tiistai 3. toukokuuta 2011

Tietotiistai - Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä

Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä.
Kustantaja: Atena, 2011.
Suomentanut: Antti Immonen.
Sivuja: 389.
Genre: Tietokirja.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Vihreät kirjat osa 6


Luin tämän kirjan jo yli kuukausi sitten, mutta uskon, että arvion kirjoittaminen vasta nyt on vain hyvä asia. Kirjan luettuani näin aika vahvasti punaista, olin vihainen itselleni ja muille ihmisille, ja hirveän surullinen. Nyt voimakkaimmat tunteet ovat tasaantuneet, niin kuin on tapana, kun ihminen kokee jotakin järisyttävää. Se helpottaa arkielämää, mutta on muutosvoiman kannalta huono asia. Silti jotakin minussa heräsi ja muuttui uskoakseni lopullisesti tämän kirjan myötä. Ihailemani näyttelijä Natalie Portman sanoi, että 


"Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan jälkeen loppui 20 vuoden kasvissyöntini ja alkoi aktiivivegaanin aikani."


En pysty ehkä ihan samaan, mutta kirjan lukeminen näkyy hyvin selvästi arkeni valinnoissa, joita pyrin myös jatkossa yhä voimakkaammin kyseenalaistamaan.


Nimensä mukaisesti tämä kirja kertoo eläinten syömisestä ja pohtii sitä, etenkin sen oikeutusta. Asiaa tarkastellaan filosofisesti, mutta ennen kaikkea ruoditaan nykyistä tehotuotantoa ja eläinten asemaa sen osasina. Jokainen meistä tietää, että nykyinen tuotanto on eläimille järkyttävää tuskaa ja kärsimystä tuottavaa, mutta harva haluaa ajatella asiaa. Tilanne on aika epätoivoinen, sillä monikaan taho ei halua muutosta asiaan. Poliitikot haluavat pitää tuottajat sekä kuluttajat tyytyväisinä. Tuottajat haluavat tienata mahdollisimman paljon rahaa, mikä tarkoittaa mahdollisimman suurta tinkimistä eläinten hyvinvoinnista. Kuluttajat haluavat mahdollisimman halpaa lihaa. Joka päivä. Monta kertaa päivässä. Ja kun sekä poliitikot että tuottajat haluavat pitää kauhean totuuden piilossa, ja markkinoida eläinperäisiä tuotteita vanhanaikaisilla kuvilla hymyilevistä, laiduntavista lehmistä, kuluttajien on helppo ostaa tämä valheellinen kuva, pestä sillä omatuntonsa ja unohtaa ne varoitustarrojen kanssa mediaan karanneet, eläinaktivistien kuvaamat videot, joilla eläinten todellinen, hirveä arki näyttäytyy.


Olen etenkin kirjan luettuani epätoivoinen ja surullinen, mutta en suostu olemaan kyyninen. Vaikkei se auta niitä miljardeja tänä tai ensi vuonna kaameissa oloissa kärsiviä eläimiä, uskon monen muun tavoin, että tulevaisuudessa aikaamme ja meidän sukupolviamme kauhistellaan tästä harjoittamastamme kidutuksesta. Osaan hyvin kuvitella, kuinka se tulevaisuudessa näyttäytyy täysin käsittämättömänä ilmiönä räikeimmän orjuuden tai keskitysleirien tapaan. Uskon myös, että lopulta ihmiset lopettavat eläinten syömisen kokonaan. Suunnaton parannus nykyiseen olisi jo se, että lihasta tehtäisiin taas kallis ja harvinainen herkku, johon olisi varaa lähinnä juhlapyhinä. Silloin myös tuotanto-olot voitaisiin järjestää eläinten hyvinvointia kunnioittavalla tavalla.


