Kustantaja: Avain, 2011.
Kansi: Satu Ketola.
Sivuja: 263.
Genre: Arvoituksellinen episodiromaani.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Aamiainen on juuri sellainen, jollaisen Annan lapset olisivat tahtoneet. Paahtoleipää ja mehua, hedelmiä. On viipaloituja banaaneja ja lohkottuja appelsiineja. Sellaisen aamiaisen Anna olisi halunnut tarjota lapsilleen, jos olisi ollut aikaa. Jos olisi ollut paikalla. Jos olisi elänyt lastensa kanssa.
Tai edes tiennyt, miten rajusti aika voi loppua kesken."
Katariinassa on viehättävän yksinkertainen kansi. Olin kuullut ja lukenut kirjasta jonkin verran, ennen kuin tartuin siihen itse. Tiesin, että monet olivat olleet kirjan alusta hämääntyneitä, ärsyyntyneitäkin. Oli sanottu, ettei alusta saa mitään tolkkua. En siksi yrittänytkään heti pohtia, mistä tässä on kyse.
Alku on kaunis ja unenomainen. Minulle tuli siitä mieleen Astrid Lindgrenin Kultasiskoni-satu, joskin sillä erotuksella, että Katariina ei ole lasten satu, ei yhtä suloinen. Alku ei kuitenkaan temmanut minua mukaansa. Tunnustin sen ansiot, mutta myös sen, ettei se ole ihan minuntyylistäni kirjallisuutta. Ja nykyisin, lukemista odottavien kirjapinojen kohotessa uhkaavasti kohti kattoa, olen kärsimätön. Pohdin tämänkin kirjan keskenjättämistä, mutta päätin lukea ainakin sata sivua, ja kohdallani se kannatti.
Tarina sai minut pauloihinsa, kun Margareetan osuus loppui ja Annan alkoi - vähän ennen kuin sata sivua tuli täyteen. Katariina jakautuu osiin, jotka on otsikoitu Katariina II, Neljäs talo, Juhlan jälkeen, Rööki, Todistus ja Katariina I. Osien voisi sanoa koostuvan päähenkilöidensä ympärille: Margareeta/Katariina II, Margareeta, Anna, Jarek, Jaakob ja Katariina I. Tällaisessa jaottelussa ja näkökulmien vaihtelussa on viehätyksensä - ja riskinsä. Minut tosiaan näkökulman vaihto kahden osuuden jälkeen herätti mukaan tarinaan. Toisaalta, kun näkökulma vaihdettiin kirjan loppupuolella aiemmin käytännössä tuntemattomana pysytelleelle Jaakobille, keskittymiseni vähän herpautui. Lopulta myös loppuosuus oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen.
Tällaiseen tyylilajiin kuuluu eri episodien yhdistyminen ja henkilöiden välisten yhteyksien paljastuminen. Tuttu juttu elokuvista. Jostain syystä en silti tajunnut tai halunnut Katariinaa lukiessani ennakoida mitään, ja osa käänteistä oli minulle rehellisiä yllätyksiä, mikä on aina miellyttävää.
Katariinassa on hyvä juoni, mutta sen ympärille on kirjoitettu kaunista kieltä ja utuista tunnelmaa. Yhdistelmä on ihan toimiva, mutta näin jälkeenpäinkin - etenkin nyt jälkeenpäin - kirjan alkuosa tuntuu jotenkin irralliselta ja lähes ylimääräiseltä muuhun kirjaan nähden. Ainakin se olisi voinut olla lyhyempi, tai sitten kirjan aloittavaan Margareetaan olisi voinut vielä palata.
Pienistä napinoista huolimatta tämä oli mielestäni oikein hyvä kirja, ja erityisen ansiokas esikoisromaaniksi. Tyyli tuo myös piristävän tuoreen tuulahduksen kotimaisen kirjallisuuden kentälle.
Katariinan ovat minua ennen lukeneet ainakin Morre, anni.M, Susa, Katja, Hanna, Mari A. ja Jenni.
Karoliina, en voi tähän nyt mitään autuaallsita kommentoida,kun en ole kirjaa vielä lukenut. Sain kirjan yllätyksenä jälleen kerran, kuinkas muuten;-), kirjablogiystävältä, joka selvästi yrittää liikuttaa minua mukavuusalueeni ulkopuolle. Hän ei ehkä muista horoskooppimerkkiäni, joka on härkä eli olen tähtimaailman mukavuudenhaluisin ihminen. Minua en hevin saada sellaisen kirjan ääreen, joka ei kolmen ensimmäisen sivun aikana imaise minua mukaansa.
VastaaPoistaMiten minä aistinkaan tuon alun hankaluuden. Sen liikojen sivujen määrän ja...
Siis: En aio sanoa enempää sillä tästä on pidetty paljon ja vielä en tiedä, mikä tämä kirja on minulle. Mutta siis noin yleensä: Vastasin tänään Jennin blogissa kysymykseen 'Miksi luet kirjoja'' Siihen on monta syytä, joista yksi on se, että ilman niitä kuolisin ikävystymiseen ja silloin kirjalla ei ole mitään oikeutta aiheuttaa minulle pitkästymistä. Sitä kirjaa ei tarvitse murhata, mutta se ei saa tulla minun luokseni;-)
Jos nainen unohtaa nukkua ja syödä kirjan ääressä, kuten minulle kävi Virtasen Kirjeitä kiven alle romaanin kanssa, silloin liikutaan siinä maassa, jossa on minun olosijani. Mitä minä näitä sinulle...sinähän tämän jo tiedätkin;-)
Oi oi, minä en nyt tätä uskaltanut lukea kuin skippaillen kun tämä tulee minulle lukuun ihan kohta, parin kirjan päästä mutta ihana kuulla että sinäkin tykkäsit tästä!
