tiistai 3. heinäkuuta 2012

Tiukkojen haasteiden tiistai - Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?

Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf?/Kuka pelkää Virginia Woolfia?
Kustantaja: Jonathan Cape, 1964.
Sivuja: 140.
Genre: Näytelmä.
Arvio: 4,5/5.
Lue lisää näytelmästä Wikipediasta.


"GEORGE: I'm tired, dear... it's late... and besides...
MARTHA: I don't know what you're so tired about... you haven't done anything all day; you didn't have classes, or anything....
GEORGE: Well, I'm tired.... If your father didn't set up these goddamn Saturday night orgies all the time....
MARTHA: Well, that's too bad about you, George....
GEORGE [grumbling]: Well, that's how it is, anyway.
MARTHA: You didn't do anything; you never do anything; you never mix. You just sit around and talk.
GEORGE: What do you want me to do? Do you want me to act like you? Do you want me to go around all night braying at everybody, the way you do?
MARTHA [braying]: I DON'T BRAY!
GEORGE [softly]: All right... you don't bray.
MARTHA [hurt]: I do not bray.
GEORGE: All right. I said you didn't bray.
MARTHA [pouting]: Make me a drink.
GEORGE: What?
MARTHA [still softly]: I said, make me a drink.
GEORGE [moving to the portable bar]: Well, I don't suppose a nightcap'd kill either one of us...."


Linnean Kujerruksia-blogin Hyppää lavalle -haasteen innoittamana luin vielä toisenkin näytelmän, jonka senkin olen nähnyt vain elokuvana, mutta joka sekin on yksi kaikkien aikojen suosikkileffojani. Nyt käsittelyssä on siis Kuka pelkää Virginia Woolfia?, kun aiemmin luin haastetta varten Kissa kuumalla katolla -näytelmän.


En siis ole nähnyt tätä lavalla ja elokuvanakin muistaakseni vain kerran. Siitä on aikaa, mutta kokemus on jättänyt minuun pysyvän jäljen. Hyvin suuri osa elokuvan suuruutta ovat Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin uskomattoman hienot roolisuoritukset ja yhteispeli, mutta jo leffaa katsoessa on selvää, että myös sen teksti on ainutlaatuinen. Tämä huomio vain kristallisoitui lukiessani tekstin painettuna. Minun on edelleen vaikea kuvitella Marthaksi ja Georgeksi muita kuin Taylor ja Burton, mutta Edward Albeen näytelmä on mahtava muutenkin.


Varoitettakoon nyt niitä, jotka eivät ole teoksen kanssa tuttuja, että mahtava tarkoittaa tässä samalla kamalaa, surullista ja ahdistavaa.


Erona elokuvaan näytelmä tapahtuu kaikkineen Marthan ja Georgen kotona, heidän olohuoneessaan. Henkilöhahmojakin on vain neljä, joista keskiössä ovat keski-ikäinen aviopari Martha ja George. Nuorempi pariskunta, Nick ja Honey, ovat tulleet aamuyön jatkoille yliopiston henkilökunnan illanvietosta. He ovat juuri muuttaneet paikkakunnalle ja ovat tutustuneet jatkojen isäntäpariin vasta samana iltana.


Molempien pariskuntien miehet ovat töissä yliopistolla, jonka johtaja Marthan isä on. Nuorempi aviopari joutuu todistamaan Marthan ja Georgen helvetillistä keskinäistä nokittelua ja suhteen kipupisteiden avaamista, minkä katalysaattoreina he osaltaan toimivat. Ei Nickin ja Honeynkaan suhde ongelmaton ole, mutta kauheimmat luurangot kaivetaan vanhemman parin kaapeista ja erityisesti heidän takiaan lukijalle kihoaa kylmä hiki otsalle ja ahdistuksen kyyneleet silmiin.
Richard Burton ja Elizabeth Taylor. Kuva: Lemon Oil.


Olen tällä kertaa harvinaisen lyhytsanainen, vaikka olen tavoistani poiketen jopa avannut teoksen juonta. En vain osaa nyt sanoa tästä muuta kuin että minulle sekä elokuva että näytelmäteksti ovat olleet erittäin voimakkaita kokemuksia ja jääneet kaihertamaan - sekä jättäneet ilmeisen sanattomaksi. Katsokaa ja lukekaa, jos ette ole vielä niin tehneet. Etenkin, jos arvostatte suljettuun tilaan ja lyhyelle aikavälille pakattua tiivistä draamaa ja alkoholinhuuruisen avioliittohelvetin kuohuvaa kuvausta, ettekä pelkää tekstin psykologista ahdistavuutta ja rumuutta.


