Päivä 16. Naispuolinen lempihahmosi

Jos miesten kohdalla oli vaikeaa, niin naisissa taas löytyisi. Olen samastunut niin moniin naishahmoihin kirjallisuudessa, etten pysy laskuissa. Tällä kertaa aloitan ehkä suosiolla lastenkirjallisuudesta. Minua tavattiin sanoa Pikku Myyksi joskus, mutta en minä halua Myytä hänen ihanuudestaan huolimatta nimetä. Olin myös kipakka ja itsepäinen (huom. olin, ehehehe) kuin Vihervaaran Anna, mutten toisaalta koskaan yhtä romanttishaaveellinen.


(Hetkinen, kysyttiinkös tässä, kuka naishahmo on eniten kaltaisesi...? Öööö, ei?)


Palaan taas ihanaan Marikkiin by Astrid Lindgren. Minä en tosin ollut Marikki, vaan se kuriton pikkusisko, Liisa. Isosiskoni kanssa rakastimme Marikki-kirjoja molemmat, ja me muistutimme ulkonäöltämme Marikkia ja Liisaa. Meillä oli jopa aika samanlaiset mekot kuin alla. Minä olin hyvin paljon Liisan oloinen muutenkin, Ninni Marikkia hieman kiltimpi tapaus, mutta samat isosiskon elkeet löytyivät molemmista.

Jonna Liljendahl ja Liv Alsterlund (Marikki ja Liisa). Kuva: Cinema.de.

Aikuisten kirjallisuudesta taas totean, että niissä vastahakoisesti nimetyissä lempikirjailijoissa (Melissa Bank, Carol Shields, Lionel Shriver) ehkä paras puoli on juuri mielenkiintoisten (nais)hahmojen luominen, joten heihin luotan haasteen tässäkin kohdassa. 


Yhden muunkin haluan nimetä: Skeeter viime vuoden parhaimmasta kirjastani, Kathryn Stockettin The Help -romaanista (suom. Piiat). Mutta hei, toisaalta tässä on taas se samastuminen. Oikeastaan lempihahmojani tuosta ihanasta kirjasta olivat Abileen ja Minny (kuvat ovat tänä vuonna ilmestyvästä, kirjasta tehdystä elokuvasta).

Emma Stone (Skeeter). Kuva: All Movie Photo.

Octavia Spencer ja Viola Davis (Minny ja Abileen). Kuva: All Movie Photo.

The Help -romaanissa on ihanan verevät henkilöhahmot. Skeeter on 1960-luvun mississippiläisen pikkukaupungin snobipiireissä itsensä vähän ulkopuoliseksi tunteva älykäs nuori nainen, joka ympäristön ja aikakauden huomioon ottaen on ajatuksissaan edistyksellinen, muttei liikaa, mikä tekisi hänestä epäuskottavamman ja mustavalkoisemman. Abileen on aivan ihana, Skeeterin ystävän taloudenhoitaja, joka on hiljaisen tasainen ja vaatimaton, mutta josta löytyy voimavaroja ja lujuutta. Sekä rakkautta. Minny taas on omapäinen ja temperamenttinen piika, jonka on vaikea löytää emäntää tulisen luonteensa ja vähäisen alistuvuutensa vuoksi. Kaikissa näissä naisissa on sävyjä, ja he kaikki pääsevät tasapuolisesti ääneen tässä upeassa kirjassa.

Sitten on Melissa Bankin Jane Rosenal Nyt nappaa! -kirjasta sekä Sophie Applebaum Täydellisestä jutusta. Molemmat valloittavia, epävarmoja, huumorintajuisia ja loputtomasti pohdiskelevia sekä analyyttisiä nuoria juutalaisnaisia Yhdysvaltojen itärannikolta. Juutalaisuuden mainitseminen voi tuntua turhalta, mutta yleistäen sanon että (amerikan)juutalainen kirjallisuus, komedia ja ylipäätään kulttuuri vetoavat minuun, ja siksi Janen sekä Sophien etnisyydellä on minulle merkitystä.

Carol Shieldsiltä lukemieni romaanien päähenkilöistä samastun osin Pikkuseikkojen Judith Gilliin, mutten ole vielä niin vanha ja vässyköitynyt. Toivottavasti. Judith on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen tarkkailija ja funtsija, jonka pitäisi varmaan useammin seurata impulsseja. Hänestä oli kuitenkin loputtoman kiehtovaa lukea. Judith on niin todellinen kuin romaanihenkilö vain voi olla, ja siksikin upea. 

