Kustantaja: WSOY, 2008.
Kansi: Sanna Sorsa.
Sivuja: 375.
Genre: Historiallinen nyky-/lukuromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Kun väki vihdoin sorisi ulos kirkosta, tytöt pääsivät kävelylleen hautausmaan kuusien alle, saniaiset pyyhkivät heidän sääriään, oravat juoksivat oksissa ja hautausmaan kaivo vinkaisi välillä. Kauempana kraaksuivat varikset, mitä ne ennustivat sulhasista? Ingel hyräili, vaak vaak kellest kahest paar saab, tulevaisuus paistoi taivaalta ja elämä oli hyvää. Tulevien vuosien odotus säpisi sydänalassa kuten nuorilla tytöillä yleensä."
Niin. Mitä kirjoittaa romaanista, joka ei melkein tunnu olevan romaani enää ollenkaan. Puhdistus on ilmiö, hitti, puheenaihe, (alunperinkin) näytelmä, elokuva ja jossakin vielä tavallisena kirjana ilmestyneen Stalinin lehmien ja tänään julkistettavan Kun kyyhkyset katosivat -sensaation välissä.
Minä luin kirjan kuitenkin vasta nyt. Ei ole yhtä oikeaa tapaa lukea kirjaa ja minä en voinut muuta kuin lukea tämän nykyisessä kontekstissaan eli kehyksissä, jotka yllä maalasin. Välillä minua häiritsi, että punnitsin pitkin lukukokemusta "Onko tämä nyt oikeasti ihan niin hyvä?", mutta sanon heti alkuun, että kyllä Puhdistus ennakko-odotukset kaikesta huolimatta täyttää ja tietyn painolastinsa kantaa kunnialla. Se on hyvä kirja, monella tapaa. Jopa erittäin hyvä. Se ei ehkä ole maailman tai Suomen tai edes nyky-Suomen paras kirja, mutta menestykseen tarvitaan niin monia palikoita. Tärkein niistä on kuitenkin hyvä teksti ja se löytyy ilman muuta tämänkin ilmiön takaa.
Sofi Oksanen kirjoittaa rikasta kieltä, kuvailee paljon ja yksityiskohtaisesti, keksii uudissanojakin. Tällainen ei yleensä ole ihan minun juttuni ja siinä rajoilla oli nytkin, etten välillä ärsyyntynyt. Tosin kiinnitin runsaaseen kieleen huomiota lähinnä alussa. Todennäköisesti totuin sen jälkeen Oksasen ääneen (tämä on ensimmäinen häneltä lukemani romaani), mutta väitän myös, että kieli teki alun jälkeen tilaa tarinalle.
Alussa oli siis paljon tämänkaltaisia virkkeitä:
"Lian alla iho oli kuitenkin kuin ylikypsän valkean kuulaan poski, kuivasta alahuulesta oli revennyt ihoriekaleita, huuli niiden välistä pullotti tomaatinpunaisena, luonnottoman kirkkaana ja verevänä ja sai lian näyttämään kalvolta, joka pitäisi pyyhkäistä pois kuin kylmässä seisseen omenan vahapinta."
Kirja on hyvin nopealukuinen, eikä lainkaan vaikea (sanon tämän hyvällä), mutta ylläolevan kaltaiset virkkeet pakottivat minut välillä lukemaan kohtia moneen kertaan saadakseni päähäni oikeanlaisen (?) kuvan kaikesta kerrotusta. Tietyt kuvailut toistuivat vähän häiritsevästi, esimerkiksi juuri ihon vertaaminen milloin minkäkinlaiseen omenaan. Luultavasti kyseessä on harkittu tehokeino, eikä huolimattomuus, mutta minun huomioni toisto välillä kiinnitti ei-toivotulla tavalla.
Päähenkilö Aliide on mielenkiintoinen hahmo. Hän on tietenkin kokenut kovia, eivätkä epäluuloisuus ja tietty raakuus hänessä siksi yllätä. Mutta mietin kyllä, että hänessä ehkä oli jotakin erityistä jo lapsena tai sitten tarina on epäuskottava. Sallinette pienet, ei toivottavasti liian paljastavat huomiot tarinasta, kun kyseessä on jo ns. vanha kirja? Nimittäin sellainen nuoren tytön salamarakastuminen, joka muuttuu saman tien pakkomielteiseksi, kestää koko elämän ja saa uhraamaan mm. oman siskonsa ja siskontyttärensä ei ole uskottavaa - tai tervettä.