Jokaisen ihmisen pitäisi lukea Eläinten syömisestä. Tietenkin etenkin niiden, jotka mitään mistään välittämättä ostavat vain hinnalla ja omalla nautinnonhalullaan perustellen ruokapöytäänsä mitä sattuu. Mutta myös meidän muiden. Minäkin heräsin huomaamaan - muun muassa - että suuri osa syömistäni kaloista on teurastettu aivan yhtä julmasti kuin maaeläimet, joita en syö. Ja että myös kalat tuntevat tuskaa ja kauhua. Ja että niiden kalastus ja viljely on myös suuri ekologinen ongelma. Näin loppui pitkälti myös merenelävien osteluni, mutta silloin tällöin nautittavana herkkuna olen valmis edelleen syömään kalaa. Haluan tosin lisää tietoa Suomessa myytävien kalalajien kalastus- ja teurastustavoista.


Todellinen herätys oli sekin, että maitotuotteita ostamalla tuen myös lihantuotantoa. Suomessa noin 90 prosenttia tuotetusta naudanlihasta tulee maidontuotannon piiristä, lypsykarjaroduista. Suomessa eettisempää kai olisi oikeastaan ostaa lihaa, joka tulee varsinaisesta lihakarjan kasvatuksesta, kuin maitotuotteita, sillä jos oikein ymmärsin, liharotujen kasvatus on usein eläinsuojelullisesti paremmalla tasolla kuin maidontuotanto. En silti aio ryhtyä syömään lihaa, mutta olen vähentänyt maitotuotteiden käyttöä siirtymällä vastaaviin kasvistuotteisiin, ja vielä käyttämäni maitotuotteet (ja kananmunat) ostan luomuna aina, kun mahdollista. Poden siis edelleen huonoa omaatuntoa, mutta niin pitääkin potea. Se on pieni hinta muille eläville olennoille aiheuttamistani kärsimyksistä.


Eläinten syömisestä on hyvin monitahoinen informaatiopaketti. Se on myös asiallinen ja mielestäni yllättävänkin kiihkoilematon sen esittelemien asioiden järkyttävyys ja mittakaava huomioon ottaen, mikä on tietysti hyvä asia. Kiihkoilua ei tarvita, sillä faktat puhuvat puolestaan. En pysty mitenkään kattamaan tässä murto-osaakaan kirjan nostamista tärkeistä asioista, mutta tässä muutama kohta, jotka olivat minulle joko uusia tai erityisen järkyttäviä:


Valtava lääkkeiden ja antibioottien määrä, joka tuotantoeläimille syötetään. Koska tuotantoeläimet ovat niin sairaita. Koska niiden luonnollinen vastustuskyky on täysin raunioina. Olemassaolevien sairauksien hoidon lisäksi potentiaalisia sairastumisia halutaan ehkäistä, ja niinpä Yhdysvalloissa eläimille syötetään antibiootteja jokaisella aterialla. Suomessakin antibioottien syöttäminen tuotantoeläimille on jatkuvassa kasvussa. Tietenkin vastustuskyky antibiooteille kasvaa samaan tahtiin. Ja ihmiset syövät tätä antibiooteilla kyllästettyä lihaa joka päivä.


Kaikki tietävät, että ruokaa maailman kasvavalle ihmisväestölle riittäisi yllin kyllin, jos kaikki söisivät kasvisruokaa, eli pelloilla kasvavat ruokakasvit syötettäisiin ihmisille eikä tuotantoeläimille. Mutta minulle oli silti yllätys, että maapallon maapinta-alasta lähes kolmannes (!) on karjatalouden käytössä. Aivan järkyttävä osuus!


Paskan määrä. En ollut tullut ajatelleeksi, miten uskomattoman määrän paskaa miljardit tuotantoeläimet ulostavat, ja mihin kaikki se laitetaan. Se on todella suuri ongelma. Yhdysvalloissa yksittäiset tilat saattavat tuottaa enemmän "raakajätettä" kuin suurkaupunkien väestöt. Edelleen Yhdysvalloissa tuotantoeläimet tuottavat yhteensä paskaa 40 000 kiloa sekunnissa. Eikä tuon jätteen käsittelylle ole olemassa juuri minkäänlaista infrastruktuuria, vaan se dumpataan maahan tai siitä muodostetaan suunnattomia myrkkylaguuneja, joissa on säännöllisesti vaarallisia vuotoja.


