Tietotorstai: Martan kasviskeittiö

Arja Hopsu-Neuvonen & Kaisa Härmälä: Martan kasviskeittiö.
Kustantaja: Marttaliitto ry, 2011.
Kansi: Katja Kuittinen.
Sivuja: 209.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,25/5.


"Marttuudessa" on paljon kiehtovaa. Varhaisnuorena, kun mummini marttailu oli minusta suunnilleen nolointa, mitä tiesin, en olisi varmastikaan uskonut, että kolmekymppisenä olen Martoista ihan innoissani. Tiedän, että seuraan tässä yleistä trendiä, jonka mukaan kaikenlainen kotoilu ja vanhanaikainen on tosi coolia. Mutta kun se nyt vain on.


Olen huono käsitöissä ja aika surkea leipojakin, mutta ruoka ja kokkailu ovat minun juttujani. Olen myös vegaanisilla pyrkimyksillä maustettu kasvissyöjä, ja siksi olinkin innoissani, kun huomasin Marttaliiton julkaisseen tämäm Martan kasviskeittiö -kirjan. Lisäksi kannessa on ruusukaaleja, joita rakastan melkein kuin perhettäni. Ne on kannessa myös gratinoitu houkuttelevan näköisesti juustolla, jonka käyttöä olen kyllä eettisistä ja ilmastonsuojelullisista syistä vähentänyt roimasti... Mutta käytän edelleen ruoanlaitossa jonkin verran luomujuustoja, jos vegaanisilla tuotteilla korvaaminen ei helposti onnistu.


Joka tapauksessa kansi on houkuttelevan kaunis Marimekon astioineen. Koko kirja on muutenkin ulkomuodoltaan laadukas ja tyylikäs, ja täynnä kauniita kuvia ihanan karhealla paperilla. Uutta marttamaisuutta parhaimmillaan!


Reseptit on jaettu nykyisen muodin ja kausiajattelun mukaisesti vuodenaikojen alle. Pidän tästä kyllä, vaikka sopivia ohjeita etsiessä tulee helpommin käännyttyä takaosasta löytyvän aakkosellisen hakemiston tai perinteisemmän jaottelun (Keittoja; Pääruokia; Salaatteja; Salaatinkastikkeita; Pikkuruokia ja lisäkkeitä; Leivonnaisia; Jälkiruokia) puoleen.


Lopussa on myös Martta-kirjalle sopivasti tietoiskuja. Pienessä ravinto-opissa kerrataan kasvisruoan energian, vitamiinien ja kivennäis- sekä hivenaineiden lähteet. Ihan asiallista, vaikka tuskin kukaan enää epäilee, että etenkään pelkän lihan ruokavaliosta poisjättämällä kärsisi helposti puutteista. Ohjeet eivät nimittäin ole vegaanisia, vaan niissä käytetään niin maitotuotteita kuin kananmunia.

Pienessä ruoka-aineopissa kerrotaan kasvisruokavalion kivijaloista, joista suurin osa on tuttuja myös sekasyöjille: kasvikset, marjat, hedelmät, viljat, viljavalmisteet, pavut, herneet, linssit, pähkinät, tofu ja muut soijavalmisteet, maito ja maidonkaltaiset valmisteet. Trendien aallonharjalla tämä kirja ei matkaa siinä, että se suosittelee esimerkiksi vähärasvaisia maitotuotteita ja kevytjuustoja. Melkein hätkähdin - niin harvoin enää missään kuulee kevyttuotteiden suosittelua.


Tietoiskut jatkuvat otsikoilla Valitse ruoka-aineet sesonkien mukaan, mikä on kiva ja hyödyllinen aukeama, ja Näin kokoat päivän ateriat, jonka alle kootut ohjeet ja suositukset lautasmalleineen ovat makuuni hieman liian opettavaisia. Niistä tulee kotitalouden oppikirja mieleen. Mukana on myös esimerkkiaterioita ja jopa ehdotus kahden viikon ruokalistaksi. 


Vegaanisesta ruokavaliosta puhutaan sentään yhden sivun verran, mutta sekin on otsikoitu jostain syystä varoittavaan tyyliin: Suunnittele vegaaniateriat huolella. Varmasti ihan asiallinen ohje, mutta mielestäni tätä asiaa liioitellaan, sillä ihminen kyllä saa kasviskunnan tuotteista kaiken tarvitsemansa, ja helposti. Plussaa annan pienestä taulukosta, jossa neuvotaan, kuinka korvataan ruokaohjeiden kananmunat eri tavoilla.

