Susipalatsi-sunnuntai: Kuudes osa / Koko teos

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluettavasta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.

***

"Kuningas on suorittanut valmistelunsa vaivihkaa. Gardinerin vaakuna on poltettu pois veneen maalipinnoilta. Hänen omaa vaakunaansa kantava lippu on vedetty salkoon Tudorin lipun viereen. Hän astuu uuteen purteensa ensimmäistä kertaa, ja jokimatkan aikana Rafe kertoo uutisensa. Vene keinuu tuskin havaittavasti heidän allaan. Liput roikkuvat velttoina, aamu on tuuleton, sumuinen ja kostea, ja kun valo osuu iholle, pellavakankaaseen tai tuoreisiin lehtiin, ne hohtavat kuin munankuori. Koko maailma hohtaa valoa, särmät ovat pehmenneet, ilmassa leijuu veden ja vihreän tuoksu."

Kirja on nyt luettu kokonaan. Yritän miettiä, mikä on päällimäinen tuntemus siitä. Hieman yllättäen ehkä haikeus.

Vaikka Susipalatsin kimppalukuaikataulu oli hyvin väljä, lukeminen tuntui kevään mittaan usein (ikävältä) velvollisuudelta. En saanu itseäni lukemaan päivittäin, ja kun lukemista sitten oli kertynyt monta kymmentä sivua, tuntui etten olisi jaksanut. Kaikki oli niin runsasta ja rönsyilevää, ja toisaalta pidättyväistä ja salaperäistä. Ajatus oli pakko yrittää pitää mukana lukemisessa ja muistella mittavan gallerian henkilöitä motiiveineen. Välillä juonenkäänteet ja henkilöiden valinnat kiinnostivat todella, mutta aina ne eivät tulleet tarpeeksi lähelle.

Tästä viimeisestä osasta päällimmäisenä mieleeni jäi Cromwellin yhä kasvanut valta ja maine. Häntä kunnioitettiin, inhottiin ja pelättiin. Kuningaskin oli ajoittain kuin taputusta kerjäävä koira Cromwellin edessä, ja ehkä siksi olin aistivinani myös välähdyksiä tuulen suunnan muutoksesta - sellaisesta pelosta, joka voi johtaa kauheisiin tekoihin.

Cromwell myös tuli lukijalle - ainakin minulle - yhä läheisemmäksi. Kirjan Cromwell on hyvin elävä. Inhimillinen ja todellinen. Ihastuin häneen lopulta aika tavalla, ja minua oikeasti itkettää nyt ajatella, kuinka hänelle lopulta kävi. En tiedä, haluanko sittenkään lukea syksyllä suomeksi ilmestyvää kirjan jatko-osaa.

En tiedä, haluanko lukea sitä myöskään siksi, että suurimman osan Susipalatsin lukemisen ajasta olin tylsistynyt. On tämä hieno kirja, sen näen kyllä monelta kantilta, mutta ei niin hyvä, että olisin jatkanut sen loppuun ilman tätä kimppalukuemännyyttä. Olen kyllä iloinen nyt, että kirja tuli luettua, enkä koe aikani menneen sen seurassa hukkaan, mutta ei tämä minulle subjektiivisesti katsoen ollut napakymppivalinta tai edes mestariteos.

Kerronta ei vain ollut tarpeeksi vetävää eivätkä henkilöhahmot tulleet Cromwellia lukuun ottamatta läheisiksi - ja hänkin vasta niin myöhään, että toisessa tilanteessa olisin lopettanut kirjan kesken ennen kuin se tapahtui. Henkilöt olivat kyllä hyvin aitoja, mistä jaan pisteitä kirjailijalle. Kieli ja kerrontakin olivat piristävällä tavalla erilaisia, ja olen vaikuttunut kun vain ajattelenkin, kuinka paljon Mantel on historiallista aihettaan varmasti tutkinut. Eikä ole helppoa nykyajan ihmiselle kirjoittaa luontevaa romaania elämästä 1500-luvulla. Mutta kaikkea vain oli liikaa ja liian pitkäveteisesti.