Emilia Fox (Fay McLeod). Kuva: Film Movement.

Rakkauden tasavallan Fay McLeod on vähän nuorempi ja reippaampi, ja pidin hänestä henkilöhahmona kovasti. On hänkin ensin ajautuneena tylsään suhteeseen, ja kyllä hänkin käyttäytyy romaanin mittaan typerästi, mutta naisella on kuitenkin pää paikallaan ja tarpeeksi syvyyttä miellyttämään minua. Fay on sellainen jotenkin arkisempi ja tavallisempi kuin monet muut, ylianalyyttiset lempinaishahmoni. Mutta sanon tämän hyvällä. Älä suutu, Fay! Haluan yhä olla paras ystäväsi!

Ja vielä on jäljellä Lionel Shriver, joka osaa tehdä henkilöistään vajavaisia ja silti vastustamattomia. Olin aivan yllättynyt siitä, kuinka harva pitää Kevinin äidistä, Eva Khatchadourianista, Poikani Kevin -romaanissa. Minusta hän on ihan paras! Kaikkine mahdollisine vikoineen ja varsinkin rehellisyydessään. Samoin Syntymäpäivän jälkeen -romaanin Irina McGovern on selvästi nainen, jonka kanssa tulisin hyvin toimeen. Evan ja Irinan kanssa olisi hienoa keskustella. Kumpikaan ei ole täydellinen, mutta heissä on mutkatonta, rehellistä syvyyttä.

Tilda Swinton (Eva Khatchadourian). Kuva: Indie Wire.

Paketointiperjantai ja huhtikuun haaste

Maaliskuu pakettiin
Olen tykännyt kauheasti siitä, kun bloggaajat paketoivat kuukautensa kasaan listaamalla, mitä tulikaan luettua. Ahkerimmat tekevät sitä viikoittain, mikäs sen mukavampaa. :) Joku lukija jo saattaa tietää, että minä muutenkin rakastan listoja ja tavallaan myös tilastoja, vaikka yliopistossa suoritin viekkaudella ja vääryydellä sen pakollisen, hirveästi ahdistaneen tilastotieteen kurssin (se oli kyllä lopulta turhaa, kun pääainetta vaihdettuani tuo vaatimus putosi pois...). Tosin muistaakseni kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssi oli pakko jotenkin rämpiä läpi.

Äidin ensimmäisen bloggauskuukauden aikana Stellakin oppi kuvaamaan kirjojaan - mikä kävi yllätyksenä ilmi kameraa purettaessa. :)

Kävin äsken läpi omia lukemisiani maaliskuulta ja olin tosi yllättynyt. En olevinaan ehtinyt lukea mitään, mutta ehdinpäs sittenkin! Aika tietokirjapainotteisesti, mutta kuitenkin. Ja nyt pilkun viilaajalla on kyllä vähän ongelmia miettiä, mitkä kirjat tähän lasketaan mukaan. Päätin, etten laske niitä, joita en lukenut loppuun tai kokonaan. Haluaisin mukaan lastenkirjat, mutten voi mitenkään listata kaikkia, joita on lasten kanssa kuukauden aikana luettu. Niinpä tässä ovat nyt mukana ne lastenkirjat, jotka olen lukenut ensimmäistä kertaa tämän kuun aikana, ja joista olen blogannut. Ei kauhean selkeää, mutta tällä nyt mennään.


Kirjat (kaikista en ole vielä blogannut):

• Anne Tyler: Elämän tikapuilla (semihuijaus, sillä olin lukenut tämän melkein loppuun jo ennen maaliskuuta)
• Leena Krohn: Auringon lapsia
• Essi Tammimaa: Paljain käsin
• Anton Tsehov: Kolme sisarta
• Katriina Ranne: Minä, sisareni
• Tove Jansson: Outo vieras Muumitalossa
• Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa
• Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet
• Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä
• Elizabeth Gilbert: Tahdonko? Kuinka päädyin naimisiin

Lisäksi luin puutarhakirjoja (Puutarhan vihreä vuosi, Värien lumoa puutarhaan, Keittiöpuutarhurin käsikirja) ja keittokirjoja (Lahjoja keittiöstä, Viiden tähden vegaani, Aidon maun juurilla), mutten nyt ihan kokonaan kannesta kanteen. Runojakin selailin kirjoista Vuosi oli kaatuneita puita (Tuomas Timonen) sekä Tämä täyteys, tämä paino (Aila Meriluoto), mutten näitäkään lukenut nyt tai vielä kokonaan.

