Kasivsruokakeskiviikko - Vegaanikeittiön käsikirja

Celine Steen & Joni Marie Newman: Vegaanikeittiön käsikirja (The Complete Guide to Vegan Food Substitutions).
Kustantaja: Moreeni, 2011.
Suomentanut: Janna Rancken ja Noora Huhtanen.
Kansi: Satu Kontinen.
Sivuja: 264.
Genre: Keittokirja/ruokakirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Anteeksi postauksen runsas kuvitus - en voinut vastustaa.


Pidän tässä kirjassa monesta asiasta. Sen ulkoasu on söpö ja miellyttävä pahvikansineen, miellyttävine sivupapereineen ja pyöristettyine kulmineen. Myös kirjan idea on loistava: kertoa, kuinka tavalliset sekaruokareseptit saa muunnettua vegaanisiksi, ja jakaa muuta vegaanitietoutta resepteineen.


Pari asiaa kirjassa myös häiritsee. Ensimmäinen on se, että ulkomainen keittokirja on ulkomainen keittokirja, vaikka käännöksessä olisi "huomioitu ainesten saatavuus Suomesta" niin kuin kustantajan sivuilla luvataan. Toinen on se, että kun kirjasta on tehty erittäin runsas tietopaketti, joka on taitettu melko pienille sivuille, tuntuu paksun ja usein pienikuvaisen kirjan avaaminen raskaalta - eikä nautinnolta, niin kuin lifestylekirjojen selailun pitäisi tuntua.

Kirja on kyllä hauskannäköinen sisältäkin ja sen kuvat ovat kauniita, mutta kaikki on niin pientä ja tiiviissä tilassa, että vähän hengästyttää. Suurin harmistus tulee siitä, että kasvisruokavaliosta kiinnostunut aloittelija voisi helposti saada tästä kirjasta kuvan, että vegaanisen ruoan valmistaminen on todella monimutkaista ja vaatii harvinaislaatuisia sekä vaikeasti löydettäviä ainesosia. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.


Kirja sopiikin ehkä parhaimmin jo veganismia tunteville, jotka haluavat laajentaa tietämystään ja hieman "hifistellä". Teos on loistava ostos myös niille, jotka pitävät sekaruoan mausta, mutteivät halua esimerkiksi eettisistä syistä sitä syödä. On niitäkin vegaaneja, jotka eivät edes pidä eläinperäisten tuotteiden mausta ja/tai muutenkin suosivat ennemmin rehellisesti kasviksille perustuvaa, maukasta ruokavaliota kuin esimerkiksi lihatuotteiden jäljittelyä.

Minä pidän lihan ja etenkin maitotuotteiden mausta, joten olen kiinnostunut korvaavien tuotteiden tai reseptien löytämisestä. Silti tämä kirja jotenkin lannisti minut tiiviydellään ja ulkomaisen alkuperän vuoksi hieman vierailla konsteillaan ja monessa reseptissä eksoottisilla ainesosillaan. Ei tuollaisesta ehkä pitäisi lannistua, mutta olen tässä nyt rehellinen, vaikka kannatan hirveästi vegaanisten keittokirjojen tekemistä ja julkaisua, enkä haluaisi tätäkään moittia. Vilpittömänä suunnitelmana minullakin on tähän tutustua ja perehtyä entistä paremmin, kokeilla vinkkejä ja reseptejä. 

Vegaanikeittiön käsikirja (suomenkielinen nimi ei kerro sisällöstä yhtä paljon kuin alkuperäinen, jota olisi kyllä ollut vaikea kääntää sujuvaksi suomeksi) on jaettu kuuteen osaan, joilla on sekä lennokkaat että selventävät otsikot:

• Ensimmäinen osa: Päästetään lehmät kotiin! Idioottivarmoja vaihtoehtoja maitotuotteille
• Toinen osa: Arvon kanakin ansaitsee! Idioottivarmoja vaihtoehtoja munalle
• Kolmas osa: Eläköön eläin! Idioottivarmoja vaihtoehtoja lihalle
• Neljäs osa: Mesi mehiläisille! Idioottivarmoja vaihtoehtoja hunajalle ja eläintuotannon sivutuotteille
• Viides osa: Keho iloitkoon! Idioottivarmoja vaihtoehtoja gluteenille, soijalle, sokerille ja rasvalle
• Kuudes osa: Keittiömenestys! Ruoka-aineiden vegaanisen korvaamisen täydellinen taulukko

Resepteissä on mukana sekä yksinkertaisia että hyvinkin haastavia ohjeita. Reseptien ohessa on selventäviä symboleita kertomassa, mitä tuotteita ohjeella voi korvata ja kenelle resepti sopii. On siis otettu huomioon allergikot merkitsemällä, kun ruoka on esimerkiksi pähkinätön tai gluteeniton. Symboleja on myös esimerkiksi helppoudelle, haastavuudelle tai vähärasvaisuudelle.

Ja vaikka yleinen tieto-osuus tuntuu kirjassa tainnuttavalta, itse reseptit kuulostavat ja kuvat näyttävät herkullisilta. Taisinkin lähestyä kirjaa väärin, kun lähdin lukemaan sitä ikään kuin tietokirjana. Parempi olisi alkaa vain kokeilla parhaimmilta kuulostavia ruokaohjeita ja oppia eläinperäisten tuotteiden vegaanista korvaamista siinä sivussa. 