Tiedän monen lukijan, (kirja)bloggaajankin, ihastuneen Susipalatsiin. Jos jotkut teistä lukevat tätä juttua, olisi mielenkiintoista kuulla kommenttinne siitä, mikä kirjasta teki teille erityisen hyvän. Kimppalukuun osallistuneista - ainakaan niistä, jotka ovat kommentoineet - kukaan ei tainnut varauksetta rakastua Mantelin suurrromaaniin.

Miltä teistä muista loppuun asti päässeistä nyt tuntuu? Oliko kirja pitkän lukemisrupeaman arvoinen? Aiotteko lukea jatko-osan? Ja aiotteko muuten kirjoittaa blogeihinne vielä arviot tästä? Minä ajattelin blogata vielä lyhyesti kirjasta samaan malliin kuin kirjoitan muistakin luetuista teoksista. Mielelläni linkittäisin tänne mahdollisia muitakin juttuja sitten, kun niitä tulee, joten lähettäkää linkkejä, jos muistatte.

Loppuun vielä yksi kummastelu: Miksi kirjan viimeisen luvun ajankohdaksi on laitettu heinäkuu 1935? Varmaankin se on vain ikävä painovirhepaholainen, mutta hämmästelen asiaa siksi, että sama vuosiluku toistuu sisällysluettelossakin.

Niin ja sitten vielä kirjan ihan viimeisistä riveistä: Tulkisetteko niiden merkitsevän jotakin Cromwellin ja Jane Seymourin välillä? Tässä viimeisessä osassahan Cromwell selvästi sanoi - tai ajatteli - että haluaisi voida ottaa Janen vaimokseen (?), mutta kuolleen Liz-vaimon ote on hänestä vielä liian vahva. Mutta lopussa hän päättää vapaapäivikseen lähteä Susipalatsiin. Samalla myös kirjan nimi mietityttää, sillä Susipalatsi ei ole tekstissä suuressa roolissa lainkaan. Jostain olen lukenut Mantelin sanoneen, että nimi juontaa sanonnasta "ihminen on ihmiselle susi". Hmm.

"Hän laittaa pisteen marginaaliin Bromham-merkinnän eteen ja vetää pitkän nuolen sivun poikki.  - Kas tässä, ennen kuin menemme Winchesteriin, meillä on vapaata aikaa, ja olen tuuminut, Rafe, että pistäydymme vierailulla Seymourien luona.

Hän kirjoittaa tiedot kartalle.

Syyskuun alku. Viisi päivää. Susipalatsi."

Susipalatsi-sunnuntai: Viides osa

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluettavasta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.

***

"Hän ajattelee, että Gregory on juuri niin kuin pitää. Hän on kaikkea, mitä minulla on oikeus toivoa: avoimuus, lempeys, varautuneisuus ja toisten huomioon ottaminen, joka saa hänet pidättäytymään ilmaisemasta ajatuksiaan, ennen kuin ne ovat valmiit. Hän tuntee niin suurta hellyyttä poikaansa kohtaan, että voisi itkeä.

Hän kääntyy katsomaan taulua. - Mark taisi ikävä kyllä olla oikeassa.

- Kuka Mark?

- Tyhmä poikanen, joka palvella hännystelee George Boleynia. Kuulin hänen kerran sanovan, että näytän murhaajalta.

Gregory sanoo: - Etkö tiennyt?"

Sovin tämän Susipalatsin viidennen osan keskustelun alustuksen vähän hassusti pääsiäissunnuntaille, en siis varmaan tajunnut asiaa aikataulua laatiessani. Alustus tulee siksi myöhään, enkä ehdi nytkään paljon kirjoittaa, mutta palaan keskusteluun paremmin ensi viikolla.

Mitään kauhean uutta sanottavaa minulla ei äkkiseltään tästä osasta ole. Henrik ja Anne saivat odotetun lapsen, joka onnettomuudekseen oli kuitenkin tyttö. Uuden raskauden ja poikalapsen mahdollisuutta sitten odotellaan ja spekuloidaan, ja tietynlainen hermostunut tunnelma koko osasta välittyi. Tuntui, että juonittelua ja selkäänpuukotuksen uhkaa leijui ilmassa aiempaa enemmän.