Kirjan tärkeintä antia vetävän juonenkuljetuksen ja hyvän kielen lisäksi on tietenkin tieto Viron historiasta, nykypäivästä, naisten elämästä Virossa ja herättely tähän kaikkeen. Kirja on hätkähdyttävä, joskaan ei niin ronski kuin olin kuvittellut ennalta kuulemani perusteella. Silti se ilman muuta kauhistuttaa, yököttää, itkettää ja pysäyttää hetkeksi. Elämän paljaiksi ravistamiin päähenkilöihin ei ehkä kiinny, mutta heidän kohtalonsa kiinnostaa. Kirjan loppu on avoin, mitä melkein aina arvostan ja niin nytkin, mutta kyllähän tästä jäi jano tietää, mitä sitten tapahtui. No, siksi oikeastaan avoimia loppuja arvostankin. Kirja jää elämään mielessä ja tarina voi saada monenlaisen jatkon lukijoidensa mielikuvituksessa.
Kun siis yhdistetään taitava teksti, mukaansatempaava tarina, järkyttävät tapahtumat historiasta ja nykypäivästä, upea kansi, sanavalmis ja mieleenpainuvan näköinen kirjailija - saadaan Puhdistuksen kaltainen menestystarina? Onneksi ilmiöt syntyvät kuitenkin hitusen salaperäisemmällä kaavalla ja kaiken tämän lisäksi tarvitaan esimerkiksi se mystinen oikea ajoitus ja vähän taikuutta kirjallisen sensaation syntymiseen.
Minä olen iloinen ja ylpeä siitä, että tämä kirja on kaikkea sitä, mitä se ja sen ympärillä on. Olen innoissani, kun nyt ilmestyvä Oksasen uutuus on saanut hurjaa rummutusta ja mediahuomiota. On mahtavaa, kun kirjallisuus on kerrankin näin paljon esillä ja kaikkien huulilla. Toisin sanoen toivon onnea ja menestystä jatkossakin Sofi Oksaselle ja hänen kirjoilleen.
"Aliiden aivoissa pullisteli. Verhot lepattivat vimmatusti, nipistimet kilisivät, kangas paukkui. Tulen naksunta oli kadonnut, kellon raksunta jäänyt tuulen alle. Kaikki toistui. Vaikka rupla oli vaihtunut kruunuksi ja sotilaskoneiden lennot hänen päänsä päällä vähentyneet ja upseerinrouvat hiljentäneet äänensä, vaikka Pitkän Hermannin kaiuttimista soi joka päivä itsenäisyyslaulu, aina tuli uusi krominahkasaapas, aina tuli uusi saapas, samanlainen tai erilainen, mutta samalla tavalla kurkun päälle astuva. Poterot olivat kuroutuneet umpeen, hylsyt metsissä tummuneet, korsut romahtaneet, kaatuneet olivat maatuneet, mutta tietyt asiat toistuivat."
Puhdistuksesta on kirjoitettu mahdottoman paljon. Sallan lukupäiväkirjassa kirjasta blogattiin heti sen ilmestyttyä ja Luru keräsi hienon kokoelman kansitaidetta kansainvälisistä painoksista (tämän linkkauksen takia en tällä kertaa esittele omassa jutussani eri painosten kansia, kuten yleensä). Lisää mielipiteitä kirjasta ja muuta hauskaa löytää googlaamalla.
Kirja on luettu osana haasteita Kuusi kovaa kotimaista ja Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti.
Minäkin mietin aikoinaan lukiessa, että onko tämä nyt niiiin superhyvä. Ei se ehkä supersuperhyvä ollut, mutta taidokas teos kyllä. Mun poikaystävä luki tämän viime viikolla saksaksi. Hän ei ole mikään yltiöpäinen lukija, mutta piti tästä alun "hitauden" jälkeen. Olin tietenkin iloinen!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, toisaalta oli mielenkiintoista lukea kirja näin myöhemmin tuossa kontekstissa, mutta kiinnostaisi myös, millä tavalla erilainen lukukokemus olisi ollut, jos olisi lukenut tämän ns. puhtaalta pöydältä ihan tuoreena uutuutena.