Ja sitten on ne lasten kuvakirjat sekä maaliskuun aikana osittain luetut kirjat. Aika paljon lukemista on siis kuitenkin kertynyt. Virallisessa listassa kirjoja on kymmenen (10), sivuja yhteensä 2633 (vähensin Eläinten syömisestä -kirjan 51 sivun lähdeluettelon, jota en lukenut). Pari kirjaa viikossa on minusta ihan hyvä tahti, mutta ei tuosta lopulta hirveästi sivuja tule per päivä. Kirjoista kolme on aikuisten romaaneja, yksi lasten romaani, yksi näytelmä, yksi lasten kuvakirja ja neljä tietokirjoja.

Parasta maaliskuun kirjaa on vaikea valita, sillä mukana oli niin erilaisia teoksia. Romaaneista paras oli kai Katriina Ranteen Minä, sisareni, vaikka rakastan kyllä Anne Tyleriakin ihan älyttömästi. Molemmat lasten kirjat olivat kerrassaan ihania! Tietokirjoista paras taisi olla Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa, vaikka Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä oli vaikuttavampi ja ainakin maailmanlaajuisesti tärkeämpi.

No mutta se oli maaliskuu. Tasan kuukausi sittenhän muuten perustin tämän blogin, tajusin juuri. Hauskaa on ollut, lämmin kiitos kaikille lukijoille ja kommentoineille (niin blogissa kuin "oikeassa elämässä")!

Huhtikuun haaste

Huhtikuu alkaa hauskalla haasteella. Sara julkaisi blogissaan P.S. Rakastan kirjoja 30 Days of Books -haasteen, johon moni kirjabloggaaja tarttuikin. Haasteessa on heitetty jokaiselle huhtikuun päivälle kirjoihin ja bloggaajan lukukokemuksiin liittyvä kysymys. Minä ajattelen nyt näin, että vastaan kysymyksiin joka päivä vain lyhyesti, ilman pitkiä selityksiä, mutta en mene vannomaan. Onhan minulle, vanhalle jaarittelijalle, todella vaikeaa muotoilla ajatukseni tiiviisti ja napakasti. :)

Liitän päivän kysymyksen vastauksineen aina sen päivän "pääpostauksen" loppuun, ellen sitten halua kirjoittaa niin pitkästi, että se ansaitsee oman postauksensa.

Kysymyslista on seuraava:

Day 01 – Best book you read last year

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times

Day 03 – Your favourite series

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Day 05 – A book that makes you happy

Day 06 – A book that makes you sad

Day 07 – Most underrated book

Day 08 – Most overrated book

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Day 10 – Favourite classic book

Day 11 – A book you hated

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

Day 13 – Your favourite writer

Day 14 – Favourite book of your favourite writer

Day 15 – Favourite male character

Day 16 – Favourite female character

Day 17 – Favourite quote from your favourite book

Day 18 – A book that disappointed you

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Day 20 – Favourite romance book

Day 21 – Favourite book from your childhood

Day 22 – Favourite book you own

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Day 25 – A character who you can relate to the most

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Day 28 – Favourite title

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Day 30 – Your favourite book of all time

Kirjoitan kysymykset ja vastaukset kyllä suomeksi, mutten ehdi tähän hätään kääntää kerralla koko tuota listaa. Ja nyt siis ensimmäinen kysymys ja vastaus:

Päivä 1. Paras kirja, jonka luit viime vuonna?

Tällaiset kysymykset ovat aina vähän epäreiluja, mutta olen suostunut vastaamaan tähän kuitenkin jo aiemmin. Moni kirja ansaitsisi toki maininnan, mutta kaikkein paras oli:

Kathryn Stockett: The Help (suom. Piiat)

Rakastin kirjassa niin monia asioita: ajankuvaa, alkuperäisteoksen kieltä, henkilöhahmoja, eläväistä kuvausta, sanomaa... Ja kaikki tämä teki sen, etten olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Näin on tapana kuvata hyviä kirjoja, mutta hektisessä arjessani tapahtuu lopulta harvoin niin, että mielessäni pyörisi vain, kuinka voin varastaa hetken lukemalleni kirjalle. The Helpin kanssa näin tosiaan kävi, ja siksikin se ansaitsee asemansa viime vuoden ykköskirjana. 

Mikä oli paras sinun lukemasi kirja viime vuonna?