Kustantaja: Avain, 2011.
Kansi: Satu Ketola.
Sivuja: 140.
Genre: Informatiivinen keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Sormet sahramissa on aivan mielettömän kaunis kirja kanneltaan. Annan pisteitä myös monesta sisältöön liittyvästä asiasta: Vaikka kirja ei ole vegaaninen, siinä on jätetty varsinaiset lihareseptit pois ja keskitytään kasviksiin, maitotuotteisiin, kalaan ja äyriäisiin. Erikseen huomautetaan, jos ruoka sopii vegaaneille, tai jos siitä voi pienin muutoksin sellaisen tehdä. Ympäristönäkökohtia on otettu monella tapaa huomioon puhumalla luomusta, kausiruoasta ja suosimalla eettisiä ratkaisuja, esimerkiksi WWF:n "kalaoppaan" suosittelemia lajeja.
Kivoja ovat myös tietopaketit intialaisen aterian luonteesta ja intialaisen ruoan maustamisesta. Erityisen hyödyllinen on lista, jossa kerrotaan, millä voi korvata resepteissä esiintyvät eksoottisemmat ainesosat - tai mitkä niistä voi tarvittaessa jättää pois. Olen vähitellen oppinut hieman innovatiisemmaksi keittiössä, mutta yhä reseptin kokeileminen usein tyssää siihen, ettei kotoa tai edes lähikaupasta löydy tiettyä siinä "vaadittua" ainesosaa. Toki asun pääkaupunkiseudulla, ja melkein kaikkea on periaatteessa mahdollista saada käsiinsä, mutta perisynteihini kuuluvat laiskuus ja saamattomuus.
Kirja on alun tietopakettien jälkeen jaettu osiin Vihannekset, Kala, Lisukkeet Juomat ja Jälkiruoat. Reseptien joukossa on mielenkiintoisia kirjailijaesittelyjä intialaisista tai Intian niemimaalla juuret omaavista kirjailijoista. Kaikkia kokkaamisesta innostuneita eivät välttämättä kirjailijat kiinnosta, mutta tuskin noista tietoiskuista haittaakaan kenellekään on.
Kohdallani kirjan pisteitä vähensivät jotkut asiat, jotka olivat periaatteessa positiivisia: On hienoa, että kirjan paperi on FSC-merkittyä ja "vastuullisista lähteistä", mutta lifestylekirjoissa visuaalinen miellyttävyys ja tyyli ovat todella tärkeitä, ja paperi oli mielestäni tällaiseen kirjaan liian höttöistä - kuin olisi itse tulostanut kirjan. Samoin on arvostettavaa, että kuvat on otettu itse, ja niitä ei ole ylenmääräisesti stailattu. Kaikki kuvatut ruoat on kuulemma syöty, eikä heitetty pois. Hyvä juttu, mutta hieman suttuisia etenkin osa kuvista on, eivätkä ne täytä upean kannen antamaa lupausta.
 |
| Tämä kuva on yksi niistä parhaista. :) |
Lisäksi jos ihan itseäni ajattelen, kirja on ehkä turhan intohimoinen yritys minulle. Se on todella runsas. Reseptien määrä vähän turruttaa - ei oikein tiedä, mistä aloittaisi ja selailemalla jaksaa vain matkan alkua. Suurin osa resepteistä myös näyttää monimutkaisilta. Eivät ne sitä välttämättä ole - olen huomannut koko ajan enemmän kohti vegaania linjaa siirtyessäni, että moni keittiöön liittyvä asia on lopulta helppo, vaikka uuden kokeileminen saattaa ajatuksena väsyttää - mutta kun ainesosalistat ovat mausteiden takia pitkiä, ja melkein jokaisessa huomaa osasia, joita ei omasta kaapista löydy, tulee siitä alussa mainitusta korvikelistasta huolimatta helposti uupunut olo jo kun vasta lukee reseptiä.
Näistä napinoista huolimatta kirja on pirteä lisä kotimaisten (kasvis)keittokirjojen joukkoon uudenlaisten ratkaisujensa ja mielenkiintoisten tekstiensä ansiosta.
Lopuksi jaan kirjasta kaksi kivaa reseptiä kuvien muodossa. Kuvat suurentuvat niitä klikkaamalla, jolloin reseptien teksteistä pitäisi saada selvää. Ensimmäinen ruoka sisältää ihania aineksia - kukkakaalia, perunaa ja jogurttia - ja kun käyttää soijajogurttia, saa ruoasta vegaanisen.
Ai niin - lopuksi haluan vielä kehua kirjan hauskaa nimeä. Se kuulostaa kauniilta ja nokkelalta, ja nimestä syntyvä mielikuva on täydellisen oikea: värikästä intialaista kokkailua kädet kyynärpäitä myöten eksoottisissa mausteissa!