VastaaPoista(ja ihanaa tulevaa viikonloppua!)
Mukavaa, että sinäkin luit tämän ja kuitenkin lopulta pidit kirjasta. Minulla oli tuon yhden toisen, äsken lukemani kirjan kanssa tuo tunne, että tunnisti kyllä kirjan ansiot, mutte ei sitten vain jotenkin irronnut ;) Tosin sinulle tästä muodostui kuitenkin sitten hyvä lukukokemus, kun taas minut tuo toinen kirja jätti ehkä vähän tyhjäksi ja hämilleen.
VastaaPoistaLeena, miekin olen Härkä. ;)
VastaaPoistaIhana kun pidit kuitenkin kirjasta. Minulle siinä oli sopivasti keitetyt ainekset, ja pureksittavaa jäi lukukokemuksen jälkeenkin.
Samaa mieltä: oikein hyvä kirja, pientä napinaa kuitenkin - ja varmasti jatkossa odotettavissa vielä parempia lukuelämyksiä kirjoittajalta.
VastaaPoistaErittäin hyvä, väkevä ja kauniskin kirja. Minäkin kuitenkin koin alkuosan hieman liian irralliseksi kokonaisuudesta. Pidin siitä kuitenkin niin, että olisin palannut Margareetaan. Jäin kaipaamaan hänen rooliaan kirjan edetessä.
VastaaPoistaOi, minulla jäi ihan eilen huomaamatta tämä arviosi, kun naputtelin omaani Katariinasta. Linkkasin sinutkin listaani. :-) Hienoa, että Katariina tempaisi sinutkin mukaansa. Itse suorastaan rakastuin tähän kirjaan, etenkin sen kieleen. <3
VastaaPoistaNyt minua harmittaa, että unohdin kirjoittaa kirjan kannesta, koska ennen kuin kirjaan tartuin, ajattelin kuvassa olevan Katariinan ja jonkun hänen piilopersoonansa. Teosta lukiessa kuitenkin ymmärsin, että kuva viittaa oikeastaan jokaiseen henkilöön, kahteen eri rooliin. On äiti Anna, mutta myös lastensuojelutyöntekijä Anna. Isä sen sijaan nimittää itseään myös kiinteistönvälittäjä Niemiseksi.
Itsekin aloitin teoksen lukemisen niin, etten odottanut mitään -annoin vain mennä. Itse en tullutkaan miettineeksi, että Margareetta jäi jollain lailla irralliseksi. Aivan totta, kaipasin itsekin, että hän olisi vielä palannut kertojaääneksi.
En vieläkään voi ymmärtää, miten joku osaa kirjoittaa heti näin ehyen esikoiskirjan! Saapa nähdä, millainen aihe Rasi-Koskisen seuraavassa teoksessa on.
Minullakin on Katariina pinossa odottelemassa vuoroaan. Saapas nähdä koska siihen ehdin, kirja kyllä kiinnostaa kovasti. :) Voi, mistä voisi tilata lisää tunteja vuorokauteen? Luettavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta vuorokaudessa niin rajallinen määrä tunteja... Huoh.
VastaaPoistaLeena, minäkin kyllä mieluiten todella viihdyn kirjan äärellä, mutta joskus lukemisella on minulle muutakin annettavaa. Siksi pyrin välillä kurkistelemaan mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja ehkä ihan hyvä, että töiden takia välillä myös täytyy. Tämän Katariinan parissa kyllä viihdyin, vaikkei alku ihan minuntyylistäni ollutkaan!
VastaaPoistaLinnea, onpa kiva kuulla pian, mitä sinä tästä pidät! Ihanaa viikkoa sulle!
Susa, joskus käy tosiaan niin, ettei voi lukemisen jälkeen sanoa kuin että hyvä varmaan oli, muttei minulle. Tällä kertaa onneksi pidin tästä lopulta kovastikin. :)
Hanna, se on ihan totta, että Katariinassa riittää pohdittavaa vielä kirjan loppumisen jälkeenkin. Aihekin on sen verran surullinen.
Mari A., ihan totta, tämä erittäin hyvä kirja oli kuitenkin vasta esikoisromaani, ja minäkin luotan vahvasti Rasi-Koskisen tulevaisuuteen. :)
Katja, vaikka alkuosa ei ollut minun suosikkiosuuteni kirjassa, olisin minäkin mielelläni kuullut vielä, mitä Margareetalle sittemmin kävi tai kuului.
Kaisa, huomasinkin myöhemmin, että olimme kirjoittaneet melkein samaan aikaan. :) Kansi on minusta hieno ja monitulkintainen. Kirjassa tosiaan monilla oli ikään kuin kaksi roolia - niin kuin ehkä elämässäkin ihmisillä usein on. Vahvimmin kannen kuva varmasti viittaa nimihenkilöön Katariinaan, ensimmäiseen ja toiseen.
Sara, turkasen tuttu ongelma. :) Kiva olisi kyllä kuulla sinunkin mielipiteesi. <3