Osallistun teoksella ainakin Hyppää lavalle -haasteeseen.


"MARTHA: Hey, hey.... Where is everybody...? [It is evident she is not bothered.] So? Drop me; pluck me like a goddamn... whatever-it-is... creeping vine, and throw me over your shoulder like an old shoe... George? [Looks about her.] George? [Silence.] George! What are you doing: Hiding, or something? [Silence.] GEORGE!! [Silence.] Oh, fa Chri... [Goes to the bar, makes herself a drink and amuses herself with the following performance.] Deserted! Abandon-ed! Left out in the cold like an old pussy-cat. HA!"


PS. Lopuksi haluan vielä esittää pahoitteluni siitä, kuinka kelvoton bloggaaja olen viime aikoina ollut. Pahoin pelkään, ettei tilanne tule parantumaan kesän aikana vaan paremminkin päinvastoin: lähdemme viikon kuluttua reissuun noin kuukaudeksi, enkä usko silloin bloggaavani tätä nykyistä vähää. Harvan kirjoittelun lisäksi olen vastannut hitaasti kommentteihin täällä ja jättänyt muiden blogeissa vierailun vähälle ja kommentoinnin melkein kokonaan. En ala tässä eritellä syitä, mutta mitään dramaattista taustalla ei ole, siis edes mielenkiinnon sammumista, vaan toivon voivani jatkaa kesän jälkeen taas entiseen malliin. Siihen saakka yritän pitää blogia hengissä kirjoittelemalla edes silloin tällöin (paitsi sen reissumme aikana) ja edes vastaamalla kommentteihinne. Yritän myös pitää itseäni kartan reunalla lueskelemalla muita kirjablogeja edelleen, vaikka jättäisin niihin enää harvoin puumerkkiäni.


Kirjoja luen edelleen innokkaasti, mutta jonkinlaista levottomuutta on ehkä silläkin rintamalla havaittavissa, sillä olen jättänyt kesken tai tauolle nyt kolme kirjaa: David Nichollsin Kaikki peliin, Carita Forsgrenin Perintö ja Sergei Dovlatovin Meikäläiset. Kahta jälkimmäistä jatkan ehkä vielä, mutta Nicholls taisi jäädä lopullisesti kesken. Olen kyllä onnistunut myös uppoutumaan joihinkin kirjoihin, joten ei tässä varmaan sen vakavammasta ole kyse.

16 kommenttia:

  1. Minäpäs kiinnostuin kertaheitolla! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Ai niin ja erittäin hyvää, raikastavaa lomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, H-M! Tänään oli ihana, aurinkoinen päivä ja sain luettua melkein kokonaisen kirjan ulkona. :)

      Poista
  3. Haluan, haluan, haluan lukea tämän. Muutenkin kuin haasteiden takia. "Etenkin, jos arvostatte suljettuun tilaan ja lyhyelle aikavälille pakattua tiivistä draamaa ja alkoholinhuuruisen avioliittohelvetin kuohuvaa kuvausta, ettekä pelkää tekstin psykologista ahdistavuutta ja rumuutta." -> Tässä se syy. En ole nähnyt elokuvaakaan, mutta ehkä onkin jännempi nyt lukea tämä ensin ja vasta sitten katsoa elokuva. En ainakaan voi nähdä Tayloria ja Burtonia (tai itseasiassa voinkin, kun nyt jo mietin heitä ja tuota valitsemaasi kuvaa).

    Kaikilla on kesällä blogi vähän huonommalla tolalla, miekin sain kesäkuussa blogattua vain seitsemän kertaa. Sairauslomalla en jaksanutkaan roikkua koneella ja lukea kirjoja, kuten etukäteen luulin. Ei haittaa, vaikka vastaat kommentteihin myöhemmin, kyllähän se keskustelu voi myöhemminkin jatkua ja elää omaa elämäänsä. :) Nichollsin luin loppuun, mutta en keksi siitä oikein mitään sanottavaa, aion kyllä, sillä haluan purkaa tylsänkin lukukokemuksen blogiini. Kirja on monien suosiossa, mutta minua "helpotti", että se jäi sinulla kesken. Mie sinnittelin loppuun, mutta se ei ollut lähellekään Sinä päivänä -teoksen tasoa.

