perjantai 23. marraskuuta 2012

Paljastuksia perjantaina

Vähän aikaa sitten kävimme keskustelua bloggaajakollegoiden kanssa kiertävistä tunnustuksista blogeissa. Siitä, onko niitä kiva saada tai lukea. Minusta on molempia, joskin kohtuullisissa määrin. Nykyisin tunnustuksia tuntuu kiertävän harvemmin ja siksi ilahdun aina, kun joku minua sellaisella muistaa. Samoin minusta on kiva lukea muiden bloggaajien tunnustuksia, sillä vaikka kirjamaku kertoo paljon ihmisestä, ihan kaikkea se ei kerro (useinhan näihin liittyy henkilökohtaisten asioiden jakaminen). Ja kun olemme virtuaalisesti paljon tekemisissä, on luonnollista olla utelias ihmisistä bloggaajaprofiilien takana.

Aika moni tuntui kuitenkin kokevan tunnustukset hieman kiusallisina tai stressaavina, joten en jaa näitä tämänkertaisiakaan eteenpäin henkilökohtaisesti kenellekään, vaan sanon tylsästi, että kuka tahansa voi tehdä nämä perässäni. Hih, minulla itselläni on ollut joskus sellainen olo, että olisi ollut kiva osallistua johonkin tunnustukseen, mutta en ole kehdannut, jos ei ole varsinaisesti haastettu. Se olisi tuntunut jotenkin itseään korostavalta. Olen siis paraskin sanomaan, mutta nyt turha kruusailu pois ja oikeasti vastaamaan ne, joita se kiinnostaa!



Ensimmäiseksi sain tunnustushaasteen Minnalta, joka kehotti kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni. Ja ennen kuin ehdin vastata, Anki haastoi minut tunnustamaan 11 faktaa itsestäni, vastaamaan hänen keksimiinsä 11 kysymykseen ja keksimään 11 omaa kysymystä haasteen vastaanottajille. Kiitos molemmille! Yhdistän ovelana naisena nämä kaksi haastetta, eli käytännössä suoritan jälkimmäisen haasteen, johon kuitenkin sisältyy vastaaminen myös ensimmäiseen.

Seuraavaksi siis 11 satunnaista faktaa minusta:

  • Karoliina on toinen etunimeni, mutta se on ollut kutsumanimeni vauvasta saakka. Ensimmäinen etunimi jäi käyttämättä, koska se oli ensinnäkin hätävalinta, josta vanhempani eivät juuri pitäneet (pitkä tarina) ja toisekseen muutettuamme pian synnyttyäni, uudessa naapurustossa isosiskollani oli kaksi samannimistä ystävää ja kolmas kaima samassa lapsiporukassa tuntui vanhemmistani hankalalta. Hankalaa on kyllä ollut myös elää toinen etunimi kutsumanimenä. Okei, onhan se todellinen first world problem, mutta jos kuulen vanhempien valinneen lapsensa kutsumanimen tarkoituksella toiseksi etunimeksi, ajattelen että voi hitsi.
  • Vietämme tänä vuonna joulun ensimmäistä kertaa kotona pääkaupunkiseudulla ja se vähän hirvittää minua.
  • Joulusta tuli sitten mieleen, että pidän paljon enemmän vaaleasta kuin punaisesta glögistä (esimerkiksi tuo tämän vuoden Blossa on hyvää!), mutta glögiä mieluummin juon joulupyhinä munatotia.


  • Aamiainen tai oikeastaan brunssi on lempiateriani, mutta arkisin sen korvaa pelkkä kahvi, ja viikonloppuisinkin meillä syödään tässä vaiheessa elämää harvoin kunnollista, koko perheen brunssia. Se johtuu siitä, että olemme miehen kanssa molemmat aamu-unisia nautiskelijoita, ja vaikka lapsemme nukkuvat ikäänsä nähden pitkään hekin, vuorottelemme aamunukkujan roolissa viikonloppuisin. Ja kun kulloinenkin aamunukkuja sitten kömpii sängystään, on muu perhe ehtinyt jo haukata jotakin pahimpaan nälkään, mutta ilman toista aikuista ei vähäsyömäisten lasten kanssa viitsi nähdä aamiaisen kanssa liikaa vaivaa. Lomilla kuitenkin petraamme ja panostamme päivän ensimmäiseen ateriaan. Myös matkoilla, sillä lomailemme asunnonvaihdon kautta, emmekä harrasta hotelleja. Uusin brunssisuosikkini on äkäset, jotka muistuttavat aika paljon amerikkalaisia pannukakkuja paksuudessaan. Nam.


