perjantai 16. joulukuuta 2011

Pettämisestä perjantaina - Merete Mazzarella: Uskottomuuden houkutus

Merete Mazzarella: Uskottomuuden houkutus.
Kustantaja: Tammi, 1997.
Suomentanut: Kaarina Ripatti.
Kansi: Tuija Kuusela.
Sivuja: 391.
Genre: Tietokirja.
Arvio: 4,25/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Minä uskon, että me elämme nykyisin epävarmuuden aikaa - uskollisuus on olemassa ihanteena, mutta dramaattisuuttaan menettänyt uskottomuus elää yhä 60-luvun jäänteenä, mahdollisuutena tai ainakin houkutuksena. Jos haluaa olla uskoton voi edelleenkin vakuuttaa itselleen, että oikeus uskottomuuteen kuuluu osana ihmisen oikeuteen toteuttaa itseään."


Luin Merete Mazzarellan teoksen Uskottomuuden houkutus muutamastakin syystä: Ihastuin muutama vuosi sitten todella paljon hänen kirjaansa Illalla pelataan Afrikan tähteä (Tammi, 2008), mutten ole tullut lukeneeksi sen jälkeen enempää Mazzarellaa, vaikka olen halunnut. Mahdollisuuksia lukemiseen siunaantui kesällä, kun lainasin äidiltäni kirjan Juhlista kotiin (Kirjayhtymä, 1993) ja lisäksi ostin Adlibriksen alesta tämän Uskottomuuden houkutuksen. Nyt hyllyssä odotti kaksi Mazzarellaa, joista ensin luettavaksi valikoitui uskottomuuskirja, sillä olin juuri hankkinut myös Helsinki-kirjojen Valhe & viettelys -antologian, jossa on samaa tematiikkaa.


Siten aloitin kirjan innoissani, ja se alkaakin lupaavasti Mazzarellan hurmaavalla, pohdiskelevalla tyylillä (luku Uskottomuus - ja avioliitto). Toisessa, satasivuisessa luvussa Avioliitto - ja uskottomuus uskoni oli kuitenkin koetuksella, sillä Mazzarella siirtyy tarkastelemaan avioliittoa ja uskottomuutta haravoiden tiettyjä kirjallisuuden klassikoita läpi hyvin yksityiskohtaisesti, alkaen Odysseiasta. Johtuiko sitten siitä, etten tuntenut suurinta osaa tuossa luvussa käsitellyistä teoksista kovin hyvin, mutta koin tämän osuuden kirjasta hyvin puuduttavaksi. Se oli kirjoitettu hyvin ja moni käsitelty teos alkoi sen ansiosta kiinnostaa, mutta silti mietin vähän väliä, miksi tankkaan tällaista kirjallisuusluetteloa, kun voisin lukea sen sijaan jotakin vetävää romaania.


Onneksi kirja sittemmin virkistyi, tai sitten minä pääsin siihen paremmin mukaan jostakin muusta syystä. Läpi kirjan kyllä jatkuu aiheen - uskottomuuden - käsittely kirjallisuudessa ja sen avulla, mutta seuraavat luvut (Uskoton aviomies ja autenttisuuden kaipuu; Uskoton vaimo ja elämän tarkoituksen kaipuu; Toinen nainen - kohtalokas nainen?; Toinen nainen - vapaa nainen?; Toinen nainen: läheisyyden karttaja; Entä rakkaus?; Avioliitto - uskottomuus - avioliitto) ovat lyhyempiä ja vetävät paremmin. Tunsin jo paremmin käsiteltyjä teoksia (esim. Anna Karenina), kiinnostuin todella paljon monista käsitellyistä (kuten jo kauan klassikkolukulistani kärjessä ollut Rouva Bovary tai Mariankin suosittelema Herääminen), ja uppouduin muutenkin aiheiden käsittelyyn sekä Mazzarellan pohdintaan oikein kunnolla.