Lupaan kokeilla pian kirjan ohjeita myös käytännössä, mutta jo ennen sitä voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että myös vegaanisia ruokia valmistamalla voi syödä todella herkullisesti, monipuolisesti ja täysipainoisesti - eikä sen tarvitse olla vaikeaa, monimutkaista tai vaatia harvinaislaatuisia tuotteita. Suosittelen teosta lämpimästi niille, jotka pitävät tämän mielessä!

Tietotorstai: Martan kasviskeittiö

Arja Hopsu-Neuvonen & Kaisa Härmälä: Martan kasviskeittiö.
Kustantaja: Marttaliitto ry, 2011.
Kansi: Katja Kuittinen.
Sivuja: 209.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,25/5.


"Marttuudessa" on paljon kiehtovaa. Varhaisnuorena, kun mummini marttailu oli minusta suunnilleen nolointa, mitä tiesin, en olisi varmastikaan uskonut, että kolmekymppisenä olen Martoista ihan innoissani. Tiedän, että seuraan tässä yleistä trendiä, jonka mukaan kaikenlainen kotoilu ja vanhanaikainen on tosi coolia. Mutta kun se nyt vain on.


Olen huono käsitöissä ja aika surkea leipojakin, mutta ruoka ja kokkailu ovat minun juttujani. Olen myös vegaanisilla pyrkimyksillä maustettu kasvissyöjä, ja siksi olinkin innoissani, kun huomasin Marttaliiton julkaisseen tämäm Martan kasviskeittiö -kirjan. Lisäksi kannessa on ruusukaaleja, joita rakastan melkein kuin perhettäni. Ne on kannessa myös gratinoitu houkuttelevan näköisesti juustolla, jonka käyttöä olen kyllä eettisistä ja ilmastonsuojelullisista syistä vähentänyt roimasti... Mutta käytän edelleen ruoanlaitossa jonkin verran luomujuustoja, jos vegaanisilla tuotteilla korvaaminen ei helposti onnistu.


Joka tapauksessa kansi on houkuttelevan kaunis Marimekon astioineen. Koko kirja on muutenkin ulkomuodoltaan laadukas ja tyylikäs, ja täynnä kauniita kuvia ihanan karhealla paperilla. Uutta marttamaisuutta parhaimmillaan!


Reseptit on jaettu nykyisen muodin ja kausiajattelun mukaisesti vuodenaikojen alle. Pidän tästä kyllä, vaikka sopivia ohjeita etsiessä tulee helpommin käännyttyä takaosasta löytyvän aakkosellisen hakemiston tai perinteisemmän jaottelun (Keittoja; Pääruokia; Salaatteja; Salaatinkastikkeita; Pikkuruokia ja lisäkkeitä; Leivonnaisia; Jälkiruokia) puoleen.


Lopussa on myös Martta-kirjalle sopivasti tietoiskuja. Pienessä ravinto-opissa kerrataan kasvisruoan energian, vitamiinien ja kivennäis- sekä hivenaineiden lähteet. Ihan asiallista, vaikka tuskin kukaan enää epäilee, että etenkään pelkän lihan ruokavaliosta poisjättämällä kärsisi helposti puutteista. Ohjeet eivät nimittäin ole vegaanisia, vaan niissä käytetään niin maitotuotteita kuin kananmunia.

Pienessä ruoka-aineopissa kerrotaan kasvisruokavalion kivijaloista, joista suurin osa on tuttuja myös sekasyöjille: kasvikset, marjat, hedelmät, viljat, viljavalmisteet, pavut, herneet, linssit, pähkinät, tofu ja muut soijavalmisteet, maito ja maidonkaltaiset valmisteet. Trendien aallonharjalla tämä kirja ei matkaa siinä, että se suosittelee esimerkiksi vähärasvaisia maitotuotteita ja kevytjuustoja. Melkein hätkähdin - niin harvoin enää missään kuulee kevyttuotteiden suosittelua.


Tietoiskut jatkuvat otsikoilla Valitse ruoka-aineet sesonkien mukaan, mikä on kiva ja hyödyllinen aukeama, ja Näin kokoat päivän ateriat, jonka alle kootut ohjeet ja suositukset lautasmalleineen ovat makuuni hieman liian opettavaisia. Niistä tulee kotitalouden oppikirja mieleen. Mukana on myös esimerkkiaterioita ja jopa ehdotus kahden viikon ruokalistaksi. 


Vegaanisesta ruokavaliosta puhutaan sentään yhden sivun verran, mutta sekin on otsikoitu jostain syystä varoittavaan tyyliin: Suunnittele vegaaniateriat huolella. Varmasti ihan asiallinen ohje, mutta mielestäni tätä asiaa liioitellaan, sillä ihminen kyllä saa kasviskunnan tuotteista kaiken tarvitsemansa, ja helposti. Plussaa annan pienestä taulukosta, jossa neuvotaan, kuinka korvataan ruokaohjeiden kananmunat eri tavoilla.

Viimeisenä osiona on Lapsen kasvisruokavalio, joka on hyvä idea. Henkilökohtaisesti kyllä mietin, tarvitaanko tällaista opastusta erikseen, jos ajatuksena on tosiaan jättää perheen ruokavaliosta pois ihan vain liha, mutta koska asia tuntuu esimerkiksi vauvojen ruokinnassa yhä mietityttävän ihmisiä, on hienoa, että siinä opastetaan.


