Kustantaja: Tammi, 2011.
Suomentanut: Susanna Paarma.
Sivuja: 189.
Genre: Puutarhakirja/keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.
Yrttien käyttö ruoanlaitossa ja niiden kasvatus omalla ikkunalla, parvekkeella tai puutarhassa on yleistynyt viime vuosina kovasti. Niinpä erilaisille yrttioppaille on kysyntää. Yrtit eivät ole puutarhan komeimpia kasveja, mutta hyötykäyttönsä lisäksi niiden tuoksu houkuttelee monet perustamaan pienimuotoisen yrttitarhan ilokseen.
Minäkin yritän innokkaasti toimia yrttitarhurina, vaikka sisällä olen kokenut yrttien hengissä pitämisen melko haasteellisena. Puutarhassa se on helpompaa, mutta kaipasin apua valitakseni oikeat lajikkeet oikeille paikoille - ja löytääkseni sellaisia, jotka eläisivät myös joko keittiömme pohjoisikkunalla tai paahteisella, lasitetulla eteläparvekkeellamme. Ja jos yrttiä ei valitse sen ulkonäön tai tuoksun vuoksi, on hyvä myös miettiä, mitä yrttejä oikeasti tulee käyttäneeksi ruoanlaitossa, mikä yrtti sopii omiin herkkuruokiin.
Luin ensin Tammen julkaiseman, kätevän pienikokoisen Maistuvat ruokayrtit -oppaan. Kirja on kivan näköinen, kannessa on mustaa ja vihreää, vähän punaistakin. Taitto on kaunis ja selkeä, havainnolliset kuvat ohjaavat yrttejä kasvattavaa ja käyttävää lukijaa eri vaiheissa.
Oppaan kannet ovat ehkä pienet, mutta sivuja on paljon ja sisältö monipuolinen. Alaotsikkonsa (Kasvata, kerää, kokkaa) mukaisesti kirja ei pelkästään esittele eri yrttejä, vaan opastaa ensinnäkin niiden valinnassa tarkoitusperien mukaan, jaottelee eri yrtit sopiville ilmastoalueille, kertoo tarvittavat asiat yrttitarhan suunnittelusta, toteutuksesta ja ylläpidosta, ja lopuksi vielä neuvoo lukijaa laajasti yrttien keräämisessä, säilömisessä ja käyttämisessä. Toki mukana on myös laaja yrttiluettelo.
Maistuvat ruokayrtit onkin mielestäni varsin oiva opas kaikille yrttien ystäville ja niistä kiinnostuneille. Ainoa huono puoli on se, että kirja on alunperin englantilainen, ja sen ovat kirjoittaneet kalifornialainen puutarhatoimittaja/yrttikasvattaja sekä ranskalaislähtöinen kokki/ruokatoimittaja. Mukana käännöksen toimittamisessa on kyllä ollut suomalainen asiantuntija (Pirkko Kahila), mutta ainakin minusta esimerkiksi puutarha- ja keittokirjoissa on aina mukavinta lukea oppaita, joissa jo lähtökohtaisesti ollaan meidän ilmastossamme tai ruokakauppojemme valikoimien äärellä.
Maistuvista ruokayrteistä on kirjoittanut aiemmin ainakin marjis.
Kustantaja: Minerva, 2011.
Suomentanut: Anna Maija Luomi.
Sivuja: 127.
Genre: Puutarhakirja.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan kuvaus täältä.
Minervan kustantama Yrttimaa-opus on käännös sekin, mutta kirjoittaja on Ruotsista. Se auttaa jo vähän, sillä ilmasto ei radikaalisti eroa omastamme ja suosituimmat yrtitkin lienevät samat. En tiedä, onko tämä vain minun harhaani, mutta pidän erityisen ruotsalaisena harrastekirjojen (tai lifestyletelevisio-ohjelmien) rupattelevaa ja henkilökohtaista tyyliä. Tässäkin kirjoittaja Agneta Ullenius tulee hyvin lähelle lukijaa kertoen omista kokemuksistaan ja mielipiteistään, siinä kun esimerkiksi Maistuvat ruokayrtit -teoksen tyyli on huomattavasti kliinisempi ja persoonattomampi.
Tyylien keskinäinen paremmuus lienee makuasia. Kliinisemmästä löytää tiedon ehkä helpommin, ja jotakin tiettyä tiedonmurusta etsiessä kirjoitustyylillä ei ole oikeastaan mitään väliä. Toisaalta tällaista kertomusmaisempaa tietokirjaa jää helpommin todella lukemaan - ja samalla oppii asiaa. Minusta ruotsalainen (?) tyyli on ihan viehättävä, mutta ei sen puuttuminen tietokirjasta huonoakaan tee.
Agneta Ulleniuksen kirjoittamana on julkaistu tänä vuonna myös Keittöpuutarhurin käsikirja, josta kirjoitin täällä ja kehuin erityisesti kirjan ulkonäköä. Yrttimaa on hyvin samannäköinen ainakin päällepäin, ja itse asiassa se muistuttaa musta-vihreän kantensa takia myös Maistuvat ruokayrtit -opasta. Suuremmat sivut tuovat kauniit kuvat vielä paremmin esiin, mutta silti tämä ei ole minusta yhtä upea kuin sisarteos Keittiöpuutarhurin käsikirja. Ensinnäkään tässä ei ole samanlaista, fanittamaani karhean mattaista sivupaperia, ja toisekseen kuvat eivät ole yhtä upeita ja kekseliäitä. Yrteistä ei ehkä saakaan samalla tavalla monipuolisia kuvia kuin vihannespuutarhasta ja kasvimaalta. Oikeastaan minusta Maistuvat ruokayrtit onkin yllättäen kauniimpi teos värikkäämpien kuviensa ja mielikuvituksellisemman taittonsa ansiosta (seuraavat kuvat ovat silti Yrttimaasta, ja valitut esimerkit niitä värikkäimpiä).
