Kirjahyllykeskiviikko: K niin kuin Kerrigan, Kundera, Kähkönen...

K-hyllyssäni ei ollutkaan ihan niin paljon kirjoja kuin uumoilin, mutta jokunen kuitenkin. Aika sekalainen seurakunta myös: muutama tosi hyvä teos, muutama hyllystä ehkä poistettava, ja useita vielä lukemattomia kirjoja.

Anu Kaipainen: Nuoruustango
Mutta hei hetkinen! Onkos tämä nuortenkirja ja siten väärässä hyllyssä? Sain tämän muistaakseni ex-poikaystäväni äidiltä siinä vaiheessa, kun luin jo aikuisten kirjoja, joten olen olettanut tämän olevan aikuisten romaani. En siis ole lukenut tätä vielä. Nyt googlailin ja kirja kuulostaa itse asiassa hyvin mielenkiintoiselta evakkosukuiselle, mutta se kuulostaa myös nuortenromaanilta. Hups? En ole Kaipaista koskaan lukenut, mutta ehkä olisi syytä. Vaikka vain siksi, että hänelläkin on kytköksensä idoliini Aila Meriluotoon. :)

Katja Kaukonen: Odelma
Olen ollut tämän kirjan kanssa kahden vaiheilla, että laitanko suoraan poistoon vai jätänkö hyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Tästähän ovat monet kirjabloggaajat hurmioituneet, ja olen varma, että kirja on hyvin taidokas ja tunnelmallinen pieni romaani, mutta se ei toisaalta kuulosta lainkaan sellaiselta kirjalta, josta minä pitäisin. Toisaalta on kiva pysyä kartalla uusista, kotimaisista kirjailijoista, ja kirja on sen verran lyhyt, että sen lukisi varmasti nopeasti. Huoh. No, ainakin vielä toistaiseksi tämä kauniskansinen ja -niminen teos saa odottaa hyllyssäni päätöstäni.

Anja Kauranen: Arabian Lauri
Olen ostanut tämän muistaakseni jonkun kirjakerhon alennusmyynnistä vuosia, vuosia sitten. Olen lukenut Kauraselta/Snellmanilta ainoastaan teoksen Side, josta pidin kovasti. Sen jälkeen aloitin tätä Arabian Lauria, mutta olen näköjään jättänyt leikin kesken noin sivulla 65, tarkoituksenani palata kirjaan joskus, vaikkei alku minua mukaansa temmannutkaan. Vielä ei ole löytynyt intoa paluuseen, mutta olen nyt kuitenkin jättänyt tämän vielä hyllyyni varmuuden vuoksi.

Daniel Kehlmann: Maailman mittaajat; Maine
Kehutusta Kehlmannista minun oli tarkoitus kirjoittaa lehteen, ja edelleen on tarkoitus kirjoittaa hänestä blogiin. Yritän lukea Kehlmannia ja Jenny Erpenbeckia tänä vuonna sivistääkseni itseäni ja paikatakseni aukkoa lukuhistoriassani saksalaisen kirjallisuuden osalta. Saas nähdä, miten käy. Vielä en osaa nuoresta herrasta sanoa mitään.

Kate Kerrigan: Onnellisen avioliiton reseptejä
Tämä kirja komeilee blogini yläbannerissa ja olen kirjoittanutkin siitä jotakin täällä. Löydän harvoin hyviä, tai paremminkin minua miellyttäviä, kirjoja viihde- tai romantiikkakategoriasta. En nyt tiedä, luokiteltaisiinko tämä edes sellaisiin, mutta ainakin kirja kertoo lähes yksinomaan rakkaudesta ja tekee sen sutjakkaan viihdyttävästi. Teos ei ole silti naiivi tai imelä, vaan yllättävänkin realistinen ja päälle vielä aika hyvin kirjoitettu. Bazar osaa tehdä tai valita ihania kansia. Omassa genressään tässä on minusta kaikki osunut nappiin. 

Geert Kimpen: Kabbalisti
Lisää Bazarin hienoja kansia! Tässä kirjassa on minua kiinnostava aihe, ja olen kuullut kirjasta kehuja muualtakin kuin sen kustantajan sivuilta, mutta jotenkin en omalla ensiyrittämälläni jaksanut alkua pidemmälle. Ehkä tällaiselle historialliselle romaanille on olemassa se oma lukuhetkensä, joka ei ollut silloin, kun tätä aloitin. Kannen ja aiheen lisäksi minua kiinnostaa kirjassa se, että kirjailija on belgialainen. En ainakaan muista lukeneeni yhtäkään belgialaista kirjaa.

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Jotenkin vähän noloa, että minulla on tämä klassikko vain tuollaisena rumana pikku pokkarina. Toisaalta se on minulle ihan oikein, sillä niin kuin olen parikin kertaa tunnustanut, Seitsemän veljestä ei ole oikein koskaan avautunut minulle kunnolla. Ovathan tarinat legendaarisia, ja lapsena pidin kyllä Riitta Nelimarkan kuvittamasta veljesversiosta, mutta ehkä Kiven kielessä on jotakin, joka ei lopulta minuun uppoa, tai sitten vahvan dialogimuotoinen romaani vieraannuttaa. En tiedä. En muuten yleensä klassikoita kavahda.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Tuoreempi, ulkomainen klassikko, joka vuorostaan osui ja upposi. Leffankin olen tainnut nähdä, mutta en kauhean hyvin muista sitä tai edes tätä kirjaa. Ei tämä aivan terävimpään huippukärkeeen tainnut lukukokemuksissani nousta, mutta hyvä se oli. Mitään muuta en ole Kunderalta lukenut enkä kyllä paljon muutakaan tsekkiläistä. Edes yhtään kokonaista Kafkan teosta.

Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha
Monikulttuurisuuskirjallisuuden kulttiteos, joka minulla pitäisi jo olla luettuna, ja jonka aion lukea tänä vuonna. Muistan, kun tätä suositeltiin minulle ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten, enkä ollut silloin kuullut koko teoksesta. Viime vuonna aloin kiinnittää siihen huomiota kirjablogeissa (missäpä muuallakaan) ja ostin sen omaan hyllyyni odottamaan oikeaa hetkeä. Kureishi on kirjoittanut paljon muutakin ja on hyvin arvostettu kulttuuripersoona. Olen vain nähnyt hänen tekstiinsä perustuvan elokuvan Intimacy.

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Kähkönen(kin) on kirjablogilöytö. Puoliksi savolaisena kiinnostuin Kähkösen Kuopio-sarjasta, hankin tämän ensimmäisen osan ja luin viime vuonna. Pidin kovasti, monella tapaa, mutten ole silti vielä jatkanut sarjan kanssa. But I will. Kähkösestä on viime aikoina puhuttu paljon blogeissa, mm. siitä, kuinka tuntematon hän on, vaikka on ollut Finlandia-ehdokkaana (kahdesti, viime vuonna tietokirjallisuuden puolella) ja on muutenkin hyvin arvostettu tekijä. Lukekaa Kähköstä ja puhukaa hänestä lisää! Hän ihan varmasti ansaitsee sen.


Sitten on teidän vuoronne - mitä teidän K-hyllyistänne löytyykään?