Olen testannut vasta yhtä reseptiä, kirjan takakansikuvaankin päässeitä Kuorrutettuja naurisviipaleita. Ne olivat ihan hyviä, mutta kun naurispussi ei kulunut tuohon kokonaan, jatkan "tuotekehittelyä" ja yritän saada niistä vielä herkullisempia. Hienoa on, että kirjassa on keksitty uudenlaisia tapoja käyttää esimerkiksi juuri kotimaisia juureksia. Muutenkin reseptit vaikuttavat mukavilta. Ne ovat sopivan yksinkertaisia, mutta niitä on monipuolinen valikoima. Kansainvälisiä vaikutteitakin on mukana, vaikka yleiskuva on sopivan kotimainen ja lähiruokaan nojaava. Aika peruskamaa reseptit kuitenkin ovat, joten ns. pidemmälle edenneet kasviskokkaajat eivät välttämättä saa tästä paljon irti, mutta etenkin kasvisruoka-aloittelijoille ja yksinkertaisia perusreseptejä mielellään käyttäville kirja on varmasti hyvä hankinta.

Tietotiistai: Sormet sahramissa

Seija Vilén - Anna Kortesalmi: Sormet sahramissa - ruokaa ja kirjoja Intiasta.
Kustantaja: Avain, 2011.
Kansi: Satu Ketola.
Sivuja: 140.
Genre: Informatiivinen keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Sormet sahramissa on aivan mielettömän kaunis kirja kanneltaan. Annan pisteitä myös monesta sisältöön liittyvästä asiasta: Vaikka kirja ei ole vegaaninen, siinä on jätetty varsinaiset lihareseptit pois ja keskitytään kasviksiin, maitotuotteisiin, kalaan ja äyriäisiin. Erikseen huomautetaan, jos ruoka sopii vegaaneille, tai jos siitä voi pienin muutoksin sellaisen tehdä. Ympäristönäkökohtia on otettu monella tapaa huomioon puhumalla luomusta, kausiruoasta ja suosimalla eettisiä ratkaisuja, esimerkiksi WWF:n "kalaoppaan" suosittelemia lajeja.


Kivoja ovat myös tietopaketit intialaisen aterian luonteesta ja intialaisen ruoan maustamisesta. Erityisen hyödyllinen on lista, jossa kerrotaan, millä voi korvata resepteissä esiintyvät eksoottisemmat ainesosat - tai mitkä niistä voi tarvittaessa jättää pois. Olen vähitellen oppinut hieman innovatiisemmaksi keittiössä, mutta yhä reseptin kokeileminen usein tyssää siihen, ettei kotoa tai edes lähikaupasta löydy tiettyä siinä "vaadittua" ainesosaa. Toki asun pääkaupunkiseudulla, ja melkein kaikkea on periaatteessa mahdollista saada käsiinsä, mutta perisynteihini kuuluvat laiskuus ja saamattomuus.

Kirja on alun tietopakettien jälkeen jaettu osiin Vihannekset, Kala, Lisukkeet Juomat ja Jälkiruoat. Reseptien joukossa on mielenkiintoisia kirjailijaesittelyjä intialaisista tai Intian niemimaalla juuret omaavista kirjailijoista. Kaikkia kokkaamisesta innostuneita eivät välttämättä kirjailijat kiinnosta, mutta tuskin noista tietoiskuista haittaakaan kenellekään on.


Kohdallani kirjan pisteitä vähensivät jotkut asiat, jotka olivat periaatteessa positiivisia: On hienoa, että kirjan paperi on FSC-merkittyä ja "vastuullisista lähteistä", mutta lifestylekirjoissa visuaalinen miellyttävyys ja tyyli ovat todella tärkeitä, ja paperi oli mielestäni tällaiseen kirjaan liian höttöistä - kuin olisi itse tulostanut kirjan. Samoin on arvostettavaa, että kuvat on otettu itse, ja niitä ei ole ylenmääräisesti stailattu. Kaikki kuvatut ruoat on kuulemma syöty, eikä heitetty pois. Hyvä juttu, mutta hieman suttuisia etenkin osa kuvista on, eivätkä ne täytä upean kannen antamaa lupausta.

Tämä kuva on yksi niistä parhaista. :)

Lisäksi jos ihan itseäni ajattelen, kirja on ehkä turhan intohimoinen yritys minulle. Se on todella runsas. Reseptien määrä vähän turruttaa - ei oikein tiedä, mistä aloittaisi ja selailemalla jaksaa vain matkan alkua. Suurin osa resepteistä myös näyttää monimutkaisilta. Eivät ne sitä välttämättä ole - olen huomannut koko ajan enemmän kohti vegaania linjaa siirtyessäni, että moni keittiöön liittyvä asia on lopulta helppo, vaikka uuden kokeileminen saattaa ajatuksena väsyttää - mutta kun ainesosalistat ovat mausteiden takia pitkiä, ja melkein jokaisessa huomaa osasia, joita ei omasta kaapista löydy, tulee siitä alussa mainitusta korvikelistasta huolimatta helposti uupunut olo jo kun vasta lukee reseptiä.

