Näytetään tekstit, joissa on tunniste Westö Kjell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Westö Kjell. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kotimainen kirjallisuus ja keskiluokan kuvaaminen

Teen päivän teemapostauksen vasta illalla, mutta nyt haluaisin keskustella seuraavasta: Olen viime aikoina lukenut aika paljon uutta kotimaista kirjallisuutta. Paljon hyviä, jopa upeita teoksia. Mutta tuntuu, että hyvin leimallista niille on kurjuuden kuvaileminen, kokeellisuus ja eritteistä kirjoittaminen. Ei siinä mitään, monet kurjuuskirjat ovat loistavia ja kokeellisuutta tarvitaan kirjallisuudessa ilman muuta. Varmaan myös eritteitä - siis realismia(ko?). Mutta muullekin olisi tilaa, eikö?


Sekaisin kotimaisten teosten kanssa olen lukenut myös niitä pohjoisamerikkalaisia keskiluokan arjen kuvaajia: Anne Tyleria, Carol Shieldsia ja Alice Munroa. Aloin miettiä, onko meillä Suomessa yhtään heidänlaistaan kirjailijaa? Joka kertoisi ns. tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta, mutta olisi tarkkanäköinen, pisteliäskin, ruotisi ihmissuhteita ja upottaisi arjen sekaan jänniä koukkuja. Eikä olisi genrekirjailija, eli en hae nyt dekkareita, jännäreitä tai viihdekirjallisuutta.


Ei tullut kovin monia tekijöitä mieleen.


Lähinnä keksin joitakin yksittäisiä teoksia: Marja Leena Virtasen esikoisteos Aida (Tammi 2010), josta pidin paljon, ja J.P. Pulkkisen Kaikki onnelliset perheet (Teos 2008), josta ei muodostunut voimakasta mielipidettä puolesta tai vastaan. Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005)? Marjo Niemen Miten niin valo (Teos 2008)? Jos kirjat saavat sijoittua menneisyyteen, niin ehdottomasti Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla (Otava 1997) ja ehkä Kjell Westön teokset.


Kaukaa historiasta Juhani Aho ja Minna Canth käsittelivät joissakin teoksissaan keskiluokan ihmissuhdehuolia todella taitavasti ja vetävästi. Mutta löytyykö lisää vastineita nykyajasta? Mietin Katja Kallion joitakin teoksia, mutta ehkä ne kallistuvat liikaa viihdekirjallisuuden puolelle. Pirjo Hassisen romaanit taas vaatinevat liikaakin tulkintaa vastatakseen Tylerin ja kumppaneiden tarinoita. Pauliina Susi?


Mietin myös Riitta Jalosta ja Saara Kesävuorta, jota en ole ikäväkseni lukenut. En kuitenkaan keksinyt oikeastaan yhtään kotimaista kirjailijaa, jonka teosten pariin voisin hakeutua kaivatessani tarkkanäköistä, mutta kuitenkin leppoisaa keskiluokan tarkastelua ilman räkäroiskeita, alkoholismia ja kiemuraista uusiokieltä.


Keitä kirjailijoita tai mitä teoksia teille tulee mieleen, vai tuleeko? Saa myös olla eri mieltä koko aiheesta tai luettelemistani kirjoista. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...