Cromwell kävi yhä aiempaa filosofisemmaksi. Ehkä iän myötä hän alkaa miettiä asioita vielä aiempaakin monipuolisemmin ja tunteellisemminkin. Tässä osassa saatiin jotakin selvyyttä esimerkiksi Cromwellin tunteista Johanea kohtaan. Niitä on ollut, mutta asiaa ei enää muistella tai edes ymmärretä. Kuollutta vaimoa ja lapsiaan (myös kasvattilapsiaan) Cromwell ajattelee lämpimästi, ja osan loppu, josta valitsin pienen lainauksen oli minusta jotenkin hyvin paljastava ja mielenkiintoinen sekä Cromwellin omakuva että tämän ajatukset jatkuvuudesta huomioon ottaen.

Uskonnollisuuskin oli tässä osassa läsnä: katolisuus ja protestanttisuus, Cromwellin omat mietteet katolisen kirkon "saduista, joihin muiden kuin lasten on vaikea uskoa", ja huijariksi paljastettu näkijänainen, jota käsiteltiin paljon.

No, unohdan varmasti paljon, kun en oikein ehtinyt tähän alustukseen valmistautua tai miettiä asioita tässä kirjoittaessani, eikä minulla ole valitettavasti nyt aikaa avata näitäkään teemoja tätä syvemmin. Kirja joka tapauksessa jatkoi minusta edelleen tuttuun tyyliinsä, eli teksti oli taidokasta ja viisasta, mutta etenkin aikakauteen ja tapahtumiin muuten perehtymätön menee vieläkin sekaisin kirjan/historian henkilöissä. Myös pitkäveteisyys vaivaa minusta romaania yhä. Mutta nyt jäljellä on enää yksi osa, ja mielenkiinnolla odotan, mihin korkeuksiin Susipalatsi sen myötä vielä mahdollisesti kohoaa.

Toivottavasti olette pysyneet mukana ja tulette kertomaan omista lukukokemuksistanne vaikka sitten pääsiäisen jälkeen!

Susipalatsi-sunnuntai: Neljäs osa

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluettavasta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.

***

"Anne tulee ulos kuvernöörin käsikynkässä. Mies näyttää kireältä, kihti ilmeisesti vaivaa, mutta huolehtii Annesta jutellen tälle mukavia vastausta saamatta. Anne on asetellut ilmeensä huolellisesti mitäänsanomattomaksi. Kuninkaalla on vierellään yksi Wingfieldien ylhäisistä naisista, joka rupattelee kasvot punehtuneina. Kuningas ei kiinnitä daamiinsa mitään huomita. Näyttää pitkältä, leveältä ja hyväntahtoiselta. Kuninkaallinen katse haravoi väkijoukkoa. Osuu häneen. Kuningas hymyilee.

Kirkosta poistuttuaan Henrik laittaa hatun päähän. Se on iso hattu, ja uusi. Ja siinä on sulka."

Ajattelin ensin, että Mantel onnistui taas, hyvän kolmannen osan jälkeen, kadottamaan mielenkiintoni, mutta tunne taisi johtua siitä, että ehdin lukea neljännen osan alkua hyvin harvakseltaan ja hajanaisesti. Kun sitten luin suurimaan osan tästä neljännestä osasta tällä viikolla, sain taas langan päästä kiinni ja kiinnostuin juonenkäänteistä.

Neljäs osa päättyy yllä lainattuihin sanoihin. Anne Boleyn on vihdoin päästänyt Henrik VIII:n sänkyynsä, sillä hän on nyt tarpeeksi varma siitä, että Henrik nai hänet. Vielä emme ole kirjassa ihan avioliitossa saakka, mutta toki tiedämme sen seuraavan. Tämä tuntuu jo lukijastakin jonkinlaiselta täyttymykseltä, sillä niin kauan asian kanssa on jahkailtu.

