Kiitos, Leena Lumi, kun ojensit minulle yhden makeimpien blogien tunnustuksistasi. Aika ihana leivos tuo onkin. Tunnustuksen myötä on määrä kertoa oma lempiväri, suosikkiruoka ja paikka, johon haluaisi nyt matkustaa. Lopuksi tunnustusta saa jakaa eteenpäin. Oih!
Lempivärini?
Pidän melkein kaikista oikeassa sävyssä ja paikassa. Mutta aina jos kysytään yhtä yksittäistä väriä, joka (eri sävyissään) miellyttää minua eniten, vastaan vihreä. Varmaankin siksi, että rakastan puita ja metsiä niin paljon. Ja onhan se myös aatemaailmaani kuvaava väri.
 |
| Kuva Fort Ward State Park -puistosta, Washingtonin Bainbridge Islandilta. |
Suosikkiruokani?
Tähänkin olisi luonnollisesti monia vastauksia, sillä ruoka yleensäkin on ihanaa, ja yksi parhaista tavoista nautiskella. Ravintolassa valitsen mielelläni esimerkiksi sushia tai nepalilaista ruokaa, mutta proosallisesti rakastan myös todella suolaisia ja rasvaisia ruokia. Pizza on ihan parasta, ja kotona teen mielettömän herkullisia vegeburgereita. Olen myös puurofani, kunhan riisi- tai kaurapuuro on tarpeeksi paksua ja suolaista.
Mutta vastaan lopulta kuitenkin leipä. Tiedän, hyvin epämuodikasta näinä karppaajien luvattuina aikoina, mutta olen hiilihydraattien suuri ystävä, ja leipä sen kaikissa erilaisissa muodoissa on aina ollut herkkuni. Leivän sisään voi leipoa vaikka mitä, ja sen päälle tai väliin voi keksiä vielä runsaammin erilaisia vaihtoehtoja. Leivällä on monta erilaista muotoa, rakennetta ja makua hapankorpusta naaniin. Jokaisella kansalla ja kulttuurilla on omat herkulliset leipänsä, eikö? Minä rakastan eniten tuoretta vehnäpatonkia tai kuohkeaa kauraleipää.
 |
| Kuva: ecurry.com |
Paikka, johon haluaisin matkustaa nyt?
Kysymykset eivät muutu ainakaan yhtään helpommiksi. Olen matkailuaddikti, josta vihreä aatemaailmani ei pidä lainkaan. Onneksi minulla ei ole mahdollisuuksia matkustaa aivan niin usein ja pitkälle, kuin toivoisin. Tällä hetkellä suunnittelemme matkaa Lontooseen, ainakin jos tilanne siellä nyt rauhoittuu. :/ Englanti on entinen kotimme ja Brittein saaret ikuinen sydämeni sija. Sen lisäksi suunnittelemme talvimatkaa meille uusiin kohteisiin, joko Istanbuliin tai Beirutiin. Molemmat kaupungit kiehtovat kovasti! Ja ensi kesänä pääsen ehkä toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni matkasta Yhdysvaltojen syvään etelään, jos lähdemme Atlantaan, Georgiaan. Minkä tahansa näistä kohteista voisin mainita, mutten mainitse, sillä ne ovat suunnitelmia, eivät haaveita.
Kysyttiinpä minulta tämä kysymys koska vain, minulla on aina yksi vastaus valmiina: New York City. Kaupunki on jo ennestään tuttu, mutta niin rakas, että haluaisin palata sinne aina vain. Se ei sovi yhteen uusien paikkojen löytämisinnon kanssa, mutta kaihertaa aina taustalla. Matkasuunnitelmia tehdessämme toisella meistä on tapana jossakin vaiheessa heittää, että entä jos mentäisiin sittenkin taas New Yorkiin. Sitten molemmille syttyy kaihoisa katse silmiin, mutta ei, muutakin maailmaa on nähtävä. Eikä aina ole rahaa tai aikaa lähteä sinne asti. Voisikohan tämän ongelman ratkaista muuttamalla New Yorkiin...
Yritän muistella, ketkä tämän ovat jo tehneet, ja kenen tiedän sen muualta saaneen, ja haastan nämä mielessäni mukaan suosikkiblogeistani seuraavat: Kirjainten virrassa, Juuri tällaista, P.S. Rakastan kirjoja, kujerruksia, Lurun luvut ja Oota mä luen tän eka loppuun.
