keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kertojan keskiviikko - Herman Koch: Illallinen

Herman Koch: Illallinen (Het diner).
Kustantaja: Siltala, 2012.
Suomentanut: Sanna van Leeuwen.
Sivuja: 340.
Genre: Psykologinen jännitys.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

"Minua ei huvittanut mennä ravintolaan. Minua ei huvita koskaan. Sovittu meno lähitulevaisuudessa on helvetin esikartano, ja kyseinen ilta on helvetti itse. Se alkaa jo aamulla peilin edessä: miten pukeutua, ajaako partansa vaiko ei. Mikä tahansa on nimittäin kannanotto, repaleiset ja tahraiset farkut yhtä lailla kuin silitetty kauluspaitakin. Jos leuassa on yhden päivän parta, on ollut liian laiska ajamaan sitä. Jos parta on kaksi päivää vanha, joutuu väistämättä vastaamaan, onko se osa uutta lookia, ja kolmen tai useamman päivän parrasta on enää pieni askel rappiotilaan. 'Kai sinä olet kunnossa? Ethän vain ole sairas?' Teki mitä teki, riippumaton ei voi olla koskaan. Parran voi ajaa, mutta riippumaton ei silti ole. Myös parran ajaminen on kannanotto. Näköjään tämä ilta oli sinulle niin tärkeä että vaivauduit ajamaan partasi, ihmisten näkee ajattelevan - ajamalla partansa joutuu siis heti kättelyssä tappiolle 1-0."

En kirjoita tähän arvioon spoilereita. Näin päätin tehdä siitä huolimatta, että tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta mitään olennaista. Mutta minä olin vältellyt Illallisesta lukemista ennen kuin luin sen itse, ja herääminen kirjan ideaan ja asiayhteyksien vähittäinen oivaltaminen itsenäisesti oli niin herkullista, että haluan suoda saman ilon myös muille.


Sillä Illallinen on upea kirja. Luin sen päivässä, oikeastaan puolessa, vaikka kyseessä oli puuhakas perhepäivä. Kirja ei ole ollenkaan kevyt tai höttöinen, mutta sitä oli vain pakko lukea, kunnes se oli loppu. Minulla käy näin nykyisin enää hyvin harvoin.


Otsikossa paljastan sen verran, että suuri osa kirjan hienoudesta liittyy kertojaan. En kerro siitä tämän tarkemmin, mutta pidän yleensäkin kirjoista ja elokuvista, joissa on eräs sama elementti, joten ei ihme, että ihastuin myös Illalliseen. En tiennyt tästä elementistä etukäteen, sillä kirjan takakansiesittely oli kirjoitettu kyllä mielenkiintoni herättävästi, mutta spoilaamatta mitään. Kun sain vielä kutkuttavan esittely lisäksi kuulla muutaman bloggaajan ennen minua ihastuneen tähän, odotin kirjalta paljon. Tällä kertaa suuret odotukset eivät onneksi johtaneet pettymykseen.

En ole lukenut montaa hollantilaista kirjaa enkä ole ylipäätään suuri mannereurooppalaisen kirjallisuuden tuntija, mutta jonkinlaisen tradition häivähdyksen olin tässä tunnistavani. Illallisesta tuli minulle välillä mieleen suomalaisen Satu Taskisen Täydellinen paisti, jonka on sanottu olevan melko "saksalainen" (tai ehkä itävaltalainen?). Eikä kirjojen tietty samankaltaisuus liittynyt illallisteemaan, vaan kertojan ominaisuuksiin, kuten eräänlaiseen neuroottisuuteen, jonka voitte havaita Illallisen kohdalla alkuun valitsemastani lainauksesta.

Illallinen on siis hieno romaani ja se sai pitkästä aikaa minulta (käytännössä) täydet pisteet. Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, sillä tämä ei ole hyvän mielen kirja. Illallinen kylmää sydäntä ja ahdistaa. Silti kirjaa on pakko ahmia ja lopuksi olo on hämmentynyt, mutta päällimäiseksi jää tyytyväisyys hyvän lukukokemuksen jäljiltä ja arvostus kirjailijaa kohtaan. Ulkomaisia kansikuvia etsiessäni huomasin tätä muuten kutsutun mustaksi satiiriksi ja tragikomediaksi, mutta sellaisena en kyllä tätä lukenut. Taidan olla vähän tosikko, sillä muistan muitakin kirjoja, joista olen jälkeenpäin hämmästellyt, että ai satiiriko tämän minusta vakavan kirjan pitikin olla. Heh.


