Kustantaja: Atena, 2011.
Suomentanut: Tiina Ohinmaa.
Sivuja: 166.
Genre: Tietokirja.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
Vihreät kirjat osa 7
Tämä ei ehkä ole varsinaisesti "vihreä kirja", sillä kirjan syömiseen ja ruokavalintoihin liittyvät ohjeet käsittelevät lähinnä sitä, mikä on ihmiselle hyväksi ja terveellistä. Usein se kuitenkin kulkee käsi kädessä ympäristöystävällisyyden kanssa, ja Michael Pollan ottaa ekologisuuden muutenkin huomioon - onhan hän ympäristöjournalismin professori.
Ja on kirjassa sentään vihreäsävyinen kansi. :)
Pollanin aiempi menestysteos, tämän kirjan isosisko, Oikean ruoan puolesta, on ollut kansainvälinen menestys. En ole tuota laajempaa teosta lukenut, mutta tämä Syöjän käsikirja on ilahduttavan tiivis ja helposti omaksuttava paketti. Pollanin idea on tehdä syömisestä taas yksinkertaista, ja hän antaa 64 helppoa neuvoa ohjaamaan päivittäisiä ruokavalintoja. Niiden avulla on määrä "vaihtaa teolliset ruokamössöt kunnon ruokaan ja ravintoainekikkailu yksinkertaisuuteen". Pollan on tiivistänyt muutenkin pelkistetyt ohjeensa kirjan alussa vielä lyhyempään muotoon:
"Syö ruokaa. Lähinnä kasviksia. Sopivasti."
Tämä on samalla vastaus kysymykseen mitä, millaista ruokaa ja miten pitäisi syödä. Ensimmäisellä lauseella Pollan haluaa erotella oikean ruoan "syötävistä ruoan kaltaisista tuotteista", joita nykymarkettien hyllyistä lähinnä löytyy. Kaksi seuraavaa lausetta lienevät itsestään selviä.
Kirja on jaettu näiden lauseiden mukaan kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa (Mitä minun pitäisi syödä? Syö ruokaa.) on ohjeita, kuten "Älä syö mitään, mitä isoisoäitisi ei tunnistaisi ruoaksi." Tai "Vältä tuotteita, jossa on yli viisi ainesosaa." Myös pakkauksien terveysväittämät ja merkinnät vähärasvaisuudesta, rasvattomuudesta ja keveydestä joutuvan pannaan. Pollan pyytää välttämään tuotteita, joita mainostetaan televisiossa - ja jopa marketin keskikäytäviä, joilla jalostetut tuotteet lähes aina sijaitsevat. No, marketteja ylipäätään kehotetaan välttämään. Suurimmassa osassa ohjeita on mukana lyhyt selitys, mutta kaikki eivät selityksiä kaipaa. Kuten vaikka "Annos, joka tarjoillaan suoraan autoosi, ei ole ruokaa."
Toinen osa (Millaista ruokaa minun pitäisi syödä? Lähinnä kasviksia.) keskittyy puhumaan siitä, kuinka paljon terveellisempää ihmisen on syödä kasviksia kuin lihaa. Pollan ei kuitenkaan tyrmää lihansyöntiä kokonaan, sillä kirja on terveyden, ei niinkään paljon ympäristön tai etenkään eläinten hyvinvoinnin tai eläinten syömiseen liittyvän filosofisen pohdiskelun asialla. Pollan sanoo, että suht harvoin, pari kertaa viikossa, lihaa syövät ovat kyllä yhtä terveitä kuin kasvissyöjät. Mutta keskiverto suomalainen syö kuitenkin lihaa noin 200 grammaa joka ikinen päivä, ja se ei ole kenellekään hyväksi. Niinpä Pollan suosittelee lihasta pitäville käyttämään sitä vain lisukkeena tai juhlaruokana.