Poistoperjantai arvontoineen tulee tällä kertaa vasta illalla. Ja myöhään, pelkäsi Flow'n myötä viikonloppuleskeksi ja -yksinhuoltajaksi jäänyt bloggaaja. :/
Karoliina, ole hyvä! Pyörittelit noita sanoja nyt tuossa alussa siihen malliin, että jopa minun lukemisen ymmärtämiseni on vaarassa, mutta myös kiitän, ihan varmuuden vuoksi.
VastaaPoistaSiis niin hienot vastaukset. Täydelliset, tunteelliset ja mikä suuri ihmetys, voin vahvasti jakaa nämä kanssasi miltei 90 prosenttisesti.
Vaikka sieluvärini on turkoosi, niin hyvin monenlainen vihreä esiintyy sekä vaatteissani että kodissani. Uudehkot keittiökaappimme ovat poronjälänvihreää, minulla on limen vihreitä sohvatyynyjä talossa paljon ja komerot pursuavat oliivin vihreitä vaatteita, jotka sytyttävät silmäni melkein scrlettimaisiksi;-)
Ehdottomasti parasta on tuo leipä ja sen huima kuva! Minä rrrrrrakastan leipää, enkä siitä ikinä luovu olivatpa trendit sitten sitä taikka tätä. Ja pidän myös kaurapuurosta, jota usein syönkin ja oikein himoan riisipuuroa. Onkohan mulla joku outo vajaus elimistössä, kun piti helteilläkin yhtäkkiä alkaa valmistaa oikein haudutettua riisipuuroa, sitä samaa hyvää kuin jouluna syödään...
En ole ollut New Yorkissa, mutta kuten te kaihoatte sinne, me kaihoamme myös muutamaan tuttuun kaupunkiin, kuten Zürichiin tai Salzburgiin tai Dubliniin. Meidän perheen järki sitten toteaa, että 'eihän me tällä menolla nähdä mitään uutta ikinä', johon minä vastaan: 'Mutta muistatko mitä meille tapahtui vuonna x Zürichissä...' Silloin R on valmista kauraa ja...;-)
Ah, syvä etelä ja Georgia on my mind!
Mahtavaa viikonloppua sinulle, Karoliina!
♥
Hyrisevät kiitokset Karoliina! Yritän vastailla tähän viikonlopun aikana <3
VastaaPoistaVihreä on kyllä ihana väri, ei voi muuta sanoa. Aiai.
Ja leipä! Minäkin olen mukayrittänyt karppausta mutta on meillä silti aina leipää kotona. Minä en vain voi vastustaa aamuskonsseja viikonloppuisin tai kauniita pyöreitä leipiä, jotka katselevat minua Kampin leipätiskiltä. Nam.
Matka syvään etelään kuulostaa ihanalta! Ja Lontoo, ja New Yorkiin minäkin haluaisin uudelleen. Tällä hetkellä matkustushinku vetää tosin enemmän Eurooppaan, Wieniin ja Amsterdamiin ja kyllä minä voisin TAAS mennä sinne Pariisiinkin. :)
Ihanaa viikonloppua, Karoliina!
Psst, kiitos myös tänään saapuneesta paketista <3
VastaaPoistaHmph, Blogger sekoilee taas! Tämä päivityksesi tuli minulle vasta nyt näkyviin, yli viisi tuntia siitä kun olet tämän kirjoittanut! :(
VastaaPoistaEhdinkin tähän jo vastata tänään iltapäivällä, mutta kiitos paljon tästä ihanasta tunnustuksesta Karoliina, lisään sinutkin omaan postaukseeni. <3 :)
Minua oikein nauratti kun luin tätä postaustasi, ja huomasin vielä mitä kirjaa luet nyt... :D Meidän matkahaaveemme ja -suunnitelmamme ovat miltei täysin samanlaisia, ja minäkin luen juuri nyt Cunninghamin Tunnit -romaania (halusin lukea sen nyt ennen kuin Cunninghamin uusi suomennettu romaani ilmestyy)!
