Tiukkojen haasteiden torstai - Miten kävi haasteessa Ikkunat auki Eurooppaan?

Minulla on nyt tammikuun alussa ilahduttavia hengähdyspäiviä loppuvuoden työkiireiden ja juhlimisten jälkeen. Erityisen iloinen olen siitä, että ehdin paneutua blogiini ja blogihaasteisiin. 

Viime vuonna lanseerasin kolme isoa haastetta, joihin te muutkin kirjabloggaajat olette kivasti osallistuneet. Moni on jo lähetellyt suorituslistojaan, mutta teen vielä jokaisesta haasteesta tällaisen erillisen kyselypostauksen, johon saatte suorituksenne ilmoittaa. Kerron samalla, kuinka minun itseni kunkin haasteen kanssa kävikään.

Haastekyselyt aloittaa siis Ikkunat auki Eurooppaan, mutta ennen sitä sanon pienen sanasen siitä, kuinka suoriuduin muissa blogeissa lanseerattujen haasteiden kanssa vuonna 2012.

Oli haasteita, joista innostuin, muita joita en sitten muistanut tai ehtinyt suorittaa. Yritin kuitenkin esimerkiksi Morren itsenäisyyspäivän Kuusi kovaa kotimaista -haastetta, jota suoritin syksyyn asti tunnollisesti ja suunnittelemani aikataulun mukaisesti. Sitten loppuvuoden kiireet veivät kuitenkin mukanaan ja kaksi viimeistä teosta jäivät odottamaan tätä vuotta. Sain luettua seuraavat teokset:

• Tove Jansson: Kesäkirja
• Katja Kallio: Syntikirja
• Sofi Oksanen: Puhdistus
• Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Lukematta jäivät:

• Markus Nummi: Karkkipäivä
• Riikka Pulkkinen: Totta

Minulla oli lisäksi oma bonuslistani muista lukemistaan odottaneista kotimaisista kirjoista, ja niistä sain vielä luettua yhden bonuspistekirjan, eli Helmi Kekkosen Valinnan. No, joka tapauksessa haaste jäi harmittavasti kesken. Ajattelin kuitenkin jatkaa haastetta sovellettuna tänäkin vuonna ja valita tietyt teokset TBR100-listaltani, jotka haastan itseni lukemaan vuoden loppuun mennessä.

Samalla tavalla kävi muuten omalle, yksityiselle Joel Haahtela -haasteelleni. Luin vuoden 2011 lopulla kaksi ensimmäistä Haahtelaani ja ihastuin niihin niin, että päätin suorittaa miehen koko tuotannon vuoden 2012 aikana. Sopivan mittaisia pienoisromaaneja riitti juuri sopivasti joka toiselle kuukaudelle, mutta samoin kuin Morren haasteen kanssa, lipsuin loppuvuodesta ja kaksi viimeistä teosta jäi toistaiseksi lukematta. Palaan niihin varmaankin tänä vuonna! Silti luin neljä Haahtelaa, mikä on minulta hyvin paljon yhdeltä kirjailijalta vajaan vuoden aikana (ja sitä paitsi jos lasketaan 2011 mukaan, luin vuoden sisään kuusi Haahtelaa, vau).

Linnean Hyppää lavalle! -haasteen suoritin lukemalla kaksi näytelmää: Edward Albeen Kuka pelkää Virginia Woolfia? sekä Tennessee Williamsin Kissa kuumalla katolla. Oli hauskaa lukea näytelmiä ja ihana uppoutua näiden kahden suursuosikkini maailmaan tällä kertaa elokuvan sijaan tekstinä. Kumpaakaan en valitettavasti ole nähnyt vielä varsinaisella teatterilavalla.

Olen ilmoittautunut mukaan myös Marian Kirjallisuuden äidit -haasteeseen, joka jatkuu vielä tämän vuoden äitienpäivään saakka, joten siihen ehtii vielä mukaankin (klikatkaa linkkiä). En ole saanut vielä aikaiseksi listattua lukemiani kirjoja äideistä ja lapsistaan, mutta niitä on kertynyt jo paljon ja olen hyvin ihastunut tähän teemaan sekä haasteeseen!

