Kustantaja: Teos, 2011.
Kansi: Jussi Karjalainen.
Sivuja: 307.
Genre: Tajunnanvirtainen yhdenpäivänromaani.
Arvio: 3,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Himmensin jalkalampun valon ja sytytin kynttelikön kynttilät. Niistä minulle tuli jo uudemman kerran tämän saman päivän aikana mieleen joulu. Yleensä en ajatellut joulua ikinä ja tänään jo kaksi kertaa. Sen täytyi johtua tästä valaistuksesta ja siitä, etten oikeastaan ikinä muutoin polttanut kynttilöitä kuin jouluna. Asiaan kannattaisi tehdä muutos. Kynttilät eivät maksaneet paljon siihen nähden, miten juhlavilta ne näyttivät. Marie-Luisa sanoi, että he olivat olleet aikaisessa."
Minun oli äsken hyvin vaikea päättää arvosanaa Täydelliselle paistille. Se johtuu kai siitä siitä epäsuhdasta, joka vallitsee kun ajattelen, kuinka hyvä kirja minusta oli ja kuinka paljon - tai vähän - siitä oikeastaan pidin. Arvosana kuvaa nyt enemmän jälkimmäistä näkökulmaa kirjaan.
Tämä romaani on oikeasti hyvä. Se on yhtä aikaa traaginen kuvatessaan päähenkilönsä järkkyvää tasapainoa sekä lähes riemukas tajunnanvirtaisessa monologissaan ja pienissä huomioissaan. Pidin kirjassa erityisen paljon kahdesta asiasta: Ensinnäkin minua ilahduttaa lukea tällainen tajunnanvirtaromaani naisen kirjoittamana, sillä yleensä tämä tyylilaji on kovin miehinen. Keskenään erilaisina esimerkkeinä tulevat mieleen esimerkiksi Erlend Loen Supernaiivi, Antti Leikaksen Melominen tai Bret Easton Ellisin Amerikan psyko.
Toisekseen olen usein erikoisten kertojaratkaisujen ystävä, ja Täydellisen paistin päähenkilö Taru on ainakin minun ymmärtääkseni hyvin epäluotettava kertoja. Vaikka se oli myös turhauttavaa, minua enemmän piristi, kun jouduin usein kulmat kurtussa miettimään, tapahtuiko jokin kuvattu kohtaus todella vai vain Tarun pään sisällä.
"Frau Mutti tarttui minua yhtäkkiä rinnuksista.
'Kuulehan nyt sinä senkin... Mitä sinä oikein kuvittelet? En tiedä, millä olet saanut poikani pään sekaisin. Ehkä hän on liian vanha olemaan järkevä. Ehkä sinä huumaat hänet elintarvikkeilla. Luultavasti hän vain haluaa nuorta... jotakin... ja sitä sinä kyllä olet, verrattuna meihin muihin. Mutta olisit edes sen verran...!"
Mitään kovin ihanaa tässä kirjassa ei kuitenkaan ole. Taru on tuskastuttavan neuroottinen ja tasapainoton hermoilija, joka puhuu ja ajattelee puuta heinää, niin että välillä perässä pysyminen hengästyttää. Joskus se myös haukotuttaa, eli tässä vaikeassa yhdenpäivänromaanin lajissa ei Taskinenkaan pysty pitämään (ainakaan tämän) lukijan mielenkiintoa koko ajan yllä. Kirjassa tuntuu olevan enemmän kuin 300 sivua.
En tiedä, kuinka suuressa määrin tämä on avainromaani. Muistelen lukeneeni Taskisen sanoneen, ettei tämä hänen elämästään kerro, mutta on tietenkin vaikea olla vetämättä sen suuntaisia johtopäätöksiä, kun kirjailija on samoin kuin kirjan päähenkilö Wienissä asuva, aikuiskouluttajana työskentelevä suomalainen - ja hei: Satu ja Taru. Muistaakseni Tarun sukunimikin oli Taskista lähellä.
No, Taru ei olisi kuitenkaan pystynyt kirjoittamaan tällaista kirjaa. En lukenut kirjaa mitenkään supernopeasti, mutta luulen, että tämä aukeaisi lukijalle parhaiten, jos sitä todella pysähtyisi analysoimaan. Täydellinen paisti olisi oivaa ainesta kirjallisuuden opintokursseille. Tarun tilaa selittämässä on selvästi merkittäviä tekijöitä, jotka jäävät ensilukemalla lopulta avoimiksi: perhe ja tausta Suomessa, työyhteisö, parisuhteen kipupisteet jne. Huolellisella lukemisella kirjasta löytyisi todennäköisesti avaimet myös näihin näennäisesti suljettuihin oviin.
