Kustantaja: WSOY, 2011.
Suomentanut: Saara Pääkkönen.
Genre: Sarjakuva-albumi.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Cyril Pedrosan omaelämäkerrallisista Autobio-sarjakuva-albumeista koottu Ekoloogiset on hauska. Erityisen hauska se on tällaiselle (wannabe)ituhipille, joka joutuu omassakin arjessaan jatkuvasti punnitsemaan tehtyjen ekologisten (?) valintojen mielekkyyttä ja merkitystä.
Albumi koostuu sivun tai aukeaman mittaisista kertomuksista päähenkilön ja tämän perheen arjesta, jota pyritään elämään ympäristön hyvinvointi huomioon ottaen. Itseironinen huumori on albumin kantava voima, mutta samalla Ekoloogiset jakaa ympäristötietoutta ja "tunnustaa väriä" (vihreää). Läpi albumin jatkuva vitsi on kuitenkin se, että päähenkilö yrittää tehdä ekologisia valintoja, mutta törmää säännöllisesti irrationaalisuuteen ja ympäristön vastustukseen, tai kompastuu omaan mukavuudenhaluunsa ja säästäväisyyteensä.
Huumorin keinoihin kuuluvat tietenkin myös ylilyönnit ja liioittelu, mutta silti tiukkapipoinen lukija (lue: minä) haluaa välillä väittää vastaan: ei se nyt ihan noin ole - ainakaan Suomessa. Ranskalaisuuden tai ylipäätään ulkomaalaisuuden tosiaan huomaa välillä esimerkiksi aiheiden painotuksessa, tai ihan vain siinä, että asiat hoidetaan eri tavoin Suomessa ja Ranskassa. Tulee ajateltua kuin usein tietokirjojen kohdalla, että tämä on ihan hyvä, mutta tutuissa, kotimaisissa olosuhteissa toteutettuna tämä avautuisi paremmin.
Olen huomaavinani ranskalaisuuden myös piirrosjäljessä. Tämäkään ei ole suora moite, vaikkei tällainen melko yksityiskohtainen ja pieni piiperrys ei ole kauheasti makuuni. En tiedä, kuinka suuri osuus tässä on mielikuvaa ja todellisuutta, mutta piirrosjäljestä tuli minulle mieleen Bellevillen kolmoset, hieman Asterix ja jopa Disneyn Aristokatit.
Aiheisiin lukeutuvat muun muassa kierrätys, puutarhan hoito, autoilu vs. pyöräily, ruokailutottumukset (joskin hassua on se, että perhe vastustaa maitotuotteita, mutta syö lihaa) jne., mutta ympäristön lisäksi käsitellään myös esimerkiksi suvaitsevaisuutta, lasten kasvatusta ja terveyttä.
Vaikkei albumi ollut minulle aivan napakymppi, pidän ehdottoman positiivisena sitä, että ympäristöasioita käsitellään sarjakuvissakin, ja se tehdään vieläpä juuri oikein, eli tosikkomainen saarnaaminen unohtaen ja omalle vouhotukselle nauraen.
Ekoloogisista on kirjoittanut myös ainakin (vanhassa blogissaan) Jenni, ja hänkin oli liittänyt mukaan tämän albumin päättävän, tosi hauskan No future -tarinan (voit klikata sivun suuremmaksi).
