Olen sen verran hölösuinen, että tiedätte minusta jo varmasti enemmän kuin kiinnostaisi, mutta kerronpa nyt vielä jotakin lisää. Näistäkin olen kyllä todennäköisesti puhunut jo aiemmin:
1. Pidän itseäni eräänlaisena renessanssi-ihmisenä: osaan tehdä monia asioita melko hyvin, mutta en välttämättä loista erityisesti missään.
2. Pikku piipertäjänä väläyttelin lapsineron (tai -friikin) merkkejä tuntemalla kaikki kirjaimet alle 2-vuotiaana ja oppimalla lukemaan itsenäisesti viimeistään 3-vuotiaana. Sittemmin olen kuitenkin taantunut tavallisen tallaajan tasolle.
3. Olin koulussa oppilaana aluksi hyvää keskitasoa ja sittemmin petrasin niin, että keskiarvoni oli lukiossa huonoimmillaan 9,6. En silti vieläkään myönnä, että olisin ollut nörtti. Lukiossani (Joensuun normaalikoulussa) melkein kympin keskiarvo oli aivan tavallista. En ollut erityisen aktiivinen tunneilla tai lukenut koskaan läksyjä, mutta kokeisiin tuli kyllä päntättyä. Yliopistossa palasin taas hyvän keskitason opiskelijaksi, enkä edes muista sainko gradusta arvosanaksi C vai M.
4. Olen melko tai hyvin hyvä tarinoiden keksijä, kirjoittaja, laulaja, näyttelijä ja kokki.
5. Olen melko tai hyvin huono piirtäjä, tanssija, leipoja ja autokuski.
6. En erityisesti pidä ulkoilusta tai urheilusta, mutta olen luonnostani melko urheilullinen, siis esimerkiksi nopea ja notkea. Siksi olinkin aika hyvä koululiikunnassa melkein lajissa kuin lajissa, eikä minulla ole traumaattisia kokemuksia joukkuevalintatilaisuuksista. Lapsena harrastin vapaa-ajallakin eri lajeja, mutta yläasteella kiinnostukseni liikuntaa kohtaan katosi melko totaalisesti, ja pinnasin melkein kaikki liikuntatunnit. Siitä lähtien liikkumiseni on ollut hyvin satunnaista tai kausiluonteista.
7. Ne lajit, joissa en kouluaikoinakaan pärjännyt, olivat kestävyyttä vaativia, kuten murtomaahiihto tai maastojuoksu, ja jostakin syystä myös pituushyppy. Pesäpallossakaan en varsinaisesti loistanut, ja se ilmeisesti liittyy johonkin mystiseen vajavuuteen, josta johtuen en osaa myöskään suunnistaa ostoskeskuksissa tai peruuttaa autoa taskuun.
Tunnustusta on jaettu jo aika ahkerasti, mutta eihän tätä haittaa useampaakin kertaa saada. Omasta puolestani annan tämän tunnustuksen Hannalle Kirjainten virtaan, Zephyrille Kirjanurkkaukseen, Arjalle Kulttuuri kukoistaa -blogiin, Lurun lukuihin sekä Satun luettuihin.
Hih, piipertäjä <3
VastaaPoistaKiitos paljon tunnustuksesta. :)
VastaaPoistaMie olen ollut aika samanlainen opiskelija ja oppija. Nuorempana sain todella hyviä numeroita ja nyt yliopistossa olen kivaa keskivertoa.
Taidan varastaa käyttööni tuon renessanssi-luonnehdinnan. Loistava!
Onnea tunnustuksesta!
VastaaPoistaMinäkin osaan tehdä monia asioita hyvin, mutta en mitään erinomaisesti. Toisin kuin sinä, minä olen melko (oikeasti tosi) huono laulaja, mutta aika hyvä piirtäjä ja leipoja. :) Autokuskina minäkin olen huonohko enkä ole koskaan edes kokeillut taskuun parkkeeraamista. Ja pesäpallo - se on jokin ihan tuntematon ulottuvuus.
<3
Kivoja tunnustuksia! Minäkin tunnistin itseäni tuossa aika hyvä monessa asiassa, mutten mitenkään loistava missään-kohdassa. Tuosta pesäpallosta tuli mieleen yksi huvittava ja uskoa luova juttu. Olin ala-asteella aivan todella surkea pesiksessä, pelkäsin palloa, en osunut siihen, en jaksanut heittää sitä jne. Siksipä minut laitettiin aina etukentälle, josta juuri ja juuri jaksoin heittää pallon kotipesälle.Yläasteella opettaja hämmästyi ja minusta tuli vakiosieppari, sillä olin vuosien myötä -ihme kyllä- oppinut ottamaan palloja aika pätevästi kiinni!
VastaaPoistaNo niin, tämä meni nyt ohi aiheesta, mutta oli pakko kertoa, kun siinä on minusta jotakin syvällistä viisautta elämästä :)
Vaikutat kyllä hurjan monitaitavalta ja lahjakkaalta ihmiseltä, renessanssi-ihminen tosiaan!
Onnea tunnustuksesta, ja kiitos hauskoista tunnustamisista!
VastaaPoistaMinullakin on tuo opiskelijasysteemi, lukiossa vielä hyvin numeroin ja nyt ihan tyytyväisenä nappailen keskitason tuloksia (paitsi jos kurssi herättää jotain suuria intohimoja).
Joskus erään tuttuni kanssa puhuimme että yliopistoihin pitäisi saada virallinen renessanssitutkinto, jossa olisi oikeasti vähän kaikkea. Kuinka hienoa se olisi? :)
(+ hui pesäpallo! Enoni on vielä viime vuosina yrittänyt opettaa minua heittämään ja osumaan palloon, vaihtelevalla menestyksellä..)
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle, renessanssi-Karoliina!
Susa, entinen pikku, nykyisin viherpiipertäjä. :D
VastaaPoistaHanna, renessanssi-ihminen kuulostaa PALJON hienommalta kuin se, ettei ole loistava oikein missään. :D Mutta sinä kyllä olet. <3
Samat sanat Katjalle. Sinä olet ainakin loistava ihmisenä, toisin kuin eräs nimeltä mainitsematon... *viheltelee*
Amma, ihana pesiskertomus! Minä jotenkin onnistuin uskottelemaan muut (opettajat ja kanssaoppilaat) siinä kuin itsenikin, että olisin hyvä pesäpallossakin, mutta jälkeenpäin ajatellen olin lähinnä nopea juoksemaan pesältä pesälle. Olin aika huono lyömään ja pelkäsin ottaa koppeja, mutten kertonut sitä kenellekään. ;)
En ole monitaitava tai -lahjakas, tämän postauksen tarkoitus oli juuri todistaa toisin. :D
linnea - oman kokemuksen mukaan ne, jotka innostuvat yliopistossa, olivat usein keskitason oppilaita lukiossa. Hmm, mielenkiintoista? Renessanssitutkinto on hieno idea! Minullakin oli tapana napsia peruskursseja sieltä, täältä ja vaihdoin pääainettakin. Päämäärätietoisuus ei ollut juttuni yliopistossa. Olin siis henkisesti selvä humanisti, vaikka valtsikassa opiskelinkin.
Kauheaa olisi nyt vielä niitä koppeja yrittää... Hui! Mutta ihanaa MM-kultaista viikkoa niin sinulle kuin muillekin lukijoille!