Lastenkirjalauantai - Salla Savolainen: Maikki ja kellarin kummitukset

Salla Savolainen: Maikki ja kellarin kummitukset.

Kustantaja: WSOY, 2011.

Sivuja: 40.

Genre: Lasten kuvakirja.

Arvio:3,75/5.

Lue kustantajan esittely täältä.

Lastenkirjoja on joskus vaikea arvioida. Maikki ja kellarin kummitukset on ihan kiva kuvakirja, jonka suosittu kuvittaja Salla Savolainen on itse myös kirjoittanut. Kirjoitin Savolaisesta enemmän tämän jutun yhteydessä.

Meidän Stella täyttää marraskuussa viisi vuotta, ja on selkeästi tämän kirjan kohderyhmää. Myös siksi, että tällä hetkellä hänestä kummitukset ja muut hirvitykset ovat kovin kiehtovia. Savolainen on taitava ja oivaltava kuvittaja, joka osaa kertoa tavallisten suomalaislasten arjesta paitsi kuvin myös sanoin. Ja silti se jokin maaginen ainesosa tästä kirjasta puuttui, niin ettei Stella ole pyytänyt itse uutta lukukertaa, enkä minäkään äitinä ihastunut teokseen täysin. Ehkä tarina ei vain lopulta ollut tarpeeksi vetävä.

Kirjassa erilaisia kangastilkkuja keräilevä Maikki ei tahdo löytää perheen kerrostaloasunnosta sopivaa tilaa kokoelmansa hypistelyyn, ja siirtyy siksi taloyhtiön kellariin tilkkuineen. Siellä onkin jännittävä leikkiä, ja lisäksi Maikki löytää aivan ihanaa kangasta, josta on pakko leikata tilkku talteen... Kadonnutta Maikkia etsimään lähteneet isosisko ja naapurin poika koirineen löytävät Maikin kellarista, ja he päättävät leikkiä kummituksia kellarista löytämiensä vaatteiden avulla. Sitten käykin ilmi, että he ovat leikkineet äidin säästämällä, tunnesyistä arvokkaalla hääpuvulla, joka on likaantunut ja josta Maikki on leikannut jopa palan pois. Äidille tulee paha mieli, mutta hän pääsee kyllä yli pettymyksestään, kun lapset pyytävät anteeksi.

Lapset leikkivät kummituksia, mutta muuten niitä esiintyy kirjassa vain vaivihkaa kuvituksessa, tekemässä omia juttujaan, lasten niitä näkemättä tai kommentoimatta. Ihan hauska ratkaisu, mutta ainakin meillä taidettiin odottaa enemmän pelottavia kohtauksia ja kummitusten aktiivista osallistumista tarinaan.

Tämä loppuaukeama kyllä viehätti kaikesta värikkäästä pitävää, keräilyikäistä Stellaa:

Mutta Maikki ja kellarin kummitukset ei siis silti noussut meillä suosikkikirjojen joukkoon. Vähän yllättäen toisin kävi kuitenkin kirjastosta löytämäni Kuudennen kerroksen Maikki -kirjan (WSOY 2002) kanssa.

Tässä melkein kymmenen vuotta Kellarin kummituksia aiemmin ilmestyneessä Maikki-kirjassa perhe muuttaa uudelle alueelle, taloon ja asuntoon. Samat kummitukset esiintyvät tässä kirjassa, kun Maikkia aluksi vähän pelottaa uusi asunto ja kerrostalon öiset äänet. Lopuksi Maikin totuttua nukkumaan uudessa kodissa kummitukset kuitenkin muuttavat asunnosta pois - ilmeisesti sinne kellariin. :)

Muutenkin lopussa kaikki on hyvin, vaikka tarinassa isosisko vie Maikin puistoon ja jättää tämän sinne "hetkeksi" yksin löytäessään uuden kaverin. Aikaa kuitenkin kuluu, mutta lopulta Maikki pääsee turvallisesti kotiin naapurin pojan ja koiran kanssa. Vanhemmille ei kerrota tästä mitään. Tässä kirjassa ilmeisesti tarina viehätti Stellaa Kellarin kummituksia enemmän, sillä olemme hänen pyynnöstään lukeneet kirjan jo monta kertaa. Minua taas kiehtovat kirjan kaupunkimaisemat, joista tunnistan ainakin omasta mielestäni selvästi vanhat kotikulmani Etelä-Helsingissä.

Savolaisen kuvitustyylin ystäville voin suositella kumpaakin kaupunkilaisperheen arjesta kertovaa lastenkirjaa, mutta meistä tosiaan Kuudennen kerroksen Maikki oli näistä kahdesta parempi. Samoin kuin Tove Appelgrenin kirjoittamissa Vesta-Linnea-kirjoissa, Salla Savolainen kuvittaa myös Maikeissa kaupunkimaisemissa asuvien helsinkiläislasten ympäristön värikkään kiehtovaksi. Pidän siitä, että lapsille esitellään kirjoissa myös keskusta-asumista ja tehdään siitä omalla tavallaan viehättävää taloyhtiön pihoineen, kellareineen ja läheisine leikkipuistoineen.

Kirjastosta löytyi muuten myös toinen kummittelukirja, Tiina Nopolan kirjoittama ja Mervi Lindmanin kuvittama Siiri ja kauhea kummitus (Tammi 2010), josta Stella on pitänyt paljon. Pari aiemmin lukemaamme Siiri-kirjaa taas eivät ole tyttöä innostaneet, mutta teen Siireistä ehkä myöhemmin oman postauksensa, joten ei niistä tässä sen enempää. Lapsellista lauantaita kaikille lukijoille!