PoistaMinunkin mieheni, joka ei lue hirveästi kaunokirjallisuutta ja vielä vähemmän naiskirjailijoita, on lukenut tämän (tai paremminkin kuunnellut äänikirjana), aika paljon ennen minua, ja piti myös paljon. :)
Luin tämän toissa vuonna, kuten Stalinin lehmätkin. Kirja oli minusta hyvä, joten kiinnostuksella odotan, saako Sofi ylitettyä itsensä, itse en ole ajatellut lukea uusinta Sofia heti vaan maltan odottaa, mutta luen toki muiden bloggareiden arviot.
VastaaPoistaJokke, minullakaan ei ole pakottava hinku lukea kyyhkyskirjaa, mutta koska saan sen pian lainaan ystävältä, aion kyllä mielenkiinnosta lukea. Aika Puhdistuksesta erilaiseksi romaaniksi oli ainakin Hesari sen arvioinut.
PoistaPitää varmaankin joskus Stalinkin lehmätkin lukea.
Mielenkiintoista tuo, mitä kirjoitit Aliiden tarinan ja reaktioiden epäuskottavuudesta. Koska kyllähän ne sitä ovat, kun nyt ajattelee, mutta en enää ihan muista, miten suhtauduin asiaan lukiessani. Onhan siinä Aliiden tarinassa muutenkin melkoista melodramaattisuutta, ehkä jopa kansantarumaisuutta: ihmiset reagoivat hyvin intohimoisesti ja ikään kuin noudattavat tiettyä ennaltamäärättyä kohtaloaan elämässään. Minä taisin pitää juuri tuosta pienestä yliampuvasta dramatiikasta.
VastaaPoistaMinä pidin Puhdistuksesta todella paljon, mutta ei se minullakaan kaikkien aikojen kirjakärjessä ole. Mutta loistava kirja, ja kyllä Oksanen on minunkin mielestäni kaiken huomionsa ansainnut.
Liisa, tuo yksipuolisen rakkaustarinan synty, kaari ja voimakkuus oli minusta ainoana kirjassa niin räikeän epäuskottava, että minua se häiritsi ja aloin sitten miettiä, jos siihen olikin syynsä. Jos sen oli määrä kertoa jotakin Aliiden mielenterveydestä, jos nyt raa'asti sanon.
PoistaKyllä Aliide oli minun mielestäni selvästi jollain tavalla häiriintynyt. Aiheuttiko raju rakastuminen mielen järkkymisen, vai oliko hän jo alunperin epävakaa? Kallistuisin ehkä jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle.
PoistaLiisa, niin minäkin ajattelen. En jaksa uskoa rakastumisen olevan noin (kirjaimellisesti) järkyttävää, mutta siitä seuranneiden reaktioiden kertovan siitä, ettei Aliidella ollut kaikki kunnossa edes ennen sota-ajan kauheuksia.
PoistaYmmärrän sen, että hän oli ollut aina siskonsa varjossa ja siksi tuo Hans-tapaus oli vaikea kestää, mutta että tuossa mitassa - siihen tarvitaan muutakin kuin suuria tunteita.
Kiitos linkkauksesta! :) Minullakin oli vaikeuksia lukea Puhdistusta ihan vain kirjana eikä ilmiönä. Tuntui, ettei siitä osannut sanoa enää mitään "uutta" ja mielenkiintoista... Minulle jäi kirjasta hyvin samanlaiset tunnelmat kuin sinullekin. Haluaisin lukea Oksaselta muutakin - onko ote samanlainen kuin Puhdistuksessa vai jotain muuta?
VastaaPoistaLuru, eipä kestä. :) Nyt ensiarvioiden mukaan Kun kyyhkyset katosivat olisi aika erilainen, vähemmän lukuromaanimainen, kuin Puhdistus. Oksasen aiemmista olen kuullut mielipiteitä laidasta laitaan. Tai harva on pitänyt Baby Janea kovin hyvänä, mutta Stalinin lehmät on jakanut lukijoita paljon voimakkaammin kuin aika yksiäänisesti ylistetty Puhdistus.