Näistä napinoista huolimatta kirja on pirteä lisä kotimaisten (kasvis)keittokirjojen joukkoon uudenlaisten ratkaisujensa ja mielenkiintoisten tekstiensä ansiosta.


Lopuksi jaan kirjasta kaksi kivaa reseptiä kuvien muodossa. Kuvat suurentuvat niitä klikkaamalla, jolloin reseptien teksteistä pitäisi saada selvää. Ensimmäinen ruoka sisältää ihania aineksia - kukkakaalia, perunaa ja jogurttia - ja kun käyttää soijajogurttia, saa ruoasta vegaanisen.

Toisen ruoan taustatarina on mukava, ja riisipuuron rakastajana kokeilen mielelläni siitä erilaisia variaatioita (joita muuten löytyy tosi monista kulttuureista). Tässäkin maidon voi korvata kasvispohjaisella maidolla (esim. soija-, riisi- tai kauramaito) ja nauttia siten vegaanisesta riisiherkusta.

Ai niin - lopuksi haluan vielä kehua kirjan hauskaa nimeä. Se kuulostaa kauniilta ja nokkelalta, ja nimestä syntyvä mielikuva on täydellisen oikea: värikästä intialaista kokkailua kädet kyynärpäitä myöten eksoottisissa mausteissa!

Kausiruokaa kasviksista keskiviikkona

Pia Hall: Kausiruokaa kasviksista - 40 ruokaideaa kotimaisista aineksista (Säsongens vego).
Kustantaja: Minerva, 2011.
Suomentanut: Anna Maija Luomi.
Kansi: Helena Åkesson Liedberg.
Valokuvat: Tine Guth Linse.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Kasvissyöjänä ja vegaanisia reseptejä suosivana olen aina innoissani, kun uusia kasviskeittokirjoja on saatavilla. Nykyisin niitä onkin mukavan paljon. Myös kausiruoka käsitteenä on nykyisin muodissa, mutta toisin kuin moni muu ruokavaliomuotivillitys, kausiruoka on mitä luonnollisin ja järkevin trendi. Sydämeni kyllä vuosi juuri eilen verta, kun totesin kotimaisten luomutomaattien ja -kurkkujen hintojen pompanneen niin ylös, etten kärsi niitä enää kovin paljon ostaa. Samalla kuitenkin totesin, että hintakehitys edesauttaa sitä, etten turhaan haali tähän kauteen täysin kuulumattomia, lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatettuja vihanneksia.


Pieni ja söpö Kausiruokaa kasviksista on ruotsalainen ja siten Suomen oloihin alunperinkin melko sopiva kirja. Silti minusta on aina mukavinta lukea kotimaisia keittokirjoja, joissa esimerkiksi ainekset ovat yleensä täältä helposti saatavia.


Parasta tässä kirjassa on ensinnäikin sen ulkoasu. Kuvat ovat houkuttelevat, taitto kaunis ja hillityn värikäs, ja kansi sekä paperi miellyttävää mattaa. Parhaisiin puoliin kuuluu myös keskittyminen juuri kasviksiin (joskaan ei vegaaniseen ruokaan, toisin kuin kustantajan esittely virheellisesti väittää) sekä kausiruokaan. Kauden kasviksista on tietoa kompaktissa paketissa ja kätevinä taulukoina.

Reseptit on myös jaoteltu neljän vuodenajan mukaan. Niiden lisäksi loppuun on koottu erillisiin osioihin Pikkuruokia ja perusreseptejä sekä Ateriakokonaisuuksia, ja ihan viimeiseksi "viiden kohdan aukeamat" nimiltään Viisi nopeaa arkiruokaa ilman reseptiä, Viisi fiksua noutopöytään, Viisi hyvää eväskoriin ja Viisi siistiä arjen juhlaan.

Käännöksen tasoon en ollut aivan tyytyväinen, mutta milloinkas minä olen? :) Teksti vaikutti kiireessä turhan suoraan käännetyltä. Luin tämän kirjan aika pitkän aikaa sitten, enkä siten muista esimerkkejä ulkoa, mutta sattumanvaraiselta sivulta löytyy heti esimerkiksi sopiva, tönkkö pätkä: "Pavut ovat halpoja, luontoystävällisiä ja erittäin hyviä. Tämän lisäksi niitä voi vielä käyttää miljoonalla eri tavalla, mikä ei tietenkään huononna asiaa." Äh. :/


Reseptit ovat ihan kivoja ja niiden yhteydessä on pieniä tietoiskuja eri aineksista. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä tämä kirja ei kuitenkaan kasvisruokaohjerintamalla tarjoa. Mukana ei siis ole lihaa (ei edes kalaa), mutta maitotuotteita ja kananmunia käytetään kyllä. Oikeastaan olisi pitänyt valita tähän esimerkiksi joku tofuresepti, sillä suosittelen tofua innokkaasti kaikille kotikokeille. Se kun on terveellistä, erittäin helppoa valmistaa, suutuntumaltaan paistettuna tosi miellyttävää, ja ei-minkään-makuisena hyvin kiitollinen maustettava. Mutta toisaalta tofun kanssa ei tarvitse välttämättä reseptejä, vaan se on maailman paras pikaruoka, kun yhdistää pannulla ruskistetut kuutiot vaikkapa intialaisten kastikkeiden, mausteisten couscoussekoitusten tai nuudeliaterioiden kanssa.