Kirjan kansi on muuten vaikuttava tai ainakin katseenvangitseva. Kansi on alkuperäisestä teoksesta ja sitä on käytetty myös monessa muussa maassa. Pieniä variaatioita löytyy, kuten huomaatte, tai hummerin toisenlaista käyttöä. Hummeria ei kyllä muistaakseni kirjassa edes syödä, joten tässä on ehkä jotakin syvempääkin symboliikkaa kannen näyttävyyden takana.


"Minusta tuntui, eikä ensimmäistä kertaa, että olin joutunut mukaan johonkin mikä vain raapaisi todellisuutta. Meidän todellisuuttamme ainakin, sitä todellisuutta, jossa kaksi avioparia - kaksi veljestä vaimoineen - olivat menneet ravintolaan keskustellakseen yhdessä lastensa ongelmista."

Illallinen on ollut blogeissa suosittu. Siitä ovat kirjoittaneet minua ennen ainakin Katja, Amma, Tuulia, Leena Lumi, Susa, Mari A., Rachelle ja Erja. Alan nyt kiinnostuneena lukea muiden arvioita, mutta koska en ole sitä vielä tehnyt, en osaa varoittaa, kuinka paljon niissä mahdollisesti paljastetaan kirjasta. Lukekaa siis omalla vastuullanne, jos haluatte lukea Illallisen itse ja tuoreena!

Osallistun kirjalla haasteeseen Ikkunat auki Eurooppaan: Alankomaat.

23 kommenttia:

  1. Aluksi suhtauduin tähän kirjaan skeptisesti, mutta arvioisi vahvisti sitä, että minäkin haluan osallistua illalliselle.

    VastaaPoista
  2. Tässä kirja, joka saisi minulta täydet pisteet, jos käyttäisin pisteytytstä. R. antoi vain 4,5, josta meillä eilen sukeutuikin herkullinen keskustelu;-) Yhden Illallisen annan lahjaksi ystävälle, jonka kanssa nautin illallista Siinä Yhdessä Paikassa pe iltana. Muut saavat odottaa jouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin aion antaa tämän Teemun luettavaksi. :)

      Poista
    2. Kävin äsken Sonjalla lukemassa tästä ja jatkamassa kommentointia. Kun R. oli lukenut tämän, hän nimenomaan painotti, että minsiteriperhe oli sulkenut silmänsä siltä, mitä rasismia serkukset harrastivat ministeriperheen adopitopoikaa kohtaan. Poikahan katosi ja takana voi olla vaikka murha, mutta se jätettiin auki. Kuitenkaan adoptiovanhemmat eivät eväänsä liikauttaneet, joten nykyoikeuden valossa he ovat yhtä syyllisiä kuin toinenkin perhe hyväksymällä teot ja rasismin. Missä on kadonnut adopitopoika!

      Asia painettiin R:n mukaan 'villaisella' ettei ministerin ura kärisisi.R:n keskittymiskyky on ziljoona potensiin ziljoona.

      Joten ei mikään yksiselitteinen kirja.

      Tulee mieleen Ian Mcewanin kirja Rannalla, josta minä en tajunnut, miksi Florence oli seksuaalisesti kylmä. Eräs tarkka lukijani huomasi syyn...minä en.

      Poista
    3. Leena, olen unohtanut jo kirjan yksityiskohtia, mutta sen muistan, että pidin kertojaa niin epäluotettavana ja harhaisena, etten luottanut hänen todistuksiinsa veljestään lainkaan. Ajattelen, että kertojan todistus veljestä oli monella tavalla mustamaalaava.

      Poista
  3. Tämän tosiaan luki nopeasti (vaikka luinkin saksaksi). Loistava kirja, tosin minua häiritsi se, että se oli miltei koko ajan takaumaa. Tai siis olisin halunnut enemmän itse illallishetkeä. Anyways tosiaan ahdistava, mutta taidokas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, takaumaa oli tosiaan paljon, mutta minua se ei ilmeisesti häirinnyt, sillä en edes ajatellut koko asiaa ennen kommenttiasi. :D Tai no, sen verran kyllä ajattelin, että minun piti oikein miettiä, oliko tämä olevinaan ns. yhden päivän romaani. Tietenkin oli, mutta takaumaa ja tulevaa oli tosiaan sen verran paljon, että äkkiä ajateltuna hämäännyin.

      Poista
  4. Miekin pidin tästä paljon ja olen hyvin onnellinen, että sitä on blogeissa paljon luettu. Koch on tulossa myös Suomeen, joten toivon sen myötä hänen saavan lisää uusia lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos sinulle hyvästä esittelytekstistä. :) Kirja on nyt kovasti kochkattu (eh heh) täällä blogipiireissä, mutta toivottavasti lukijat löytävät sen laajemminkin.