Erilaisien kasvissyöntiin kannustavien ohjeiden seassa on esimerkiksi mielenkiintoinen "Syö ruokaa, jonka bakteerit tai sienet ovat jo esisulattaneet." Pollan kertoo, että monet perinteiset kulttuurit (joiden monia toisistaan eroavia ruokavalioita hän muutenkin ylistää) vannovat hapatetun ruoan terveysvaikutusten nimeen. Tällaisia ruokia ovat esimerkiksi jogurtti, hapankaali, soijakastike, kimchi ja hapanleipä. Vegaanista ruokavaliota noudattavien on hyvä tietää, että monessa näistä on elintärkeää B12-vitamiinia, jota ei muuten saa kasveista.
Pollankaan ei ole täysi puristi, vaan sanoo, ettei satunnaisessa makeisten, uppopaistettujen ruokien, leivonnaisten tai virvoitusjuomien nauttimisessa ole sinänsä mitään pahaa, mutta elintarviketeollisuus on tehnyt näistä aiemmin kalliista ja vaikeasti valmistettavista herkuista niin halpoja ja vaivattomasti saatavia, että syömme niitä nykyisin aivan liikaa. Niinpä Pollan ehdottaa, että lopetamme tällaisten herkkujen ostaminen, mutta voimme syödä vaikkapa ranskalaisia perunoita, kakkuja ja jäätelöä aina kun jaksamme itse niitä valmistaa, mikä ei todennäköisesti ole päivittäin.
Pollan kehottaa välttämään lisäravinteita, ellei kärsi vakavasta puutostilasta tai ole ikääntynyt. Sen sijaan hän suosittelee juomaan ruoan kanssa lasin viiniä. Kansanterveysviranomaiset varovat suosittelemasta alkoholia, sillä alkoholismilla on suuret kansanterveydelliset ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset, mutta toisaalta tiedetään varmasti, että alkoholin säännölliset kohtuukäyttäjät elävät pidempään ja sairastavat selvästi vähemmän sydäntauteja kuin täysin raittiit.
Kolmas osa (Miten minun pitäisi syödä? Sopivasti.) opastaa luomaan terveemmän suhteen ruokaan. Ymmärrettävästi se kehottaa syömään vähemmän tässä ylipainon kiusaamassa läntisessä maailmassa. Pollan suosittelee myös maksamaan siitä vähemmästä ruoasta enemmän, sillä laatu maksaa ruoassakin. Muuten ohjeet opastavat syömään esimerkiksi hitaasti ja nautiskellen, ja kunnollisia aterioita välipalojen sijaan. Pollanin mukaan meidän pitäisi syödä aina ruokapöydän ääressä ja mielellään seurassa. Hän suosittelee myös kasvimaan perustamista ja erityisesti ruoan valmistamista itse.
Yli sadan sivun ohjeistuksen jälkeen viimeinen sääntö kuuluu "Riko sääntöjä silloin tällöin." Tämän viisaan ohjeen alla selitetään, ettei ruokaan liittyvien sääntöjen liian tiukka noudattaminen ole hyväksi ihmiselle tai hänen terveydelleen. Kohtuus kaikessa - myös kohtuudessa.
Oikean ruoan ohjeet on minusta oikein viisas ja kätevä pieni kirja niillekin, jotka haluavat järkeistää syömistään, mutteivät jaksa perehtyä paksumpiin oppaisiin ja tutkimuksiin aiheesta. Vaikka olen eettisistä syistä esimerkiksi tiukemman kasvissyönnin kannalla kuin Pollan, nyökyttelin päätäni lähes läpi koko kirjan. Vaikka minullakin on periaatteeni, olen ajoittain turhautunut ruoan ja kulloisenkin muotiruokavalion ympärillä kohkaamisesta. Varmasti tämä yksinkertaisuuteen palaaminen on muoti-ilmiö sekin, mutta mielestäni se on kuitenkin harvinaisen kestävällä pohjalla. Tämän kirjan kanssa on vaikea olla eri mieltä. Palaamalla juurillemme, niin sanotusti, ja hylkäämällä prosessoidut "ruoan kaltaiset syötävät tuotteet" emme uskoakseni voi mennä vikaan. Todellä tärkeää on myös rennosti ottaminen ja ruoasta nauttiminen, mitä ei onneksi tässä oppaassa olla unohdettu.