Minäkin olen arvomaailmaltani melko vihreä, ja poden jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä että lennän niin paljon. Viime vuonnakin kävin kahdessatoista maassa, eli yksittäisiä lentoja tuli parisenkymmentä. Tiedän että pitäisi lisätä esimerkiksi junamatkailua, ja pyrinkin matkustamaan junalla aina kun se on järkevää ja mahdollista (esimerkiksi tulevalla Skotlannin matkallani aion käydä junalla Glasgow'ssa ja Invernessissä ja unohdan maan sisäiset lennot), mutta silti sitä tulee lennettyä ihan liikaa. Hävettää, enkä todellakaan edes uskalla tehdä mitään henkilökohtaisia hiilijalanjälkilaskelmia. :(
Minullakin on lähivuosien suunnitelmana syvä etelä. Ei kuitenkaan ehkä vielä ensi vuonna, ensi vuonna taitaa olla Perun vuoro.
New York on ihana. Sinne on välillä niin ikävä että kipeää tekee. Se ei tunnu samalla tavalla kodilta kuin Lontoo, enkä haluaisi asua siellä, mutta pala minusta jäi sinne siellä ensi kertaa käytyäni. Mieleeni tuli hassu ajatusleikki, jos te muuttaisitte New Yorkiin, voisimme käydä kahvilla jossain päin Manhattania, kun minä olisin käymässä NY:ssa. :D
Äh, kirjoitin megapitkän kommentin ja silti jotain unohtui. :)
VastaaPoistaIstanbul ja Beirut kuulostavat ihanilta, varsinkin Istanbuliin haluaisin itsekin. Tarkoitukseni oli tehdä vajaan viikon matka Damaskokseen tämän vuoden marraskuussa, mutta Syyrian turvallisuustilanne on niin heikko ettei sinne ole nyt mitään asiaa. Ja minä kun olin vielä lähdössä sinne yksin reppumatkalle... Libanonissa tilanne taitaa olla hitusen vakaampi, mutta sielläkin äkkinäiset muutokset lienevät enemmän kuin mahdollisia. :-/
Ihana aihe tämä matkustelu, voisin puhua tästä loputtomiin!! <3
Tämä oli tosi kiva päivitys, kiitos ihana Karoliina!! <3
Menkää Istanbuliin! Istanbul on ihana, ainakin jos se pysynyt edes jokseenkin samanlaisena kuin 20 ... hmm, yli 20 vuotta sitten. Istanbulista on myös kirjoitettu paljon.
VastaaPoistaKiipesimme siellä vähän outoa reittiä pitkin Pierre Lotin kahvilaan ja törmäsimme kanatarhaan (mistä olen kuullut mieheltäni kommentteja monta kertaa). Lukiessani muutama vuosi sitten Waltarin kirjaa Lähdin Istanbuliin, eteeni tulivat seuraavat rivit: "Korkeimmalla rinteellä joimme kahvia pinjan juurella Pierre Lotin kahvilassa, jonka rakennuksen matalat seinät olivat rappeutuneet ja mustuneet ja jonka pihassa ympärillämme kävelivät ujostelematta mustat ja ruskeat kanat."
Hiiih, minut on haastettu. <3
VastaaPoistaMiekin tykkään leivästä ihan kauheasti, mutta vatsani ei sitä kestä.
Ihanasti Karoliina kuvailit noita matkapähkäilyjänne, tunnistan niistä itseni, mieheni sen sijaan on niin tylsä ja järkevä :) että heti torppaa käydyt vaihtoehdot ja ilmoittaa, että mehän olimme siellä jo...
VastaaPoistaSenora Lenita, vai pyörittelin minä sanoja? No, ainakin tarkoitin kaikkea hyvää ja kaunista. :) Voi kiitos, ja hauskaa, että meistä löytyy paljon samaa! Minunkin lähinnä vihreänharmaat silmäni saavat lisäboostia vihreistä vaatteista, mutta joskus siniseen pukeutuessani ne näyttävätkin yllättäen sinisiltä. Heijastavat siis peilin lailla, värejä ja tunteita. :)
VastaaPoistaIhanaa, että löytyy muitakin hiilihydraattikuningattaria! Leipä ja puuro kunniaan. :D Jouluinen riisipuuro on mahtavaa mihin vuodenaikaan vain, mutta teen aika harvoin, sillä haluan keittää - ja hämmentää taukoamatta - puuroa lähes tunnin. Veikkaanpa muuten, että eromme löytyy siinä, mitä riisipuuroon lisäämme. ;) Minulle ainoa oikea on voisilmä, kun taas länsisuomalaisempi mieheni lisää kanelia ja sokeria, ja Ikaalisista kotoisin oleva lankoni yllätti ehdottamalla jotain rusinakiisseliä! Ennenkuulumatonta!