PoistaOlen kanssasi täsmälleen samaa mieltä tästä kirjasta, jonka luin parisen vuotta sitten. Olen kiinnostunut lukemaan Oksasen uuden kirjan, kunhan toimeennun. :)
VastaaPoistaKati, toivottavasti toimeennut pian.:) Odotan blogikeskusteluja uutuudesta!
PoistaOnpa virkistävää nähdä pitkästä aikaa tuo alkuperäinen kansi, tyylikäs ja ajateltu. Nykyään kun kaikkialla törmää vain Silberfeldtin versioon, joka on kitschiä. Italialainen kansihan muuten jatkojalostaa tuota Sanna Sorsan korvakoruideaa loistavasti.
VastaaPoistaHei Anonyymi, arvaapa, minun piti käydä ihan googlaamassa tuo Silberfeldtin kansi, jota en ainakaan muista nähneeni. Kyllä minustakin tämä alkuperäinen on tyylikäämpi. Italialainen kansi on hyvin erilainen, mutta tosiaan tuo tärkeä korvakoru löytyy sieltäkin.
PoistaLuin Puhdistuksen pari vuotta sitten ja, sikäli kun kirjan sisältöä muistan, olen kanssasi samoilla linjoilla. Parasta kirjassa oli nimenomaan Viron historian kuvaus sekä sujuva liikkuminen eri aikakausien ja tarinalinjojen välillä. Hahmoista pidin muistaakseni eniten Zarasta, Aliide oli jotenkin kylmä ja inhottava.
VastaaPoistaMuistan, että kirjan luettua tuli hassu tunne: toisaalta tiesi pitävänsä käsissään teknisesti ja kirjallisuustieteellisesti loistavaa kirjaa mutta toisaalta itsessä kirja ei herättänyt suurempia tunteita. Tällainen tunne on tullut joidenkin muidenkin ns. klassikoiden kohdalla. :)
Osuvasti totesit kirjoituksessasi: "Se ei ehkä ole maailman tai Suomen tai edes nyky-Suomen paras kirja, mutta menestykseen tarvitaan niin monia palikoita." Välillä on ollut vaikea ymmärtää, mistä kaikki kohkaus Puhdistuksen ympärillä johtuu, mutta se lienee monen tekijän summa. Oksasen taito kirjoittaa ja kyky valjastaa vaiettu historia kirjan kontekstiksi lienevät tärkeimmät. Onko kuitenkin niin, että Puhdistuksesta jollain tapaa "kuuluu pitää"? Kehtaako kriitikoiden ylistämästä, tärkeän historiallisen epäkohdan esille nostavasta kirjasta sanoa, että tämä ei nyt oikein sykähdyttänyt? Kirjailijana Sofi Oksanen on lisäksi vartaranna kiiski, joka on ottanut asiakseen puolustaa esim. kirjailijoiden oikeuksia. Ehkä hänen tuotantoaan kuuluu tämänkin takia hehkuttaa?
Pitääpä lukea Oksasen uusin. Kiinnostaa aika lailla, kehkeytyykö siitä samanlainen klassikko kuin Puhdistuksesta. Itse olen lukenut aiemmin Oksaselta Baby Janen, joka ei kirjana ollut mitenkään kaksinen. Ainakin siihen verrattuna Puhdistus oli aivan mahtava, kirja täysin eri planeetalta.
Hei Annika, ennakko-odotukset määräävät ainakin minulla tosi paljon lukukokemusta. Tähän oli tosiaan vaikea suhtautua täysin tai olevinaan avoimin mielin, vaan kaikkea tuli punnittua enemmän kuin yleensä. Minuakaan tämä ei koskettanut niin paljon kuin se olisi voinut, mutta mietin kyllä, suhtaudunko vain turhan kyynisesti menestyneeseen ja kaikkien arvostamaan teokseen.