Suosittelen teosta lämpimästi kaikille.
Nämä vihreät tietokirjaesittelyt ovat kiinnostavia, kiitos! Tällaisista kirjoista on hyvä ainakin tietää, ellei kaikkea sitten itse luekaan. Tulee seurattua alan kirjallisuutta ainakin blogeista käsin ja samalla mietittyä asioita omalta kantilta.
VastaaPoistaMitä ruokaan tulee, niin mielestäni ei ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa syödä: se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Oma tapa tulee löytää - ja mitä eettisempi se on, sen parempi paitsi itselle myös luonnolle. Yleisesti ottaen kaikkein pahinta roskaruokaa toki kannattaa välttää, mutta se lienee selvää ruokavaliosta riippumatta.
Jotenkin viime aikoina olen usein törmännyt siihen, että sekasyöntiä paheksutaan tai sanotaan esim. ettei todellinen eläintenystävä syö eläimiä. Ihan kuin pelkkä ruokavalio jakaisi ihmiset "hyviin" ja "pahoihin". Minusta asia ei ole niin mustavalkoinen. Ensinnäkin lihantuotantoakin on monenlaista, kuten edellisen tietokirjajuttusi yhteydessä kävi ilmi. Toiseksi joillakin meistä on esim. vilja- ja maito-allergioita ja monia kasvisallergioita, jolloin liha voi olla melkein ainoita "varmoja ruokia". Esim. itselläni on soija-allergia ja keliakia, enkä voi syödä tiettyjä kasviksia suuria määriä ilman allergiaoireita; lisäksi kovin tärkkelyspitoinen ruoka aiheuttaa minulle niveloireita. Niinpä olen lihansyöjä ja sellaisena pysyn. :) En ole kenties hyvä eläimille, mutta pyrin muuten tekemään vihreitä valintoja kulutustottumuksissani ja ajattelen niinkin, että jos pidän itseni terveenä, niin onhan sekin vastuunkantamista. Voisin syödä itseni helposti sairaslomalle, mutta oikeilla valinnoilla olen pysynyt terveenä jo vuosia. Olet sitä mitä syöt. ;)
Tämä ei ollut nyt paasausta ketään vastaan, mutta olen jo pitkään halunnut sanoa/kirjoittaa tämän jonnekin, kun kasvissyönti ja muut vihreät valinnat ovat nykyisin niin usein pinnalla. Ja hyvä että ovat, niistä ei voi puhua liikaa! Ja yksinkertainen, puhdas ja konstailematom ruoka, se on varmasti aina hyvästä.
Ai kun hyvä juttu! "Ruokaa." :D
VastaaPoistaIhana. Noin se juuri on. Sitä paitsi ruoka on parempaa kuin "ruoka". Olen lukenut, taas, puhelimella ja nopeasti, mutta en millään ehdi kommentoida silloin kun pitäisi.
Olen kuitenkin täällä, kukkuu!
Jenni tuossa jo ilmaisikin fiksusti sitä samaa, mitä minä koitin (ehkä vähemmän fiksusti) valaista edellisen tietokirjan kohdalla.
VastaaPoistaRuoka-asiat ovat tosiaan olleet kovasti pinnalla mediassa, mikä on toki tavallaan hyvä asia (etenkin kun puhutaan eettisyydestä, ekologisuudesta ja terveellisyydestä). Mutta toisaalta sitä alkaa äkkiä olla kurkkuaan myöten täynnä ja pahaisen kakaran tavoin tekee mieli tehdä juuri päinvastoin kun kehoitetaan.
Äh. Unohtui sanoa, että tämä kirja kuulosti ihan oikeasti suorastaan hauskalta! Hymyilytti se "Annos, joka tarjoillaan suoraan autoosi, ei ole ruokaa." -juttu :D (Olen tuosta samaa mieltä! Lisäksi autossa syöminen on ällöä!)