Viime vuonna päätin myös aloittaa Kirjallisen maailmanvalloituksen, mutta sillä tavalla takautuvasti, että otan mukaan kaikki blogini aikana luetut kirjat (siis maaliskuusta 2011 saakka). Vielä en ole saanut aikaiseksi listattua maita ja kirjoja tai tehtyä karttaa, mutta toivottavasti ehdin puuhaan pian!

Osallistuin myös Sonjan Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin, eli käytännössä laskin ja listasin lukemiani kotimaisia teoksia. Suoritin haasteen lukemalla viime vuonna 45 kotimaista kirjaa.

Satun hauskoista, joka toinen kuukausi lanseeratuista minihaasteista, joita suoritettiin lukemalla yksi kirja tietyllä teemalla, suoritin puolet, eli kolme. Minihaasteen 2/12: Toinen tapaaminen suoritin Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinalla, haasteen 3/12: Saarella taas Tove Janssonin Kesäkirjalla, ja haasteen 4/12: Väriä! Chris Cleaven romaanilla Gold.

Kiitos kaikille haaste-emännille! Tänäkin vuonna osallistun varmasti muiden kehittelemiin haasteisiin, mutta niistä lisätietoa myöhemmin. En vielä tiedä, emännöinkö itse tänä vuonna haasteita. Ehkä, jos joku hauska aihe tulee mieleen!

Mutta nyt itse asiaan, eli Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen. Oma suoritukseni jäi melko tyngäksi. Luin kyllä aika paljon eurooppalaista kirjallisuutta, mutta lähinnä vanhoista, tutuista maista, eli etenkin Iso-Britanniasta ja lisäksi Ranskasta, Ruotsista ja Norjasta. En ollut tämän(kään) haasteen kanssa tavoitteellinen, eli en valinnut lukemisiani tämä mielessäni, mutta kyllä se aina ilahdutti, kun sattui saamaan jollakin teoksella eksoottisemman pisteen jostakin kategoriasta. :)

Tässä oma listani:

Pohjois-Eurooppa

• Islanti
• Latvia
• Liettua
• Norja
• Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
• Heidi Linde: Jo nyt on!
• Linn Ullmann: Aarteemme kallis
• Ruotsi
• Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina
• Ingmar Bergman: Sunnuntailapsi
• Pija Lindenbaum: Henna hiipi piiloon
• Astrid Lindgren: Lotta, Janne ja Minnamanna
• Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä
• Tanska
• Viro

Itä-Eurooppa

• Armenia
• Azerbaidzan
• Georgia
• Kazakstan
• Moldova
• Ukraina
• Valko-Venäjä
• Venäjä

Etelä-Eurooppa

• Albania
• Andorra
• Bosnia ja Hertsegovina
• Bulgaria
• Espanja
• Javier Marías: Rakastumisia
• Italia
• Kreikka
• Simon van Booy: Everything Beautiful Began After
• Kroatia
• Kypros
• Makedonia
• Malta
• Monaco
• Montenegro
• Portugali
• Romania
• San Marino
• Serbia
• Slovenia
• Turkki
• Elif Shafak: Kirottu Istanbul
• Vendela Vida: Rakastavat
• Vatikaani

Länsi-Eurooppa

• Alankomaat
• Herman Koch: Illallinen
• Belgia
• Irlanti
• Lucinda Riley: The Girl on the Cliff
• Iso-Britannia
• Jessica Brockmole: Letters from Skye (Skotlanti)
• Karen Campbell: This Is Where I Am (Skotlanti)
• Chris Cleave: Gold
• Jonny Duddle: Merirosvoja naapurissa (Wales)
• Polly Dunbar: Hei Tilda; Iloinen Erkko
• Catherine Hall: Days of Grace
• Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus
• Sadie Jones: The Uninvited Guests
• Doris Lessing: The Fifth Child
• Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
• Hilary Mantel: Susipalatsi
• Kate Morton: The Distant Hours
• Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville 
• S.J. Watson: Kun suljen silmäni
• Luxemburg
• Ranska
• Pamela Druckerman: Kuinka kasvattaa bébé
• Hélène Grémillon: Uskottuni
• Veronique Olmi: Beside the Sea
• Lucinda Riley: The Light Behind the Window
• Tatiana de Rosnay: Mokka
• Saira Shah: The Mouse-Proof Kitchen