PoistaKyllä nuo taitava teksti ja vaietun historian raju paljastaminen ovat varmasti suuressa roolissa kirjan menestyksessä, mutta tietenkin menestys myös ruokkii itseään. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kävi melkein päinvastoin ja pidin kirjasta enemmän kuin olin etukäteen kuvitellut. Minua ei olisi haitannut kulkea tässä omaa tietäni ja sanoa, ettei tämä nyt niin kummoinen kirja ollut, mutta kyllä se minusta(kin) oli, vaikkei tosiaan maailman paras teos sentään. :)
Oksanen persoonana jakaa mielipiteet rajusti. Minulla ei ole tunnetta, että häntä kuuluisi vastarannankiiskenä hehkuttaa, vaan ennemmin tuntuu, että moni ärsyyntyy hänestä ja antaa tämän negatiivisen mielipiteensä vaikuttaa myös kirjoihin suhtautumiseen jne. Mutta toki on muitakin kuin minä, joiden mielestä on piristävää kuunnella sanavalmista ja suorasanaista naiskirjailijaa. Henkilökohtaisesti en häntä tunne enkä tiedä, onko kyseessä erityisen mukava ihminen, mutta ei sillä lukijana pitäisi olla merkitystä. Usein ns. maailmanmuuttajat kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta olla mukavia, valitettavasti.
Ensiarvioiden perusteella kuulostaisi siltä, ettei uutuudesta tule ainakaan samanlaista koko kansan kirjaa kuin Puhdistuksesta, mutta saattaa siitä moderni klassikko silti tulla. Kuka tietää.
Itse asiassa mietin itsekin silloin, että suhtauduinko Puhdistukseen liian kyynisesti tai odotinko siltä kohtuuttoman paljon. Kirja oli kuitenkin voittanut jo Finlandian siinä vaiheessa, kun luin sen. Pitäisi lukea kirja uudestaan, niin näkisi, mitkä fiilikset sen suhteen nyt olisivat. :)
PoistaTarkoitin tuolla vastarannan kiiskeydellä lähinnä sitä, että Oksanen on, toisin kuin monet muut kirjailijat, uskaltanut nostaa esille epäkohtia niin historiassa kuin nykypäivästäkin. Hän on rohkea nainen, vähän sellainen omalaatuinen intellektuelli, ja on varmasti sen takia saanut julkisuutta. Toisaalta kirjailijan vahva persoona voi tukea hänen kirjallisia ansioitaan. Voihan olla, että Puhdistus ei olisi noussut niin suureksi ilmiöksi, jos sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Sofi Oksanen?
Annika, ilmaisin itseäni vähän huonosti tuossa yllä. Minäkin uskon, että Oksanen on saanut paljon julkisuutta myös habituksensa, sanavalmiutensa ja voimakkaiden mielipiteidensä vuoksi, mutta uskon, että hän on saanut niiden vuoksi myös negatiivista julkisuutta ja ehkä hitusen voimakkaasti sanottuna vihamiehiä. Mutta ilman muuta uskon, että kirjailijan "värikkyys" edesauttaa ilmiöiden syntymistä - on lähes välttämätöntä prosessissa.
PoistaMinä luin Puhdistuksen n.1,5 vuotta sitten, ja odotukset ylittyivät reippaasti :) Luin Oksasen Baby Janen ennen Puhdistusta, ei siis tarvinnut ihan kylmiltään hypätä kirjailijan kyytiin. Vaikka Baby Jane ei ole kevyt kirja oli Puhdistus aivan omaa luokkaansa. Vaikka odotan Oksasen "Kyyhkysiä" innolla luen todennäköisesti Stalinin lehmät ensin ja annan pölyn laskeutua uutukaisen osalta. Hyvinhän sitä ehtii myöhemminkin ;)
VastaaPoistaMinustakin tuo alkuperäinen kansi on kaunis!
Villasukka kirjahyllyssä, minä varmaankin luen Kyyhkyset aika pian, kun saan sen lainaan, mutta Stalinin lehmät saa sitten varmaankin hetken odottaa. Baby Janea en ainakaan vielä suunnittele lukevani (enkä ole ihan varma Lehmistäkään).
