Tove Appelgrenin luoma Vesta-Linnea on mainio pakkaus pieneksi tytöksi. Toistaiseksi näitä Salla Savolaisen kuvittamia kirjoja on ilmestynyt neljä (alunperin ruotsiksi - suomennokset ovat Tittamari Marttisen): Vesta-Linnea ja hirviö-äiti (Tammi & Söderströms 2001); Nukuhan jo, Vesta-Linnea (Tammi & Söderströms 2003); Vesta-Linnea ja samettikuono (Tammi & Söderströms 2005); sekä Vesta-Linnea mieli mustana (Tammi & Söderströms 2008).
Meillä on näistä omana muut paitsi Samettikuono. Sekin on ollut kirjastosta lainassa, mutta Stella ei ole kauhean kiinnostunut eläimistä eikä koskaan innostunut toden teolla tästä koiran hankintaan liittyvästä Vesta-Linnea-kirjasta, jossa ongelmia aiheuttaa eläinallergia.
Appelgren osaa kirjoittaa arjesta tunnistettavalla tavalla, eikä arastele vaikeitakaan aiheita. Viime aikoina lastenkirjallisuuteen on tosin tullut muutenkin ilahduttavan paljon teoksia, jotka käsittelevät esimerkiksi lasten ja vanhempien välisiä haasteellisia tilanteita sekä tunteita. Vanhemmissa kirjoissa oli useammin tapana esittää vanhemmat pyhimyksellisen pitkämielisinä ja lapsetkin aikamoisina herranterttuina.
Hirviö-äidissä käsitellään Vesta-Linnean ja tämän äidin riitaa, sekä tietenkin sen sopimista. Lapset ovat hankalia, mutta aikuisessahan se todellinen syy tietenkin lopulta on, ja onneksi Vesta-Linnean äiti osaa eritellä suuttumuksensa syyt ja pyytää tyttäreltään anteeksi.
 |
| Kuvittajalta ihan hauska idea on ollut piirtää välillä äidille jonkin eläimen pää kuvastamaan olotilaa - tekstiä mukaillen. Stellassa nämä kuvat ovat tosin aina herättäneet hämmennystä. |
Nukuhan jo, Vesta Linnea kertoo aika perinteisestä, mutta ainakin meidän Stellaa aina kiinnostavasta aiheesta, eli lapsen oikuttelusta nukkumaanmenon hetkellä. Vesta-Linnealla perimmäinen syy tähän on painajaisunien aiheuttama pelko, ja sitten etsitään kompromissia lapsen turvallisuuden tunteen ja koko perheen unen tarpeiden välillä.
 |
| Tällä kertaa väsynyt äiti muistuttaa lasten mielestä pandakarhua. |
Vesta-Linnea mieli mustana -kirjassa Vesta-Linnea suuttuu taas äidilleen, jonka kokee suosivan pienempiä sisaruksia. Hän lähtee mököttämään muualle ja paisuttelee pahan mielensä siihen pisteeseen, ettei usko enää kenenkään rakastavan häntä, ja on varma, että jos hän kuolisi, kukaan ei edes itkisi hautajaisissa. Varmasti tuttuja tunteita monelle lapselle, mutta kirjassakin ne menevät lopulta ohi, ja onnellinen loppu huipentuu Vesta-Linnean ja äidin kahdenkeskiseen yöuintiin muiden jo nukkuessa.
 |
| Tällä kertaa ärsyyntynyt äiti sähisee kuin villiminkki. |
Vesta-Linnea-kirjoissa käsitellään myös uusperhekuvioita, vaikkei niitä varsinaisesti selitetäkään. Ensimmäisissä kirjoissa Vesta-Linnean kotona lapsista huolta pitävät kuitenkin äiti ja "Viktor", ja käy ilmi, että sisarusparven lapsilla on keskenään eri isät. Viimeisessä kirjassa Viktorkin on kadonnut kuvioista. Aikoinaan Vesta-Linnea-kirjojen käännösoikeuksien myynnistä Intiaan neuvotellessani ihana, viisas intialaiskustantaja pahoitteli, että nimeltä kutsuttavan isäpuolen idea ei käänny heidän kulttuuriinsa. Kirjailija suostui joustamaan tässä, ja nyt Intiassa (niin kuin monessa muussakin maassa) saadaan nauttia Vesta-Linnean arjen tapahtumista - vain sillä erotuksella, että Viktoria kutsutaan sikäläisissä kirjoissa isäksi.