Kausiruokaideaan sopivasti valitsin tähän reseptin kirjan Syksy-osiosta. Pidän kovasti ohukaisista (tai letuista, niin kuin niitä Itä-Suomessa kotoisasti kutstuaan) ja tässä minua viehätti ensinnäkin osan jauhoista korvaaminen kesäkurpitsaraasteella. Kesäkurpitsa on hyvin satoisa vihannes, ja olen kerran tehnyt siitä esimerkiksi keksejä, joista tuli todella hyviä! Toisekseen pidän siitä, että tässä reseptissä käytetään leväkaviaaria. Tuo Suomen kaupoista Cavi-Art-nimellä löytyvä herkullinen tuote on mätiä korvaava kasvistuote, ja musta Cavi-Art on jopa vegaanista. Nam!

Kuva suurentuu klikkaamalla.

Kausiruokaa kasviksista -kirjasta on blogannut myös Leena Lumi.


Kirjavassa kammarissa on lähiaikoina tulossa suhteellisen paljon tieto- ja 
lastenkirjoja. Nämä eivät lukijoita kiinnosta yleensä yhtä paljon kuin aikuisten kaunokirjallisuus, mutta haluan esitellä myös näitä. Lisäksi ehdin tällä erää lukemaan muita kuin työkirjoja sen verran hitaasti, että blogi olisi melko kuollut, jos se nojaisi pelkkään aikuisten proosaan. Myös useampi kiehtova haastepostaus odottaa kirjoittajaansa, joten myös niissä merkeissä palaan pian. :)


Huomenna kuitenkin näillä näkymin vuorossa on aikuisten romaani, Kate Mortonin The Forgotten Garden. Nähdään!

Puutarhaperjantai: Yrttikirjat

Jeff Cox - Marie-Pierre Moine: Maistuvat ruokayrtit. Kasvata, kerää, kokkaa.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Susanna Paarma.
Sivuja: 189.
Genre: Puutarhakirja/keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.


Yrttien käyttö ruoanlaitossa ja niiden kasvatus omalla ikkunalla, parvekkeella tai puutarhassa on yleistynyt viime vuosina kovasti. Niinpä erilaisille yrttioppaille on kysyntää. Yrtit eivät ole puutarhan komeimpia kasveja, mutta hyötykäyttönsä lisäksi niiden tuoksu houkuttelee monet perustamaan pienimuotoisen yrttitarhan ilokseen.


Minäkin yritän innokkaasti toimia yrttitarhurina, vaikka sisällä olen kokenut yrttien hengissä pitämisen melko haasteellisena. Puutarhassa se on helpompaa, mutta kaipasin apua valitakseni oikeat lajikkeet oikeille paikoille - ja löytääkseni sellaisia, jotka eläisivät myös joko keittiömme pohjoisikkunalla tai paahteisella, lasitetulla eteläparvekkeellamme. Ja jos yrttiä ei valitse sen ulkonäön tai tuoksun vuoksi, on hyvä myös miettiä, mitä yrttejä oikeasti tulee käyttäneeksi ruoanlaitossa, mikä yrtti sopii omiin herkkuruokiin.


Luin ensin Tammen julkaiseman, kätevän pienikokoisen Maistuvat ruokayrtit -oppaan. Kirja on kivan näköinen, kannessa on mustaa ja vihreää, vähän punaistakin. Taitto on kaunis ja selkeä, havainnolliset kuvat ohjaavat yrttejä kasvattavaa ja käyttävää lukijaa eri vaiheissa.

Oppaan kannet ovat ehkä pienet, mutta sivuja on paljon ja sisältö monipuolinen. Alaotsikkonsa (Kasvata, kerää, kokkaa) mukaisesti kirja ei pelkästään esittele eri yrttejä, vaan opastaa ensinnäkin niiden valinnassa tarkoitusperien mukaan, jaottelee eri yrtit sopiville ilmastoalueille, kertoo tarvittavat asiat yrttitarhan suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta, ja lopuksi vielä neuvoo lukijaa laajasti yrttien keräämisessä, säilömisessä ja käyttämisessä. Toki mukana on myös laaja yrttiluettelo.

Maistuvat ruokayrtit onkin mielestäni varsin oiva opas kaikille yrttien ystäville ja niistä kiinnostuneille. Ainoa huono puoli on se, että kirja on alunperin englantilainen, ja sen ovat kirjoittaneet kalifornialainen puutarhatoimittaja/yrttikasvattaja sekä ranskalaislähtöinen kokki/ruokatoimittaja. Mukana käännöksen toimittamisessa on kyllä ollut suomalainen asiantuntija (Pirkko Kahila), mutta ainakin minusta esimerkiksi puutarha- ja keittokirjoissa on aina mukavinta lukea oppaita, joissa jo lähtökohtaisesti ollaan meidän ilmastossamme tai ruokakauppojemme valikoimien äärellä.


Maistuvista ruokayrteistä on kirjoittanut aiemmin ainakin marjis.

Agneta Ullenius: Yrttimaa. Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas.
Kustantaja: Minerva, 2011.
Suomentanut: Anna Maija Luomi.
Sivuja: 127.
Genre: Puutarhakirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.


