Kustantaja: Otava, 2008.
Suomentanut: Kristiina Rikman.
Sivuja: 329.
Genre: Lukuromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Kirja on luettu osana Maahanmuuttotarinat 2011 -haastetta.
Tänään on teematiistai kahdestakin syystä. Ensinnäkin Anne Tylerin Amerikan lapset sopii hyvin osasuoritukseksi Maahanmuuttotarinat 2011 -haasteeseen (jonka olen jo suorittanut "täysin integroituneena", hih) ja toisekseen se nivoutuu yhteen tämän syksyn henkilökohtaisista lukuteemoistani, eli ns. erilaisten perheiden teemaan, jonka tiimoilta olen aiemmin lukenut Eeva Tikan Aurinkoratsastuksen sekä Anna Pihlajaniemen Adoptiomatkan.
Minulla oli tai on jostakin syystä sellainen kuva, että tämä nimenomainen Tylerin kirja ei olisi kovin arvostettu. En tiedä, johtuuko se jo jostakin nimeltään unohtuneesta, mutta muistijäljen jättäneestä kirja-arviosta, vai siitä, että teos on ollut jo kauan mm. kirjakerhojen alennusmyyntien vakiokamaa. Niin tai näin, odotukseni eivät olleet kovin korkealla, vaikka Tylerista olen aiemmin kovasti pitänytkin. Hyvä ehkä niin, kuten on aiemminkin todettu, sillä lukukokemus oli lopulta erinomainen.
Kansainvälinen adoptio on kirjan viitekehyksenä, ja kyllä sitäkin jonkin verran käsitellään, mutta adoptio ei ole kirjan pääteema. Eniten teos käsittelee juuri maahanmuuttoa, kahden kulttuurin välissä elämistä, kulttuurien yhteentörmäystä, amerikkalaisuutta ja perhesuhteita. Päähenkilö on Maryam, keski-ikäinen Iranista nuorena naisena Yhdysvaltoihin muuttanut nainen, josta on muovautunut kaiken edellämainitun ristitulessa tietynlainen persoona. Maryam ei ole mikään maailman rakastettavin päähenkilö, mutta pidin hänestä kovasti ja tietyltä osin myös samastuin häneen.
Maryam on lämminsydäminen, mutta päällepäin pidättyväinen kuoreensa sekä yksinäisen kotinsa rauhaan vetäytyvä leskirouva. Hänen poikansa adoptoi iranilaissyntyisen vaimonsa kanssa lapsen Koreasta, ja kun lasta haetaan lentokentältä, Maryam poikineen ja miniöineen tutustuu ns. periamerikkalaiseen perheeseen, joille on tulossa adoptiotytär Koreasta samalla lennolla. Hieman kuin olosuhteiden pakosta nämä saman tilanteen yhdistämät kaksi perhettä kolmessa polvessa lähentyvät keskenään ja alkavat viettää aikaa yhdessä.
Olin taas kerran aivan ihastuksissani Tylerin terävästä, tarkkanäköisestä ja lempeän ironisesta tyylistä kuvailla arkisia ihmisiä kauniine ja huvittavine piirteineen. Kaikkia perheiden jäseniä ja vielä sukua sekä ystäviäkin kuvataan ja tarkkaillaan kirjailijalle ominaiseen tapaan niin, että eläväisiä henkilöhahmoja jää kirjan loppumisen jälkeen ikävä.
Kansainvälinen adoptio sekä maahanmuuttajien ja ns. kantaväestön kohtaaminen antavat herkullisen lähtökohdan tutkiskella ennakkoluuloja ja niiden murtamista. Tyler osaa rakentaa vastaavan psykologisen kuvaelman myös ilman näin ilmeisen vaikuttavia taustatekijöitä, mutta on piristävää, että tällä kerralla mukana on myös yhteiskunnallinen ote perhedynamiikan tarkastelun lisäksi. Silti Amerikan lapset on jokapäiväisen elämän ja ihmissuhteiden kuvaajana takuuvarmaa kamaa niin Tylerin kuin Carol Shieldsin ystäville. Suositukseni!