      Poista
  5. En kyllä satiirina tätä itsekään osaa pitää. Onpa muuten jännää, että tuo hummeri on muissakin kansissa! Tämä sijoittuu varmasti korkealle kun loppuvuodesta pohtii vuoden parhaimpia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, sinä sentään olit löytänyt kirjasta enemmän huumoria kuin tosikko-minä. :D Ja minäkin jo ennakoin seuraavaa Globalia-kisaa, että tämä on varmasti vahva ehdokas siellä (samoin kuin Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi).

      Poista
  6. Vau, miten hienosti kirjoitit! Et tosiaan kertonut kirjan juonellisesta kehyksestä juuri mitään, mutta kirjan lukeneena nyökyttelin täällä sinun tekstisi äärellä. <3

    Hieno kirja, ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja, ja samaa mietin sinun jutustasi, kun kävin sen tänään lukemassa (mutten ehtinyt kommentoida kenellekään). :) Omasta jutustani mietin kyllä taas jälkeenpäin, että olisi ehkä pitänyt avata juonta kuitenkin enemmän, sillä arvio ei välttämättä anna paljon sellaiselle, joka ei ole kirjaa lukenut.. Kaikki eivät varmaan tule klikanneeksi sitä kustantajan esittelyäkään. Mutta tämä on tätä tuttua bloggaajan kriiseilyä, että pitäisikö muuttaa toimintatapoja vai ei. :)

      Poista
  7. Minusta tämä oli oikein kutkuttava kirjoitus :) Olen lukenut blogijuttuja Illallisesta vähän varovaisesti, koska aion kirjan lukea, ja ymmärsin heti ensimmäisestä blogiarviosta, että tässä kirjassa spoilausvaara on suht korkea. Sinun juttusi uskalsin lukea, ja kiinnostus kirjaa kohtaan kasvoi taas.

    Kylmäävyys ja ahmittavuus kuulostavat oikein hyvältä yhdistelmältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Liisa! Toivottavasti sinäkin pidät kirjasta. :)

      Poista
  8. Jännää on, että kun ensimmäisenä lukee yhden kochin, niin seuraavaksi huomaa, että aika monessa muussakin kirjassa, joita tänä vuonna Euroopasta putkahtelee, onkin vähän samaa teemaa. Tai en tiedä, onko aika monessa, mutta enemmässä kuin tässä yhdessä. Ensin on se keskiluokkainen ja onnellinen perhe, ja sitten huomaa, että ollaan luettu ahkerasti Tolstoita. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko samaa esiin vielä myöhemminkin.

    Mutta Koch oli eka, ja onhan tässä nyt sellaista yhteiskuntasatiiria mukana. Eihän se ole samaa kuin huumori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., minäkin olen huomannut törmääväni/törmänneeni viime aikoina moniin samankaltaisiin kirjoihin. Tai no keskiluokkaisen perheonnen kritiikkiä on ollut kirjallisuudessa paljon jo kauan, mutta tuohon kertojuuteen liittyen olen huomaavinani trendin paluuta. Myös Amerikassa.

      Joo, ehkä tulkitsen satiirin liikaakin huumoriksi. Jos sitä ajattelee lähinnä yhteiskuntakritiikkinä, niin kyllä minä sitä tosiaan kirjassa huomasin. Mielestäni kirjailijan keino ei kuitenkaan ollut niinkään minkään naurettavana esittäminen, vaan ainakin minulle yhteiskunta, perheet ja tilanteet näyttäytyivät lähinnä surullisina.

      Poista
    2. Kirjassa oli varmasti surullisuutta juuri tämän yhden perheen kohdalta, mutta kuten Tolstoikin, myös Koch varmaan halusi laajentaa sen yhden perheen vähän laajemmaksi. Olenkohan mä outo, mutta mä kyllä pyrskähtelin sellaisiin outoihin nauruihin kirjaa lukiessani.

      Poista
  9. Odotan tämän lukemista todella, todella paljon. Onneksi kirjaston varausjono lyhenee hitaasti mutta varmasti :D Enköhän jossain vaiheessa, toivottavasti jo melko pian, pääse Illallisen äärelle. Kutkuttaa jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, jee, hienoa kuulla! Toivottavasti odotukset eivät lässäytä lukukokemusta sinullakaan.

      (Mikä sana tuo lässäytä...)

      Poista
  10. Kiitos ettet spoilannut, ja muutenkin kirjoitit tosi houkuttelevasti ja hyvin! <3 Odottelen kirjaa kirjastosta, voi kunpa saisin tämän pian! Selvästikin kyseessä on hieno kirja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! Toivottavasti saat kirjan pian - vaikka jos bloggaajien ylitsevuotavia kehuja on luettu, on kirjasta varmasti paljon varauksia. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...