  • Musiikkimakuni on vanhanaikainen, vaikka toki satunnaisesti löydän hyviä uusiakin artisteja. Kuuntelen jonkin verran klassista musiikkia, mutta etenkin vanhaa jazzia, swingia, bigbandia... Ihastuin viime sunnuntaina autoa ajaessani Yle Suomen taajuudelta tulleeseen Jake Nymanin Tähtisumua-ohjelmaan, josta olen nyt kuunnellut netin kautta kaikki saatavilla olevat jaksot. En ole aikoihin oikein kuunnellut radiota, mutta on vaihtelun vuoksi mukavaa kuulla kappaleiden välissä mielenkiintoista tietoa esimerkiksi niiden taustoista. Ja ilman mainoksia!
  • Radiomainokset ovatkin yksi arkiärsytykseni aihe. Toinen on ihmisten tapa tulla "meidän" Prisman hissiin yhden kerrosvälin takia ilman ostoskärryjä, vaikka vieressä olisi portaat. Mutta yritän olla ärsyyntymättä tuosta, koska ihmisillä voi olla joku päällepäin näkymätön liikkumista haittaava vaiva, jonka takia he käyttävät hissiä. Tai seisovat tukkeena liukuportaissa, vaikka ne olisivat sellaiset, jotka menevät alaspäin ja noin kolmen metrin matkan. Krhm.
  • Muissa kuin kirjablogeissa on ollut nyt villityksenä kuvata itsensä naturellina, so. ilman meikkiä, ilmeisesti vastauksena narinalle siitä, kuinka siloiteltuina bloggaajat tapaavat näyttää itsensä (ja esim. kotinsa) kuvissaan. En tiedä, miksi kenenkään pitäisi väkisin esittää julkisesti itsestään rumia, ts. itse rumina pitämiään, kuvia mutta otinpa meikittömän ja käsittelemättömän kuvan lauman mukana itsestäni minäkin.

  • Vapaa-ajastani suurin osa kuluu - ei kauhean yllättäen - perheen, kirjojen ja sosiaalisen median parissa. Rakastan kuitenkin myös elokuvia ja tv-sarjoja, joita katson kausiluontoisesti enemmän tai vähemmän. Miehen kanssa katsomme aika paljon leffoja yhdessä, mutta välillä on haastavaa löytää sellaisia, jotka kiinnostaisivat molempia. Ongelmana on myös se, että pääsemme aina aloittamaan niin myöhään, että minä nukahdan kesken elokuvan melkein joka kerta. Siksi lyhyemmät tv-sarjojen jaksot ovat ideaaleja. Meillä onkin koko ajan haussa sarjoja, joita molemmat katsoisimme mielellämme. Tv:ssä pyörii nyt "yhteisinä sarjoina" Solsidan ja Boardwalk Empire, ja "dvd-sarjoista" meillä on vielä yksi kausi jäljellä Curb Your Enthusiasmia. Yritän myös koko ajan suostutella miestä vielä yhdelle Rimakauhua ja rakkautta -uusintakierrokselle.
  • Oma ehdoton lohtusarjani on Sinkkuelämää. Tiedän, ettei se ole järin persoonallinen valinta, mutta se on ainoa sarja, jota jaksan - ja ehdottomasti haluan - katsoa näin vielä viidettäkin (?) kertaa, enkä taida kyllästyä koskaan. Se on sarja, jonka näinäkin iltoina valitsen yleensä sekä Downton Abbeyn että Greyn anatomian ohi, vaikka fanitan kiihkeästi niitäkn. SATC on vain niin helppo ja oikealla tavalla viihdyttävä. No, johan sen sanoin - lohtusarja - mitä tässä enempää selittelen.