Keski-Eurooppa

• Itävalta
• Liechtenstein
• Puola
• Saksa
• Jan-Philipp Sendker: The Art of Hearing Heartbeats
• Slovakia
• Sveitsi
• Tsekki
• Unkari

Haaste suoritettu lukemalla 36 kirjaa:
Pohjois-Eurooppa: 8 teosta 2 maasta (Norja 3, Ruotsi 5)
Itä-Eurooppa: 0 teosta
Etelä-Eurooppa: 4 teosta 3 maasta (Espanja 1, Kreikka 1, Turkki 2)
Länsi-Eurooppa: 23 teosta 4 maasta (Alankomaat 1, Irlanti 1, Iso-Britannia 15, Ranska 6)
Keski-Eurooppa: 1 teos 1 maasta (Saksa)

Parhaimmin näistä jäivät syystä tai toisesta mieleen seuraavat kirjat:

• Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
• Herman Koch: Illallinen
• Lucinda Riley: The Girl on the Cliff ja The Light Behind the Window
• Karen Campbell: This Is Where I Am
• Doris Lessing: The Fifth Child
• Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
• Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
• Veronique Olmi: Beside the Sea

Huh, etenkin Itä- ja Keski-Eurooppa ovat tosi heikoissa kantimissa. Edelleen olisi ihana lukea järjestelmällisemmin ja tavoitteellisemmin eri maiden kirjoja, mutta jospa Kirjallinen maailmanvalloitus tänä vuonna motivoisi siihen. Ja varmasti listaan luetut kirjani edelleen näiden kategorioiden mukaan, vaikka varsinainen haaste on ohi, sillä on mielenkiintoista seurata, kuinka lukemiset maantieteellisesti jakautuvat.

Toisaalta muuten olen sitä mieltä, että on myös ihan ok tuntea ja tunnistaa omat lukumieltymyksensä sekä valita kirjoja niiden mukaan. Ei kannata pysytellä koko ajan samoilla alueilla, mutta esimerkiksi minä tiedän, että löydän varmimmin onnistuneita lukuelämyksiä, kun luen teoksia Pohjois-Amerikasta tai Pohjois-Euroopasta, ja jälkimmäiseen luen tässä Pohjoismaat sekä Brittein saaret. Melko tylsää, heh!

Kertokaa, miten teidän Euroopan valloituksenne meni! Voitte listata teokset komenttiboksiin tai jättää linkin, jonka takaa ne löytyvät. Tiedän, että moni on lukenut tosi laajasti eurooppalaisia teoksia ja tästä postauksesta kommentteineen saa varmasti oikein hyviä lukuvinkkejä niitä tarvitseville! 

Lopuksi vielä Euroopan karttani viime vuodelta:

Make yours @ BigHugeLabs.com

Tiukkojen haasteiden tiistai - Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?

Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?/Kuka pelkää Virginia Woolfia?
Kustantaja: Jonathan Cape, 1964.
Sivuja: 140.
Genre: Näytelmä.
Arvio: 4,5/5.
Lue lisää näytelmästä Wikipediasta.


"GEORGE: I'm tired, dear... it's late... and besides...
MARTHA: I don't know what you're so tired about... you haven't done anything all day; you didn't have classes, or anything....
GEORGE: Well, I'm tired.... If your father didn't set up these goddamn Saturday night orgies all the time....
MARTHA: Well, that's too bad about you, George....
GEORGE [grumbling]: Well, that's how it is, anyway.
MARTHA: You didn't do anything; you never do anything; you never mix. You just sit around and talk.
GEORGE: What do you want me to do? Do you want me to act like you? Do you want me to go around all night braying at everybody, the way you do?
MARTHA [braying]: I DON'T BRAY!
GEORGE [softly]: All right... you don't bray.
MARTHA [hurt]: I do not bray.
GEORGE: All right. I said you didn't bray.
MARTHA [pouting]: Make me a drink.
GEORGE: What?
MARTHA [still softly]: I said, make me a drink.
GEORGE [moving to the portable bar]: Well, I don't suppose a nightcap'd kill either one of us...."