Kirjan ovat blogiinsa tuoneet myös ainakin Katja ja Reeta Karoliina.
Nyt kyllä houkuttelit minua lisäämään omaa TBR-kirjapinoani. Aihe on mielenkiintoinen ja kun vielä viittasit Carol Shieldsin ystäviin ei muuta mahdollisuutta ole kuin hankkia kirja:)
VastaaPoistaMinä löysin tämän viime kuussa kirpparilta parilla eurolla. En olisi ostanut, juuri tuon saman mielikuvan mikä sinullakin, myötä, ellen olisi "kuullut" sinulta mistä kirja kertoo. Kiinnostuin kovasti ja tämä arviosi vain vahvistaa kiinnostuna kirjaan!
VastaaPoistaMinulla on ollut tämä myös kirjahyllyssä jo jonkin aikaa, minäkin taisin löytää uuden kirjan kirpparilta parilla eurolla. Aihe kiinnostaa kovasti ja syksyn/talven aikana haluaisin ehtiä lukemaan tämän.:)
VastaaPoistaSaitpa kiinnostumaan. Minulla oli joskus Anne Tyler -kausi jolloin ahmin hänen kirjojaan ja taisin sen takia pikkuisen kyllästyäkin niihin lopulta. Nyt voisi olla hyvä hetki palata niiden pariin.
VastaaPoistaTiedätkö, mitä enemmän aikaa tämän lukemisesta on kulunut, sitä enemmän pidän tästä. Tylerissa ja yllättäen Hanna Tuurissa (Orapihlajapiiri) on jotain samaa. Heidän arkisten romaaniensa ansiot kasvavat pikkuhiljaa ja kirjan tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaAmerikan lapset ei kuitenkaan ole suosikkini Tylerin kirjojen joukosta sen vuoksi, että minulle tämän kirjan hahmot jäivät hieman etäisiksi. He ovat rakastettavia ja arjen tarkka kuvaus on ihastuttavaa, mutta - niin - paljon Tyleria lukeneena odotin jotain vielä enemmän. :)
Kuitenkin: hieno kirja.
Karoliina <3! Kiitos tämän kirjan kunnianpalautuksesta, olen saanut kirjan nettiarvioista/keskusteluista (en Lumiomenan, joka kirjoitti tästä kauniisti) sellaisen kuvan, että tätä väheksytään, koska kieli ja rakenne eivät ole erikoisia ja tämä on ns. tylsä.
VastaaPoistaMinusta tässä kirjassa on syvyyttä ja lämpöä. En ole lukenut kovin montaa Tylerin kirjaa (vain Avioliiton lyhyen oppimäärän tämän lisäksi), mutta aion lukea lisää.
Olen utelias, mikä on Katjan Tyler-suosikki :).
Maria: suosikkini ovat Aikaa sitten aikuisina (ylivoimaisesti!) sekä The Accidental Tourist. :)
VastaaPoistaSinulla Karoliina on aivan valtava lukutahti ;)
VastaaPoistaMinä pidin kovasti tästä kirjasta, luin sen aikanaan heti silloin kun se ilmestyi.
Täytyypä käydä lukaisemassa Katjankin arvio kirjasta
Clarissa, minustakin tässä oli mielenkiintoinen aihe. En tiedä, onko Tyler sinulle kirjailijana muuten tuttu, mutta hän on tosiaan hyvin samantyylinen Shieldsin kanssa. Riippuu toki vähän yksittäisestä kirjasta, mutta Shields on minusta ehkä vielä vähän parempi. Tylerkin kyllä huippu. :)
VastaaPoistaSusa, uskon kyllä, että sinäkin pidät tästä sitten kun luet!
Sanna, ajattelinkin että sinua tämä voisi aiheen puolesta kiinnostaa. :) Mutta tässä on tosiaan paljon muutakin hyvää, joten suosittelen!