  • Vaikka suhtaudun kirjoihin ja lukemiseen yhtä intohimoisesti kuin ennenkin, olen viime aikoina halunnut vähän laajentaa. Ja on tuntunut siltä, että pitää. Olen alkanut taas seurata tarkemmin yhteiskunnallisia asioita, olen (vaikeasti) luopunut kaikkien kotimaisten ja monien ulkomaisten kirjablogien orjallisesta seuraamisesta ja kommentoimisesta valiten samalla tiheällä kammalla joidenkin muidenkin aihepiirien blogeja seurantaan. Jostakin haluaisin vielä löytää enemmän aikaa lukea aikakauslehtiä ja katsoa tv:stä myös ajankohtaisohjelmia. Ja arvatkaas, ajankohtaisohjelmilla tarkoitan paitsi niitä oikeita myös kaikenlaisia illallis-, tanssi- ja sen sellaisia kisoja. Tunnen olevani ihan pihalla, kun en tunnista ketään "koko kansan julkkiksia", koska en katso näitä ohjelmia (tai lue julkkiksia käsitteleviä lehtiä).
  • Olen tällä(kin) hetkellä hirveän onnellinen. Töitä on liian vähän ja sitä kautta rahaa, mutta muuten asiat ovat älyttömän hyvin. Vähäisen rahan kanssa olen tottunut laihaan kulutukseen, mutta matkustamisesta on vaikea pyristellä eroon. Taitaa olla ensimmäistä kertaa aikuisiällä tällainen tilanne, että edellisestä ulkomaanmatkasta on jo kuukausia, eikä seuraava ole realistisesti suunnitteilla. Kauhea polte olisi lähteä (eikä vähiten tämän vuoden synkkien säiden vuoksi), mutta nyt on vain pysyttävä kovana - ja kotona. No, luonto kiittää.


Huh, olen niin monisanainen, että tuntuu hurjalta vastata tämän päälle vielä 11 kysymykseen. Tai siis kyllähän minä jaksan, mutta mitenhän te... Tässä kuitenkin sitkeille sisseille vielä vastaukset Ankin laatimiin kysymyksiin:
  1. Onko sinulla jotain intohimoa? Voi kyllä. Olen hedonistinen ja välillä tuntuu, että elämä on yhtä intohimojen seuraamista. Kirjat ja lukeminen lienevät se selkein intohimo, mutta myös tuo matkustaminen, ruoka, viini, elokuvat...
  2. Kuunteletko musiikkia monipuolisesti vai vain tietty(j)ä genre(j)ä? Ohoh, vastasin tähän liittyen jo tuolla satunnaiset faktat -osiossa, mutta voisin vielä sanoa, että mielestäni kuuntelen musiikkia aika monipuolisesti, vaikka eniten suosin sitä vanhaa jazzia. En oikein pidä hiphopista enkä raskaasta metallimusiikista, mutta varmaankin melkein mistä muusta genrestä tahansa löytyy minulle rakkaita artisteja ja kappaleita. Ja no, löytyy kyllä oikeastaan hiphopista ja metallimusiikistakin. Mutta kuuntelen musiikkia kyllä huomattavasti vähemmän kuin nuorempana. Nautin usein hiljaisuudesta.
  3. Oletko optimisti vai pessimisti? On minullakin synkät hetkeni, mutta vastaan silti ilman epäilyksiä, että optimisti.
  4. Oletko taikauskoinen tai uskovainen ylipäätään? En ole taikauskoinen enkä määrittele itseäni uskovaiseksikaan, mutta ehkä joku muu olisi eri mieltä. Romaanini lukeneet arvaavat tai tietävät elämänkatsomuksestani jotakin, ja uskon muutamiin sellaisiin asioihin, joita joku saattaa pitää yliluonnollisina. Mutta oikeasti olen hyvin rationaalinen ja tasapainoinen ihminen, en lainkaan taikauskoinen enkä ainakaan dogmaattinen (tai minkään järjestäytyneen uskonnon kannattaja).
  5. Mikä on vaikein asia, jonka olet tehnyt? Jaa-a. Olen elänyt sillä tavalla helpon elämän, etten ole joutunut koskaan kauhean vaikeiden asioiden - tai ainakaan valintojen - äärelle. Tietenkin jokainen tekee vaikeita asioita ja valintoja elämässään, mutta mieleeni tulee vain lopulta melko tavanomaisia ja arkisia asioita. Hmm, ehkä ne vaikeimmat liittyvät ihmissuhteisiin ja saavat siten jäädä tässä julkisesti puimatta.
  6. Onko marraskuussa mitään hyvää? Hih, onhan siinä. Tai tässä. Esimerkiksi tyttäreni syntymä(päivä). Ja monella muullakin rakkaalla on synttärit. Isänpäiväkin. Mutta joo, aika synkkä kuukausi tämä on, ainakin nykysäillä.
  7. Onko sinulle joitain epäsovinnaisia ja provosoivia mielipiteitä? Kerro! No on. Mutta ikä on tehnyt tehtävänsä, enkä koe enää tärkeäksi tai miellyttäväksi hieroa niitä kaikkien naamaan väkipakolla. Toki se epäsovinnaisuus tai provosoivuus riippuu ihan vastapuolestakin. En liene omassa kaveripiirissäni kovin radikaali, mutta jossakin toisessa porukassa ehkä. Muita eniten ärsyttävät mielipiteeni tuntuvat liittyvän punaisiin ja vihreisiin arvoihin, eläinten ja ihmisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja vanhemmuuteen (lue: äitiyteen).
  8. Oletko sinut itsesi kanssa (siis mielen ja kehon kanssa)? Olen, mutta katso seuraavakin vastaus.
  9. Muuttaisitko itsessäsi mitään? Toivoisin (ja yritän työstää) luonteeseeni lisää pehmeyttä, joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Fyysisesti voisin muuttaa moniakin asioita, mutta kelpaan itselleni näinkin.
  10. Kuka on kaunein ihminen, jonka tiedät ("kaunis" ei sitten koske pelkästään naisia!)? Aika mahdoton kysymys. Elämässäni on niin paljon kauniita ihmisiä. Jotkut ovat sitä erityisen paljon ulkoisesti, toiset sisäisesti, ja joissakin yhdistyy maagisesti molemmat. Sanon nyt kauhean kliseisesti, mutta sanon kuitenkin, että valo sisältä loistaa kyllä uloskin, mutta ei välttämättä toisin päin. Silti sitä en kiellä, etteikö joitakin olisi erityisen miellyttävää katsoa, mutta kauneus on ihan oikeasti katsojan silmässä. Sitä silmää jossakin määrin ohjaa vallalla olevat kauneuskäsitykset, mutta kaikilla meillä on omat mieltymyksemme. Minä en esimerkiksi osaa pitää todella kauniina ihmistä, joka ei ole rento. Etten olisi totaalisen tylsä, mainitsen yhden kokonaisvaltaisesti kauniin esimerkin, eli blogiystävä Minnan, jonka tapasin ensimmäistä kertaa livenä äskettäin. Siinä on yksi ihminen, joka hehkuu kauneutta niin sisäisesti kuin ulkoisesti - ainakin minua miellyttävällä tavalla.
  11. Mikä on kaunein laulu, jonka tiedät? Linkitä, jos voit. Täysin mahdoton kysymys. Jostakin syystä kuitenkin mieleeni tuli nyt ensimmäisenä lukuisista vaihtoehdoista vanha walesilainen kehtolaulu Suo Gan, joka värisytti yhdessä lempielokuvistani Auringon valtakunta (1987). Siitä kyseisen elokuvan versio alla.