Viimeisenä osiona on Lapsen kasvisruokavalio, joka on hyvä idea. Henkilökohtaisesti kyllä mietin, tarvitaanko tällaista opastusta erikseen, jos ajatuksena on tosiaan jättää perheen ruokavaliosta pois ihan vain liha, mutta koska asia tuntuu esimerkiksi vauvojen ruokinnassa yhä mietityttävän ihmisiä, on hienoa, että siinä opastetaan.


Olen testannut vasta yhtä reseptiä, kirjan takakansikuvaankin päässeitä Kuorrutettuja naurisviipaleita. Ne olivat ihan hyviä, mutta kun naurispussi ei kulunut tuohon kokonaan, jatkan "tuotekehittelyä" ja yritän saada niistä vielä herkullisempia. Hienoa on, että kirjassa on keksitty uudenlaisia tapoja käyttää esimerkiksi juuri kotimaisia juureksia. Muutenkin reseptit vaikuttavat mukavilta. Ne ovat sopivan yksinkertaisia, mutta niitä on monipuolinen valikoima. Kansainvälisiä vaikutteitakin on mukana, vaikka yleiskuva on sopivan kotimainen ja lähiruokaan nojaava. Aika peruskamaa reseptit kuitenkin ovat, joten ns. pidemmälle edenneet kasviskokkaajat eivät välttämättä saa tästä paljon irti, mutta etenkin kasvisruoka-aloittelijoille ja yksinkertaisia perusreseptejä mielellään käyttäville kirja on varmasti hyvä hankinta.

Tietotiistai: Viinikirja x 3

Minä harrastan jonkin verran viinejä. En lainkaan tarpeeksi voidakseni kutsua itseäni millään tavalla asiantuntijaksi, mutta sen verran, että tunnistan joidenkin rypäleiden ominaispiirteitä ja tiedän aika hyvin, mistä pidän ja millainen viini minun siten on varminta ostoskassiini valita.


Silloin, kun en vielä tiennyt viineistä tätä vähää, suomalainen klassikko, joka vuosi ilmestyvä Viinistä viiniin oli Alko-ostoksilla raamattuni.

Juha Berglund ja Antti Rinta-Huumo: Viinistä viiniin 2011.
Kustantaja: Otava, 2011.
Sivuja: 350.
Genre: Tietokirja/viiniluettelo.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Suomessa viiniä myydään vain yhden liikeketjun myymälöissä. Siten myyntivalikoima on runsaudestaan ja monipuolisuudestaan huolimatta hallittavissa ja melko hyvin koottavissa tällaiseen vuosittain uusiutuvaan listaukseen. Toki Alkonkin valikoima uusiutuu pitkin vuotta, mutta hyvin suuri osuus Suomessa kulloinkin myytävistä viineistä löytyy tästä kirjasta.


Viinistä viiniin -teoksella on paikkansa ja tilauksensa. Myös Alkon omasta katalogista, nettisivuilta tai myymälän hyllyplakaateista löytyy runsaasti informaatiota tuotteista, mutta Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon kirjassa mukana ovat myös sokkona tehdyt arviot kustakin viinistä. Tekijät urakoivat vuosittain siis uskomattoman savotan - sen lisäksi, että ovat erittäin monella muullakin tavalla mukana edistämässä viinituntemusta ja -kulttuuria Suomessa. Eihän tällaiselle voi kuin nostaa hattua. Viinistä viiniin on varmasti melko tavalla päättävässä asemassa monen perheen viiniostoksilla, ihan niin kuin se vielä jonkin aikaa sitten saneli pitkälti minunkin valintani.


Toisaalta samoin esimerkiksi Helsingin Sanomissa kehuttu viini on aika varmasti loppu seuraavina päivinä Alkosta, joten ihan yksin Berglundin ja Rinta-Huumon maut ja mielipiteet eivät suomalaisten viinivalintoja ratkaise. Ja kun me kuluttajat opimme tuntemaan omat mieltymyksemme, saatamme vaikka havaita, että ne eroavat Viinistä viiniin -kirjan tekijöiden vastaavista. Vähän näin on käynyt minulle. Edelleen ilman muuta arvostan ammattilaisten mielipidettä, ja saatan katsoa jälkeenpäin, mitä mieltä he ovat olleet jostakin mielestäni hyvästä (tai huonosta) viinistä, mutten pelkää enää tunnustaa, että saatan olla eri mieltä, tai ostaa hyvillä mielin minulle maistuvaa viiniä, jota tämä viiniraamattu ei ole noteerannut korkealle. Tähän uskoisin tekijöiden pyrkivänkin.