Vilkaisin äsken sen verran Wikipediaa, että luin Annen naimisen tosiaan olleen Henrikille pakkomielle. En lähtenyt etsimään asiasta sen enempää tietoa, mutta oletan Mantelin kirjoittaneen mahdollisimman pitkälti niin, kuin historiankirjat antavat ymmärtää. Oliko Henrik siis tosiaan niin rakastunut Anneen - tai himoitsi tätä niin paljon - että näki näin paljon vaivaa saadakseen hänet vaimokseen? Se tuntuu oudolta, kun kyseessä on kuningas, joka voisi saada ainakin sänkyynsä melkein kenet vain, ja vaimoksikin voisi valita jonkun sopivamman, ellei halua pidättäytyä ensimmäisessä vaimossaan. Oliko se sitten todellista rakkautta vai oliko Anne aivan erityisen vetovoimainen nainen, joka onnistui kietomaan miehet pikkusormensa ympärille? Vai oliko Henrikillä kuitenkin muita syitä naida juuri hänet? Minä en tiedä, mutta kirjan perusteella Henrik vain on hulluna Anneen, ja onhan se yleisesti tiedossa, että ihminen haluaa kipeimmin sitä, mitä ei tunnu saavan.

Itse Cromwellin rakkaussuhteista oli tässä osassa vain vähän asiaa. Hän keskittyi uuteen asemaansa hovissa ja sen vahvistamiseen. Ihan lopussa Cromwell melkein päätyy Mary Boleynin vällyjen väliin, ja Maryn kanssahan pientä sutinaa on ollut aiemminkin. Johane jäi tässä osassa taustalle, mutta yhden lyhyen sananvaihdon perusteella olin ymmärtävinäni, että Cromwellin ei ole nyt järkevää mennä naimisiin Johanen kanssa strategisista syistä. Sekin keskustelu oli kuitenkin kirjan tyylille ominaisesti melko arvoituksellinen, ja taisin lukea sen myöhään yöllä sängyssä, enkä jaksanut jäädä pohtimaan asiaa sen enempää. Nyt vähän harmittaa, sillä näin jälkeenpäin ajateltuna olisi mielenkiintoista tietää, mitä etua Cromwell katsoo voittavansa pysymällä naimattomana. Tai ymmärsinköhän asian edes oikein. En enää muista kohtaa kovin hyvin.

Noin muuten mieleeni jäi esimerkiksi aika inhottavat kuvaukset harhaoppisten roviolla polttamisesta. Niiden ja joidenkin muidenkin kohtausten avulla avattiin taas lisää Cromwellin lapsuutta ja taustaa. Lopussakin keskusteltuaan ensin Ranskan ja sitten Englannin kuninkaan kanssa Cromwell sanoo ääneen jo kuolleelle isälleen, että olisitko uskonut. Oma menestys on yhä tapa näyttää isälle, joka ei poikaansa koskaan kunnioittanut, vaan kohteli kuin pahaista koiraa.

Susipalatsi-sunnuntai: Kolmas osa

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluettavasta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.

***

"Kun hän näkee Henrikin jännittävän jousta, hän ajattelee: tuosta tiedän, että Henrik on kuninkaiden sukua. Kotona tai vierailla mailla, sodassa tai rauhanaikaan, onnellisena tai murhe mielessään kuningas harjoittelee useita kertoja viikossa, niin kuin englantilaisen kuuluu. Käyttäen hyväkseen pituuttaan ja upeasti treenattuja käsivarsi-, hartia- ja rintalihaksiaan hän sinkauttaa nuolensa taulun silmään yhdellä napsauksella. Sen jälkeen hän ojentaa kätensä, joku taiteilee hänen käsivarsitukensa auki ja sulkee sen taas ja joku toinen vaihtaa jousen ja tarjoaa hänelle uutta nuolta valittavaksi. Nöyristelevä palvelija ojentaa liinan, jolla hän voi pyyhkäistä kasvojaan, ja noukkii sen siitä, mihin kuningas sen pudottaa. Ja kun yksi ja kenties vielä toinen nuoli menee ohi maalin, harmistunut Englannin kuningas napsauttaa sormiaan, Jumalan sopii muuttaa tuulen suuntaa."

No niin, kirjaa on luettu taas noin 150 sivua lisää, ja jotakin on kohdallani tapahtunut: tarina on alkanut vetää paremmin. Cromwell tuntuu jo läheisemmältä, juonen eri osaset vaikuttavat pyrkivän kohti samaa päämäärää (mikä se sitten onkin) ja minua kiinnostaa eri tavalla kuin aiemmin, miten tässä lopulta käy.