Minervan kustantama Yrttimaa-opus on käännös sekin, mutta kirjoittaja on Ruotsista. Se auttaa jo vähän, sillä ilmasto ei radikaalisti eroa omastamme ja suosituimmat yrtitkin lienevät samat. En tiedä, onko tämä vain minun harhaani, mutta pidän erityisen ruotsalaisena harrastekirjojen (tai lifestyletelevisio-ohjelmien) rupattelevaa ja henkilökohtaista tyyliä. Tässäkin kirjoittaja Agneta Ullenius tulee hyvin lähelle lukijaa kertoen omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, siinä kun esimerkiksi Maistuvat ruokayrtit -teoksen tyyli on huomattavasti kliinisempi ja persoonattomampi. 


Tyylien keskinäinen paremmuus lienee makuasia. Kliinisemmästä löytää tiedon ehkä helpommin, ja jotakin tiettyä tiedonmurusta etsiessä kirjoitustyylillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Toisaalta tällaista kertomusmaisempaa tietokirjaa jää helpommin todella lukemaan - ja samalla oppii asiaa. Minusta ruotsalainen (?) tyyli on ihan viehättävä, mutta ei sen puuttuminen tietokirjasta huonoakaan tee.

Agneta Ulleniuksen kirjoittamana on julkaistu tänä vuonna myös Keittöpuutarhurin käsikirja, josta kirjoitin täällä ja kehuin erityisesti kirjan ulkonäköä. Yrttimaa on hyvin samannäköinen ainakin päällepäin, ja itse asiassa se muistuttaa musta-vihreän kantensa takia myös Maistuvat ruokayrtit -opasta. Suuremmat sivut tuovat kauniit kuvat vielä paremmin esiin, mutta silti tämä ei ole minusta yhtä upea kuin sisarteos Keittiöpuutarhurin käsikirja. Ensinnäkään tässä ei ole samanlaista, fanittamaani karhean mattaista sivupaperia, ja toisekseen kuvat eivät ole yhtä upeita ja kekseliäitä. Yrteistä ei ehkä saakaan samalla tavalla monipuolisia kuvia kuin vihannespuutarhasta ja kasvimaalta. Oikeastaan minusta Maistuvat ruokayrtit onkin yllättäen kauniimpi teos värikkäämpien kuviensa ja mielikuvituksellisemman taittonsa ansiosta (seuraavat kuvat ovat silti Yrttimaasta, ja valitut esimerkit niitä värikkäimpiä).

Lähialueilta tulevan kirjoittajan ja mukavan kirjoitustyylin lisäksi Yrttimaa on aivan kelvollinen sisältämänsä tiedon puolesta. Se ei ole yhtä monipuolinen kuin Maistuvat ruokayrtit, mutta kertoo toisaalta valitsemistaan asioista laajemmin. Istutus, viljely ja sadonkorjuu käydään melko nopeasti läpi, mutta yrttiluettelo on informatiivinen omistaen kullekin yrtille kolme sivua tekstiä ja suuria kuvia - sekä tietenkin niitä Ulleniuksen mukavia tarinoita ja kokemuksia.


Yrttimaasta on kirjoittanut aiemmin ainakin Leena Lumi.


Nämä molemmat tämän kevään yrttikirjat ovat hyviä ja tyylikkäitä hankintoja. Hieman eri painotusten vuoksi lukija voi valita itselleen paremmin soveltuvan oppaan syventyessään yrttien maukkaaseen ja tuoksuvaan maailmaan.

Tietotiistai: Vihreät (keitto)kirjat osa 8

Tänä keväänä on tullut aivan ihania ekologis-eettisiä keittokirjoja, joista esittelyssä nyt ovat Aidon maun juurilla, Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville sekä Viiden tähden vegaani.

Sonja Blåberg ja Kaisa Torkkeli: Aidon maun juurilla. Kotiruokaa tuoreesti.
Kustantaja: WSOY, 2011 (Kirjan aineisto on aiemmin julkaistu teossarjan Makujen maailma osassa Puutarhasta pöytään, WSOY 2003.)
Sivuja: 247.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4/5.


Lifestylekirjoissa sisällön kanssa yhtä tärkeä on kirjan ulkoasu. Kaikissa näissä kolmessa keittokirjassa se on onnistunut. Aidon maun juurilla -teoksessa on hauskat, paksut, viimeistelmättömän oloiset pahvikannet, jotka sopivat tällaiseen puhtaan kotiruoan teemaan. Myös kuvat ovat hyvin onnistuneita.


On mielenkiintoista, että kirjan aineisto on julkaistu aiemmin jo vuonna 2003. No, ovathan toisaalta esimerkiksi Martat sekä melkein koko isovanhempiemme sukupolvi puhuneet yksinkertaisen, lähiluonnosta löytyviin raaka-aineisiin perustuvan ruoan puolesta aina. Joka tapauksessa aihe on nyt hyvin muodikas, ja kustantajalta on ollut älykäs idea painattaa tämä vanha materiaali uudeksi painokseksi juuri nyt.