Ja nyt, ystävät hyvät, keksisin kyllä kysymyksiä halukkaille vastaajille, mutta en viitsi tehdä sitä turhaan, jos kukaan ei ilman henkilökohtaista haastamista innostu vastaamaan. Mutta ihan vilpittömästi keksin kysymykset enemmän kuin mielelläni, jos joku intoutuu ja uskaltautuu niitä minulta tiedustelemaan. Olisi kiva lukea vastauksia!

Ensi kerralla taas kirjojen pariin. Hyvää loppuviikkoa kaikille!

PS. Koska kello ehti hypätä juuri yli puolenyön, torstain tunnustukset muuttuivat perjantain paljastuksiksi. Valitettavasti tätä sokeeraavampaa ei nyt ollut tarjolla.

36 kommenttia:

  1. Näin myöhään ei enää irtoa mitään kovin järkevää, mutta Rimakauhua ja rakkautta on ihana! Meillä se on katsottu jo ties monestiko läpi. Mutta niin on myös Sinkkuelämä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kyllä! Olikohan se Lumiomena-Katjan blogissa, kun joskus pohdittiin "elämämme tv-sarjoja" ja tulin siihen tulokseen, että kohdallani se taitaa olla Rimikset. Saattaa se olla tuo Sinkkuelämääkin, mutta ehkä kuitenkin Rimis. <3

      Poista
  2. Olipa kiva lueskella :) Hissin tukkijoista en minäkään ennen pitänyt. Toinen vanhemmistani vammautui muutama vuosi sitten, eikä oikein pysty kävelemään ja turhia rappusten kulkuja on vältettävä aina pahimpina kausina. Vamma ei näy päälle, sillä sitkeänä sissinä tämä henkilö piilottaa kaikki kivut ja on oikea pokerinaama :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenna, juuri tuon takia pyrin olemaan ärsyyntymättä hissin ja liukuportaiden tukkijoihin yksilöinä. Ja ylipäätään sanon aina, kun joku aloittaa, että "inhoaa ihmisiä, jotka...", että älä inhoa ihmistä, vaan tekoa/tapaa.