Olen muuten ollut aika tietämätön näiden asioiden ja aikojen historiallisesta taustasta, ja olen vieläkin, mutta kävin ensimmäistä kertaa vähän lukemassa kirjan päähenkilöistä Wikipediasta. Nyt vasta tiedän, kuinka Cromwellin lopulta käy. Oletan, että suurin osa lukijoista on ollut alusta saakka minua informoidumpia.

Minulla on Cromwellin kotioloista jotenkin mukava kuva, vaikkei niitä erityisen paljon tai välttämättä lämpimästi kuvailla. Alan muistaa jo paremmin, kuka kukin on. Porukkaa on tietysti vähemmänkin niiden viime osan kuolemantapausten johdosta. En ole ihan varma, onko Cromwellilla varsinainen suhde kälynsä Johanen kanssa, vai käykö ajatus vain usein hänen mielessään. "Pojat" Gregory, Richard ja Rafe tuntuvat muodostavan vakaan kasvualustan isänsä, enonsa ja oppi-isänsä perinnölle.

Wolsey on nyt siis kuollut. Hän oli Cromwellille tärkeä hahmo, jonka kuolema oli tälle kivikasvolle vaikea pala. Myös muutamat muut Westminsterin miehet - Cavendish, Writhesley ja Gardiner - ovat olleet esillä, ja alan pysyä paremmin perillä myös heistä. Itse kuningaskin on astunut näkyvämmin kuvaan, kun hänen suhteensa Cromwellin kanssa on lähtenyt todella kehittymään. Anne Boleynista maalataan aika kaameaa kuvaa. Spekuloin, että hänen siskollaan Marylla tulee olemaan vielä isohko rooli tarinassa, mutta saa nähdä. Jane Seymourkin on jo esitelty. Muita mieleen jääneitä hahmoja hovista ovat ainakin Norfolkin herttua sekä Henry Norris. Vai oliko se Percy. Henkilögalleria menee minulla sekaisin osittain siksi, että niin monilla ihmisillä on samoja etunimiä!

En vieläkään osaa kirjoittaa luetusta osiosta mitään erityisen kokoavaa tai koherenttia. Edelleen tuntuu, että tämä on hieman hankala kirja keskusteltavaksi. Nyt lukeminen sujui onneksi jo paremmin ja tosiaan alan kiinnostua tarinasta vihdoinkin, mutta sen verran hajanainen se edelleen on, että on vaikea muistella, mitä oikeastaan tapahtui, ja mikä kaikki liittyi mihinkin. Pitää ehkä seuraavan osion kohdalla alkaa tehdä muistiinpanoja lukemisen aikana.

Miltä kirja teistä nyt maistuu? Onko lukeminen sujunut teilläkin jo juohevammin? Jäikö tästä kolmannesta osiosta jotakin erityistä mieleen?

Susipalatsi-sunnuntai: Toinen osa

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluettavasta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.

***

No niin, nyt on päästy jo noin sivulle 200, eli kirjaa on takana noin neljännes. Miltäs tuntuu?


Minulla on teoksesta edelleen melko hajanainen kuva. Se saattaa johtua ainakin osaltaan tästä verkkaisesta lukutahdista. Lisäksi, vaikka tarkoitukseni on lukea vähän joka päivä, olen ollut välillä lukematta montakin päivää peräkkäin ja ottanut sitten kiinni. Etenkin näiden taukojen jälkeen on ollut vaikea taas saada tarinasta otetta. Toisaalta en usko, että kirja olisi ainakaan tässä vaiheessa vielä temmannut minua tämän hurjempaan lukutahtiin, vaikka lukisin tätä kimppaluvun ulkopuolellakin.


Hajanaisuuden tuntu johtunee myös siitä, että kirja nyt vain on tavattoman runsas ja siinä on paljon henkilöitä. Lisäksi Susipalatsi on minusta edelleen tekstinä melko tajunnanvirtaista. Ei välttämättä vaikeaa, mutta aika "taiteellista" kuitenkin. Runsaat henkilöt ja sivujuonet (mikä oikeastaan on pääjuoni tässä?) ovat saaneet aikaan olon, että käsissä on suuri määrä langanpätkiä, mutten vielä tiedä, kuinka niistä saisi punottua yhtenäisen kudelman. Oletan, että se kuitenkin tapahtuu, kun kirja kuljettaa eteenpäin.