Jäin silti kaipaamaan Illalla pelataan Afrikan tähteä- ja käsittääkseni monesta muustakin Mazzarellan teoksesta tuttua kirjailijan omakohtaista pohdintaa ja itsensä laittamista peliin. En tiedä, mikä kirjailijan on ajanut valitsemaan tämän aiheen, mutta ymmärrän tietenkin, että vaikka siitä olisi omakohtaista kokemusta, sitä ei ehkä tee mieli käsitellä julkisesti kirjan sivuilla. Kyllä Mazzarella joka tapauksessa antaa äänensä kuulua, eli (tylsän) objektiivisen teoreettinen tietoteos tämä ei kuitenkaan ole. Niin maailman kirjallisuus kautta aikojen kuin kirjailija itse kertovat kiehtovia tarinoita ja tekevät mielenkiintoisia huomioita kolmiodraamojen kaikki osapuolet huomioiden.


Lopuksi Mazzarella pohtii hyvän avioliiton salaisuutta:


"'Että saa yhdistetyksi intohimon ja harmonian', kirjoittaa Sven Lindqvist kirjassaan En gift mans dagbok - mutta, ja siitähän olemme saaneet runsaasti todisteita, intohimo on vaikea yhdistää harmoniaan.


Että saa yhdistetyksi vapauden riippuvuuteen, sanovat muut, mutta vapaus on vaikea yhdistää riippuvuuteen.


Ehkäpä siinä pikemminkin pitää hyväksyä mahdottomuus tai ambivalenssi, kyetä elämään vastakkaisten tarpeitten ja toiveitten välisessä jännityksessä ja jännityksen kanssa, kyetä jopa näkemään tuo jännitys jännittävänä.


Ja hyväksi lopuksi:


Että osapuolet tietävät mitä heillä on eivätkä halua hävitä.


Vaikka juuri sitä ei koskaan ehkä voikaan niin tarkkaan tietää?"

10 kommenttia:

  1. hauska ajatus tuo kolmiodraamojen etsiminen kirjallisuudesta(ja niitähän tosiaan varmasti riittää...) mutta harmi että toteutus tuntui puuduttavalta. Aihe ei todellakaan näytä myöskään vanhenevan, valitettavasti...

    VastaaPoista
  2. Puuduttava oli juuri sana mikä itsellekin tuli mieleen aikoinaan tätä lukiessa (ja sama syy, en ollut lukenut läheskään kaikkia romaaneja mihin Mazzarella viittasi).

    Mutta Juhlista kotiin. Se on loistava! :)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä, että tuo Uskottomuuden houkutus on jossain kohdin aika pitkäpiimäinen, enkä tainnut lukea sitä ihan kannesta kanteen vaan vähän hyppien. Mazzarellan pian ilmestyvä uutuus kuulostaa todella mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  4. Kirjan aihe on kiinnostava, mutta Mazzarella osaa halutessaan kyllä olla puuduttava. Erittäin osuva adjektiivi.

    Tein 2010 tätä aihetta sivuavan kirjan Revitty sydän - Voiko uskottomuudesta toipua? Erittäin kiintoisa kirja ja minulla kiinnostavuutta lisäsi se, että yhden kirjan tekijöistä olin tavannut, kun hän kastoi kummipoikamme. Miten kävikään, että kävimme Maria Buchertin kanssa tilaisuuden jälkeen keskustelun ikuisesta rakkaudesta. Hän myös kertoi siirtyvänsä papin virasta yliopistolle tutkimuksen puolelle ja aiheena seksuaalisuus. Kummipoikamme pikkusisko on tiettävästi hänen viimeinen virassa kastamansa lapsi ja meidän Meri taitaa istua silloin tällöin Marian luennoilla...

    Siis tämä meni ihan aiheen ohi, mutta menköön. Tämä osoittaa vain, miten paljon uskottomuus jo sinällään vaikuttaa ja kiinnostaa eri koulutuksen omaavia henkilöitä kuin ihan kaikkiakin. Se mikä tuhoaa ja särkee paljon, vaatii myös niitä ihmisiä, jotka kokoavat sirpaleet.

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut Mazzarellalta vain kirjan Illalla pelataan Afrikan tähteä, josta pidin paljon. Tämä kirja ei vaikuta sellaiselta, jonka heti haluaisin lukea, mutta muuten olen ajatellut jatkaa Mazzarellaan tutustumista. Hän on hieno kirjoittaja.