      Kiva, että oli kiva lueskella. :)

      Poista
  3. Turhaan pelkäsit, hyvin jaksoin lukea juttusi loppuun asti, oli niin mielenkiintoisia vastauksia.

    Aikaa (ja myös rahaa) kaipaa kai jokainen lisää, että voisi tehdä kaikkia itseä kiinnostavia juttuja. Minäkin haluaisin olla asioista paremmin perillä, mutta ei vaan ehdi perehtymään kaikkeen :(

    Rimis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Jaana! Ja juu, aikaa ja rahaa on harvoin liikaa, mutta jälkimmäisen kanssa meillä on nyt vähän turhan vaikeaa. Toivottavasti asiat ovat kohta paremmin!

      Ihana, että Rimis on sullekin <3. (Minä muuten pitkään vierastin sarjan kauheaa suomenkielistä nimeä ja jopa tuota söpöä lempinimeä, koska aloimme katsoa sitä Englannissa ja totuimme kutsumaan sarjaa nimellä Cold Feet.)

      Poista
  4. Toinen etunimi käyttönimenä. Mä olen nyt omien lasten myötä joutunut miettimään tuota asiaa. Meidän lapsista poimitaan aina sairaalassa ja päiväkodin ensitapaamisella ne toiset etunimet esiin. Olen miettinyt logiikkaa tuossa asiassa. Aluksi mä en välittänyt asiasta, nyt kun tätä on jatkunut pahimmillaan 7 vuotta, korjaan kuivasti ja aiheutan nyreyttä vastapuolessa (miksi niitä papereita yms. ei voi lukea alun perin kunnolla?). Lapset katselevat taakseen ja ympärilleen hämmästyneinä, kun eivät tunnista nimeä. Joten tavallaan tunnistan tuon nimiongelman, vaikka meillä se ei ole itse aiheutettu: lasten ensimmäiset nimet ovat niiden oikeat nimet. Muut eivät halua niitä käyttää.

    Sinkkuelämää-sarjaa katsoin taas viikonloppuna, ja aloin ensimmäistä kertaa miettiä, että onko järkeä katsoa sitä enää, kun tietää, mikä kohtaus ja mitkä repliikit tulevat seuraavaksi. Mutta onhan sitä.

    Meillä katsotaan mainoskanavien julkkisohjelmia tätä nykyä, koska ne sopivat lapsillekin. Mun piti kyllä googlata suurin osa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tähdistä. Olen jossain vaiheessa päässyt tipahtamaan julkimoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., tuo mullakin on, että kun virallisissa yhteyksissä kuulutetaan Tiina Timosta, en vieläkään tahdo hoksata, että se on olevinaan minä. :)

      Sinkkis on minullekin jostain syystä sellainen, että en kyllästy millään, vaikka muistan replat ja ilmeet ulkoa. :) Ja tuota juuri vähän pelkään, että meillä juuri lapset jäävät kaikesta ulkopuolelle, kun eivät (vanhempiensa kelkassa) tule katsoneeksi näitä julkkiskisoja, joita kaikki muut lapset tuntuvat seuraavan.

      Poista
  5. Minuakin on "siunattu" sillä, että kutsumanimeni on oikeasti toinen nimeni – ollut aivan syntymästä saakka. Se on aina jotenkin hauska paljastus ihmisille, joskin vaikeuttaa toisinaan elämää tosi paljon paikka paikoin. Olen harkinnut nimen muuttamista kokonaan, mutta olisikohan se ihan tylsää jos olisi sitten vain etunimi ja sukunimi... Joka tapauksessa en toivoisi tätä ratkaisua tehtävän kenenkään kohdalla. Jos halutaan kutsua lasta tietyllä nimellä, annetaan se sitten etunimeksi. Piste. ;)

    Hauskoja vastauksia/paljastuksia muutenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kohtalotoveri! Minäkään en tosiaan suosittele tätä harkittuna valintana. :)

      Ja kiitos!