Kirjan johtoajatuksena on tuoreiden kasviksien, aidon maun ja luonnollisen ruoan tuottama ilo. Silti kirjassa esitellään melko runsaasti myös liharuokareseptejä, mikä tekee sen tässä vihreässä genressään hieman vanhentuneen. Sisällys on jaoteltu perinteiseen tapaan alku- ja pikkuruokiin, salaatteihin, keittoihin, pääruokiin (jotka on jaoteltu vielä erikseen pääraaka-aineen mukaan), lisäkkeisiin, jälkiruokiin ja juomiin, leivonnaisiin sekä säilykkeisiin. Reseptit ovat melko kekseliäitä, ja niissä todella hyödynnetään kotipihan sekä lähimetsän antimia. Lopussa on hyvä ja informatiivinen paketti Ruokaa luonnosta, jossa esitellään luonnosta löytyviä villejä kasveja, marjoja ja sieniä keruuaikatauluineen ja käyttöesimerkkeineen. Alla muutama kuvaesimerkki kirjan aukeamilta:

Tuuli Kaskinen - Outi Kuittinen et al.: Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville.
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 273.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,75/5.


Tässä on ihana ja mainio paketti! Kirja, joka on ollut esillä näyttävästi esimerkiksi Facebookissa, on ulkoasultaan lähes täydellinen. Tai ehkä se on täydellinen. Kirjan koko on miellyttävä, paperi ihanaa, karheaa mattaa, ja kuvat ovat upeita. Niissä on oikeanlaista rustiikkisuutta, herkullisuutta, elämäniloa ja rentoa meininkiä. Bongasinpa niistä muutaman vanhan tutunkin. :)


Kirja on myös hyvin informatiivinen ja keskittyy tarkastelemaan ruoan ilmasto- eli hiilidioksidipäästöjä. Teksti on täynnä tärkeää tietoa, mutta teos ei ole lainkaan ryppyotsainen, vaan iloinen ylistyslaulu hyvälle ruoalle ja siitä nauttimiselle. Reseptit ovat hyvin houkuttelevia ja tarpeeksi yksinkertaisia kokeiltaviksi missä tahansa kotikeittiössä. No, on joukossa vähän hienompaakin hifistelyä, mutta se on sivuroolissa.


Jokunen liharesepti on otettu mukaan, mutta lihantuotannosta puhutaan paitsi ilmastopeikkona myös eettiseltä kannalta kritisoiden. Kirjassa ehdotetaan lihasta tehtävän taas harvinaisen juhlaherkun, ja lihansyönnin keskittyvän riistaan sekä usein haaskuuseen meneviin sisäelimiin. Pääosin kaikki raaka-aineet ovat kasviksia, ja maitotuotteetkin on resepteissä korvattu vastaavilla kaura- tms. tuotteilla. 


Sisältö on jaoteltu pariin ilmastotietoiskuosioon sekä kausiin, eli vuodenaikoihin. Kirjassa kerrotaan selkeästi, mitä ruokia on ilmastoystävällisintä syödä kunakin vuodenaikana. Luonnollisesti silloin keskitytään lähiruokaan ja tässäkin teoksessa kodin lähiympäristöstä ilmaiseksi löytyviin raaka-aineisiin, mutta teksti toisaalta opettaa, että esimerkiksi kaukaakin rahdattavia hedelmiä saa ilmastovaikutusten puolesta syödä melko hyvällä omallatunnolla - etenkin jos niillä korvaa lihaa tai maitotuotteita. 


Suosittelen tätä iloista ja inspiroivaa teosta lämpimästi kaikille! Alla kuvia kirjan aukeamilta:

Elina Innanen: Viiden tähden vegaani. Herkkuruokaa kasviksista.

Kustantaja: Moreeni, 2011.

Sivuja: 115.

Genre: Keittokirja.

Arvio: 4,5/5.

Tässä on toinen teos, joka tekee minut hyvin iloiseksi. Suomessa, suomeksi ja etenkään suomalaisia vegaanisia keittokirjoja ei ole ollut juurikaan saatavilla, mutta nyt hienon Chocochili-blogin Elina Innanen on tehnyt upean, täysin salonkikelpoisen opuksen. Ihan ymmärrettävästi suurimmalla osalla ihmisistä ei ole juurikaan tietoa siitä, mitä vegaaninen ruoka oikein on, ja millaista se voisi olla. Vegaaniseen ruokavalioon liitetään mielikuvista ensimmäisenä idut ja hipit. Voihan haukotus.

Netistä onneksi löytyy jo useita vegaanisia ruokablogeja, suomalaisiakin. Monissa niistä on esimerkiksi minun pelastuksekseni paljon ihanan helppoja arkiruokia. Vegaanisen ruoan laittaminen ei ole todellakaan sen vaikeampaa kuin muidenkaan aterioiden! Innasen blogi on astetta hienompi. Kyllä sielläkin on paljon yksinkertaisia reseptejä, mutta myös juhlavampaa tai "gourmetimpaa" ruokaa vaativampaan makuun. Kirjan reseptit ovatkin osittain Chocochili-blogista ja maistuvat varmasti myös lihansyöjille. Ilahduttavaa kirjassa on myös se hyvin kaunis ulkonäkö ja hienot ruokakuvat.