 |
| Ensimmäisissä kirjoissa nimekelehdillä kuvissa on aina Vesta-Linnean kotitalo viehättävässä kaupunkimaisemassa. |
 |
| Mutta viimeisimmässä ollaankin maalla, kesämökillä, joka on kyllä hyvin viehättävä, sekin. |
Salla Savolainen on erityisen suosittu kuvittaja niin Suomessa kuin ulkomailla, ja hän on kuvittanut lukuisia Suomen eturivin lastenkirjailijoiden teoksia. Tunnustan hänen ansionsa, vaikkei Savolainen oman henkilökohtaisen makuni mittarilla yllä ihan kirkkaimpaan kuvittajakärkeen. Hänellä on kuitenkin loistava taito piirtää ilmeikkäitä hahmoja keskellä lapsiperheen sotkuista arkea - siihen ilonwiklandmaiseen tapaan, josta oli puhetta jo Mervi Lindmanin kohdalla.
 |
| Realistinen lapsiperhekeittiö? |
Erityisen hyvin tämä tulee esiin Savolaisen kuvituksissa hänen ja Riina Katajavuoren ihanassa Mennään jo kotiin -teoksessa (Tammi), jonka kuvituksia varten Savolainen ikuisti todellisten lapsiperheiden oikeita koteja sekasotkuineen. Mennessään koteihin hän ohjeisti perheitä nimenomaan pidättymään siivouksesta nähdäkseen todellista arjen kaaosta.
Savolainen on myös monipuolinen kuvittaja. Vastikään hänen kuvittamansa ja Reetta Niemelän kirjoittama Sinisen kärpäsen sirkus ja muita runoja naapurin ötököistä (Otava) valittiin kunniakirjalistalle viime vuoden kauneimpien lastenkirjojen joukkoon. Teoksessa on Savolaisen valloittavia ötökkäpuupiirroksia, jotka poikkeavat Savolaisen totutuimmasta tyylistä.
Monien muiden tavoin minä ja tyttäreni odotamme kovasti jatkoa Vesta-Linnea-kirjoille. Tietämäni mukaan sitä onkin tulossa, mutta ajankohta ei ole minulla vielä tiedossa.
Myöhemmin lisättyä: Hauskana sattumana tästä seuraavana päivänä myös Rouva Huu kirjoitti Vesta-Linneoista Lastenkirjahylly-blogiin. Myös Mari A.:n kirjablogissa Vesta-Linnea on mainittu.
 |
| Tästä kuvasta Tove Appelgren sanoi joskus erityisesti pitävänsä kirjojensa kuvituksessa. Lasten habitukset asentoineen ja ilmeineen ovat tilanteeseen hyvin istuvat. (Kuva kirjasta Vesta-Linnea mieli mustana.) |
PS. Olen taas meinannut melkein hermostua Bloggerin, kuvien liittämisen ja kuvatekstien kanssa. Tämä postaus ei näytä ihan siltä kuin haluaisin. En saa järkeviä välejä kuvien, tai oikeastaan kuvatekstien, ja niitä seuraavien kappaleiden välille. Pyydän anteeksi.
Erityisen hyvin tämä tulee esiin Savolaisen kuvituksissa hänen ja Riina Katajavuoren ihanassa Mennään jo kotiin -teoksessa (Tammi), jonka kuvituksia varten Savolainen ikuisti todellisten lapsiperheiden oikeita koteja sekasotkuineen. Mennessään koteihin hän ohjeisti perheitä nimenomaan pidättymään siivouksesta nähdäkseen todellista arjen kaaosta.
Savolainen on myös monipuolinen kuvittaja. Vastikään hänen kuvittamansa ja Reetta Niemelän kirjoittama Sinisen kärpäsen sirkus ja muita runoja naapurin ötököistä (Otava) valittiin kunniakirjalistalle viime vuoden kauneimpien lastenkirjojen joukkoon. Teoksessa on Savolaisen valloittavia ötökkäpuupiirroksia, jotka poikkeavat Savolaisen totutuimmasta tyylistä.
Olipa mielenkiintoista lukea intialaisen kulttuurin suhtautumisesta uusperheisiin ja ratkaisusta, jonka Vesta-Linnea-kirja sai. Hyvä, että hieno kirja julkaistiin, vaikka hieman erilaisena ja hienoa, että kulttuurieroja ymmärrettiin kustannusprosessissa.
VastaaPoistaMeillä Vesta-Linnea ja hirviöäiti on ollut tosi suosikki (samoin samaa teemaa kantava Kristiina Louhen Ainon äiti on vihainen). Luulen, että lapsille on terapeuttista lukea arkisia lastenkirjoja, joissa vanhemmillakin on tunteet. Minäkin pidän Vesta-Linneoista ja niiden moniulotteisuudesta.
Teidän Stella on muuten ainakin lemmikkieläinten suhteen erilainen kuin meidän A, joka haaveilee kissasta tai koirasta koko ajan.
