Kirjahyllykeskiviikko: H niin kuin Hilvo, Hustvedt, Härkönen...

Kuvasta puuttuu ystävällä lainassa oleva Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin.

H-kirjaimen kohdalta löytyi hyllystäni taas yllättävän paljon kirjoja. Katsotaan lähemmin, mitä.

Kristin Hannah: Paluu kesäsaarelle. 
Tämän ostin vasta vähän aikaa sitten kirjaston poistokorista, ja selkämyksestä löytyy tuo pelottava sydäntarra: viihdettä. :D Kansi on (muutenkin) kauhea. Kuten olen aiemmin maininnut, luen kyllä mielelläni kevyttäkin kirjallisuutta, kun vain löydän genrestä jotakin minulle sopivaa. Kauhean usein ei löydy, mutta Hannahille haluan antaa mahdollisuuden. En ole lukenut häneltä aiemmin mitään, mutta hän on kai aika suosittu, ja ainakin yksi täyspäinen ystäväni on häntä minulle suositellut. :) Mielipiteitä?


Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa, Voimanaiset. 
Olen lukenut Hassiselta vain Suistolan, josta pidin aika paljon. Nämä ovat molemmat kirjaston poistokorista (toinen jonkun asiakkaan tuoma pokkari), josta olen ne ottanut lukeakseni "sitten joskus". Onko joku lukenut nämä Hassiset tai toisen niistä? Mitä pidit?

Marko Hautala: Käärinliinat. 
Niin kuin olen täällä blogissakin maininnut, pidin paljon Hautalan esikoisesta Itsevalaisevat, vaikken yleensä juuri välitä jännityskirjallisuudesta. Oman Itsevalaisevani olen antanut lahjana eteenpäin, mutta suosittelen sen lukemista lämpimästi! Myös Käärinliinat olen aloittanut, ja sekin vaikutti tosi hyvältä, mutta jouduin sitten muiden lukukiireiden vuoksi jättämään kirjan kesken, enkä jostakin hölmöstä syystä ole vieläkään jatkanut lukemista. Hautalalta on tulossa pian kolmaskin romaani. Tunteeko joku toinenkin bloggaaja Hautalaa? Olen jonkin verran saanut olla yhteydessä Hautalan kanssa, ja hän vaikuttaa hyvin lämpimältä ihmiseltä. Lukekaa vaikka hänen blogiaan.

Ernest Hemingway: Kilimandsaron lumet. 
En muista tämän kirjan hankkimista, mutta siinä näyttää olevan Joensuun kaupunginkirjaston leimat, joten poisto-ostoksia vuodelta taltta ja vasara taitaa tämä(kin) olla. En ole edes varma, olenko lukenut tämän! Minulla on kirjasta mielikuva, mutten tiedä, tuleeko se lopulta kirjan vai kirjasta lukemisesta. Täytyy ottaa selvää, eli aloittaa kirja (mahdollisesti) uudelleen. Itse asiassa minulla on sama Vanhus ja meren kanssa - en ole varma, olenko todella lukenut sen itse. Ovatko kaikki muut lukeneet varmasti Hemingwayta? Onko hän teistä hyvä?

Sami Hilvo: Viinakortti. 
Todella hyvä esikoinen viime vuodelta. Tästä blogattiinkin aika paljon ja yleisesti ottaen pidettiin. Arvioita löytyy ainakin anni m.:ltä, Marilta, Sadulta, Jossulta, Zephyrilta, Jorilta, Hannalta ja Inalta. Viinakortti oli ehdokkaana Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja ihan syystä. Minulla oli ilo olla tämänkin kirjailijan kanssa tekemisissä töiden kautta, ja hän vaikuttaa ihanalta ihmiseltä hänkin. Ja Hilvollakin on hyvä blogi.

Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto. 
Hornby lienee monille tuttu. En ole lukenut häneltä muistaakseni muuta kuin tämän, mutten oikein tiedä miksi, sillä tämä on mainio romaani. Hauska, naseva, ja miehetkin tykkää. Tästä tehty leffakin oli ihan kelvollinen, vaikka Lontoosta lähdettiin sitä myöten Amerikkaan, muistaakseni Chicagoon. Lurun luvuissa kerrottiin Hornbyn hauskan oloisesta, pakinamaisesta teoksesta, The Complete Polysyllabic Spree, jonka haluan ehdottomasti lukea. Lurun juttu löytyy täältä.


Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia; Kaikki mitä rakastin; Lumous.
Kaikki mitä rakastin on toistaiseksi ainoa lukemani Hustvedt, mutta se oli niin uskomattoman hyvä, että haluan ilman muuta lukea kirjailijan muunkin tuotannon, vaikkei se kuulemma välttämättä ole muilta osin aivan yhtä taidokasta. Tuo Kaikki mitä rakastin puuttuu tosiaan kuvista, sillä se on ystävälläni lainassa. Ja tajusin vasta nyt, että Vapiseva nainen on sen sijaan kuvissa ansiotta mukana, sillä sehän on tietokirja... Hustvedt on puhuttu nainen blogeissa, ja hänen romaaneistaan ovat kirjoittaneet ainakin Aamuvirkku yksisarvinen, kahdestikin, Leena Lumi ja Reeta Karoliina. Hustvedtin tuorein romaani, nimeltään kiehtova Kesä ilman miehiä, ilmestyy suomeksi kesäkuussa, ja siiheksi lupaan lukea nuo vanhemmatkin teokset ja pläjäyttää blogiin todellisen Hustvedt-spesiaalin! :)

Helvi Hämäläinen: Kadotettu puutarha. 
On ihan hölmöä, etten ole lukenut Hämäläiseltä yhtään kokonaista teosta. Tämä on ollut hyllyssäni iät ja ajat (taas yksi lahja ex-anoppikokelaalta), mutta en ole saanut hankittua viereen Säädyllistä murhenäytelmää, jonka haluaisin lukea ensin, ja siten tämäkin on jäänyt lukematta. Aila Meriluodon päiväkirjojen mainintojen kautta kiinnostuin myös Hämäläisen julkaistuista päiväkirjoista. Oletteko te lukeneet Hämäläistä? Proosaa? Runoja? Päiväkirjoja? 

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. 
Sukupolvemme nuorisoklassikko, josta minäkin tykkäsin ihan hirveästi. Pidän myös Härkösen myöhemmistä teksteistä, mutta vielä Hämäläisen lukemattomuutta hölmömpää on se, kuinka vähän olen Härköstä lukenut fanittamisesta huolimatta. Olen nimittäin nauttinut hänen teksteistään lähinnä nasevissa lehtikolumneissa. Häräntappoaseen ja Akvaariorakkauden lisäksi olen tainnut lukea vain mainion keittokirjan Sopan syvin olemus. Nyt minulla on sentään lainassa Avoimien ovien päivä, josta on kirjoitettu ainakin Saran kirjoissa. Muuten en oikein löytänyt Härkösen kirjoista blogiarvioita, mutta ehkä tilanne muuttuu, kun uusin teos ilmestyy pian.


Entä mitä teidän H-hyllyistänne löytyy?