Ehkä kaikkein inhottavinta luettavaa oli se läpi kirjan toistunut totuus, että ihminen turtuu kidutukselle ja muuttuu sitä jatkuvasti todistaessaan sadistiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi teurastamoissa työskentelevät ihmiset kiduttavat eläimiä jatkuvasti ja säännönmukaisesti kaiken "normaalin" päälle vielä täysin aiheettomasti. Eläimet syntyvät, kasvavat ja kuolevat sietämättömissä oloissa, mutta vielä ennen niiden tappamista, kun ne pakokauhuisina odottavat teurastamolla kuolemaansa, ihmiset niiden ympärillä silpovat niitä, raiskaavat sähköpampuilla, ja tekevät kaikenlaisia ajateltavissa olevia kauheuksia, koska todellisuus on heillekin liikaa. Samalla tavalla kuin keskitysleirien vartijat, myös tehotuotannon raaimmissa tehtävissä työskentelevät joutuvat mielenterveytensä säilyttääkseen muuttamaan eläimet mielissään merkityksettömiksi, kivun ja tuskan niille merkityksettömiksi.


Siksi teurastamoiden arki ja todellisuus on tätä, erään työntekijän kuvailemana:


"Tästä on vaikea puhua. Sitä on hirveässä stressissä ja paineessa. Kuulostaa tosi pahalta, mutta olen itsekin täräytellyt lehmiä [sähkö]piiskalla silmiin.


Verenlaskijat sanovat, että veren haju tekee aggressiiviseksi. Olen samaa mieltä. Sitä alkaa ajatella, että jos tuo sika potkaisee, annan samalla mitalla takaisin. Tapan sian joka tapauksessa, mutta se ei vielä riitä. Sen pitää kärsiä... Käytän kovia otteita, tönin sitä, lyön henkitorveen, hukutan sen omaan vereensä. Halkaisen ehkä kärsän. Yhä elävä sika juoksee pitkin verenlaskuhallia. Se toljottaa minua ja minä sitä. Otan veitseni ja leikkaan sialta silmän sen vain kököttäessä paikoillaan. Ja sika sen kun kiljuu. Yhden kerran sivalsin veitselläni, joka on muuten melkoisen terävä, sian kärsästä pään pois kuin makkarasiivun. Sika vauhkoontui vähäksi aikaa. Sitten se vain istui alas ja näytti typerältä. Otin kourallisen suolaa ja hieroin sitä sen kärsään. Sika meni järjiltään ja kihnutti kärsäänsä joka paikkaan. Minulla oli yhä suolaa kourassani - käsissäni oli kumihanskat - joten työnsin loput suolat sian perseeseen. Sikapolo ei tiennyt, olisiko se paskantanut vai sokeutunut... En ollut ainoa, joka teki tällaista. Eräs kaveri, jonka kanssa teen hommia, ajaa sikoja kalttaussammioon. Ja kaikki - rahtarit, ripustajat, teurastamotyöntekijät - mätkivät sikoja putkenpätkillä. Kaikki tietävät siitä, ihan kaikki."


Suurin osa kirjan tekstistä ei ole näin graafista, mutta sadististen tunnustusten lisäksi tekstissä kuvataan normaalien tuotantoeläimien arkipäivää sekä kuolemaa. Eikä se ole välttämättä sen lempeämpää luettavaa järjestelmällisyydestään huolimatta. Tai siitä johtuen.


Lopuksi jäljelle jää vain kysymys: miksi meidän pitäisi syödä eläimiä? Miksi ihmeessä? Me saamme kaiken tarvitsemamme kasvisravinnosta, ja siitä saa myös yhtä herkullista ruokaa. Vaikkei välittäisi eläinten hyvinvoinnista, tehotuotetun lihan syönti on myös terveydellisesti epäilyttävää sekä aikamoinen ympäristörikos.


