Kirjahyllykeskiviikko: I niin kuin Ibsen, Ishiguro ja Istanmäki

Tällä viikolla löytyy kuulkaa melko laiha saalis hyllystäni. Ja vilkaisin vähän, että ensi viikolla on vielä laihempaa luvassa. No mutta näillä keleillä kukaan ei varmaan jaksakaan lukea pitkiä postauksia - käydään siis suoraan asiaan.

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Tutustuin Nukkekotiin ensimmäisen kerran lukiossa, kun meille annettiin äidinkielentunnilla pienryhmissä tekstejä, jotka meidän piti sen saman tunnin aikana dramatisoida ja esittää luokan edessä. Minä ja luokkatoverini saimme työstettäväksi tekstiksemme Nukkekodin loppukohtauksen, jossa Nora kertoo aviomiehelleen lähtevänsä ja jättävänsä tämän sekä heidän lapsensa. 

Muilla ryhmillä oli esityksissään liikettä, asusteita ja vaarallisia tilanteita. Me päätimme käytännössä vain lukea tekstin. Toki näytellen, mutta ilman pukeutumista tai suurta liikettä. Ajattelin esityksen olevan muille tylsä.

Tunnin lopuksi meidän piti kuitenkin kirjoittaa lapulle suosikkiesityksemme palautteineen, ja kävi niin, että valtaosa luokkatovereistamme valitsi meidän dialogimme parhaaksi esitykseksi. Varmasti siihen suurena syynä oli Ibsenin loistava teksti, mutta sain uskomattoman paljon myös henkilökohtaista, ylistävää palautetta eläytymisestäni. Se tuntui todella hyvältä, ja olenkin säästänyt nuo lippuset ja lappuset. Niihin silloin tällöin laatikoiden siivouksen yhteydessä törmätessä palautetta on yhä ihanaa lukea.

Luin lopulta koko näytelmän vasta vuosia myöhemmin, ja siitä on muodostunut suursuosikkini klassikoiden joukossa. Äitimyytti ja erilaiset äitiyden toteuttamistavat muutenkin kiinnostavat minua suuresti, ja Noran hurjaa ratkaisua on mielenkiintoista pohtia.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina; Pitkän päivän ilta; Yösoittoja

Kirjoitin aiemmin Ishigurosta lyhyesti täällä. Olen kuitenkin lukenut häntä hyvin vähän. Yösoittoja olen lukenut osittain, mutta odotan kovasti hyvää hetkeä saattaa se loppuun. Siitä mitä luin, tuli mieleen Paul Austerin New York -trilogia, mutta minulle sopivammassa paketissa.

Pitkän päivän illankin alkua olen vilkuillut, ja aion lukea sen loppuun ihan kohta, sillä olen lukenut ja lukemassa kirjoja, jotka käsittelevät ainakin jossakin määrin samoja teemoja. Ole luonani aina on niin kehuttu, että senkin haluan lukea, vaikka utopia-/dystopiakirjallisuus ei yleensä ole lainkaan minun juttuni. Olen eräässä työtehtävässä käsitellyt tätä kirjaa niin paljon, että minulla on siitä aika hyvä kuva, ja tuntuu melkein kuin olisin sen jo lukenutkin.

Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

Tämä oli 50 todella hyvän kirjan listallani, mutta en oikeastaan muista kirjaa kauhean hyvin. Sen muistan, että pidin todella paljon. Kirja oli Finlandia-ehdokkaana, ja tästähän on tehty hyvä tv-elokuvakin. Varmasti kirja, jonka joskus vielä luen uudelleen (mitä en usein tee).

Elämä on nyt monella tapaa ihanaa ja jännittävää. Jo suloisesti lämmittävä aurinko saa mielen iloiseksi, samoin kuin puutarhan virkoaminen. Suren mahdollisesti menetettyjä hedelmäpuitamme (rusakot!), mutta iloitsen uusista, kauniista kukista, kuten näistä syksyllä istuttamistani tulppaaneista (jotka tosin ovat minua ei-niin-hirveästi miellyttävää keltaista sävyä, mutta osa kukista on lähes valkoisia, ja muoto on joka tapauksessa hurmaava):

Toivotan onnellisia ja aurinkoisia kevätpäiviä muillekin!