehtävänä" nostaa esiin kirjoja, joita ei ehkä muuten paljon mainosteta, tukea pienilevikkistä kirjallisuutta? (Tätä kyllä minusta tapahtuukin ihan kunnioitettavissa määrin.)
En tiedä, mutta minusta on kyllä hauskaa lukea eri kirjoittajien arvioita samasta kirjasta, etenkin jos itsekin olen sen lukenut. Näkee hauskasti, miten joidenkin kanssa omat mielipiteet menevät enemmän yksiin kuin toisten :)
Täällä yksi 70-luvulla syntynyt nainen, joka EI pitänyt kirjasta. Ymmärrän hyvin, että moni tästä pitää, mutta omasta mielestäni suomennos oli todella huono ja juoni kaikin puolin epäuskottava ja ennalta-arvattava. Loppuratkaisu tuntui lähinnä sanovan "ettepäs arvaakaan, kuinka rohkeasti ja omaperäisesti osaan tämän lopettaa", mutta kirjan ja kirjailijan esittelyn perusteella senkin kyllä mielestäni arvasi (olen samaa mieltä Ninnin kanssa, mutta minusta hänen kommenttinsa sopilaa hieman liikaa). Harmitti, että ostin tämän kirjan matkalukemisiksi - se ei nimittäin edes ollut ihan halpa. Onneksi se kelpuutettiin ilomielin lähikirjaston kokelmiin sen jälkeen, kun olin sen lukenut :)
VastaaPoistaPS: Kiitos mukavasta blogista, useimmiten olen kanssasi samaa mieltä ja olen saanut täältä hyviä lukuvinkkejä!
Katja, joo, minä jo odotan sitä keskustelua! <3 Se on kyllä tavallaan ihan hölmöä, miten vaaleanpunaisten lasien läpi luen brittiläisiä kirjoja ja katson elokuvia tai tv-sarjoja, sillä maassa asuessani olin moneen sen ominaispiirteeseen tosi tuskastunutkin. Mutta eihän rakkaus aina ole rationaalista. Lieneekö koskaan. :) Odotan Waters-arviotasi!
VastaaPoistaMaria, näin juuri. On ihanaa löytää sellaisia suht kepeitä ja nopealukuisia kirjoja, joista todella itse nauttii. Ja joo, en minäkään välttämättä jaksa lukea kaikkien bloggaajien arvioita yhdestä kirjasta (paitsi ehkä jos olen sen itse lukenut), mutta juuri tuota tarkoitin, että vaikka nämä keskustelut kommenttibokseissa käydään lähinnä muiden bloggaajien kesken, kaikilla blogeilla lienee laaja muukin lukijakunta. Ja heistä harva seuraa kaikkia, tai edes useita, kirjablogeja. Tiedän ainakin omastani, että monelle tämä on ainoa seurattava kirjablogi, joten olisi tosi väärin jättää lukematta ja jakamatta hyvä kirja sillä perusteella, että se on ollut jo liikaa esillä muissa blogeissa. En siis kuitenkaan oleta, että muut bloggaajat ovat innosta piukeina lukemassa näitä arvioita. :)
Linnea, kyllä luulen että pidät, ja että kannattaa lukea englanniksi! Ja kyllä sopii joulukirjaksi aivan erinomaisesti minun mielestäni. <3 Ihanaa, että luet nyt brittinaisia, jee!
Luru, niin totta: olen tylsän ennalta-arvattava! :D Ei varmasti ole tarvinnut asua Briteissä aistiakseen ominaispiirteet tästä, jos on lukenut kirjoja ja katsonut leffoja/tv-sarjoja sieltä. :)
Valkoinen kirahvi, nyt olen kyllä ihmeissäni ja ennen kaikkea utelias! Toivottavasti bloggaat kirjasta pian, vaikka se jäisikin kesken, sillä minua kiinnostaa tosi paljon, että MIKSI? (En pidä omaa mielipidettäni ainoana oikeana, mutta tämä on sellainen kirja, jonka kanssa minun on vaikea kuvitella suuria lukuvaikeuksia kenellekään.)