Ensimmäinen askel inhimillisyyteen on tuotantoeläinten olojen radikaali parantaminen, mutta lopulta en silti keksi, miksi eläimiä pitäisi syödä lainkaan. Asiaa sietää pohtia, ja muistaa, että vaikkei olisi valmis saman tien luopumaan kaikista eläinperäisistä tuotteista, jokainen eettisempi valinta - yhdenkin liha-aterian korvaaminen muulla tai edes luomutuotteiden ostaminen - on askel kohti monella tavalla parempaa maailmaa ja omaatuntoa. Tämä tuntuu yksinkertaiselta, mutta jos muistelen esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuuston taannoista, hysteerisen fanaattista keskustelua ehdotuksesta tarjota koululaisille yhden vaivaisen kerran viikossa kasvisruokaa, on epätoivoon helppo vaipua. *huokaus*

10 kommenttia:

  1. Älyttömän hyvä ja ajatuksia herättävä teksti. Kirjaan tuskin tulen tarttumaan, mutta pidän tällaista kirjaa älyttömän hyvänä asiana.

    Koin kuitenkin tarpeelliseksi valoittaa tällaisen tavallisen lihansyöjäpulliaisen kantaa.

    Ensin pari faktaa: olen aina ollut lihansyöjä/sekasyöjä ja vasta aikuisiällä "löysin" kasvikset. Kouluruoka nimittäin onnistui hyvin tehokkaasti tappamaan kaikenlaisen mielenkiinnon kasviksiin *muistelee puistatellen esim. kesäkeittoa...*
    Vasta karpatessani (jota en tee enää) löysin kasvikset ja älysin, että esim. kesäkurpitsa on oikein hyvää!

    Joskus tuntuu siltä, että nykyihminen - tällainen tavallinen pulliainen - hukkuu vaateisiin. Pitää olla opiskellut, pitää olla kiinnostunut kulttuurista, politiikasta, yleissivistävistä asioista muutenkin, hiukan urheilusta jne. Pitää siis seurata aikaansa.
    Lisäksi pitää olla hyvä puoliso, harrastaa liikuntaa pitäkseen kroppansa hyvässä kunnossa, sisustaa koti kauniisti, kasvattaa lapset (niitähän pitää olla) fiksuiksi ja filmaattisiksi kansalaisiksi, tukea heidän opiskeluaan jne.
    Pitää pukeutua hyvin (muistakaamme myös tässä esteettisyys (lapsityövoimat sun muut) sekä ekologisuus) ja seurata vähän trendejä. Naisena ehostaminen kuuluu asiaan (muistakaamme jälleen ekologisuus!) jne.
    Pitää olla hyvä työntekijä, ajatella firman etua ja olla kuitenkaan joutumatta oravanpyörään. LAATUaikaa pitää löytää perheellekin (puolisolle myös erikseen).
    Ja sitten tosiaan pitää laittaa ruokaa. Luomua, lähituotettua, pientä yrittäjää tukevaa, lisäaineetonta, ei liian rasvaista eikä liian hiilihydraattista. Ei eineksiä ja hyvä olisi totuttautua myös muihin maailmanruokiin (kiinalainen, thaikku, texmex, venäläinen jne.) ainaisen suomijunttimakaronilaatikon sijaan.
    Muistetaan myös lähimmäiset! Aikaa vanhuksille ja yksinäisille. Vapaaehtoistyön harjoittaminenkin olisi suotavaa!

    Minä toki kärjistän, mutta tältä se toisinaan tuntuu. Pitäisi pelastaa koko maailma.
    (En siis halua sanoa, että sinä kirjoitit tai vaadit niin. Pidän edelleen tekstiäsi hyvänä.)