"Minua ärsytti. En saanutkaan sanaa suustani, mikä ärsytti minua vielä enemmän. Miksen minä vain kerta kaikkiaan ollut noussut ja lähtenyt omaan kotiini, missä minun ei tarvinnut kuunnella tällaista paasausta? Sen sijaan olin antanut nöyryyttää itseäni mennen tullen. Kaikki nämä ihmiset nöyryyttivät minua tarkoituksella. Minulla ei tosiasiassa ollut mitään mahdollisuutta johtaa tätä laivaa turvallisesti satamaan."
Erityiskiitokset annan Täydelliselle paistille ulkonäöstä. Kirja on mainion kokoinen ja kansi on ihan mahtava. Sen on tehnyt Jussi Karjalainen, jonka ensin sotkin Jussi Kaakiseen. Lahjakas kuvittaja ja kansitaiteilija hänkin, mutta täytyy nyt alkaa seurata tätä Karjalaistakin.
Täydellinen paisti voitti Helsingin Sanomien vuoden parhaalle esikoiskirjalle jaettavan palkinnon. En ole lukenut tämänvuotisia esikoisia niin paljon, että osaisin oikein sanoa valintaan juuta tai jaata, muuten kuin että suon huomion mielelläni näin taidokkaasti rakennetulle esikoiselle - vaikken kirjasta välttämättä kovin paljon pitänytkään.
Täydellistä paistia ovat maistaneet myös ainakin Nora ExLibris, Sonja, Arja, Leena Lumi, Susa ja Kirsi.
mä en aio lukea tätä, en vain usko pitäväni kirjasta. luulen, että tajunnanvirta romaanit eivät vain ole minun heiniäni. Mutta ei kai supernaivii ole sellainen?!? (jos on niin sitten perun puheeni :))
VastaaPoistaja tuosta kannesta - en tykkää siitäkään yhtään. se on jotenkin ruokakirjamainen ja väritön ja höh.
Hmm, en ole mitenkään silmät kiiluen metsästämässä tätä Paistia lukuhaarukkaani, mutta jos se tulee vastaan, niin kokeilen kyllä. Minäkään en ole suuri tajunnanvirran ystävä, mutta henkilöiden väliset suhteet, kulttuurierot ja vähän tuo päähenkilön neuroottisuuskin kiinnostavat.
VastaaPoistaAvasit hyvin tämän kirjan sisältöä, joka oli jäänyt minulle hieman hämäräksi, kiitos!
Karoliina, sinä pidit pikkaisen;-) Siis tämä Taru on niin neuroottinen, mutta minusta tämä voisi myös olla ihan mahdollista. Myös kuvatunlainen anoppi etc.
VastaaPoistaMinäkin sotken jo Tarun ja Sadun ja kirjailja tosiaankin sanoi lehdessä, että 'hän on aivan Tarun vastakohta'. Se uskoo ken uskoo tms.
Minusta tässä oli jotain lahjakasta, vaikka kirja ei olekaan miellyttävä. Hienoa tekstinkuljetusta ja minulla ei tullut yhtään tylsää tässä neuroositulvassa. Pidän muutenkin oudoista ihmisistä, sillä muut ikävystyttävät helposti. Tosin ei silti tarvitse olla ihan näin epämiellyttävä kuin Taru on....,mutta Satu halusi nyt niin.
Sinäpä sen sanoit! Oman tuskastelun kirjan kanssa olisi voinut tiivistää noihin pariin sanaan: "Kirjassa tuntuu olevan enemmän kuin 300 sivua." Niinpä!
VastaaPoistaMinusta tajunnanvirta on ihan ok noin yleisesti ottaen. Jos siellä tajunnassa tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Tarun tajunnanvirta tylsistytti minua, mutta muistelisin, että minulla on ollut aikaisemmin melko herkullisiakin kokemuksia siitä, kun kertoja rönsyilee siellä täällä. Joskushan ne ovat kirjan parasta antia.