      Poista
  6. Mielenkiintoisia paljastuksia :)

    Minäkin alan olla iloisesti pihalla näistä julkkiskuvioista ja Mari A:n tavoin olen joutunut turvautumaan googlen sivistävään apuun entistä useammin.

    Mitä lohtusarjoihin tulee, omani on Gilmoren tytöt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, toisenlainen kohtalotoveri. :)

      Gilmoren tytöt on monelle lohtusarja. Minä aloitin joskus hyvin jälkiherännäisenä katsoa sitä alusta ja vaikka sarja oli ihan kiva, en jäänyt siihen koukkuun ja sitten se vain unohtui. Mutta ymmärrän kyllä sen viehätyksen. Ehkä se oli jo vähän vanhentunut katsottavaksi ekaa kertaa silloin joskus pari vuotta sitten.

      Poista
  7. Minullakin kolmas nimeni on ollut oikea kutsumanimeni ihan syntymästä saakka ja minua kutsutaan aika usein sillä ensimmäisellä nimellä (joskus toisellakin). Aina saa olla korjaamassa ja olen päättänyt, että jos omia lapsia koskaan saan, niin en todellakaan tällaisia kotkotuksia keksi niille. :D

    Sinkkuelämää on kyllä hyvä sarja. Sitä jää aina katsomaan, vaikka on nähnyt jaksot monta, monta kertaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, sinäkin siis kohtalotoveri! Ymmärrämme toisiamme. :)

      Myös Sinkkuelämän suhteen. Minä tosin en vain jää katsomaan, vaan ihan tallennan sarjaa. :D

      Poista
  8. Mun tekee nyt mieli noita pannukakkujen tapaisia! Ohje, please? :) Huumaavaa viikonloppua! Ja sitä paitsi matkustamaanhan pääsee ilmaiseksi; senkus avaa jonkun hyvän kirjan muilta mantereilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, bongasin äkäset Chicling-blogista: http://chicling.blogspot.fi/2012/09/akasia-aamupalapoydassa.html

      Googlaamalla opin, että kermaviilin asemesta voi käyttää muutakin hapanta maitotuotetta, kuten vaikka piimää.

      Olet oikeassa matkailusta kirjojen kanssa. Vähäsen. :) Hurmaavaa viikonloppua sullekin!

      Poista
  9. Asuntojen vuokraamista harrastettiin kahden vanhimman lapsen kanssa. Nyt Hullunkauppa vie mennessään ja ulkomaanmatkat ovt lyhyitä.
    Olisi mielenkiintoista lukea,omko muilla ollut koskaan lukulukkoa? Nyt aikuisiällä on ollut vaikeahkoatarttua kirjoihin tai ne eivä t ole antaneet oikein mitään silloin,kun minulla on ollut lukulukko päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina. valittelin syksyllä omaa "lukujumiani", joka on paljon lukevana suhteellinen käsite, mutta jonkin aikaa luin vähemmän ja vastahakoisemmin kuin yleensä. Moni muukin kirjabloggaaja on kertonut omista lukulukoistaan. Niihin on porukalla etsitty oikeanlaista lääkettä. Joillakin toimii narratiivinen tietokirja, toisilla kevyt dekkari tai viihdekirja.

      Jos on tuollainen pidempiaikainen lukko päällä, mutta silti tekisi mieli lukea, kannattaa varmaan miettiä, millaisista kirjoista on aiemmin pitänyt, kysellä vastaavankaltaisia suosituksia ja aloittaa monia kirjoja, kunnes se oikea löytyy. Pitää antaa itselleen lupa jättää tylsä kirja kesken.