    Niinpä esimerkiksi meikäläinen, joka ei ole kiinnostunut kokkaamisesta pätkääkään, luottaa vanhaan tuttuun kaavaan eikä edes harkitse opettelevansa tällä saralla uusia juttuja. Ostan Atrian jauhelihapaketin ja värkkään siitä kivat lihapullat muusin kera.
    Podenko edes huonoa omatuntoa? En. En yksinkertaisesti suostu siihen. Pääkoppani sanoisi POKS, jos ryhtyisin potemaan ihan joka asiasta syyllisyyttä. Kun kroppani ei ole kunnossa, kun syön lihaa, kun ostikin vaatteeni halpapaikasta (lapussa lukee 'made in China'), kun käperrynkin tänään kirjan ääreen enkä pelaakaan lapsen kanssa Unoa, kun en luovuttanutkaan verta, kun sitä tätä tuota...
    Nautinko tuotantoeläinten kohtelusta? En. Välitänkö siitä? Välitän. No miksen tee mitään? En jaksa, en osaa.

    No mitä sitten meinaan?
    Meinaan sitä, että kun jolle kulle tämä ruoka-asia on tärkeä, niin se on hemmetin hyvä asia. En tiedä jaksaako tällainen ihminen olla yhtä tarmokas muissa asioissa, mutta ei sillä ole väliäkään. On hienoa, että edes tässä.
    Joku toinen taas popsii lihaa, mutta on aktiivisempi vältellessään vaikapa lapsityövoimalla tehtyjä kulutustuotteita.
    Joku taas ei jaksa keskittyä siihen, mutta on avuksi naapurin vanhalle mummelille, jolla ei ole sukulaisia tai muita läheisiä.
    Jne.

    Pidän, vaikka olenkin ja aion ollakin lihansyöjä, tärkeänä näiden asioiden esiinnostamista.
    Aina jolla kulla voi "välähtää".

    Halusin vain tuoda esiin sen, miksi jolla kulla ei välähdä :)
    (Ja olisin sen kaiketi voinut tehdä tiiviimminkin... Sorry.)

    VastaaPoista
  2. Paras vaihtoehto olisi kai olla syömättä mitään, pimeässä. Kun sitä possua on leivässä ja hehkulampuissakin.

    Mietin sitä, että jos kaikki ihmiset alkaisivat nyt kasvissyöjiksi ja täten karjan ruokaa varten pidetty pelto siirtyisi ihmisiä varten, niin olisihan se toki ekologisempaa. Mutta entä sitten lisääntyneet kuljetukset? Kyllähän sitä lihaakin kuljetetaan pitkin ja poikin, mutta erityisesti Suomessa syödään paljon kotimaista lihaa. Kuljetettaisiinko tänne sitten enemmän kasviksi ja hedelmiä? En tiedä.

    Minusta paras vaihtoehto on lähiruoka ja luomu (olen itse sekasyöjä). Jos olisin varakkaampi mitä nyt olen, suosisin enemmän molempia.

    Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja ja kirjoituksesi!

    VastaaPoista
  3. Tekstisi sai kyllä ajatukset pörräämään villisti päässä! Nyt näitä asioita tuli oikein kunnolla ajateltua - ja toki ajattelisin vielä enemmän jos lukisin kokonaisen kirjan aiheesta.

    Syömistottumuksiaan olisi hyvä välillä päivittää samalla tavalla kuin päivittää muitakin asioita. Toivoisin, että ensi kerralla kauppareissulla miettisin tarkemmin hankintojamme, vaikka emme onneksi kahden hengen taloudessamme 100% lihansyöjiä ollakaan, vaan kasviksen maistuvat yhtä lailla. Ei kuitenkaan pitäisi liian helposti piiloutua tuudittavien ajatusten taakse, että teenhän minä jo tarpeeksi jne. Kasvissosekeitto on kuitenkin ihan yhtä helppo vaihtoehto kuin jauhelihakeitto. Kaikkea toimintaansa ei tietenkään jaksa koko ajan ajatella laajemmassa mittakaavassa, mutta toisaalta pienilläkin teoilla saa aikaan paljonkin. Kauppareissu kerrankin kävellen eikä autolla, liharuoan korvaaminen kasvisruoalla silloin tällöin, vesihanan sulkeminen hampaiden harjauksen ajaksi, normibataatin tilalle luomubataattia... Pieniä juttuja ja helposti toteutettavissa.