Sisältö on perinteisesti jaoteltu keittoihin ja salaatteihin, pääruokiin, lisukkeisiin, suolaisiin leivonnaisiin ja makeisiin. Lopussa on vielä hyödyllinen sanasto. Tämä opus lienee pakkohankinta jokaisen suomalaisen vegaanin kirjahyllyyn, mutta kehotan myös sekasyöjiä etsimään kirjan käsiinsä ja kokeilemaan väliin rohkeasti vegaanisia herkkuja. Kirjasta on korvaamatonta apua myös niille, joiden illallisvieraana käy vegaanista ruokavaliota noudattavia ystäviä tai sukulaisia. Alla vielä kuvia tästä kauniista teoksesta:

Nyt on todella herkullista ja kotimaista keittokirjavalinnanvaraa kaikille niille, joita kiinnostaa ruoan ekologisuus, eettisyys, puhtaus ja lähituotanto. Ja kaikille muillekin hyvän ruoan ja kauniiden keittokirjojen ystäville. Nautitaan pois!

Tietotorstai - Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä

Annie Rigg: Lahjoja keittiöstä. 100 vastustamatonta lahjaa kaikkiin tilaisuuksiin.
Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Riitta Bergroth.
Sivuja: 176.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.

Olin etukäteen aika innoissani tästä kirjasta. Teen nimittäin mielelläni ruokalahjoja ja -tervehdyksiä, etenkin jouluisin mutta myös muulloin. En ole kovin kiinnostunut näpertelystä, mutta kokkaamisesta pidän, ja kyllä ruokalahjojen kaunis paketointi tuo lopulta mielihyvää sekin.


Toivoin saavani tästä kirjasta tuoreita ideoita keittiössä syntyviin tervehdyksiin ystäville ja sukulaisille. Kirja paitsi kuulosti myös näytti houkuttelevalta. Tuossa kustantajan kuvapankista ladatussa kansikuvassa on muuten virhe - liekö pankkiin jäänyt kannen aikaisempi versio. Oikeassa kannessa sana "keittiöstä" on väriltään pinkki, mikä tekee kannesta huomattavasti hempeämmän. Olisi pitänyt ottaa oikeasta kannesta kuva omalla kameralla, mutta no, en enää jaksa kuvata ja ladata kamerasta, kun pääsin jo kirjoittamisen makuun.


(On se mukava pitää omaa blogia, kun voi tehdä tällaisia päätöksiä itse tuosta vain! Hih.)


Kirja on kaunis paitsi kanneltaan myös sisällöltään. Tekijä Annie Rigg on ruokaan erikoistunut toimittaja ja stylisti, ja kuvat ovatkin ehkä kirjan parasta antia.

Ne ovat paitsi kauniita myös muuten onnistuneita. Esimerkiksi seuraavaa kuvaa katsoessa pystyin heti aistimaan, miltä nämä "hunajakennot" maistuvat ja tuntuvat suussa. (Namilta ja huokoisen rapealta.)

Ohjeet on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, ja lopussa on vielä kansainvälinen Juhlat-osio, jossa ehdotetaan perinteisiä tai muuten sopivia herkkuja eri kulttuureiden vuosittaisiin juhliin. Haluaisin kokeilla esimerkiksi juutalaisen keittiön croissantin tapaisia, täytettyjä rugelach-sarvia.


Melko suuri osa ohjeista oli suunnattu mielestäni kunnianhimoisille kotikokeille ja etenkin -leipureille. En ole kova leipomaan tai pidä hirveästi makeasta, ja suosin yksinkertaisia reseptejä. Tätä ajatellen kirja ei ollut minulle ihan napakymppivalinta. Teoksesta löytyy runsaasti erilaisia pikkuleipä- ja makeisohjeita, ja usein lopputulos vaatii pientä hifistelyä joko kalliiden ja Suomesta hankalasti löytyvien raaka-aineiden tai monimutkaisen näpertelyn vuoksi. Varmasti ihana haaste monelle, mutta ei minulle.

Onneksi ohjeista löytyi myös suolaisia herkkuja ja yksinkertaisiakin reseptejä. Innostuin esimerkiksi tästä, sillä takapihamme jättipuskasta riittää kyllä materiaalia myös raparperivodkaan:

Ja vaikka olen alkanut pyrkiä hiljalleen yhä enemmän pois eläinperäisten tuotteiden käytöstä, marinoitu vuohenjuusto kuulostaa kyllä todella hyvältä:

Moni tekee ja saa sinappia joulutervehdykseksi, mutta eikö tämä karkea hunajasinappi näytä mukavan erilaiselta ja hurmaavan rustiikkiselta?

Kaikki kirjan ihanat kuvat eivät valitettavasti mahdu tähän, mutta näiden ja paljon makean lisäksi sivuilta löytyvät kivat ohjeet muun muassa peston, myslin, chutneyn, maustetun pähkinäsekoituksen sekä etikkakurkkujen tekoon.

Teoksen kauneudesta huolimatta annoin sille aika maltillisen arvosanan, sillä mielestäni tässä on sama vika kuin monessa muussa, etenkin alunperin ulkomailla tehdyssä keittokirjassa: Ohjeet ovat liian monimutkaisia ja eksoottisia ainesosia vaativia. Varmasti tälle on myös sopivampi lukijakunta olemassa, mutta minä kaipaisin kauneuden ohelle yksinkertaisempia ohjeita ja kotoisempia raaka-aineita.


Lahjoja keittiöstä -kirjasta on aiemmin kirjoittanut Leena Lumi.