Tänä keväänä on tullut aivan ihania ekologis-eettisiä keittokirjoja, joista esittelyssä nyt ovat Aidon maun juurilla, Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville sekä Viiden tähden vegaani.
Kustantaja: WSOY, 2011 (Kirjan aineisto on aiemmin julkaistu teossarjan Makujen maailma osassa Puutarhasta pöytään, WSOY 2003.)
Sivuja: 247.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4/5.
Lifestylekirjoissa sisällön kanssa yhtä tärkeä on kirjan ulkoasu. Kaikissa näissä kolmessa keittokirjassa se on onnistunut. Aidon maun juurilla -teoksessa on hauskat, paksut, viimeistelmättömän oloiset pahvikannet, jotka sopivat tällaiseen puhtaan kotiruoan teemaan. Myös kuvat ovat hyvin onnistuneita.
On mielenkiintoista, että kirjan aineisto on julkaistu aiemmin jo vuonna 2003. No, ovathan toisaalta esimerkiksi Martat sekä melkein koko isovanhempiemme sukupolvi puhuneet yksinkertaisen, lähiluonnosta löytyviin raaka-aineisiin perustuvan ruoan puolesta aina. Joka tapauksessa aihe on nyt hyvin muodikas, ja kustantajalta on ollut älykäs idea painattaa tämä vanha materiaali uudeksi painokseksi juuri nyt.
Kirjan johtoajatuksena on tuoreiden kasviksien, aidon maun ja luonnollisen ruoan tuottama ilo. Silti kirjassa esitellään melko runsaasti myös liharuokareseptejä, mikä tekee sen tässä vihreässä genressään hieman vanhentuneen. Sisällys on jaoteltu perinteiseen tapaan alku- ja pikkuruokiin, salaatteihin, keittoihin, pääruokiin (jotka on jaoteltu vielä erikseen pääraaka-aineen mukaan), lisäkkeisiin, jälkiruokiin ja juomiin, leivonnaisiin sekä säilykkeisiin. Reseptit ovat melko kekseliäitä, ja niissä todella hyödynnetään kotipihan sekä lähimetsän antimia. Lopussa on hyvä ja informatiivinen paketti Ruokaa luonnosta, jossa esitellään luonnosta löytyviä villejä kasveja, marjoja ja sieniä keruuaikatauluineen ja käyttöesimerkkeineen. Alla muutama kuvaesimerkki kirjan aukeamilta:
Kustantaja: Teos, 2011.
Sivuja: 273.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,75/5.
Tässä on ihana ja mainio paketti! Kirja, joka on ollut esillä näyttävästi esimerkiksi Facebookissa, on ulkoasultaan lähes täydellinen. Tai ehkä se on täydellinen. Kirjan koko on miellyttävä, paperi ihanaa, karheaa mattaa, ja kuvat ovat upeita. Niissä on oikeanlaista rustiikkisuutta, herkullisuutta, elämäniloa ja rentoa meininkiä. Bongasinpa niistä muutaman vanhan tutunkin. :)
Kirja on myös hyvin informatiivinen ja keskittyy tarkastelemaan ruoan ilmasto- eli hiilidioksidipäästöjä. Teksti on täynnä tärkeää tietoa, mutta teos ei ole lainkaan ryppyotsainen, vaan iloinen ylistyslaulu hyvälle ruoalle ja siitä nauttimiselle. Reseptit ovat hyvin houkuttelevia ja tarpeeksi yksinkertaisia kokeiltaviksi missä tahansa kotikeittiössä. No, on joukossa vähän hienompaakin hifistelyä, mutta se on sivuroolissa.
Jokunen liharesepti on otettu mukaan, mutta lihantuotannosta puhutaan paitsi ilmastopeikkona myös eettiseltä kannalta kritisoiden. Kirjassa ehdotetaan lihasta tehtävän taas harvinaisen juhlaherkun, ja lihansyönnin keskittyvän riistaan sekä usein haaskuuseen meneviin sisäelimiin. Pääosin kaikki raaka-aineet ovat kasviksia, ja maitotuotteetkin on resepteissä korvattu vastaavilla kaura- tms. tuotteilla.