    Mutta kiitos tästä! Jatkan pohdintoja pääni sisällä!

    VastaaPoista
  4. Todellakin paljon mietteitä herättävä teksti, ja varmasti olisi sekasyöjänä, tosin aika kasvispainotteisena, hyvä lukea kirja itsekin.

    Silti, esimerkiksi tuota teurastamojen eläinkidusta kuvailevaa osaa en ainakaan Suomessa usko todeksi. Eihän sikoja teurastamoissa sitä paitsi tapeta mitenkään noin yksitellen niin, että niiden silpomiseen jäisi aikaa... Eli mielelläni lukisin myös suomalaistetun version, vaikka tietenkin mitä ensin muualla, sitä usein meillä perässä. Tosin antibiootit ovat varmaan kohta ongelma meilläkin, paska-asioita sentään säädellään hyvin tarkasti.

    Tuohon lihakarja/maitokarja -asiaan en nyt ota faktakantaa, mutta mistä löysit tuon tiedon? "Kaikki lehmät jotka minä tunnen" ovat nimittän selkeästi liha-/maitoeläimiä, ja ihan totta, lihalehmillä on mukavammat oltavat.

    Lihan kallistumista toivon minäkin. Kaloista syön vain itse järvestä kalastettua eli niiden oloista en ole huolissani.

    VastaaPoista
  5. Ostin tämän kirjan vegaanipoikaystävälleni (joka tuskin muuttaa ruokavaliotaan tämän myötä ;)), mutta en varmaan koskaan itse pysty lukemaan, koska eläinten huono kohtelu saa mut aika mielipuoliseksi. Siksi itsekin olen kasvissyöjä, enkä edes voisi kuvitella syöväni lihaa.

    Olen samaa mieltä, että tällaisia kirjoja pitäisi lukea kaikkien. Ainakin niiden, jotka sitä lihaa syövät ;)

    VastaaPoista
  6. Tehotuotanto ja kaikki sen lieveilmiöt ovat järjettömyyksien tulosta. Suollamme ruokaa roskiin valtavia määriä ja esimerkiksi lihaa on ruokavaliossamme liikaa.

    Nykyelämäntapa muutenkin on kaikkea muuta kuin eettinen. Myös viljely riistää ympäristöämme. Voiko tässä yhteiskunnassa edes elää enää täysin eettisesti?

    Jokaisen pitäisi miettiä elämässään kohtuutta.

    Suosittelen samalla kaunista mutta kriittistä dokumenttia Home: http://en.wikipedia.org/wiki/Home_(2009_film), katsottavissa You Tubesta.

    VastaaPoista
  7. Morre, tarkoitin miksi-kysymykseni enemmän yhteis- tai ihmiskuntatasolle. Tietenkin jokainen on vastuussa omista valinnoistaan (silloin kun vaihtoehtoja on), mutta kyllä tälle eläinten kohtelun ja tehotuotannon ongelmalle pitäisi tehdä jotakin jo ihan lainsäädäntötasolla. Ymmärrän kyllä, vaikken ihan hyväksy (omallakaan kohdalla), miksi yksilö jatkaa eläinperäisten tuotteiden käyttöä. Lihasta luopuminen tuntui minustakin aikoinaan mahdottomalta ja liian työläältä, vaikka nyt ihmetyttää, miten olen voinut niin ajatella, kun lihaton elämä on oikeasti aivan yhtä vaivatonta. Ehkä ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa ajattelen samoin maitotuotteista.