      Minä en opiskeluvuosina lukenut juurikaan kaunokirjallisuutta, mutta en osannut silloin sitä niin kaivatakaan. Elämän täyttivät tenttikirjat ja vilkas sosiaalinen kanssakäyminen, lue: juhliminen. :)

      Poista
  10. Ihania vastauksia! Hyvin olit paneutunut. (:

    VastaaPoista
  11. Ai tuollainen tyttökö ☺ sieltä kirjavuoren takaa paljastui! Mielenkiintoiset vastaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarissa, no tällainen. :D Kiitos! Ja hyvää viikonloppua. <3

      Poista
  12. Me teimme miehen kanssa päätöksen jo ennen lapsia että viettäisimme aina joulun kotona Helsingissä. Mummolat ovat meillä aika kaukana joten vaatisivat useamman yön reissun. Jouluna haluamme oman kodin rauhaa. Onneksi suku on ymmärtänyt. Yleensä vietämme uuden vuoden tai vierailemme mummoloissa ennen joulua. Kaikki ottavat sitten joulun rennosti omissa kodeissaan. Aivan ihanaa. :)

    Minullakin vähän samoja nimikokemuksia. Vanhempani eivät ikinä päässeet yhteisymmärykseen etunimestäni joten äitini kutsuu minua ensimmäisellä nimelläni ja isäni kolmannella nimelläni (sekä isän kautta tulevat tuttavat). Minulla on kuin kaksi hieman erilaista identitettiä mutta olen tottunut siihen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, minä olen sosiaalinen erakko. Usein minusta on ihanaa olla vain kotona oman perheen kesken, mutta myös lapsuudenperhe on minulle kovin rakas ja tärkeä. Joulu on aina ollut minulle juhla, jossa kokoonnumme yhteen ja silloin en kaipaa omaa kotia tai suurta rauhaa (toki niitä rauhallisia hetkiä silloinkin on, onneksi). Nytkin meille tulee kyllä siskoni perhe ja täällä asuvat miehen vanhemmat ovat osa joulupyhiä myös, joten emme ihan keskenämme ole. Silti on outoa olla kotona, matkustamatta ja mahdollisesti viettää ei-valkoista joulua. :/

      Muuten vietämme kyllä suhteellisen paljon kotiviikonloppuja, ja esim. uuden vuoden olemme lasten syntymän jälkeen juhlineet aina oman perheen kesken kotona. Jouluun meillä kuuluu suku. <3

      Onpa jännä tuo "kaksoisidentiteettisi"! :D

      Poista
  13. Oli mukava lukea muita kuin kirja-aiheisia paljastuksia tai tunnustuksia. :)

    Minäkin olen musiikin suhteen enemmän vanhanaikainen kuin uutta hakeva. Ja rakastan pitkiä aamiaisia silloin, kun niihin on mahdollisuus. Olemme joskus jopa koettaneet tehdä tuollaisia pannukakkuja. Blossan vaaleaa glögiä pitäisi maistaa.

    Ja ihan parasta oli lukea, että olet onnellinen.

    VastaaPoista
  14. Minä voisin kyllä vastailla kysymyksiin, jos jaksat sellaisia laatia. :)

    Aloin miettiä, onko minulla lohtusarjaa, mutta ei taida olla. Lohtukirjoja on ja lohtuelokuvia, mutta ei sarjoja. Olen kyllä katsonut joitakin sarjoja useammankin kerran, mutta ne eivät silti ehkä toimi lohtumielessä. (Esimerkiksi ainakin kolmeen kertaan katsomani Fitz ratkaisee ei todellakaan ole lohtukatsomista.) Lohtuelokuvien ykkönen on varmaan joko Ennen auringonlaskua tai Coppolan Marie Antoinette.

    Ihania vastauksia - hyvin jaksoin lukea. Kaunis ihminen -asiasta olen ihan samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Liisa, ihanaa! Laadin sinulle kysymykset, mutta en vielä nyt. Pitää myös miettiä, lisäänkö ne tähän postaukseen vai lähetänkö suoraan sinulle. :)

      Sinkkuelämää on minulle tosiaan lohtusarja siinä, että se on helppo, ei vaadi minkäänlaista kynnystä katsomiseen. Vaikka olisi ollut millainen päivä, lasten mentyä nukkumaan jaksan aina kaataa lasin viiniä ja rojahtaa sohvaan katsomaan Sinkkuelämää. Joskus se on toiminut myös keskellä päivää tempaisemalla ajatukseni masentavista pyörteistä.

      Minulla taas ei ole varsinaisia lohtukirjoja tai -elokuvia siinä mielessä, että jaksaisin lukea tai katsoa niitä kerta toisensa jälkeen. Mutta on niissäkin toki sellaisia potentiaalisia, jotka olisivat turvallisia valintoja mihin tahansa tilanteeseen nautittaviksi.