Sisältö on jaoteltu pariin ilmastotietoiskuosioon sekä kausiin, eli vuodenaikoihin. Kirjassa kerrotaan selkeästi, mitä ruokia on ilmastoystävällisintä syödä kunakin vuodenaikana. Luonnollisesti silloin keskitytään lähiruokaan ja tässäkin teoksessa kodin lähiympäristöstä ilmaiseksi löytyviin raaka-aineisiin, mutta teksti toisaalta opettaa, että esimerkiksi kaukaakin rahdattavia hedelmiä saa ilmastovaikutusten puolesta syödä melko hyvällä omallatunnolla - etenkin jos niillä korvaa lihaa tai maitotuotteita.
Suosittelen tätä iloista ja inspiroivaa teosta lämpimästi kaikille! Alla kuvia kirjan aukeamilta:
Elina Innanen: Viiden tähden vegaani. Herkkuruokaa kasviksista.
Kustantaja: Moreeni, 2011.
Sivuja: 115.
Genre: Keittokirja.
Arvio: 4,5/5.
Tässä on toinen teos, joka tekee minut hyvin iloiseksi. Suomessa, suomeksi ja etenkään suomalaisia vegaanisia keittokirjoja ei ole ollut juurikaan saatavilla, mutta nyt hienon Chocochili-blogin Elina Innanen on tehnyt upean, täysin salonkikelpoisen opuksen. Ihan ymmärrettävästi suurimmalla osalla ihmisistä ei ole juurikaan tietoa siitä, mitä vegaaninen ruoka oikein on, ja millaista se voisi olla. Vegaaniseen ruokavalioon liitetään mielikuvista ensimmäisenä idut ja hipit. Voihan haukotus.
Netistä onneksi löytyy jo useita vegaanisia ruokablogeja, suomalaisiakin. Monissa niistä on esimerkiksi minun pelastuksekseni paljon ihanan helppoja arkiruokia. Vegaanisen ruoan laittaminen ei ole todellakaan sen vaikeampaa kuin muidenkaan aterioiden! Innasen blogi on astetta hienompi. Kyllä sielläkin on paljon yksinkertaisia reseptejä, mutta myös juhlavampaa tai "gourmetimpaa" ruokaa vaativampaan makuun. Kirjan reseptit ovatkin osittain Chocochili-blogista ja maistuvat varmasti myös lihansyöjille. Ilahduttavaa kirjassa on myös se hyvin kaunis ulkonäkö ja hienot ruokakuvat.
Sisältö on perinteisesti jaoteltu keittoihin ja salaatteihin, pääruokiin, lisukkeisiin, suolaisiin leivonnaisiin ja makeisiin. Lopussa on vielä hyödyllinen sanasto. Tämä opus lienee pakkohankinta jokaisen suomalaisen vegaanin kirjahyllyyn, mutta kehotan myös sekasyöjiä etsimään kirjan käsiinsä ja kokeilemaan väliin rohkeasti vegaanisia herkkuja. Kirjasta on korvaamatonta apua myös niille, joiden illallisvieraana käy vegaanista ruokavaliota noudattavia ystäviä tai sukulaisia. Alla vielä kuvia tästä kauniista teoksesta:
Nyt on todella herkullista ja kotimaista keittokirjavalinnanvaraa kaikille niille, joita kiinnostaa ruoan ekologisuus, eettisyys, puhtaus ja lähituotanto. Ja kaikille muillekin hyvän ruoan ja kauniiden keittokirjojen ystäville. Nautitaan pois!
Minä olen ihan keittokirja-addikti! Olen tehnyt ja teen blogiini vielä monta keittokirjaa, mutta valikoiden. Maailman kaikkia keittokirjoja en tarvitse edes minä, vaikka olenkin intohimoinen kokkaaja.