Meillä nämä kirjat ovat olleet myös suosittuja, postasin jossain vaiheessa. Ja ajattelin tänään pitkästä aikaa taas esitellä meidän uusia suosikkeja =)
VastaaPoistaVesta-Linneat ovat siitä hyviä, että ne viihdyttävät myös aikuista lukijaa. Olen repeillyt lastenkirjoissa muutenkin. Koiraa ei meillekään itketä, kiitos koiraa ulkoiluttavien ihmisten, jotka antavat koiriensa päivästä toiseen juosta vapaana matkalla koirapuistoon.
Mitenkähän iso painos näitä on Intiaan otettu? Näkyykö se jossain? Ajattelin vain, että miten paljon lastenkirjoja mahdetaan lukea Intiassa, miten laajalle levinnyt huvi se mahtaa olla nykypäivänä. Miehelläni on aivan tuntematon käsite sekä lastenkirjat että lelut. Ovat harjoitelleet pojan kanssa esim. palapelien tekoa. Eikä ole missään savimajassa elänyt.
Vesta-Linneat ilmestyi vähän myöhään ajatellen meidän perheen yhteisiä lukuhetkiä, mutta kirjastossa olen selannut niistä jonkun ja ihastunut.
VastaaPoistaVoiskohan niitä lukea sitten joskus mummona lapsenlapsille? (Tyttäret ei, ainakaan tietääkseni, onneksi lue näitä kirjablogeja)
Juttusi näyttää ihan hyvältä, kuvateksteineen kaikkineen. Mutta Bloggerin kiukuttelu osaa joskus olla tosi ärsyttävää. Itse yritin varmaan sata kertaa saada liitettyä noita jakopainikkeita jutun loppuun, mutta ei vaan onnistunut. Kokeilin vaikka mitä uusia asetuksia ja vaihdoin jopa mallia, mutta ei kun ei.
Katja, tarkennan vielä, että Arundhati sanoi Intiassakin kyllä olevan uusperhekuvioita, ainakin kuolemantapausten vuoksi, mutta että siellä isäpuolta ei koskaan kutsuttaisi etunimeltä, vaan samalla tavalla isäksi kuin biologistakin vanhempaa.
VastaaPoistaAinon äiti on vihainen on meilläkin suosiossa - niin äidin kuin tyttären. :) Ja juu, minä jotenkin olin kuvitellut, että kaikki pikkutytöt ovat hulluna eläimiin, mutta jostakin syystä Stella suhtautuu niihin aika välinpitämättömästi. Saattaa joskus sanoa, että haluaisi lemmikin (ja pitää enemmän kissoista kuin koirista), mutta todellista kiinnostusta ei ole koskaan ollut. Dani on selvästi eläinrakkaampi.
Mari A., nyt taidan muistaakin, että sinun blogissasi oli näistä. Yritän muistaa palata myöhemmin vielä linkittämään! Vesta-Linneat, niin kuin ilahduttavan monet muutkin lastenkirjat nykyisin, ovat kyllä antoisia vanhemmillekin. Nämä nyt eivät ole suoraan vitsikkäitä (siis tyyliin Tatu ja Patu), mutta kertovat minusta melkein yhtä paljon Äidistä kuin Vesta-Linneasta.
Intian painokset ovat olleet pieniä, ja muutenkaan tässä tapauksessa ei ollut kyse erityisesti kaupallista menestystä hakeneesta diilistä. Arundhati Deosthale hyppäsi aikanaan pois suuren kustantamon leivistä ja he kustantavat nykyisin miehensä kanssa lastenkirjoja köyhimpiinkin kouluihin (firma on nimeltään Arvind Kumar Publishers). En muista nyt, onko näitä siellä edes kaupoissa myynnissä, vai tulivatko vain koululaisjakoon. He tekevät eräänlaista hyväntekeväisyystyötä. Ja jos en nyt ihan väärin muista, he käännättävät kirjoja ulkomailta juuri siksi, että Intiassa itsessään ei ole juuri tarjontaa lastenkirjoista. Hindin lisäksi Vesta-Linnean käännösoikeudet on myyty sinne suunnalle myös urduksi, mutten tiedä, ovatko kirjat urduksi lopulta todella ilmestyneet.
Erja, varmasti voi lukea lapsenlapsille, sitten kun se aika koittaa. :) Tietotekniikka on kyllä välillä rasittavaa! Yhteen blogikirjoitukseen voi tuhraantua sen vuoksi kohtuuttoman paljon aikaa.
Kiitokset kun jaksoit kaivaa esiin nuo tiedot. Kiinnostaa muutenkin tuo kuvio.
VastaaPoista