Saa nähdä, millaisia matkailijoita me ollaan parinkymmenen vuoden päästä - ja kuinka monta kertaa New Yorkissa on siinä vaiheessa käyty. :) Kiitos lämpimistä kommenteistasi, Leena, ja hyvää viikonloppua!
Linnea, ihanat kommentit, kiitos! Minulla on muuten sekä Wien että Amsterdam käymättä. Kauheita aukkoja sivistyksessä! :-0 Ja ole hyvä vain!
Sara, kiitos kaunis, ja voi että - minulla on ihan sama syy lukea Tunteja juuri nyt! Joskin se on keikkunut TBR-listani kärkipäässä jo pienen iäisyyden, sillä rakastin Tunnit-elokuvaa todella paljon.
Sinä olet kyllä vielä ihan eri kaliiberin matkustaja kuin minä. Vaikka ehkä minäkin ilman lapsia... Ehkä en kuitenkaan yksin enkä ainakaan rinkka selässä. Herra varjele, huusi mukavuuksiin tottunut snobi kauhuissaan! ;D Sinun tyyliäsi silti todellakin ar-vost-tan, vaikkei itsestäni olisi samaan.
Voi miten ihana ajatus: kahvitreffit Manhattanilla sitten, kun asun New Yorkissa! :D Vitsailen vain osittain. Voisimme kyllä tavata myös Lontoossa. No, oikeasti myös Helsingissä, mutta siinä ei olisi mitään lyyristä, tai edes kirjallista.
Pitää toki tsekata vielä Libanonin tilanne ja matkustussuositukset ennen matkojen varaamista. En millään tavalla halua lähteä etsimään riskejä, mutta olen elänyt siinä uskossa, että siellä tilanne on nyt ok.
Margit, vau mikä kertomus!! Istanbulia kehuvat kyllä kaikki. Vähän vain epäilyttää säätila siellä, sillä olemme alustavasti suunnitelleet matkaa marraskuulle, ja Isanbulissa tuntuisi silloin olevan aika sateista ja kylmää. Ideana ei ole lähteä rantalomalle, mutta hakusessa on lämpöiset illat terasseilla jne. Ja etenkin mieheni on kovasti lämmön perään. Hmm, mietintä jatkuu!
(((Hanna))) Ihmisten kehot ja sisukset on niin erilaisia. Tämän toivoisin ihmisten muistavan tässä hiilihydraattikammoisessa ajassakin, kun aina kuulee, miten leipä turvottaa, lihottaa, väsyttää eikä täytä. Minulla kun mikään noista ei pidä paikkaansa.
Jaana, kiitos! Meillä on kyllä vähän samaa. Mies esimerkiksi yrittää aina sanoa, että turha meidän on matkustaa Englantiin, kun siellä on asuttu. Minusta meidän pitää mennä sinne juuri siksi. Ja lisäksi myös siksi, että siellä sieluni lepää. :) Mutta New Yorkin kutsua ei Teemukaan pysty vastustamaan ja olemaan rationaalinen. Se on meidän kaupunkimme - teimme sinne jopa häämatkamme. <3
Leipä kunniaan, sanon minäkin! En voisi elää ilman leipää: tuoretta ja mehevää, kuivaa korppua, rieskoja ja piirakoita, patonkia ja jälkiuuniruista. Minä olen melkoinen "antikarppaaja". :)
VastaaPoistaJa vihreä niin värinä kuin politiikassakin! Ja kaikki suosikki- ja haavematkakohteesi. Istanbul ei jostain syystä kiehdo, mutta Lontoota rakastan ja mielikuvissani myös Yhdysvaltain syvä etelä.
Linnean mainitsemat Amsterdam ja Wien ovat ihania: Dam keväällä ja Wien joulukuussa. Oi, kyllä!
Katja, oikein nousi vesi kielelle, kun luettelit noin monia ihania leipiä. :P
VastaaPoistaVihreä! Lontoo! Syvä etelä! <3