    Mutta kuten kirjoitin: jos edes silloin tällöin jätät lihan ostamatta ja hankit tilalle jotain muuta - tai edes ostat sen jauhelihasi luomuna - olet tehnyt hienon teon. Niin kuin sanoin, ymmärrän miksi joku syö lihaa, mutta sillä ylpeily, ettei siitä pode huonoa omaatuntoa, on ehkä hieman mautonta mielestäni.

    Laura, kyllä se kuulemma on niin, että on ekologisesti kestävämpää syödä kaukaakin tuotua kasvisravintoa kuin lähilihaa. Toisaalta Suomessakin kasvaa aika hyvin kasveja.

    Sonja, suosittelen tätä kirjaa kyllä lämpimästi. Samoin kuin sitä Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa, joka käsittelee samoja(kin) aiheita ja vielä "helpommassa" paketissa.

    Tessa, en osaa sanoa tarkasti suomalaisten teurastamojen toiminnasta, mutta en usko niissä olevan suuria eroja amerikkalaisiin, ja pikemmin toisin päin, eli luulisin Yhdysvalloissa toiminnan olevan Suomea korostuneemmin liukuhihameininkiä. Tuossa esimerkissähän oli kyse verenlaskusta, ei itse teurastuksesta. Käsittääkseni ainakin isommat eläimet (lehmät, siat) täytyy tainnuttaa yksitellen. Toisaalta kirjassa oli kyllä ikäviä esimerkkejä siitäkin, miten liukuhihnalla kulkevia eläimiä voi häpäistä ja kiduttaa.

    En itse jaksa uskoa siihen, että suomalaiset olisivat erityisen immuuneja teurastamotyön raaistavalle vaikutukselle tai sen suurempia eläinystäviä kuin muidenkaan kansojen edustajat. Kukaan meistä ei kai tiedä, mitä suomalaisilla teurastamoilla tapahtuu, sillä sinne ei päästetä ikinä koskaan ketään katsomaan tai kuvaamaan toimintaa. Aika epäilyttävää, sanoisin.

    Tuo liha- ja maitokarjan yhteys löytyi itse kirjasta, sillä siellä on lopussa myös Suomi-osuus. Luulen, että sillä tarkoitettiin, että "liha- ja maitolehmiä" kasvatetaan samasta karjasta, mutta varmaan (?) ne siirretään sitten erillisiin lihan ja maidon tuotantoyksiköihin. Ja sitten on vielä nämä "luksuslihakarjat", joita kai pidetään paremmin lihan maun parantamiseksi.

    Katri, minäkin menetin aika pitkäksi aikaa mielenrauhani tämän teoksen takia, mutta joskus annan niin tapahtua herätelläkseni itseäni. Onhan se kamalaa, mutta olen sitä mieltä, että täytyy tietää, mitä maailmassa tapahtuu. Etenkin jos niihin tapahtumiin on itse vaikuttamassa.

    Paula, varmaan täysin eettisesti ei pysty oikein kukaan nykyisin elämään. Etenkin, kun eettisyyden määritelmä lienee sekin häilyvä. Minä aina ajattelen niin, että yritän parhaani, ja se saa riittää - mutta silti tulee välillä riittämättömyyden tunnetta ja epätoivoa, vaikka toisaalta järjellä ajateltuna tiedän, etteivät minun yksilölliset kulutusvalintani maailmaa muuta. Ne muuttavat kuitenkin minun sisäistä maailmaani, jossa lopulta elän vahvimmin.

    Kiitos dokumenttivinkistä, menen nyt tutustumaan siihen. :)

    VastaaPoista
  8. Tarkoitukseni ei ollut ylpeillä omatunnottomuudellani. Se oli vain toteamus, etten kestäisi sitä. Poden ajoittain huonoa omaatuntoa jo niin monesta muusta asiasta, etten kaipaa yhtään sellaista lisää.

    Luomulihasta pitikin sanomani, että ostan sitä aina kun tilanne sallii. Valitettavasti se oli jälleen eilen loppu Prismastamme :-/

    Lainsäädännöllisellä tasolla olen toki samaa mieltä. Kaikki mitä on eläinten hyväksi sillä tasolla tehtävissä, on tehtävä.

