Lastenkirjalauantai - Leena Parkkinen: Miss Milky Ray

Leena Parkkinen: Miss Milky Ray.
Kuvitus: Camilla Pentti.
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 51.
Genre: Lastenromaani.
Arvio: 4,5/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


Tunnustan heti alkuun, etten ole lukenut Leena Parkkisen kehuttua, Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon 2009 voittanutta romaania, Sinun jälkeesi, Max, joten tämä suloinen, pieni lastenkirja oli ensikosketukseni kirjailijaan.


(Sen sijaan Leena Parkkisen isän, Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyyli oli minusta huippuhyvä lapsena, mutta se on toinen tarina, se.)


Jo esittelystä voi päätellä, että kyseessä on absurdin hauska kirja: kylpyammeesta löytyy lehmä, jonka nimi on Kevytmaito Tetra Rex Hytönen, ja joka haluaa voittaa lehmien kauneuskilpailun. Tämä linja kirjaa kantaa, ja hassut älyttömyydet seuraavat toinen toistaan.

Toisaalta tarinalla on myös syvempi, surullisempi puolensa. Kahdeksanvuotias päähenkilö Mercedes on ollut äskettäin pahassa auto-onnettomuudessa, jossa hän on säikähdystään purrut kielensä halki. Kieli on ommeltu kokoon, mutta Mercedeksen puhe kuulostaa yhä epäselvältä sössötykseltä. Sen johdosta häntä kiusataan ja Mercedes myös itse arastelee vaivaansa, eikä oikein uskaltaisi etsiytyä seuraan. Sen lisäksi hänen isänsä on poissa. Ei sanota, että isä kuoli tuossa auto-onnettomuudessa, mutta se tulee lukijalle mieleen. Isä mainitaan vain kerran, ohimennen:


"'Ei hätä ole tämän näköinen', Mercedes sanoi. Isä oli joskus muinoin sanonut niin. Siitä tuntui olevan valtavan kauan."


Äidistä sen sijaan voimme päätellä, että auto-onnettomuudessa on tapahtunut jotakin häntä pahasti järkyttänyttä. Äiti on kotona ja paikalla, muttei läsnä. Äiti katsoo lähes koko ajan televisiota, eikä kiinnitä Mercedekseen juuri huomiota. Välillä hän tosin saa "äkillisiä vanhemmuskohtauksia", jolloin hän pakottaa tyttärensä syömään puuroa ja kyselee tämän läksyistä. Heti alussa Mercedes kuitenkin selittää Kevytmaidolle "kielijutun ja koko onnettomuuden ja miksi äiti makasi kaikki päivät vain sohvalla syöden jäätelöä. Ja miksi he olivat vuokranneet tämän talon koko kesäksi." Lisäksi tapaamme äidin esimerkiksi tuijottamasta täyttä jäähtynyttä kahvikuppia. On selvää, ettei kaikki ole kohdallaan eikä äidin ja tyttären suhde kunnossa.

Niin kuin lastenkirjoissa usein, yksinäinen ja traumatisoitunut lapsi saa tässäkin tarinassa lohtua sekä sisältöä elämäänsä mielikuvitusystävästä - joka nyt tällä kertaa sattuu olemaan puhuva lehmä. Sopivasti Kevytmaitokin on (pienen kokonsa takia) kiusattu ja muiden hylkimä. Kirjassa parasta on sen hulvaton huumori ja absurdit tapahtumat, sekä Camilla Pentin naivistinen, puukynävärityksen näköinen kuvitus. Tarina päättyy onnellisesti, kun Kevytmaito voittaa yllätyspalkinnon kilpailussa ja sen sekä Mercedeksen ystävyys on vakaalla pohjalla. Sen sijaan tytön kotioloihin ei luvata huojennusta Aikuislukija osaa toivoa, että kyllä äiti siitä varmaankin tokenee, kunhan rankin surutyö on tehty. En osaa sanoa, kuinka lapsi tulkitsee tilannetta kotona tai kiinnittääkö siihen edes huomiota, kun asiasta ei tehdä numeroa.


Tämä hauska ja ulkomuodoltaan pirteä kirja sopinee parhaiten noin esikouluikäisille ja alakoulun ensimmäisillä luokilla luettavaksi.