Päähenkilö Thomas Cromwell on minusta kovin elävä ja hengittävä, vaikkei hän romaanihenkilönä niitä itsetutkiskelevimpia ole. Tuntuu kuitenkin, että hänestä on saanut jonkinlaisen kokonaiskuvan nyt. Hän on minusta hyvin harkitseva ja melko lämminsydäminen - ja kuitenkin niin sanotusti aikansa tuote. Hänen läheisiään kuoli kirjan toisessa osassa paljon "hikitautiin" (Googlen mukaan jo kadonnut kulkutauti), muun muassa vaimo Liz, josta edellisessä alustuksessani arvelin muodostuvan Cromwellille vahva taustavaikuttaja. No, ei ehtinyt muodostua, mutta kyllä Cromwell vaimoaan ainakin toistaiseksi yhä paljon ajattelee ja muistelee.


Myös Thomasin ja Lizin tyttäret, Anne ja Grace, kuolivat samaiseen tautiin toisen osan loppupuolella. Tavallaan tuntuu, että ihmiset ottavat kuolemat kirjassa luonnottoman tyynesti, mutta toisaalta täytyy muistaa, kuinka paljon suurempaa kuolleisuus nuorena tuohon aikaan oli. Vaikka ihmiset varmasti silloinkin jäivät ikävöimään läheisiään, ei kuolema ennen vanhuutta ollut samanlainen järkyttävä harvinaisuus kuin nykyisin länsimaissa.


Cromwellin tyttäristä Anne kuvattiin nykyaikaisen itsenäiseksi ja oppimishaluiseksi neidiksi. Pieni Grace oli taas isälleen kuin täydellisen herkkä ja herttainen enkeli. Lapsista jäljellä on vielä Gregory, joka on muualla koulussa. Menen muuten vieläkin välillä sekaisin Cromwellin omissa, kasvatti- ja sukulaislapsissa. Talossa asuu paljon myös aikuissukulaisia. Kirjan alun henkilöluettelo on ainakin minulla ahkerassa käytössä.


Cromwellin isäntä, kardinaali Wolsey, on edelleen suuressa roolissa lähellä Cromwellia, mutta hänen asemansa horjuu pelottavasti. Muuten toisessa osassa käsiteltiin paljon edelleen jatkuvaa sotkua kuningas Henrik VIII:n halusta mitätöidä ensimmäinen avioliittonsa Katariina Aragonialaisen kanssa ja naida Anne Boleyn. Annen sisar Mary on hämmentänyt Cromwellia käytöksellään ja juonikkuudellaan. Toisen osan alkupuolen tapahtumia olen varmaan jo unohtanut. Olisi ehkä hyvä tehdä muistiinpanoja, mutta kirjan kohtaukset ovat vielä mielessäni niin irrallisia, etten oikein edes osaa.


Onko kenelläkään muulla vielä vaikeuksia saada kirjasta kokonaiskuvaa tai ymmärtää, mitä oikeastaan ajetaan takaa? Mitä muita tunnelmia tämä toinen osa teissä herätti ja millä mielin lähdette jatkamaan lukemista tästä eteenpäin? Minä toivon löytäväni sen punaisen langan. Lukiessa kuitenkin ymmärtää, että tässä ollaan ikään kuin jonkun suuren äärellä, mutta ihan vielä siitä ei ole saanut otetta.

Susipalatsi-sunnuntai: Ensimmäinen osa

Susipalatsi-sunnuntaisin keskustellaan kimppaluetusta Hilary Mantelin romaanista Susipalatsi seuraavassa aikataulussa:


Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko kirja


Esittelin hankkeen täällä, ja suomalainen kustantaja itse kirjan täällä. Keskustelut on tarkoitettu lukupiirimäiseksi areenaksi kirjaa samassa tahdissa lukeville, joten muusta bloggauksesta poiketen nyt on lupa jutella myös juonesta mahdollisista paljastuksista ja spoilauksista välittämättä - ottaen kuitenkin huomioon kimppalukuaikataulu ja kulloinkin keskusteltava osa kirjasta.