Linnean Kujerruksia-blogin Hyppää lavalle -haasteen innoittamana luin vielä toisenkin näytelmän, jonka senkin olen nähnyt vain elokuvana, mutta joka sekin on yksi kaikkien aikojen suosikkileffojani. Nyt käsittelyssä on siis Kuka pelkää Virginia Woolfia?, kun aiemmin luin haastetta varten Kissa kuumalla katolla -näytelmän.


En siis ole nähnyt tätä lavalla ja elokuvanakin muistaakseni vain kerran. Siitä on aikaa, mutta kokemus on jättänyt minuun pysyvän jäljen. Hyvin suuri osa elokuvan suuruutta ovat Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin uskomattoman hienot roolisuoritukset ja yhteispeli, mutta jo leffaa katsoessa on selvää, että myös sen teksti on ainutlaatuinen. Tämä huomio vain kristallisoitui lukiessani tekstin painettuna. Minun on edelleen vaikea kuvitella Marthaksi ja Georgeksi muita kuin Taylor ja Burton, mutta Edward Albeen näytelmä on mahtava muutenkin.


Varoitettakoon nyt niitä, jotka eivät ole teoksen kanssa tuttuja, että mahtava tarkoittaa tässä samalla kamalaa, surullista ja ahdistavaa.


Erona elokuvaan näytelmä tapahtuu kaikkineen Marthan ja Georgen kotona, heidän olohuoneessaan. Henkilöhahmojakin on vain neljä, joista keskiössä ovat keski-ikäinen aviopari Martha ja George. Nuorempi pariskunta, Nick ja Honey, ovat tulleet aamuyön jatkoille yliopiston henkilökunnan illanvietosta. He ovat juuri muuttaneet paikkakunnalle ja ovat tutustuneet jatkojen isäntäpariin vasta samana iltana.


Molempien pariskuntien miehet ovat töissä yliopistolla, jonka johtaja Marthan isä on. Nuorempi aviopari joutuu todistamaan Marthan ja Georgen helvetillistä keskinäistä nokittelua ja suhteen kipupisteiden avaamista, minkä katalysaattoreina he osaltaan toimivat. Ei Nickin ja Honeynkaan suhde ongelmaton ole, mutta kauheimmat luurangot kaivetaan vanhemman parin kaapeista ja erityisesti heidän takiaan lukijalle kihoaa kylmä hiki otsalle ja ahdistuksen kyyneleet silmiin.

Richard Burton ja Elizabeth Taylor. Kuva: Lemon Oil.

Olen tällä kertaa harvinaisen lyhytsanainen, vaikka olen tavoistani poiketen jopa avannut teoksen juonta. En vain osaa nyt sanoa tästä muuta kuin että minulle sekä elokuva että näytelmäteksti ovat olleet erittäin voimakkaita kokemuksia ja jääneet kaihertamaan - sekä jättäneet ilmeisen sanattomaksi. Katsokaa ja lukekaa, jos ette ole vielä niin tehneet. Etenkin, jos arvostatte suljettuun tilaan ja lyhyelle aikavälille pakattua tiivistä draamaa ja alkoholinhuuruisen avioliittohelvetin kuohuvaa kuvausta, ettekä pelkää tekstin psykologista ahdistavuutta ja rumuutta.


Osallistun teoksella ainakin Hyppää lavalle -haasteeseen.


"MARTHA: Hey, hey.... Where is everybody...? [It is evident she is not bothered.] So? Drop me; pluck me like a goddamn... whatever-it-is... creeping vine, and throw me over your shoulder like an old shoe... George? [Looks about her.] George? [Silence.] George! What are you doing: Hiding, or something? [Silence.] GEORGE!! [Silence.] Oh, fa Chri... [Goes to the bar, makes herself a drink and amuses herself with the following performance.] Deserted! Abandon-ed! Left out in the cold like an old pussy-cat. HA!"