Laajasta luettelostaan huolimatta Viinistä viiniin -kirjaan mahtuu myös hyödyllistä viinitietoa - ja mainoksia. Ymmärrän mainokset, ja ymmärrän senkin, ettei tämä ole mikään upeilla kuvilla varustettu sohvapöytäkirja, mutta nyt kun olen alkanut luottaa enemmän omaan makuuni, voin etsiä hyvillä mielin myös uusien tekijöiden ehkä listaukseltaan suppeampia, mutta enemmän silmääni miellyttäviä viiniopuksia.

Essi Avellan: 100 parasta ruokaviiniä 2011-2012.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Sivuja: 229.
Genre: Tietokirja/viinikirja.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Essi Avellan on Suomen ensimmäinen Master of Wine (MW), viiniasiantuntija ja samppanjaekspertti. Hän on ikään kuin uutta polvea suomalaisissa viinitietäjissä, mutta ollut jo runsaasti esillä mediassa. On ihanaa, että on olemassa mahtavan laaja Viinistä viiniin -opus, mutta on yhtä ihanaa, kun on myös tällainen ulospäin samanoloinen, mutta listaukseltaan suppeampi ja siten yksittäisen viinin kohdalta sisällöltään runsaampi kirja.


Kirjassa on joitakin kauniita maisemakuvia, mutta mukavinta on, kun kullakin esitellyllä viinillä on oma, ilmava, pullon (tai laatikon) kuvalla varustettu aukeamansa muutaman rivin sijaan.

Mielestäni ruoan osuutta korostetaan kirjan nimessä hieman turhaan. Mukana on jonkin verran tietoutta viinin ja ruoan yhteispelistä, jokunen resepti, ja kunkin viinin kohdalla ruokasuositus, mutta mitenkään erityisen leimallisesti muihin viinikirjoihin verrattuna ruoka ei tässä teoksessa esiinny.


Oma viinimakuni tuntuisi menevän hieman paremmin yksiin Avellanin kuin Berglundin ja Rinta-Huumon kanssa, mikä tämän kirjan miellyttävämmän taiton lisäksi saa minut etsimään suosituksia astetta helpommin täältä kuin Viinistä viiniin -oppaasta.

Essi Avellan: Matka Champagneen. Opas samppanjanystävälle ja viinimatkailijalle.
Kustantaja: Tammi, 2010.
Sivuja: 281.
Genre: Tietokirja/samppanjaopas.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Tämä on näistä teoksista erikoistunein ja upein. Sitä ei tarvitse joka viikko, mutta se on hyvä ja ihana omistaa hyllyssä (tai blogin yläbannerissa..). Alan tuntea valkoviinejä aika hyvin ja punaviinejäkin jonkin verran, mutta samppanjasta haluaisin oppia lisää. Pidän kaikissa kuohuvissa viineissä samoista asioista kuin valkoviinissäkin: kuivuudesta, hapokkuudesta ja hedelmäisyydestä. Mutta siitä eteenpäin olen kuohuvan suhteen melko tietämätön. Onneksi esimerkiksi cavan kanssa on varaa jo vähän harjoitella ja maistella, mutta samppanja saa vielä kuulua erityisiin hetkiin. Samppanjamaljaa kohottaessa ei tekisi mieli todeta, ettei tämä nyt niin erikoista ole, mutta olen hyväksynyt sen, että se Alkon kaikkein halvin samppanja ei ole ihan minun makuuni - seuraavaksi halvin taas on.


En varmasti sokkotestissä tunnistaisi täysin pistein samppanjoita kuohuviineistä, mutta samppanjan nauttimisesta erityistä tekee myös mielikuva ja tunne. Minusta se on ihan hyvä niin, ilman viisastelua siitä, maistuuko juoma omassa suussa kauhean erilaiselta kuin se viimeksi maisteltu puolet halvempi skumppa.