anni.M, näin juuri, todella hyvä kirja, jonka uskon helppoudestaan huolimatta jäävän vahvasti mieleeni. Voi hitsi, minun piti jo aloittaa tuo Kartanpiirtäjä, mutta sitten aikataulutin arkeni uudelleen ja muita teoksia kiilasi eteen. Mutta olen nyt kahden vaiheilla uuden Cunninghamin suhteen, vaikka minun piti aloittaa se seuraavana, ja jos päätän antaa sen vielä odottaa, otan tilalle sitten Shamsien. :)
Laura, kyllä tämä on erittäin sujuva lukuromaani, ja takuulla sopii teille nuoremmillekin! Sinulla on hauskoja sekä koskettavia hetkiä luvassa. <3
VastaaPoistaSusa, eikö totta?? Ja rrrakastin sinun ugh, olen puhunut -puheenvuoroasi, sillä just näin. Olkoon oikeutemme pitää blogimme sellaisina kuin haluamme ja lukea niitä kirjoja, joita haluamme. <3
Sara, no sinulle tämä ainakin lienee ihan täydellinen kirja myös! Voi että. Ja kuten sanoin Linnealle, minusta tämä ihanuudessaan sopii jouluun erinomaisesti. Hyvää matkaa kirjan kanssa, vaikka sitten vasta jouluna. <3
Ninni (as in meidän Ninni, oletan?), olisinkin suositellut tätä sulle ja Maijulle, mutta samalla arvelin että olette ehkä jo lukeneet. :) Mulle tämä oli niin ihana omassa lajissaan! Ja arvasin tosiaan lopun myös (juuri tuollaisen vastaavan kommentin luettuani...), mutta ei se niin paljon haitannut. Ja minustakin se oli ihan hyvä loppu tälle kirjalle.
Sonja, toivotaan että saatte jatkettua sarjaa. Vaikka en tiedä, onko se teidän ikäisille niin hyvä? Varmaan alkaisi nyt ensikatsomalla olla jo vähän vanhentuneen näköinen, muttei vanhalle fanille. :)
Pekka, mahtavaa! Olin jo ajatellut, että täytyy etsiä käsiini nuo muut Nichollsit, mutta vähän pelkäsin, jos ne eivät olekaan hyviä (jotkut kirjailijat onnistuvat vain kerran). Nyt uskallan jatkaa tutkimuksiani, kiitos. :)
Miia, olen vähän kateellinen kaikille tämän enkuksi lukeneille, mutta ehkä teen sen joskus itsekin, vaikka olen yleensä tosi huono lukemaan kirjoja uudelleen. Ja joo, ihmettelen vähän itsekin tuota sopulimentaliteetista syyttämistä, sillä mitä ilmeisimmin jotkut kirjat vain herättävät niin paljon mielenkiintoa, että moni haluaa ne lukea. Ja jos kirjan lukee, minusta se kannattaa myös tuoda blogiin. Siitäkin olen samaa mieltä, että oikeastaan ihan jokaisessa blogissa on myös vanhempaa kirjallisuutta ja harvinaisempia nostoja. No, joka tapauksessa itselleni ei tulisi mieleen nillittää toisten blogeista, koska jos en jostain pidä, sitä ei ole myöskään pakko lukea.
Reeta, kiitokset blogikehuista, kiva kun olet tykännyt! Ja aina ei tarvitse olla samaa mieltä. :) Oikeasti ehkä tiesin, että maailmasta löytyy joku 70-luvulla syntynyt nainen, joka ei pidä tästä. ;)
VastaaPoistaMinustakin juoni oli aika epäuskottava ja ennalta-arvattava, mutta minusta se kuuluu tähän genreen - kirjallisuuden romanttiseen komediaan - eikä se siten häirinnyt lainkaan. Loppu oli minusta sopiva tähän, mutta en osaa sanoa, pitikö kirjailija sitä itse rohkeana tai omaperäisenä. Minusta se on aika yleinen temppu tässä lajissa, jonka hänkin varmasti tuntee hyvin. Ja annetaan Ninnille anteeksi - hän on isosiskoni ja satun tietämään, ettei hän tunne blogimaailman sääntjä. Olin niin iloinen, kun hän kommentoi nyt toista kertaa yli puolivuotisen bloggausurani aikana, heh. Mutta samanlaisesta kommentista tosiaan arvasin loppuratkaisun minäkin etukäteen. En osaa sanoa, olisinko muuten arvannut.
Joo, en usko että kukaan tästä pitänyt voi pettyä aiempiinkaan kirjoihin, tähän mennessä Nicholls näyttää onnistuneen kaikessa! Understudyn puolivälissä imu on jo sitä luokkaa, ettei kirja meinaa irrota käsistä ollenkaan.
VastaaPoistaNiin hienoa kuulla, Pekka! Googlailin vähän, ja etenkin tuo Understudy kuulostaa hauskalta. :)
VastaaPoistaNoin muuten huomasin samalla, että vaikka miehen Rimakauhua ja rakkautta -yhteydestä ja etenkin sen vaikutuksesta kirjan loppuun on paljon puhuttu, Nicholls on tosiasiassa kirjoittanut neljä jaksoa viisikautisen sarjan kolmannelle jaksolle, eli hänellä ei ole ollut mitään tekemistä tv-sarjan loppuratkaisun kanssa.