PS. Lopuksi haluan vielä esittää pahoitteluni siitä, kuinka kelvoton bloggaaja olen viime aikoina ollut. Pahoin pelkään, ettei tilanne tule parantumaan kesän aikana vaan paremminkin päinvastoin: lähdemme viikon kuluttua reissuun noin kuukaudeksi, enkä usko silloin bloggaavani tätä nykyistä vähää. Harvan kirjoittelun lisäksi olen vastannut hitaasti kommentteihin täällä ja jättänyt muiden blogeissa vierailun vähälle ja kommentoinnin melkein kokonaan. En ala tässä eritellä syitä, mutta mitään dramaattista taustalla ei ole, siis edes mielenkiinnon sammumista, vaan toivon voivani jatkaa kesän jälkeen taas entiseen malliin. Siihen saakka yritän pitää blogia hengissä kirjoittelemalla edes silloin tällöin (paitsi sen reissumme aikana) ja edes vastaamalla kommentteihinne. Yritän myös pitää itseäni kartan reunalla lueskelemalla muita kirjablogeja edelleen, vaikka jättäisin niihin enää harvoin puumerkkiäni.


Kirjoja luen edelleen innokkaasti, mutta jonkinlaista levottomuutta on ehkä silläkin rintamalla havaittavissa, sillä olen jättänyt kesken tai tauolle nyt kolme kirjaa: David Nichollsin Kaikki peliin, Carita Forsgrenin Perintö ja Sergei Dovlatovin Meikäläiset. Kahta jälkimmäistä jatkan ehkä vielä, mutta Nicholls taisi jäädä lopullisesti kesken. Olen kyllä onnistunut myös uppoutumaan joihinkin kirjoihin, joten ei tässä varmaan sen vakavammasta ole kyse.

Kissamainen keskiviikko - Tennessee Williams: Cat on a Hot Tin Roof

Tennessee Williams: Cat on a Hot Tin Roof (Kissa kuumalla katolla).
Kustantaja: New Direction, 1955.
Sivuja: 124.
Genre: Näytelmä.
Arvio: 4,5/5.
Lue näytelmästä lisää täältä.


"MARGARET: Oh, Brick! How long does it have t' go on? This punishment? Haven't I done time enough, haven't I served my term, can't I apply for a - pardon?
BRICK: Maggie, you're spoiling my liquor. Lately your voice always sounds like you'd been running upstairs to warn somebody that the house was on fire!
MARGARET: Well, no wonder, no wonder. Y'know what I feel like, Brick?


[Children's and grownups' voices are blended, below, in a loud but uncertain rendition of 'My Wild Irish Rose'.]


I feel all the time like a cat on a hot tin roof!
BRICK: Then jump off the roof, jump off it, cats can jump off roofs and land on their four feet uninjured!
MARGARET: Oh, yes!
BRICK: Do it! - fo' God's sake, do it...
MARGARET: Do what?
BRICK: Take a lover!"


Minulla on näytelmien lukemisesta vähän kahtalaisia kokemuksia. Joistakin, kuten Shakespearen Romeosta ja Juliasta, olen todella nauttinut. Toiset taas, kuten Tsehovin Kolme sisarta, eivät ole minulle oikein luettuna auenneet, vaikka lavalla ne saattavat olla oikein hyviäkin.


Linnean hauskan Hyppää lavalle -haasteen myötä innostuin miettimään, mitä näytelmiä haluaisin kaikkein eniten lukea. Cat on a Hot Tin Roof, eli Kissa kuumalla katolla, valikoitui yhdeksi luettavaksi helposti, sillä vaikka en muistaakseni ole nähnyt sitä koskaan lavalla, rakastan siitä tehtyä vuoden 1958 elokuvaa, jossa näyttelevät aina upeat Paul Newman ja Elizabeth Taylor. Näytelmäteksti on kyllä parempi kuin elokuva, josta on häivytetty homoseksuaaliset viitteet ja homofobian kritisointi oikeastaan kokonaan. Muistini mukaan elokuvassa myös Maggie on suuremmassa roolissa kuin tässä näytelmätekstissä, mutta se ei ole kovin ikävä asia, kun Elizabeth Taylorista on kyse.