Joka tapauksessa samppanjatiedon kartuttaminen on yksi projekti to do -listallani, ja tämä Avellanin opus tulee varmasti olemaan korvaamaton apu siinä. Kirjassa esitellään 54 mielenkiintoisinta samppanjatuottajaa, ja lisäksi aika paljon yleistietoa aiheesta, sekä vinkkejä alueella matkaaville hotelleista nähtävyyksiin. Jälkimmäinen tuntuu jopa vähän turhalta, mutta toisaalta ehkä yhä useammat tekevät matkoja nimenomaan Champagneen. Ehkä minäkin vielä joskus pääsen! 


Monipuolisesta sisällöstä huolimatta teos ei ole kovin suuri tai paksu. Siinä on pehmeät, mutta liepeelliset ja ylellisen kullanhohtavat kannet. Siinä on kauniita kuvia ja perusteellista tietoa samppanja-arvioineen. Aika ihana teos! Alla vielä muutamia kuvia kirjan aukeamista:

Lopuksi vielä muutama sana viinistä, Suomesta ja minusta. Vanhempani alkoivat harrastaa viinejä perustamalla ystäviensä kanssa viiniklubin parikymmentä vuotta sitten. Viiniharrastusta pidettiin vielä siihen aikaan helposti snobbailuna. Ehkä sitä kautta minä kuitenkin opin arvostavan asenteen viinejä kohtaan. Toki minäkin hörpin teini-iässä taskulämpimiä, halpoja ja makeita valkoviinejä, mutta olin hädin tuskin täysi-ikäinen kun isäni piti minulle ja ystävilleni viinikurssin, jolla opimme jo joitakin perusteita. Silti meni vielä kauan, ennen kuin viinin päärooli elämässäni vaihtui viikonlopun baarireissujen vauhdittajasta maltillisemmin maisteltavaksi arkihyödykkeeksi. Nyt meillä avataan viinipullo lähes päivittäin, mutta sitä ei ole pakko tyhjentää kerralla eikä viiniä mene harvinaisia juhlatilaisuuksi lukuun ottamatta viikonloppuisin arkea enempää.


En haluaisi jeesustella, mutta olen kasvanut jo sen verran kukkahattuiseksi tädiksi, että olen lopen kyllästynyt Suomessa ilmenevään hillittömän ryyppäyksen ja rälläyksen ihannointiin. Umpihumalassa esiintymistä enemmän tunnutaan ihmettelevän tuota mainitsemaani viinin kuulumista jokapäiväiseen arkeen. Voihan huokaus. 


Asenteiden ja elämäntapojen muuttamisen kannalta viinin saaminen ruokakauppoihin olisi minusta ihan hyvä asia, mutta yhä enemmän ja enemmän arvostan Alkon erittäin laadukasta valikoimaa ja vielä loistavampaa palvelua. Melkein myyjä kuin myyjä missä tahansa myymälässä on ystävällinen, auttavainen ja tuntee viinit todella hyvin. Jos viiniä myytäisiin ruokakaupassa, sitä tulisi todennäköisesti pääasiassa sieltä myös ostettua, mutta valikoima ja myyjien asiantuntevuus olisivat varmasti monta astetta huonommat. Mutta on se toisaalta harmi, ettei täältäkään löydy viinimyymälää kävelyetäisyydeltä.


Niin tai näin, nautitaan viiniä ja viinistä ylilyöntejä välttäen! Kippis!


PS. Onko teillä suosikkirypäleitä? Minulla ne ovat valkoviineissä Riesling ja Grüner Veltliner, punaviineissä Syrah/Shiraz, Malbec ja Zinfandel.

Puutarhaperjantai: Yrttikirjat

Jeff Cox - Marie-Pierre Moine: Maistuvat ruokayrtit. Kasvata, kerää, kokkaa.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Susanna Paarma.
Sivuja: 189.
Genre: Puutarhakirja/keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.


Yrttien käyttö ruoanlaitossa ja niiden kasvatus omalla ikkunalla, parvekkeella tai puutarhassa on yleistynyt viime vuosina kovasti. Niinpä erilaisille yrttioppaille on kysyntää. Yrtit eivät ole puutarhan komeimpia kasveja, mutta hyötykäyttönsä lisäksi niiden tuoksu houkuttelee monet perustamaan pienimuotoisen yrttitarhan ilokseen.