    VastaaPoista
  6. Tämä on ollut mullakin pitkään lukulistalla, vielä ei ole tullut tartuttua.

    Olen viime aikoina mietiskellyt erilaisia teemoja lukupiireille, aika hauskaa voisi olla ottaa esim. tämä kirja lähtökohdaksi josta aloitetaan ja lukea sitten valikoiden kirjassa mainittuja teoksia. Tuliskohan siihen piiriin yhtään miestä, hmmmmm?

    VastaaPoista
  7. Hmm, pohdintaan tämä. Mazzarella kiinnostaa kyllä muutenkin kirjailijana, eli ehkä aloitan sitten kuitenkin tuosta Afrikan tähdestä sitten. Ja ehkä minulla on nyt ollut hetkeksi tarpeeksi tätä uskottomuuttakin, siis kirjoissa.

    VastaaPoista
  8. Anni.M, minä kyllä pidän siitä, kun kirjallisuutta tutkitaan jonkun teeman kautta - tai no, ehkä paremminkin toisin päin. :) Ja ei tämä siis suinkaan kokonaan minusta puuduttava ollut, vain noin neljännes kirjasta. Saattaa olla muuten ennemmin vaikeaa löytää romaani ilman kolmiodraamaa kuin sen kanssa. :D

    Pihi nainen, ai että kun odotan tuota Juhlista kotiin! Oli kivaa saada sinunkin suosituksesi. :)

    Leena, aihe on tosiaan kiinnostava ja ikuinen. Tavallaan minusta koko avioliiton idea nykyisenlaisena on hieman absurdi - siis että meidän tulisi yleensä jo hyvinkin nuorella iällä sitoutua loppuiäksemme ihmiseen, jonka kanssa todennäköisesti kasvamme omia polkujamme ja ehkä aivan erilaisiksi ihmisiksi vuosikymmenien saatossa. Mutta sitten on se toinenkin puoli, eli sitoutumisen ja pitkäaikaisten suhteiden eittämättömät edut (mukavuus yksi suurimpia niistä!), ja etenkin lapsia saaneen parin kohdalla tuon jälkikasvun huomioon ottaminen.

    Katja, olemme olleet siis hetki sitten vielä hyvin samassa tilanteessa Mazzarellan suhteen. :) Olen kyllä iloinen, että luin tämän, mutta luulen hänen olevan vahvimmillaan niissä omakohtaisissa/-elämäkerrallisissa teoksissaan.

    Erja, mahtava idea! Tästä kun tosiaan saisi kattavan valikoiman suoraan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mistä valita. Hmm, miehet harvemmin ovat yhtä kiinnostuneita ihmissuhteita vatvovasta kirjallisuudesta, mutta miehiä tässäkin kirjassa tosiaan käsitellään. ;) Aika lempeästi, kyllä.

    Linnea, hih ja joo, Mazzarellan laajassa tuotannossa lienee vetävämpiäkin teoksia, vaikka minulla on vasta kokemusta tästä ja ihanasta Afrikan tähdestä. Joka muuten käsittelee isovanhemmuuden lisäksi hyvin paljon myös esim. anoppien ja miniöiden välisiä suhteita, joten on varmasti muillekin kuin lasten (iso)vanhemmille mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
  9. Minulla on tämä kirja vielä kesken...ehkä jätin sen kesken juuri tuon saman puuduttavuuden takia kuin mistä täälläkin on puhuttu. Minulla on Illalla pelataan Afrikantähteä odottamassa vielä lukemista, mutta ehkäpä tartunkin siihen ensin ennen kuin yritän saada tämän teoksen loppuun.

    VastaaPoista
  10. Hei Absolutely white! Vaikka tämä oli minusta lopulta hyvä ja kiinnostava kirja, olen huimalla kahden Mazzarellan kokemuksellani sitä mieltä, ettei se ole lähellekään hänen parhaitaan. Suosittelen siis sitä Afrikan tähteä tai lukemattakin hänen muita omaelämäkerrallisia kirjojaan, joita monet kehuvat maasta taivaisiin. Hänen pohdiskelevan analyyttinen tyylinsä on kyllä nautinnollinen!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...