      Kiitos ja hyvää viikonloppua! <3

      Poista
  15. Oi kuinka kivoja paljastuksia :) Ja kivoja vastauksia. Minä liityn toinen nimi kutsumanimenä -kerhoon, aina on Linneaksi kutsuttu. Ilmeisesti nimien järjestys liittyy lähinnä niitten sointiin, eivät kuulosta hyvältä toisin päin. Hankaluuksia lähinnä virallisten asioiden kanssa, aina on yhtä huvittavaa kuinka joku yllättyy (siis tuttu) kun tajuaa että "nimeni ei olekaan se mikä on".

    Minun lohtusarjani on Gilmoren tytöt, nyt toisella ja puolella kierroksella miehen kanssa (joka ei niitä ollut nähnyt!). Lohduksi kelpaavat myös luontodokkarit.

    Ja kauneus - kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Linnea! Ja olen ihan hämmentynyt, kuinka monia kohtalotovereita täältä löytyykään. :D

      Puhuinkin Gilmoren tytöistä jo tuossa yllä. Minulle luontodokkareita vastaava voisi olla vaikka erilaiset brittiläiset remontointi- ja asuntokauppaohjelmat (sijoittuen mielellään viehättäviin pikkukaupunkeihin tai maaseudulle söpöihin taloihin ja mökkeihin). En kyllä katso niitä enää, mutta aikoinaan Englannissa katsoin ja oletan niiden pyörivän tätä nykyä myös Suomessa. Pitäisi taas joskus kokeilla. :)

      Poista
  16. Paljastuksiasi oli mukava lukea, on totta että kun seurailee kirjablogeja, on hauska kuulla niiden takana vaikuttavista ihmisistäkin enemmän.

    En yhtään ihmettele, jos koet, että esimerkiksi bloggailun (ja muiden blogien lukemisen) suhteen täytyy vähän höllätä. Olen jo pitkään ihmetellyt (positiivisessa mielessä), miten moni kirjabloggaaja ehtii ns. kaikkea. Ehditään kommentoimaan jokaisen blogin jokaiseen postaukseen ja hoidetaan samalla lukemiset, työt, lapset, harrastukset ja tavallisen elämän pyörittely. Itselläni ei yksinkertaisesti aika riittäisi millään!:) Joten olen jo pitkään tehnyt itselleni selväksi, että syötteenlukijalla selaan kyllä kaikki postausaiheet, luen ne mitkä puhuttelevat ja kommentoin jos mieleen juolahtaa jotain. Parempaan en vain pysty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sonja. :)

      Minä usein innostuessani jostakin panostan siihen tosi paljon, siis ihan puhtaasta innostuksesta. Kirjablogienkin kanssa kävi juuri näin. Usein intoni myös sammuu, mutta nyt en halua missään nimessä käyvän niin ja siksi olen hyvissä ajoin alkanut ikään kuin kehittää tapaani olla kirjabloggaaja, ennen kuin leipiinnyn ja tuskastun siihen, että bloggaaminen ja muiden blogien seuraaminen/kommentointi vievät kaiken vapaa-ajan.

      Poista
  17. Kivoja paljastuksia ja vastauksia :) Meillä on vähän sama tilanne, usein katsomme miehen kanssa ennemmin sarjoja kuin elokuvia. Nyt taidankin sunnuntain päätteeksi katsoa yhden jakson Twin Peaksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Villis!

      Me katsottiin eilen (loppuun) norjalainen elokuva "Oslo, 31. elokuuta", joka oli tosi hyvä, mutta sekin tuli katsottua kahdessa erässä, kun nukahdin ekalla kierroksella.. Nyt olisi tarkoitus aloitella uutta Happy Endings -sarjaa ja katsoa, olisiko siitä yhteiseksi seurattavaksi. :)

      Poista
  18. Nämä olivat tosi mielenkiintoisia! Sain itsekin vähän aikaa sitten samantyyppisen haasteen, ja tekisi vähän mieli tarttua siihen tavoistani poiketen...

    Jäi myös kommentoimatta aiemmin, kun kyselit pitäisikö välillä kirjoittaa muustakin kuin kirjoista, että minun mielestäni ehdottomasti pitäisi! Ei sillä, etteivätkö kirjajuttusikin olisi parhaita, mutta kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pekka! Ja olisipa kiva, jos tarttuisit. :)

      Ja voi kiitos vielä toisen kerran - ihanista sanoista ja arvokkaasta mielipiteestä. <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...