Minäkin yritän innokkaasti toimia yrttitarhurina, vaikka sisällä olen kokenut yrttien hengissä pitämisen melko haasteellisena. Puutarhassa se on helpompaa, mutta kaipasin apua valitakseni oikeat lajikkeet oikeille paikoille - ja löytääkseni sellaisia, jotka eläisivät myös joko keittiömme pohjoisikkunalla tai paahteisella, lasitetulla eteläparvekkeellamme. Ja jos yrttiä ei valitse sen ulkonäön tai tuoksun vuoksi, on hyvä myös miettiä, mitä yrttejä oikeasti tulee käyttäneeksi ruoanlaitossa, mikä yrtti sopii omiin herkkuruokiin.


Luin ensin Tammen julkaiseman, kätevän pienikokoisen Maistuvat ruokayrtit -oppaan. Kirja on kivan näköinen, kannessa on mustaa ja vihreää, vähän punaistakin. Taitto on kaunis ja selkeä, havainnolliset kuvat ohjaavat yrttejä kasvattavaa ja käyttävää lukijaa eri vaiheissa.

Oppaan kannet ovat ehkä pienet, mutta sivuja on paljon ja sisältö monipuolinen. Alaotsikkonsa (Kasvata, kerää, kokkaa) mukaisesti kirja ei pelkästään esittele eri yrttejä, vaan opastaa ensinnäkin niiden valinnassa tarkoitusperien mukaan, jaottelee eri yrtit sopiville ilmastoalueille, kertoo tarvittavat asiat yrttitarhan suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta, ja lopuksi vielä neuvoo lukijaa laajasti yrttien keräämisessä, säilömisessä ja käyttämisessä. Toki mukana on myös laaja yrttiluettelo.

Maistuvat ruokayrtit onkin mielestäni varsin oiva opas kaikille yrttien ystäville ja niistä kiinnostuneille. Ainoa huono puoli on se, että kirja on alunperin englantilainen, ja sen ovat kirjoittaneet kalifornialainen puutarhatoimittaja/yrttikasvattaja sekä ranskalaislähtöinen kokki/ruokatoimittaja. Mukana käännöksen toimittamisessa on kyllä ollut suomalainen asiantuntija (Pirkko Kahila), mutta ainakin minusta esimerkiksi puutarha- ja keittokirjoissa on aina mukavinta lukea oppaita, joissa jo lähtökohtaisesti ollaan meidän ilmastossamme tai ruokakauppojemme valikoimien äärellä.


Maistuvista ruokayrteistä on kirjoittanut aiemmin ainakin marjis.

Agneta Ullenius: Yrttimaa. Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas.
Kustantaja: Minerva, 2011.
Suomentanut: Anna Maija Luomi.
Sivuja: 127.
Genre: Puutarhakirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.


Minervan kustantama Yrttimaa-opus on käännös sekin, mutta kirjoittaja on Ruotsista. Se auttaa jo vähän, sillä ilmasto ei radikaalisti eroa omastamme ja suosituimmat yrtitkin lienevät samat. En tiedä, onko tämä vain minun harhaani, mutta pidän erityisen ruotsalaisena harrastekirjojen (tai lifestyletelevisio-ohjelmien) rupattelevaa ja henkilökohtaista tyyliä. Tässäkin kirjoittaja Agneta Ullenius tulee hyvin lähelle lukijaa kertoen omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, siinä kun esimerkiksi Maistuvat ruokayrtit -teoksen tyyli on huomattavasti kliinisempi ja persoonattomampi. 


Tyylien keskinäinen paremmuus lienee makuasia. Kliinisemmästä löytää tiedon ehkä helpommin, ja jotakin tiettyä tiedonmurusta etsiessä kirjoitustyylillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Toisaalta tällaista kertomusmaisempaa tietokirjaa jää helpommin todella lukemaan - ja samalla oppii asiaa. Minusta ruotsalainen (?) tyyli on ihan viehättävä, mutta ei sen puuttuminen tietokirjasta huonoakaan tee.

Agneta Ulleniuksen kirjoittamana on julkaistu tänä vuonna myös Keittöpuutarhurin käsikirja, josta kirjoitin täällä ja kehuin erityisesti kirjan ulkonäköä. Yrttimaa on hyvin samannäköinen ainakin päällepäin, ja itse asiassa se muistuttaa musta-vihreän kantensa takia myös Maistuvat ruokayrtit -opasta. Suuremmat sivut tuovat kauniit kuvat vielä paremmin esiin, mutta silti tämä ei ole minusta yhtä upea kuin sisarteos Keittiöpuutarhurin käsikirja. Ensinnäkään tässä ei ole samanlaista, fanittamaani karhean mattaista sivupaperia, ja toisekseen kuvat eivät ole yhtä upeita ja kekseliäitä. Yrteistä ei ehkä saakaan samalla tavalla monipuolisia kuvia kuin vihannespuutarhasta ja kasvimaalta. Oikeastaan minusta Maistuvat ruokayrtit onkin yllättäen kauniimpi teos värikkäämpien kuviensa ja mielikuvituksellisemman taittonsa ansiosta (seuraavat kuvat ovat silti Yrttimaasta, ja valitut esimerkit niitä värikkäimpiä).