Norkku, niinkin voi tosiaan käydä, että ahmii jotakuta kirjailijaa liikaa. Mutta jos tauko tuntuu jo tarpeeksi pitkältä, niin ei kun Amerikan lasten kimppuun! :D
Katja, minusta tuo on tosi mielenkiintoinen ilmiö, miten kirjan arvo voi kovastikin kasvaa (tai laskea), kun aikaa kuluu. Minulla on vasta kolmen Tylerin kokemus, mutta olen kyllä pitänyt kaikista kovasti. Ja kaikki ovat olleet keskenään lopulta erilaisia, vaikka arkea, perhesuhteita ja ihmisten pieniä erikoisuuksia kaikissa pyöritelläänkin. :)
Maria, ihanaa että sinäkin olet tämän kirjan ystävä. <3 Minusta tällä tavalla "tylsät" eli elämän arkipäivää käsittelevät kirjat ovat varsin ihania. En todellakaan aina kaipaa mitään lauseella leikittelyäkään, vaikka toki silläkin on sijansa kirjallisuuden kentällä. Minäkin olen lukenut tämän lisäksi tuon Avioliiton lyhyen oppimäärän, ja sitten vielä Elämän tikapuilla, joka oli tosi ihana, vaikka aluksi (se oli eka Tyler, jota aloitin) pidin virheellisesti romaania lällynä.
Nyt täytyy googlata nuo Katjan suosikit!
Jaana, kiva että sinäkin olet pitänyt! <3 Lukutahtini vaihtelee, mutta yleensä luen 1-2 kirjaa viikossa. Moneen kirjabloggaajaan verrattuna se on vähän, mutta on se minustakin aika paljon. :) Luen sen verran tarkasti, että jos ei ole pakko (töiden takia) lukea nopeasti, luen kyllä yhtä kirjaa useamman päivän (riippuu toki kirjastakin).
Luin Tyleriä viimeksi parikymppisenä ja tykkäsin sillon kovasti, kiitos kun muistutit! :) Voisi sopia työkiireiseen elämään, ei ole liian raskasta, toimiskohan tämä työmatkakirjana..?
VastaaPoistaAdoptiomatkaa muuten odottelen itselleni myös, se on yksi niistä kirjoista, joita en olisi ikinä löytänyt tai hoksannut ilman muita bloggaajia.
Minä kirjoitin tästä aikoinaan täällä:
VastaaPoistahttp://kertomusjatkuu.com/blog/2167427
Kirjasta mieleen jäänyt jälki on positiivinen. Tyler on aika ihana :-)
Ina, ole hyvä vain! Kyllä Tyler varmasti on erinomainen valinta työmatkoille, kun voisi nauttia hyvästä kirjallisuudesta, joka ei kuitenkaan vaadi ylenmääräistä keskittymistä. :) Minä bongasin Adoptiomatkan Tammen katalogista, mutta siinä oli ilmestymisajankohdaksi merkitty syyskuu, joten blogien ansiosta huomasin sen ilmestyneen jo huomattavasti ilmoitettua aiemmin (kerrankin näin päin!).
VastaaPoistaReeta Karoliina, kiva kun kävit jättämässä linkin - lisään sen tuonne juttuunkin. Oli hauska lukea ajatuksesi, ja olin hyvin pitkälti samaa mieltä. Kirjoitin muistaakseni Shieldsin kohdalla joskus, että tekisi mieli suorastaan ravistella näitä hänen (ja Tylerin) kirjoissa usein esiintyviä ylikilttejä perheenäitejä, jotka heräävät jossakin vaiheessa tajuamaan perheenjäsenten toisistaan vieraantumisen ja sen, etteivät ole onnellisia. Ja silti heitä jotenkin tajuaa yhä paremmin, kun ikää tässä karttuu. En usko, että näitä edes kannattaa lukea paljon alle kolmekymppisenä. Ja mekin saatamme olla vanhempien lukijoiden mielestä vielä väärää kohderyhmää. :)
Kiitos vinkistä. Täytyypi ottaa tämä Tylerin teos lukulistalle.
VastaaPoista