Lähialueilta tulevan kirjoittajan ja mukavan kirjoitustyylin lisäksi Yrttimaa on aivan kelvollinen sisältämänsä tiedon puolesta. Se ei ole yhtä monipuolinen kuin Maistuvat ruokayrtit, mutta kertoo toisaalta valitsemistaan asioista laajemmin. Istutus, viljely ja sadonkorjuu käydään melko nopeasti läpi, mutta yrttiluettelo on informatiivinen omistaen kullekin yrtille kolme sivua tekstiä ja suuria kuvia - sekä tietenkin niitä Ulleniuksen mukavia tarinoita ja kokemuksia.
Yrttimaasta on kirjoittanut aiemmin ainakin Leena Lumi.
Nämä molemmat tämän kevään yrttikirjat ovat hyviä ja tyylikkäitä hankintoja. Hieman eri painotusten vuoksi lukija voi valita itselleen paremmin soveltuvan oppaan syventyessään yrttien maukkaaseen ja tuoksuvaan maailmaan.
Ai sikuri on noin kaunista!
VastaaPoistaYrttimaa on minun erityissuosikkini tänä keväänä. Siinä on kaikki kohdillaan.
Olen vähän hurahtanut ja ruukuissa on mm. rosmariinia, jonka ostin kivannäköisyyden takia ja koska laventelin taimet kaupaasa olivat hieman nuutuneita. Basilikaa tulee vielä ja sehän menee sitten sisällä ihan marraskuulle. Urttivaloilla se toimisi talvenkin. Oletan. Sitten on rucolaa, johon olen kovastikin innostunut ja jota Hesari mennä viikolla mainitsi nitraatti tms. pommiksi. Syön silti, mutta vähemmän. Tilli en saa menestymään ruukussa, persilja onnistuu. Siis en halua pitää kasvimaata, koska ruukuissa vieljely on helpompaa: Ei tarvitse kitkeä.
Linkitän sinut nyt Yrttimaahan. Kiitos!
Kiitos informatiivisesta ja innostuneesta esittelystä! Haaveilen yrttimaasta, kunhan saamme vuohenputket sun muut karkotettua pihaltamme, josta nautimme nyt ensimmäistä kevättä!
VastaaPoistaMaistuvat ruokayrtit näyttää monipuoliselta tällaiselle yrttien harrastajallekin kuin minä. Esittelit kirjan niin houkuttelevasti, että tuli halu hankkia se (jälleen joko itselle tai tytöilleni). Nuo lyhytaikaiset säilytystavat olivat minulle aivan uutta ja näyttää siellä olevan paljon muutakin mielenkiintoista. Minusta yrttiruukkujen täyttämä pöytä on yksi puutarhan kaunistuksista, mutta on minulla yrttimaakin monivuotisille, kuten oreganolle ja salvialle. Sitruunamelissan siirrän myös pian purkeista maahan.
VastaaPoistaEsittelysi perusteella minusta tuntuu, että yrttien aloittelevalle harrastajalle olisi varmaan enemmän hyötyä tuosta ensimmäisestä kirjasta, vaikka Yrttimaassa ehkä on kauniimpi kuvitus ja vaikka se on pohjoismaisissa olosuhteissa kirjoitettu.
Leena, eikö olekin kaunis! Rosmariinissa on ihana tuoksu, vaikken sitä juuri käytä ruoanlaitossa. Ostin ekan laventelin (vain yhden kokeeksi!) viime viikonloppuna, mutten ole vieläkään saanut sitä istutettua. Olen hedonistinen puutarhuri, enkä jaksa kykkiä sateessa... Meille tulee tänä kesänä viljelylaatikko pihalle. Tähän asti olen pitänyt yrttejä sisällä ruukuissa tai jokusta ulkona kukkapenkissä. Ongelma on sisällä ollut lähinnä se, että olen halunnut käyttää Sagaformin kaunista altakastelevaa ruukkua kolmelle yrtille, mutten ole osannut valita samanlaisia yhtä aikaa... Esim. persilja pärjää pohjoisikkunalla, mutta enemmän valoa kaipaavat kuolevat siinä vieressä. Eteläparvekkella persilja vuorostaan kuolee. Pitää valita hieman suunnitelmallisemmin ensi kerralla...
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, puutarhailu on tuskastuttavan hidasta minunlaiselleni malttamattomalle. Meillä on jo kolmas kesä täällä, mutta tuntuu, etten mitään ole saanut vielä aikaiseksi. Ja välillä tuntuu turhalta suunnitella ja rakentaa, koska emme varmaankaan asu tässä enää montaa vuotta. :/
Clarissa, Maistuvat ruokayrtit on kyllä todella monipuolinen paketti minusta. Aloittajalle on selkeän havainnollisesti esitetty perusteet, mutta uskoisin tosiaan uutta löytyvän perehtyneemmällekin. Meillä oli muuten sitruunamelissa talvehtinut maassa ja on jo nyt komea. Vähän liiankin - pitäisi muistaa käyttää sen lehtiä useammin.