Lähialueilta tulevan kirjoittajan ja mukavan kirjoitustyylin lisäksi Yrttimaa on aivan kelvollinen sisältämänsä tiedon puolesta. Se ei ole yhtä monipuolinen kuin Maistuvat ruokayrtit, mutta kertoo toisaalta valitsemistaan asioista laajemmin. Istutus, viljely ja sadonkorjuu käydään melko nopeasti läpi, mutta yrttiluettelo on informatiivinen omistaen kullekin yrtille kolme sivua tekstiä ja suuria kuvia - sekä tietenkin niitä Ulleniuksen mukavia tarinoita ja kokemuksia.


Yrttimaasta on kirjoittanut aiemmin ainakin Leena Lumi.


Nämä molemmat tämän kevään yrttikirjat ovat hyviä ja tyylikkäitä hankintoja. Hieman eri painotusten vuoksi lukija voi valita itselleen paremmin soveltuvan oppaan syventyessään yrttien maukkaaseen ja tuoksuvaan maailmaan.

Tietotorstai - Katja Rinkinen: Vintagen viemää

Katja Rinkinen: Vintagen viemää - 50 sisustusprojektia Parolan asemalta.
Kustantaja: WSOY, 2011.
Sivuja: 150.
Genre: Lifestylekirja/sisustuskirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Vihreät kirjat osa 9


Tähän arvioon ei tule tekstiä kovinkaan paljon. Yksi syy on se, että olen koko päivän miettinyt pääni puhki Hyvin Tärkeitä Asioita, minkä vuoksi bloggaaminen jäi viime tinkaan, eikä siihen ole enää paljon aikaa. Toinen, tärkeämpi syy on se, että olen kädetön. Tämä kirja on tehty käteville tuunaajille ja näpertelijöille, eikä minulla ole siihen paljon sanottavaa.


Mutta osaan sujuvasti ihailla muiden osaamista. Tämä kirja on saanut alkunsa Katja Rinkisen upeasta sisustusblogista Parolan asema, jota kannattaa käydä kurkistamassa ja alkaa seurata. Niin blogi kuin kirja ovat erittäin hyvällä maulla toteutettuja projekteja. Parolan asema on Rinkisen ja hänen miehensä koti, vanha asemarakennus, jota he nikkaroivat mielensä mukaiseksi kodiksi. Aseman mukana tulleesta "roinasta" Rinkinen on saanut runsain mitoin kauniita ja hyödyllisiä kierrätysideoita, joita hän blogissaan ja tässä kirjassa jakaa.


Kirjan kansi on upea, paperi ihanaa mattaa, ja Katja Rinkisen sekä Tarmo Korhosen ottamat kuvat todella kauniita. Tyylikkään teoksen graafinen suunnittelija on Anna Makkonen. Heti kirjan avatessa ihastuu räsymattoisiin sisäkansiin:

Kirjan sisältö on jaoteltu seuraaviin osioihin: Säilytysratkaisuja; Kotitoimistoon; Huonekalujen uusi elämä; Sisustustaulut; Valaisimet; Kodin koristukset; ja Pehmeitä materiaaleja. Jokaisen projektin kohdalla on listattu kätevästi siihen tarvittavat työkalut sekä materiaalit. Teksti kertoo myös, mistä noita materiaaleja voi löytää.


Suurin osa kirjan ohjeista on minulle aivan liian vaativan kuuloisia, mutta varmasti monelle muulle hyvin inspiroivia. Löysin kuitenkin ainakin yhden tarpeeksi helpon ja tosi kivan idean: etikettien maalaamisen keittiömme avohyllyjen lasipurkkeihin liitutaulumaalilla. Etikettien poispyyhittävä ja uudelleen liidulla kirjoitettava teksti on kätevä, kun purkkien sisältö tuon tuosta vaihtuu.