Halusin lukea juuri tämän tekstin myös siksi, että tiesin siinä käytettävän vahvaa etelävaltiolaista puheenpartta. Ihastuksissani luinkin melkein koko näytelmän ääneen, vaikka minun southern drawl -yritelmäni kuulostavat naurettavilta. 


"Yaisss! Just remarkable. Did you all notice the food he ate at that table? Did you all notice the supper he put away? Why, he ate like a hawss!"


Murre on kuitenkin lopulta sivuseikka, sillä näytelmä - sen alkuasetelma, juoni ja teemat - on itsessään niin upea. Kaikki henkilöhahmot ovat tavalla tai toisella melko raivostuttavia. Itsekkäitä, ahneita ja ajattelemattomia. Keskiössä on puuvillaplantaasin kuolemansairas ja läheisilleen julma isäntä, Big Daddy, jonka perintöä halajavat - ja häntä siten mielistelevät - hänen vanhin poikansa puolisoineen sekä nuoremman pojan vaimo, Maggie. Nuorempi poika itse, Brick, on elämänhalunsa menettänyt, alkoholisoitunut ex-urheilija, joka ei voisi vähempää välittää perinnöstä - tai vaimostaan. Mukana hääräävät myös talon hysteerinen emäntä, joka ei suostu uskomaan miehensä pian kuolevan, perheen lääkäri, pappi, palvelijoita ja lapsia.


Näytelmä kattaa vain yhden illan, ja tapahtumat sijoittuvat yhden talon sisälle, oikeastaan vain pariin huoneeseen. Tunnelmaan sopivasti on kuuma ilta, painostava tunnelma lupailee myrskyä. Juhlitaan Big Daddyn syntymäpäiviä, mutta harva on todella juhlatuulella. Sitten valheet alkavat paljastua ja paineet purkautua, välejä selvitellään suorasanaisesti... Eniten selvitellään lopulta sitä, miksi Brick on alkoholisoitunut ja miksi hän ei halua harrastaa seksiä vaimonsa kanssa. Homoseksuaalisten teemojen käsittely on yllättävän rohkeaa 1950-luvun näytelmäksi, enkä sinällään ihmettele - vaikka harmittelen - että ne on häivytetty saman vuosikymmenen elokuvasovituksesta.


Tennessee Williams kirjoitti näytelmään parikymmentä vuotta myöhemmin viimeisestä näytöksestä toisen version, joka oli myöskin mukana tässä lukemassani kirjassa. En osaa sanoa, kumpi minusta on parempi. Molemmat olivat hyviä, eivätkä käsitellyt asiat olellisesti muuttuneet uudessa versiossa. Williams on kirjoittanut useita muitakin tunnettuja näytelmiä (joista on usein tehty yhtä tunnettuja elokuvaversioita), kuten Viettelyksen vaunu, Äkkiä viime kesänä ja Nuoruuden suloinen lintu.


Vaikka luen mieluummin romaaneja kuin näytelmiä, nautin tästä tekstistä hyvin paljon. Se onnistuu välittämään erityisen hyvin talossa vallitsevan valheellisen, petollisen, hermostuneen ja painostavan tunnelman. Myös jokainen henkilöhahmo on taiten laadittu. Ehkä karrikoitukin, mutta tähän näytelmään pieni överiksi vetäminen sopii hyvin. Nyt tekee mieli katsoa elokuva taas kerran, ja olisi hienoa nähdä tästä myös oikein laadukas teatteriesitys.


"What is the victory of a cat on a hot tin roof? - I wish I knew...


Just staying on it, I guess, as long as she can..."

---

Osallistun kirjalla Hyppää lavalle- ja So American -haasteisiin. Jälkimmäisessä nappaan tällä pisteen kategorioissa Post-World War II Classics; Southern Fiction; Modern Men Writers; ja Mississippi.