    Ja siitä kasvisruokapäivästäkin olen samaa mieltä. Kohu oli naurettava ja minusta kasvisruokapäivä on oikein aiheellinen päivä.
    Tosin toivon, että kouluissa tehdään hyvää kasvisruokaa, ettei vaikutus ole päinvastainen mitä on toivottu...

    VastaaPoista
  9. Tuo lukunäyte oli ihan karmea, mutta ehkä hyvä että laitoit juuri sen, vähempi ei ehkä riittäisi (vaikka ehkäpä ne ihmiset joiden se varsinkin pitäisi lukea eivät kuulu blogisi lukijoihin!)
    Asiaa. Hyvä kirjoitus hyvästä aiheesta (ja kirjasta).
    Lihantuotanto on teollistettu kuten kaikki muukin tuotanto ja samalla jätetty huomiotta se, että eläin ei ole samanlainen materiaali kuin esim. metallilevy.
    Lihaa ei pitäisi myydä muovirasioissa, vaan se pitäisi joutua ostamaan tiloilta. Samalla tulisi katsastettua elinolot ja nähtyä vaivaa lihansa eteen, mietittyäkin vähän näitä asioita. Meillä täällä Korppoossa on onneksi hyvä lihatila lähellä, jonka eläimet liikkuvat kesällä laitumilla ja talvellakin pihattonavetassa ja näyttävät terveiltä ja homma muutenkin tervejärkiseltä ja pienimuotoiselta.
    Mutta onhan tässä paljon muutakin kuin liha: maito ja kaikki muu eläinperäinen. Näitä asioita on pakko miettiä.
    Paskan määrää mekin täällä saaristokylässä mietimme: miksi ihmisten jätökset on laitettava umpioihin, kun määrä on häviävän pientä verrattuna niihin kymmeniin nautoihin, jotka tulevat kesällä kylän laitumelle (yllä mainitulta lihatilalta). Kivaahan se on, eläimet pitävät alueen siistinä ja niityn kauniina, mutta miksi ihmisten häviävän pienet paskamäärät pitää eristää muovisäiliöihin kun lehmien paskat valuvat puroja pitkin lopulta ehkä mereen? Tässä ei tunnu olevan järkeä.

    VastaaPoista
  10. Juu, Morre. Kasviksista saa oikeasti ihan mielettömän hyvää ruokaa vähällä vaivalla. Harmi, kun niitä niin pelätään. Minä en itse edes ole mikään kypsentämättömien kasvisten tai hedelmien ystävä enkä syö juuri koskaan esim. salaattia. Usein kun kuvitellaan, että kasvissyöjät purevat lähinnä porkkanaa. ;) Yhdessä vegaaniblogissa oli ihan mieletön ote 1990-luvulla (!) painetusta suomalaisesta kotitalouden oppikirjasta, jossa kerrottiin kasvissyöjistä. Mm., että he (me) juovat lähinnä kasvisten keitinliemiä. :D

    Kiitos, Saila, hyvästä kommentista. Minullakaan ei ole mitään perustavanlaatuista pienimuotoista, eläinten hyvinvoinnin huomioon ottavaa lihantuotantoa vastaan, mutta edelleen mietin, miksi meidän olisi nykyaikana pakko syödä kuolleita eläimiä. Siinä on jo mukana vähän filosofista pohdintaa. En voisi itse tappaa nisäkästä ruoakseni. Kalastamaan ehkä pystyisin. Ja lypsämään, jos osaisin. :)

    Minäkin vähän luulen, että ei karjan paskan käsittelyä ole Suomessakaan niin mallikelpoisesti hoidettu tai perusteellisesti mietitty. Sitä varmasti riittää ja se varmasti vähintään osittain imeytyy maaperään ja pohjaveteen. Nykyisessä suurtuotannossa totta vie on ongelmia vaikka muille jakaa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...