Alla pari muuta kaunista aukeamaa kirjan alkupuolelta:

Valaisin-osiossa on monta upeaa toteutusta! Rakastan meiltä kotoa löytyvää Tord Boontjen Midsummer Light -valaisinta, joten ei liene yllätys, että pidin erityisen paljon näistä kahdesta helmestä:

Pitsifanin täytyy näyttää vielä tämä kuva:

Myös Pehmeissä materiaaleissa oli todella hienoja juttuja, kuten tämä tyylikäs tyyny:

Tai kuolattavan patjaraitaiset "armeijasängyt":

Tämä taitaakin olla suosikkiaukeamani koko kirjasta:

Vintagen viemää -kirja ja Parolan asema -blogi ovat parhautta kaikille kauniista kuvista nauttiville, mutta toki etenkin vanhoista tavaroista, kierrätyksestä ja tuunaamisesta kiinnostuneille. Kirjasta on kirjoittanut aiemmin Leena Lumi.

Tietotiistai: Vihreät (keitto)kirjat osa 8

Tänä keväänä on tullut aivan ihania ekologis-eettisiä keittokirjoja, joista esittelyssä nyt ovat Aidon maun juurilla, Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville sekä Viiden tähden vegaani.

Sonja Blåberg ja Kaisa Torkkeli: Aidon maun juurilla. Kotiruokaa tuoreesti.
Kustantaja: WSOY, 2011 (Kirjan aineisto on aiemmin julkaistu teossarjan Makujen maailma osassa Puutarhasta pöytään, WSOY 2003.)
Sivuja: 247.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4/5.


Lifestylekirjoissa sisällön kanssa yhtä tärkeä on kirjan ulkoasu. Kaikissa näissä kolmessa keittokirjassa se on onnistunut. Aidon maun juurilla -teoksessa on hauskat, paksut, viimeistelmättömän oloiset pahvikannet, jotka sopivat tällaiseen puhtaan kotiruoan teemaan. Myös kuvat ovat hyvin onnistuneita.


On mielenkiintoista, että kirjan aineisto on julkaistu aiemmin jo vuonna 2003. No, ovathan toisaalta esimerkiksi Martat sekä melkein koko isovanhempiemme sukupolvi puhuneet yksinkertaisen, lähiluonnosta löytyviin raaka-aineisiin perustuvan ruoan puolesta aina. Joka tapauksessa aihe on nyt hyvin muodikas, ja kustantajalta on ollut älykäs idea painattaa tämä vanha materiaali uudeksi painokseksi juuri nyt.


Kirjan johtoajatuksena on tuoreiden kasviksien, aidon maun ja luonnollisen ruoan tuottama ilo. Silti kirjassa esitellään melko runsaasti myös liharuokareseptejä, mikä tekee sen tässä vihreässä genressään hieman vanhentuneen. Sisällys on jaoteltu perinteiseen tapaan alku- ja pikkuruokiin, salaatteihin, keittoihin, pääruokiin (jotka on jaoteltu vielä erikseen pääraaka-aineen mukaan), lisäkkeisiin, jälkiruokiin ja juomiin, leivonnaisiin sekä säilykkeisiin. Reseptit ovat melko kekseliäitä, ja niissä todella hyödynnetään kotipihan sekä lähimetsän antimia. Lopussa on hyvä ja informatiivinen paketti Ruokaa luonnosta, jossa esitellään luonnosta löytyviä villejä kasveja, marjoja ja sieniä keruuaikatauluineen ja käyttöesimerkkeineen. Alla muutama kuvaesimerkki kirjan aukeamilta:

Tuuli Kaskinen - Outi Kuittinen et al.: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville.
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 273.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,75/5.


Tässä on ihana ja mainio paketti! Kirja, joka on ollut esillä näyttävästi esimerkiksi Facebookissa, on ulkoasultaan lähes täydellinen. Tai ehkä se on täydellinen. Kirjan koko on miellyttävä, paperi ihanaa, karheaa mattaa, ja kuvat ovat upeita. Niissä on oikeanlaista rustiikkisuutta, herkullisuutta, elämäniloa ja rentoa meininkiä. Bongasinpa niistä muutaman vanhan tutunkin. :)


Kirja on myös hyvin informatiivinen ja keskittyy tarkastelemaan ruoan ilmasto- eli hiilidioksidipäästöjä. Teksti on täynnä tärkeää tietoa, mutta teos ei ole lainkaan ryppyotsainen, vaan iloinen ylistyslaulu hyvälle ruoalle ja siitä nauttimiselle. Reseptit ovat hyvin houkuttelevia ja tarpeeksi yksinkertaisia kokeiltaviksi missä tahansa kotikeittiössä. No, on joukossa vähän hienompaakin hifistelyä, mutta se on sivuroolissa.