Kirjoitit tosi hyvin tästä kirjasta. En nimittäin ollut aiemmin hoksannut, että Täydellinen paisti on niinkin tajunnanvirtainen. Pidän joistakin tajunnanvirtaisista teoksista, kuten siitä Nevanlinnan Mariesta (niin kaunis!) sekä Carlsonin Herra Darwinin puutarhurista, mutta olisikohan tämä kuitenkaan sellainen, joka jaksaisin lukea? Se toki selviää vain lukemalla, joten ehkä joskus jossain. Taskisen kirja sinänsä kyllä kiinnostaa.
VastaaPoistaTämä ei tosiaan ole miellyttävä tai ihana kirja ja Taru on erityisen epäluotettava kertoja... mutta niin vain upposi tämä paisti minuun ja minä pidin kovasti. VAIKKA minä olen vähän ailahtelevainen tajunnanvirtaisen kerronnan suhteen.
VastaaPoistaAnni.M, Supernaiivin lukemisesta on aikaa (_todella_ paljon - taisin asua silloin vielä kotona, siis lapsuudenkodissa), mutta kyllä minä muistelisin sitä aika tajunnanvirtamonologiromaaniksi. :) Kannesta ei tietenkään ole pakko ihan kaikkien pitää, hih, mutta sanon silti, että se on livenä kivempi kuin kuvassa.
VastaaPoistaMaria, kirja oli lopulta aika erilainen kuin kuvittelin. Innostuin ajatuksesta, että monikulttuurinen perhe kokoontuu juhlapyhänä ruokapöydän ääreen ja kaikki menee pieleen. No, näin kävikin, mutta kirja oli silti kovin erilainen kuin tuosta kuvauksesta voisi kuvitella... Mutten sano silti, että olisi pettynyt. Tämä oli niin uniikki. Tai ei uniikki maailmassa, mutta suomalaisen naisen esikoisromaanina.
Leena, minustakin tämä voisi olla totta, mutta veikkaan, että moni asia tapahtui kuitenkin vain Tarun pään sisällä. Ai kirjailija on sanonut ihan, että on Tarun vastakohta? Mielenkiintoista. Helpointa ehkä on kirjoittaa itsestään tai sitten vetää överiksi toiseen suuntaan. Pidin Leena muuten kovasti arviostasi ja lisäsin nyt linkitykset juttuun, josta ne aiemmin unohdin..
Sonja, minä suhtauduin tähän kuitenkin positiivisemmin kuin sinä, mutta minun on tosi helppo nähdä, miten tähän voisi tuskastua. Minä pidän usein tajunnanvirtaromaaneista, mutta jos ne eivät iske, ovat kyllä puuduttavuudessaan voittamattomia. :)
Katja, kyllä minä uskon, että sinä jaksaisit Paistin lukea. Sitä en uskalla arvata, pitäisitkö paljon vai vähän. Mainitsemasi kirjat eivät ole minulle (vielä) tuttuja, mutta oletan niiden olevan tyyliltään kuitenkin aika erilaisia kuin tämä.
Susa, muistin kyllä, että sinä pidit tästä varmaan Leenan kanssa eniten (?). Enkä minä sitäkään yhtään ihmettele, oli tässä minustakin paljon hyvää, mutta ihan ei täysillä iskenyt kuitenkaan. Kauhean mielenkiintoinen tämä on, ja niin kuin sanoin jutussa, olisi varmasti pohjaton kaivo ammentaa erilaisia teorioita ja tulkintoja siitä, mitä Tarun elämässä on tapahtunut ja mikä on tapahtumien todellinen kulku.
Minäkin taidan passata tämän Paistin. Arviotasi oli kyllä kiinnostava lukea, mutta en nyt jaksa tällaista kirjaa. Ja kun luin kirjakuvailuasi, tuli mieleen äskettäin lukemani Annelies Verbeken Kalanpelastaja. Siinäkin on päähenkilönä neuroottinen, ailahtelevainen nainen ja tapahtumat erikoisia, ei oikein tiedä, mitä niistä ja niiden todenperäisyydestä ajatella. Kirja oli hyvin kiinnostava, mutta jääköön nyt ainokaiseksi lajissaan. Pidän muutenkin enemmän kalasta kuin paistista. ;)
VastaaPoistaAion kyllä lukea tämän ennen vuodenvaihdetta... mutta jotenkin ei pelota lukea muiden arvioita juuri tästä kirjasta etukäteen. Kai sen peruskuvio tuli niin selväksi jo Hesarista.