Lähes 800-sivuisen järkäleen ensimmäinen osa on vain noin 50 sivua pitkä, eikä sen perusteella voi sanoa kirjasta vielä kovin paljon. Voimme kuitenkin keskustella ensivaikutelmista ja ehkä odotuksistakin - millä mielin olemme lähteneet Susipalatsia lukemaan.


Omalta kohdaltani voin sanoa, että luin nuorempana mielelläni historiallisia romaaneja ja olin kiinnostunut historian kuninkaallisista - etenkin Iso-Britanniassa. Nykyisin olen huomannut, etten enää tartu kovin innoissani satojen vuosien takaisiin tapahtumiin keskittyviin kirjoihin, vaikka esimerkiksi elokuvina tai tv-sarjoina saatan edelleen katsoa hyvinkin mielelläni vastaavia tarinoita. Historialliset kuningashuoneet ovat kuitenkin edelleen periaatteessa kiinnostavia, samoin kuin Iso-Britannia. Anglofiliastani en taida päästä eroon - ei sillä, että haluaisinkaan.


Susipalatsissa minua on aihettaan enemmän kiinnostanut siitä kuulemani kehut ja Booker-palkinnon voitto. Sekin on kyllä kiehtonut, että Mantelin on sanottu nostaneen historiallisen romaanin suorastaan uudelle tasolle ja tehneen 1500-luvun hovijuonittelusta elävää sekä realistisen oloista. Mutta vaikka hankin kirjan jo viime keväänä sen ilmestyttyä suomeksi, olen lykännyt lukemista tähän saakka, sillä olen pelännyt Susipalatsin olevan paitsi paksu myös hidaslukuinen.


Nyt voin sanoa, että alku vaikuttaa helpottavan hyvältä. Keskustelemme nyt romaanin ensimmäisestä osasta, joka päättyy sivulle 65, mutta olen lukenut kirjaa tuosta vielä vähän pidemmälle. Se ei ole ainakaan vielä temmannut minua mukaansa siten, että minulla olisi ollut vaikeuksia pysytellä hitaassa lukutahdissa, mutta lukeminen ei ole tuntunut myöskään vaikealta tai pitkäveteiseltä. Mantel kirjoittaa hyvin ja suomentaja Kaisa Sivenius, jonka jälkisanat odottavat kirjan lopussa, tuntuu alun perusteella suoriutuvan urakastaan ansiokkaasti.


Kirja alkaa rajulla kohtauksella päähenkilön Thomas Cromwellin saadessa pahan kerran selkäänsä isältään. Nuori Cromwell pakenee siskonsa kodin kautta merille, pois isänsä ulottuvilta, ja sitten kertomus hyppääkin 27 vuotta eteenpäin. Cromwellista on tullut korkeaan asemaan kohonnut lakimies, jonka isäntä on kardinaali Wolsey, Yorkin arkkipiispa. Selville tulee Thomasin ja kardinaalin läheinen suhde. He keskustelevat kuninkaasta, nyt legendaarisesta Henrik VIII:sta, joka haluaa päästä eroon ensimmäisestä vaimostaan. Lukija tietää kuninkaan elämäntarinan tuntien, että tämä on vasta alkua.


Ensimmäisen osan viimeisessä luvussa kohdataan myös Thomasin vaimo Liz. Heidän liittonsa alku ei ole ehkä kovin romanttinen, mutta yhteiselämästä saa tämän lyhyen luvun perusteella lämpimän kuvan, ja Lizzie jäi ainakin minulle mieleen älykkään oloisena naisena, joka on mahdollisesti voimakkaastikin vaikuttava tekijä Thomas Cromwellin päätösten taustalla. Joitakin muitakin henkilöitä esitellään, ja kirjan alussa oleva henkilöluettelo sekä kuningasperheiden sukupuut ovat hyödyksi.


Pähkinänkuoressa: kirjan alku oli lupaava ja sen perusteella tiedän Thomas Cromwellin ponnistaneen ankeista oloista, joissa hänellä oli kuitenkin tukijoitakin. Myöhemmässä elämässä hänellä meni hyvin ainakin ammatillisesti ja taustalla vaikuttivat niin ystävällinen isäntä kuin viisas vaimo. Voi olla, että nämä jälkimmäiset tulkintani osoittautuvat vielä vääriksikin. Katsotaan, miltä näyttää kolmen viikon päästä, kun keskustelemme kirjan toisesta osasta.