VastaaPoistaViimeisen kirjan kansi pitäisi palkita jossain, sillä se on niin hyvä, että vatsanpohjassa tuntuu.
Lähiruoka-ajatus on oikea suunta! Minäkin kadun nyt hollantilaisia mansikoita, joita popsin äitienpäivänä. Myös eläinkuljetuksia voitaisiin lähiruoan myötä vähentää, mutta silti kuljetusoloissa on vielä paljon parannettavaa.
Hyvin tyhjentävä postaus, johon on saatu mahtumaan paljon ilmastotekijöistä alkaen. Ja minä en tässä yhtään hymyile, sillä olen Satakunnassa asuessani nähnyt suursikaloita...ja ellei niitä nähnyt, ne haistoi.
Ihanaa, että hyviä - siis tosi hyviä ja vielä kauniita - kasvisruokakirjoja on tullut näin paljon. Olin lakto-vegetaristi 2000-luvun alussa useita vuosia ja silloin kaipasin niin kovasti hyvää kotimaista kasvisruokakirjaa. Kaikki parhaat kirjat tulivat ulkomailta ja kotimaisissa/suomenkielisissä löysin parhaat ohjeet Martoilta (edelleen muuten kelpo vaihtoehto ;)). Kaipasin jotain tällaisia. Nykyisin olen taas sekasyöjä, mutta koetan painottaa kasvisruokia useana päivänä.
VastaaPoistaSe on totta, että kauniit kirjat houkuttelevat tarttumaan itse kirjaan että myös kokeilemaan useammanlaisia ohjeita. Nämä kaikki näyttävät hurmaavilta.
Oi, keittokirja-addikti minäkin ja on kyllä aina ihana lukea kirjablogeista niistäkin! Hyvä keittokirja tarjoaa paitsi helppoja, mielenkiintoisia ohjeita, myös kauniita herkullisia kuvia valmiista ruoista ja raaka-aineista!
VastaaPoistaSekasyöjänä tunnen usein mielikuvituksen puutetta kasvisruokien suhteen, pitäisikin hankkia joku noista esimerkiksi omaankin hyllyyn!
Kerroit mukaansatempaavasti kaikista kolmesta, mutta varsinkin tuosta Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville-kirjasta, joten perille meni ja aionkin ostaa sen lahjaksi tytölleni. Hänelle tuo kirja on kuin tehty. Aivan varmasti luen sen ensin itse, mutta kun noita keittokirjojakin on jo hyllykaupalla, pitää yrittää malttaa mielensä.
VastaaPoistaTuo, miltä kirja tuntuu kädessä on aivan yhtä tärkeää (tai melkein) kuin sisältö.
Leena, keittokirjat ovat ihania! Tosin melkein aina löydän käyttämäni reseptit netistä, ja siksi juuri näissä minusta ulkokuori on tosi tärkeä. Se saa ostamaan unelmia, vaikkei niille olisi lopulta niin käyttöä arjessa. Näissä kirjoissa on kyllä oikein hyvät reseptitkin, joten yritän olla unohtamatta näitä kirjahyllyyn. Hitsi vie, kun keittiössä olisi tilaa kirjahyllylle. Täytyy ehkä joku järjestely sinne kehittää...
VastaaPoistaKatja, ajat tosiaan onneksi muuttuvat, ja näiden hienojen kirjojen lisäksi on ollut ilo löytää niin monta hyvää, kotimaista kasvisruokablogia. Nykyisin ei voi ainakaan väittää, että kasvissyönti olisi siitä kiinni, ettei inspiraatiota ja jokaiselle sopivia reseptejä löytyisi.
Hyvä, Susa! Suosittelen lämpimästi. Myös minulta voi kasvisruokareseptejä aina kysellä. :)
Hyvä myös, Clarissa! Tyttäresi saa hienon kirjan ja sinä lukuelämyksen. :)