VastaaPoistaKiinnostavaa tuo mitä sanot, että kirjan "hyvyys" ja siitä pitäminen ovat eri juttu; joidenkin kirjojen kanssa on kyllä tismalleen niin! Saas nähdä kuuluuko tämä sitten minullakin siihen joukkoon.
Kun nyt vertaat tätä sekä Loeen että Leikakseen niin onhan tämä luettava. Odottelen kirjastosta, saanen joskus ensi vuonna. :) Kiinnostavalta vaikuttaa, ja pitänee nyt sitten muistaa etten juoksisi tätä läpi jotta käteen jäisi jotain. :)
VastaaPoistaJenni, hih, minäkin ottaisin mieluummin kalaa kuin sikaa, mutta saa nähdä tulenko lukeneeksi Kalanpelastajan ja milloin. Hyllystä kyllä löytyisi ja jonkin verran myös kiinnostaisi!
VastaaPoistaBooksy, kivaa että luet! Ilselän Minna on minusta viime aikoina ottanut usein esille tuota, että hyvästäkään kirjasta ei välttämättä pidä. Se on minusta hyvin totta.
Linnea, minä vähän mietinkin, että sinä olet tykännyt ainakin noista miehekkäämmistä tajunnanvirta-/monologiteoksista. Ja hei, nyt voin jo vinkata, että tuossa sivupalkissani näkyvä Will Wilesin esikoisromaani Care of Wooden Floors on aika samantyyppinen sekin, pitäisit varmasti siitäkin. Mutta se taitaa ilmestyä Briteissäkin vasta ensi vuoden puolella (eli ei kannata vielä yrittää tilailla, vaikka sokeasti suositukseeni luottaisitkin, hih) (tosin kaipa sen voisikin jo tilata, mutta pitäisi vähän odottaa),
Heh, nyt olen tämän lukenut ja olen melkein 100% kanssasi samaa mieltä. Hyvä kirja mutten tykännyt =)
VastaaPoistaEn osannut eläytyä Tarun neuroottiseen puuhasteluun ollenkaan... ulkopuolisuuden fiilis tuli vahvasti läpi, mutta ärsyynnyin kertojan maailmankuvaan siinä määrin, että hienotkin oivallukset jättivät kylmäksi. Se riski näissä yhden ihmisen päässä tapahtuvissa kirjoissa on: jos ei ihmisestä nauti, ei nauti kirjastakaan.
Booksy, kävinkin lukemassa juttusi ja samoin nyökyttelin läpi sen. :) Hyvin sanot, että tällaisissa kirjoissa tuo "ihmisestä nauttiminen" on se avain. Ei epämiellyttävän tyypin pään sisällä jaksa. :)
VastaaPoistaTämä(kin) arvio houkuttaa minua kirjan pariin - tykkäsi tästä tai ei, ainakin tuntuu olevan pureskeltavaa!
VastaaPoistaHauskaa että kehuit kantta - minä kun olen ihmetellyt että miten voi olla näin järkyttävän ruma kansi! :D
Ohoh, Salla, minulla on jäänyt tähän kokonaan vastaamatta! Mutta tosi hauska kuulla, että arvio houkutti - nyt kun vielä muistaisin, oletko jo lukenut kirjan. Täytyy tulla urkkimaan. :)
PoistaKansi on minusta ihana. :D Mutta ei niinkään tuossa kuvassa, vaan livenä.
Olisinpa lukenut tämän blogin ennen kuin kirjaan tartuin! Kirja oli toooodella pitkästyttävä. Tajunnan virtaa ja pompintaa oli hiukan liikaa minun makuuni, mutta silti luin kirjan loppuun. Minua häiritsi myös se miten etäiseksi "Itävaltalainen" lopulta jäi. Jos jotain positiivista, niin nyt ainakin on hallussa miten itävaltalaisittain täydellinen paisti syntyy. Tosin helpommallakin kuin 300 sivua lukemalla tuo olisi selvinnyt. ;)
VastaaPoistaHih, Anonyymi. :) Minulle jäi tästä kirjasta lopulta ehkä lämpimämpi muisto kuin olisin kuvitellut. Täydellinen paisti tuli mieleen, kun luin viime viikolla Herman Kochin Illallista (josta pidin kyllä huomattavasti enemmän) ja mietin, että tämä varmastikin nojaa keskieuroopplaiseen kirjallisuustraditioon, joka on minulle aika vieras. Ehkä siksikin teos jäi minulta ikään kuin sisäistämättä.
Poista