    Täysin hölmö kommentti tähän loppuun: käytit sanaa katalysaattori arviossasi ja jostain syystä ennen kuin aloin lukemaan tätä tekstiä, mietin tuota sanaa. Tämä oli niin outo sattuma, että minun oli pakko se tähän vielä laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Hanna! Tämä sietäisi kaikkien lukea/nähdä ja kiinnostaa tosi paljon, mitä mieltä sitten olet.

      Etenkin kesällä on kyllä sallittua pitää blogiakin vähän lomakunnossa. Sitten on noita sairausloma- ja muita hyviä syitä. Minuakin vain harmittaa, kun blogi ja blogiyhteisö ovat minulle kuitenkin niin tärkeitä, etten halua kenenkään luulevan minun kadonneen tai katoavan kuvioista kokonaan.

      Kirjoitan varmaan jotakin Nichollsista ja muista tänä vuonna kesken jääneistä jossakin välissä. Noihin kahteen muuhun mainittuun saatan tosiaan vielä palata, sillä niiden kanssa ei ole välttämättä ollut kyse niinkään kirjan hyvyydestä kuin epäsopivasta hetkestä. On ollut vaikea löytää juuri tähän hetkeen sopivaa luettavaa.

      Ja hih, minä varmaan lähettelin sinulle joitakin telepaattisia katalysaattoriajatuksia tätä kirjoittaessani. :) Aikamoinen sattuma, kyllä!

      Poista
    2. Joo, tuo oli niin hullu juttu, etten meinannut kehtaa edes kirjoittakaan. Katalysaattori ei ole edes mikään tavallisin ja käytetyin sana, mutta se tuli vain mieleeni ja *zäm* se löytyi tekstistäsi.

      Poista
  4. Tämä on yksi maailman parhaista elokuvista. Siitä miksi roolit menivät niin nappiinsa, että jopa Burton alkoi kutsua Liziä Martaksi, saa lisätietoa William J Mannin kirjasta Elisaveth Taylor - Hollywoodin kuningatar.

    Pienen tilan elokuvat ja kirjat ovat kulttuurin aatelia Viettelysten vaunusta Cameronin The Weekend -kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, yksi parhaista tämä tosiaan on. Pitäisi siksikin ehkä lukea tuo Taylor-kirja, vaikka luen vain vähän elämäkertoja.

      Minäkin rakastan pientä tilaa teoksissa!

      Poista
  5. Minäkin olen nähnyt elokuvan, kerran ja useampi vuosi sitten, ja minullakin se on jäänyt voimakkaasti mieleen. Elokuvaa katsoessa huomion veivät suureksi osaksi vereslihalla näyttelevät Taylor ja Burton, ja varmaan monta yksityiskohtaa tekstistä meni ohi, kun eläydyin niin voimakkaasti. Voisikin olla kiinnostavaa lukea näytelmäkin - vaikka vielä enemmäm haluaisin kyllä nähdä elokuvan uudelleen.

    Mukavaa kesäaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minäkin haluan ihan ehdottomasti nähdä elokuvan pian uudelleen. Olisi hauska saada se omaan dvd-hyllyyn.

      Kiitos, samoin!

      Poista
    2. Liisa ja Karoliina, pariskunta oli viettänyt usein yönsä viihteellä ja kun Kuka peläkää Virginia Woolfia? -kuvaukset aamulla alkoivat kaikesta tulikin kuin totta. Välillä laskuhumalaa, välillä oli otettu jo parannusta etc., mutta tämä ei yhtään vähennä kummankaan näyttelijän ammattitaitoa ja glamouria vaan, he todellakin olivat oikeita näyttelijöitä, eivät vain filmitähtiä. I just love them - both of them!

      Poista
    3. Leena, kiitos mielenkiintoisesta tietoiskusta!

      Poista
  6. Minä en nyt uskalla lukea tuota tekstiäsi tarkemmin koska aloin vihdoin ja viimein lukea tätä itse, juuri junassa ensimmäisen pätkän. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, intensiteettiä ainakin on, ja antamasi arvosana lupaa hyvää myös jatkolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, olen kyllä ihastuksissani, että sinäkin tämän luet/olet lukenut. Oletkohan nähnty leffan? Se varmaan selviää jutustasi. :)

      Poista
    2. Tämä leffa lienee kyllä pakko katsoa, sitä kaveritkin kehuivat tuossa keväällä mutta halusin lukea tämän ensin. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...