VastaaPoistaJenni, ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat, mutta omalta kantiltani olen taas huomannut, että lihansyönti herättää ihan hirveän voimakkaita tunteita sekä puolesta että vastaan, ja minun silmääni on enemmän osunut ne hysteeriset puolustusreaktiot. Tuntuu välillä, ettei kasvissyönnistä saisi puhua, ettei lihansyöjille vain tule paha mieli. Ymmärrän, että joissakin yksittäistapauksissa, niin kuin sinun kohdallasi, eläinperäisistä tuotteista pidättäytyminen olisi tosi hankalaa. Mutta muuten luulen, että lihansyöjät ottavat itseensä niin kovasti siksi, että tietävät varmasti yleensä itsekin, ettei heidän valinnalleen ole mitään kestäviä perusteita, vain oma nautinnon- ja mukavudenhalu. Puhun tässä myös omasta puolestani, huomio, sillä käytänhän edelleen joitakin maitotuotteita esimerkiksi. Lisäksi en vähättele nautinnon- tai mukavuudenhalua, sillä olen itse todellinen hedonisti ja laiskuri, ja minusta nautinnot ja rentoilu ovat tärkeitä asioita elämässä, nekin.
VastaaPoistaTämä kirja on lempeä lihansyöjillekin, sillä tässä ei tosiaan korosteta millään tavalla etiikkaa tai juuri edes ympäristönäkökohtia ruokavalinnoissa. Ohjeet ovat hyvin puhtaasti annettu vain ihmisen omaa terveyttä silmällä pitäen, eikä näistä voi mielestäni oikein mitenkään loukkaantua.
Kukkuu, Ilse! Kiva, kun kävit. <3
Morre, tämä tosiaan on helppo kirja, ei minun mielestäni sinällään syyllistä ketään, paitsi jos loukkaantuu lisäaineisen ruoan puolesta. ;) Minua ei syyllistäminen kyllä haittaa, vaan ruoskin itseäni ihan mielelläni, mutta ymmärrän, että jollekin se voi olla kova pala.
Luin sen Pollanin ensimmäisen kirjan ja pidin siitä kovasti, vaikka mitään uutta asiaa se ei itselleni sisältänytkään. Kirja oli kuitenkin napakasti kirjoitettu ja täyttä asiaa. Tämänkin voisin lukea, mutta luulen, että se on aika paljon edellisen kertausta ( ainakin tuon arviosi perusteella ). Mielestäni lihansyönnin eettisestä ja ekologisesta puolesta pitääkin puhua ja ihmettelen itse vilpittömästi ihmisiä, joita asia ei kiinnosta yhtään. Ja huom ! omassa ruokavaliossani olisi tämänkin suhteen parantamisen varaa, vaikka yritän pitää lihan ja eläinperäisten tuotteiden osuuden ruokavaliossani edes suhteellisen pieninä.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinne !
Vähitellen, pienin askelin on tämä maailma kuitenkin muuttunut myönteisemmäksi meitä ns. kasvissyöjiä kohtaan sen jälkeen kun me vuosikymmeniä sitten söimme viimeiset wienerleikkeemme:) Toisaalta ei tässä mitään niuhottajia olla, rikotaan sääntöjä tavalla tai toisella.
VastaaPoistaTuo kirjakin tuntuu olevan samalla linjalla, ei siis liian tiukkapipoisella:) Kiitos sinulle sen esittelystä.
Petriina, kiitos samoin! Ei tässä varmastikaan mitään uutta aiheeseen edes hieman perehtyneelle ole, mutta esimerkiksi miehelleni, joka on kiinnostunut asiasta, muttei niin paljon, että opiskelisi sitä huolella, tällainen lyhyt ja yksinkertainen, perusasioihin keskittyvä kirjanen on onnen omiaan. (Sanoi hän jälleen yhden maailman pisimpiin lukeutuvan virkkeen voimin.)
VastaaPoistaClarissa, minullakin on vahva usko, että kohti parempaa kuitenkin koko ajan mennään - ja sinulla onkin jo perspektiiviä. Minä ymmärrän, että jostakin asiasta vouhottaminen saattaa ärsyttää, mutta totuus on myös se, että ei mikään koskaan muuttuisi, jos ei olisi ihmisiä, jotka ärsytyksen uhallakin jaksavat vouhottaa.