PoistaItse aloitin Sofi oksasen tuotantoon tutustumisen puhdistuksella ja kun se teki niinkin kovan vaikutuksen tuli luettua tuo Stalinin lehmät ja Baby Janekin. Olen nähnyt Puhdistuksen myös teatteriversiona ja nyt on tarkoitus mennä myös elokuva katsomaan kun se ensi-iltaan piakkoin saapuu. Kyllähän puhdistus on kaiken sen hehkutuksen arvoinen ja kosketti monella tapaa. Uutuutta olen odottanut kanssa kovasti,että odotukset on korkealla.
VastaaPoistaMay, minäkin aion mennä katsomaan elokuvan - varmaankin miehen kanssa, vaikka harvoin käymme nykyisin yhdessä leffassa, sillä hänkin haluaa sen kovasti nähdä. :)
PoistaMinäkin luin kirjan myöhään, Finlandia-palkinnon jälkeen ja nautin moneen kertaan mietitystä tekstistä, todellisesta kaunokirjallisuudesta - jota niin harvoin saa suomen kielellä lukea (että ihan jokaisen kärpäsensiiven värähtelyäkin pysähdytään ihmettelemään), mutta siltikin jäin vähän hämmästyneenä yksin miettimään että mistä tämä kaikki kohu?
VastaaPoistaKun olen jutellut n. 60-70-vuotiaiden (itse olen kolmekymppinen) kirjan fanien kanssa he sanovat kaikki samaa että kirja on "todella tärkeä". Itse en kokenut samoin. Minä en tiennyt juuri mitään Viron historiasta, enkä vieläkään ymmärrä kaikkia niitä nyansseja, joita kansan historiaan liittyy, mutta ehkä sitten pitäisi että osaisin arvostaa veljeskansan historiasta kertovaa tarinaa "oikealla tavalla".
Minusta Puhdistus olisi ollut hieno kirja ilman viittauksia nykyaikaan. Minä en kokenut suurta AHAA-elämystä siitä miten alistettujen naisten historiat toistavat itseään, se tuntui aika moneen kertaa aikakausilehdissä pureksitulta aiheelta. Ja eniten minua häiritsi kirjan rakenteessa sen juonivetoisuus ja hollywoodmaisuus.
Aliisan tarina hänen tuhoamasta perheestä, raiskauksista ja seinään muuratusta rakastetusta olisi riittänyt, kaikki muu tuntui väkisin ympätyltä: mafiosot, Siperiasta länteen karannut siskontyttö ja sitä myötä kasvatettu "jännite", joka purkautuu ennalta-arvattavaan kuolemaan, jolta kukaan ei ole turvassa.
Minna
Minna, jäin miettimään kommenttiasi monelta kantilta. Minä ajattelen varsinkin nyt, kun Puhdistuksen myötä Viron lähihistoriasta on puhuttu mediassa paljon, että aihe on oikeasti tärkeä. Vaietut aiheet usein ovat. Omalla kohdallani vaikuttaa myös se, että olen lukenut yliopistossa mikrohistoriaa ja kiinnostun aina ensisijaisesti tavallisten ihmisten kokemuksista maailmanpolitiikankin pyörteissä.
PoistaYmmärrän, että rinnakkaiskertomus nykyajasta voi tuntua kirjassa ikään kuin päälleliimatulta, mutta minusta se oli ihan oivaltava rinnastus ja hyvä tapa tuoda kahden aikakauden kauheudet kirjassa esiin. Kyllähän Itä-Euroopan naiskauppaa on käsitelty jonkin verran aiemminkin, mutta minusta ei missään nimessä liikaa - eikä etenkään ollut käsitelty vielä silloin, kun tämä teos on kirjoitettu.
Puhdistus on tosiaan koukuttavan juonivetoinen, mutta minä nautin usein myös tarinavetoisista kirjoista ja tässä se puolsi minusta paikkaansa ikään kuin keventämässä raskaiden aiheiden painamaa kirjaa. Se on myös mahdollistanut kirjalle niin laajan suosion.
Mutta tosi mielenkiintoisia kohtia nostit esiin, kiitos! Tämä Puhdistus-postaus on muutenkin poikinut blogiin sellaista keskustelua, jota olisi ihana useamminkin käydä, mutta joka ei ehkä ole mahdollista ihan uusien kirjojen kohdalla, tai sellaisten, joita niin moni ei ole lukenut.