Jokunen liharesepti on otettu mukaan, mutta lihantuotannosta puhutaan paitsi ilmastopeikkona myös eettiseltä kannalta kritisoiden. Kirjassa ehdotetaan lihasta tehtävän taas harvinaisen juhlaherkun, ja lihansyönnin keskittyvän riistaan sekä usein haaskuuseen meneviin sisäelimiin. Pääosin kaikki raaka-aineet ovat kasviksia, ja maitotuotteetkin on resepteissä korvattu vastaavilla kaura- tms. tuotteilla. 


Sisältö on jaoteltu pariin ilmastotietoiskuosioon sekä kausiin, eli vuodenaikoihin. Kirjassa kerrotaan selkeästi, mitä ruokia on ilmastoystävällisintä syödä kunakin vuodenaikana. Luonnollisesti silloin keskitytään lähiruokaan ja tässäkin teoksessa kodin lähiympäristöstä ilmaiseksi löytyviin raaka-aineisiin, mutta teksti toisaalta opettaa, että esimerkiksi kaukaakin rahdattavia hedelmiä saa ilmastovaikutusten puolesta syödä melko hyvällä omallatunnolla - etenkin jos niillä korvaa lihaa tai maitotuotteita. 


Suosittelen tätä iloista ja inspiroivaa teosta lämpimästi kaikille! Alla kuvia kirjan aukeamilta:

Elina Innanen: Viiden tähden vegaani. Herkkuruokaa kasviksista.

Kustantaja: Moreeni, 2011.

Sivuja: 115.

Genre: Keittokirja.

Arvio: 4,5/5.

Tässä on toinen teos, joka tekee minut hyvin iloiseksi. Suomessa, suomeksi ja etenkään suomalaisia vegaanisia keittokirjoja ei ole ollut juurikaan saatavilla, mutta nyt hienon Chocochili-blogin Elina Innanen on tehnyt upean, täysin salonkikelpoisen opuksen. Ihan ymmärrettävästi suurimmalla osalla ihmisistä ei ole juurikaan tietoa siitä, mitä vegaaninen ruoka oikein on, ja millaista se voisi olla. Vegaaniseen ruokavalioon liitetään mielikuvista ensimmäisenä idut ja hipit. Voihan haukotus.

Netistä onneksi löytyy jo useita vegaanisia ruokablogeja, suomalaisiakin. Monissa niistä on esimerkiksi minun pelastuksekseni paljon ihanan helppoja arkiruokia. Vegaanisen ruoan laittaminen ei ole todellakaan sen vaikeampaa kuin muidenkaan aterioiden! Innasen blogi on astetta hienompi. Kyllä sielläkin on paljon yksinkertaisia reseptejä, mutta myös juhlavampaa tai "gourmetimpaa" ruokaa vaativampaan makuun. Kirjan reseptit ovatkin osittain Chocochili-blogista ja maistuvat varmasti myös lihansyöjille. Ilahduttavaa kirjassa on myös se hyvin kaunis ulkonäkö ja hienot ruokakuvat.

Sisältö on perinteisesti jaoteltu keittoihin ja salaatteihin, pääruokiin, lisukkeisiin, suolaisiin leivonnaisiin ja makeisiin. Lopussa on vielä hyödyllinen sanasto. Tämä opus lienee pakkohankinta jokaisen suomalaisen vegaanin kirjahyllyyn, mutta kehotan myös sekasyöjiä etsimään kirjan käsiinsä ja kokeilemaan väliin rohkeasti vegaanisia herkkuja. Kirjasta on korvaamatonta apua myös niille, joiden illallisvieraana käy vegaanista ruokavaliota noudattavia ystäviä tai sukulaisia. Alla vielä kuvia tästä kauniista teoksesta:

Nyt on todella herkullista ja kotimaista keittokirjavalinnanvaraa kaikille niille, joita kiinnostaa ruoan ekologisuus, eettisyys, puhtaus ja lähituotanto. Ja kaikille muillekin hyvän ruoan ja kauniiden keittokirjojen ystäville. Nautitaan pois!