Mitä te odotitte tai odotatte Susipalatsilta? Miltä kirjan alku vaikuttaa - pidättekö kirjailijan tyylistä ja/tai suomentajan työstä (jos luette kirjaa suomeksi)? Jäikö mieleenne jotakin erityistä: esimerkiksi joku tietty henkilö tai kohtaus?

Susipalatsi-sunnuntai eli kaikki kimppalukemaan!

Mietin aiemmin, että haluaisin selättää tänä keväänä jommankumman mieltäni kiehtoneista tiiliskivistä: Hilary Mantelin Susipalatsin tai A.S. Byattin Lasten kirjan. Kimppaluku (read-along) tuntui sopivalta tavalta. Oli kiva ajatus saada muita lukemaan valittu kirja yhtä aikaa, jolloin porukan paine pitäisi ruodussa ja lukemisesta voisi säännöllisesti keskustella.


Järjestin blogissani kyselyn siitä, kumpi mainituista kirjoista kiinnostaisi mahdollisia kimppalukijoita enemmän. Molemmista oltiin kiinnostuneita, mutta pari äänestäjää enemmän ratkaisi asian Susipalatsin hyväksi.

Niinpä aloitin kyseisen kirjan tänään ja luen sen loppuun huhtikuun loppuun mennessä. Toivon monien innostuvan mukaan tähän hankkeeseen, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että luemme kirjan ainakin suunnilleen samaan tahtiin, ja minä kimppaluvun emäntänä alustan säännöllisesti kevään mittaan keskusteluja lukemisesta. Omaan blogiin voi toki myös lukukokemuksesta postata, ja myös muut kuin (kirja)bloggaajat voivat ilman muuta osallistua. Tämähän on käytännössä lukupiiri.


Susipalatsi on kovasti kehuttu ja Booker-palkinnonkin voittanut romaani historiallisesta henkilöstä, Thomas Cromwellista, joka nousee köyhistä oloista Henrik VIII:n hoviin, tämän tärkeimmäksi neuvonantajaksi. Kustantajan esittely kirjasta löytyy täältä, ja lehtiarvioita kirjasta löytää googlaamalla paljon. Bloggaajista kirjan ovat lukeneet ainakin Norkku, Suketus ja Nora exlibris. Jatkoa kirjalle on tulossa ja suomalainen kustantaja on luvannut senkin käännättää.


Susipalatsi on jaettu sisällysluettelon mukaan kuuteen osaan. Kirjassa on yhteensä hieman alle 800 sivua. Laskin, että neljälle kuukaudelle jaettuna lukemista jäisi yhdelle päivälle keskimäärin 6,5 sivua. Kirjaa on siis ainakin minulla tarkoitus lukea muiden lukemisten rinnalla, ei ainoana teoksena. Tuo päivätahti mielessä yritin sitten laskeskella jokaiselle kirjan osalle sopivan lukuajan ja pyöristin sitä vähän eteenpäin saadakseni sopivat päivämäärät Susipalatsi-sunnuntaille, jolloin siis aina herättelen keskustelua vuorossa olleesta kirjan osasta. Suunnittelemani keskusteluaikataulu menisi näin:

Sunnuntai 15.1. Ensimmäinen osa
Sunnuntai 5.2. Toinen osa
Sunnuntai 26.2. Kolmas osa
Sunnuntai 18.3. Neljäs osa
Sunnuntai 8.4. Viides osa
Sunnuntai 29.4. Kuudes osa/Koko teos.


Jos alkaa vaikuttaa siltä, että jään ainoaksi kirjaa tässä tahdissa lukevaksi, pidätän oikeuden lopettaa kimppaluvun julkinen emännöinti, mutta muuten lupaan lukea kirjaa tässä tahdissa ja alustaa keskusteluja yllä ilmoitettuun tahtiin.


Tervetuloa mukaan! Ilmoittakaa mielellään tämän postauksen kommenteissa, jos tiedätte tai harkitsette lähtevänne kimppaan. :)


Mukavaa sunnuntain myöhäisiltaa ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille!