Kustantaja: Like, 2011.
Suomentanut: Kirsi Luoma.
Sivuja: 176.
Genre: Tietokirja/artikkelikokoelma.
Arvio: 4/5.
Lue kustantajan esittely täältä.
"Lihan syönti on ympäristön kannalta kaikkein vahingollisin tapa hankkia tarvittava energia ja ravintoarvot. Erityisen huonosti elintarvikkeiden materiaalipanosta ja ravintoarvoja tarkasteltaessa pärjäävät naudan- ja sianliha. Ekotehokasta ravintoa ovat taas lakka, ruokaperuna, soija ja viljatuotteet. Jauhelihasta tehty makaronilaatikko kuluttaa seitsemän kertaa enemmän luonnonvaroja kuin ravintoarvoiltaan vastaava soijarouheesta tehty makaronilaatikko" (Leo Stranius: Kohti vegaaniruokavaliota)
Kamara on kokoelma artikkeleita erittäin tärkeästä aiheesta, eli lihansyönnistä ja sen usein järkyttävistä vaikutuksista eläimiin, ihmisiin ja ympäristöön. Sen ovat toimittaneet muusikko, kuuluisa vegaani ja eläinoikeuksien puolestapuhuja Moby sekä Global Animal Partnership -järjestön toiminnanjohtaja Miyun Park, jotka ovat kirjoittaneet myös teoksen alku- ja loppusanat. Muina kirjoittajina on toiminut joukko asiantuntijoita eri aloilta ja elämänalueilta, joita teollinen lihantuotanto tavalla tai toisella koskettaa.
Kirja on jaoteltu ilahduttavan selkeästi eri osioihin, joihin lihantuotanto liittyy. Artikkelien nasevan lyhyet otsikot ovat: Terveys; Ympäristö; Veronmaksajat; Eläimet; Ilmastonmuutos; Lasten terveys; Työntekijät; Yhteisöt; Zoonoosit eli eläimistä ihmiseen tarttuvat taudit; ja Nälkäongelma. Näiden lisäksi loppuun on lisätty suomalainen osuus, eli alussa lainaamani Leo Straniuksen artikkeli Kohti vegaaniruokavaliota.
Minun on vaikea sanoa, millaisen vaikutuksen kirja olisi tehnyt, jos asiat olisivat minulle uusia. Sillä asiat ovat hyvin, hyvin järkyttäviä, mutta suurin osa tiedosta oli minulle ennestään tuttua. Sokkiefekti jäi siten puuttumaan. Hyvä näitä on silti kerrata minunkin, sillä huomaan tiukentavani vegaanisia pyrkimyksiäni aina, kun luen eläinten hyväksikäytön karmeuksista uudelleen.
Olen kirjoittanut aiemmin tänä vuonna samasta aiheesta luettuani Anu Silfverbergin Luonto pakastimessa -esseekokoelman ensimmäisen osan Eläin sekä Jonathan Safran Foerin tuhdin tietopaketin Eläinten syömisestä. Nämä tekivät minuun Kamaraa suuremman vaikutuksen, varmastikin ainakin siksi, että asia oli minulle uudempaa silloin. Silfverbergin kohdalla vaikutti ehkä myös se, että hän on suomalainen ja teksti tuli siten lähemmäs. Hän osaa myös kirjoittaa todella hyvin, tai ainakin tyyli puree minuun.
Eläinten syömisestä oli sekin kirjaimellisesti persoonallisempi, kun kirjoittaja Foer kertoi hyvin omakohtaisesti miettimistään asioista ja valinnoistaan. Kamarassa vaihtuvat asiantuntijakirjoittajat tekevät siitä vakuuttavan, mutta hieman tylsän. Lisäksi suomennos ei ole koko ajan sujuva. Silti annan kirjalle hyvät pisteet, sillä sen käsittelemät asiat ovat niin tärkeitä - ja niin uskomattoman monella tavalla tärkeitä, minkä kirja tekee hyvin selväksi.
Kansi on tavallaan ihan ok graafisuudessaan, mutta eihän se kaunis ole - eikä tarvitse tällaista aihetta käsiteltäessä ollakaan. Minua häiritsee kuitenkin se, että kirjan nimi on Kamara (kamara on käsittääkseni sian nahkaa), mutta kuvassa on kana. Alkuperäisteoksen nimi on Gristle (rusto) ja kansikuvassa on naudan ruho, joten selitys ratkaisulle ei löydy sieltäkään.
Vaikka suurin osa kirjassa käsitellyistä asioista oli minulle tuttuja, sai se silti pohtimaan yhä enemmän esimerkiksi lapsilleni tarjottavaa ruokaa. Meillä kotona syödään pääasiassa kasvisperäistä ruokaa, mutta koska mieheni on sekasyöjä, on lapsille joskus eläinperäisiäkin aterioita tarjolla, ja myös minä käytän jonkin verran maitotuotteita ja kalaa ruoanlaitossa. Samoin päiväkodissa lapsemme syövät liharuokia. Kasvisruokavalion terveellisyys ei ole mikään uusi tieto, mutta jotkut Kamarasta lukemani faktat kuitenkin pysäyttivät. Kuten vertailututkimus, jossa selvitettiin eroja kasvisruokavaliota noudattavien ja noudattamattomien kasvuikäisten nuorten välillä, ja havaittiin muun muassa seuraavaa:
"Ylivoimaisesti suurin osa, ehkäpä 80-90 %, kaikista syövistä, sydän- ja verisuonitaudeista sekä muista rappeutumissairauksista on estettävissä, tai ainakin niitä voidaan lykätä pitkälle vanhuuteen, yksinkertaisesti omaksumalla kasvispainotteinen ruokavalio."
Ei tuohon ole paljon sanottavaa.
Eläinperäisessä ruoassa on myös paljon myrkkyjä. Dioksiinin siedettävä vuorokausiannos lapsilla on 120 femtogrammaa, mutta yhdessä Big Mac -hampurilaisessa on noin 49 000 femtogrammaa dioksiinia. Ja saman verran sitä on myös yhdessä jäätelöpallossa.
No, nämä ovat yksittäisiä, mielenkiintoisia - ja aika karmivia - faktoja, joita kirja vilisee (tiesittekö, että yhden puolen kilon pihvin saamiseksi lautaselle naudoille on syötetty kahdeksan kiloa viljaa ja soijaa, ja tuon pihvin tuottamiseen on kulutettu niin paljon vettä, että sillä voisi käydä kylvyssä joka päivä lähes vuoden ajan). Artikkelit ovat kuitenkin järkeviä, asiallisia kokonaisuuksia, ja antavat hyvän sekä laajan kuvan siitä, miten moneen asiaan elämässämme ja maapallollamme lihantuotanto vaikuttaa radikaalisti.
Kirja kertoo lähinnä asioista Yhdysvalloissa. Osa niistä on samalla tavalla Suomessa ja osa vaikuttaa Suomeenkin. Ylipäätään minusta on huono idea tuudittautua tässä globaalissa elämänmenossa ajattelemaan, että eivät nämä asiat oikeastaan kosketa meitä, sillä Suomessa ei esimerkiksi ole aivan noin suuria tehotuotantoyksiköitä. Asiat ovat ehkä ja onneksi Suomessa monessa kohtaa paremmin, mutta hyvin ne eivät ole täälläkään. Ja monet lihansyönnin vaikutukset ovat joka tapauksessa maailmanlaajuisia, asuimme missä tahansa. Silti on selvää, että vastaava kotimainen ja Suomen tuotanto-oloihin jne. keskittyvä teos olisi mielenkiintoista lukea.
Leo Straniuksen kotimainen osuus on lyhyt ja ytimekäs. Stranius listaa kansantajuisesti tärkeitä asioita ja toivottavia toimenpiteitä. Esimerkkinä tässä vain otsakkeina Straniuksen viisi ehdotusta ympäristö- ja eläinystävällisen sekä terveellisen ruoan edistämiseksi Suomessa, nimenomaan yhteiskunnallisella tasolla, sillä vaikka yksilöiden valinnat ovat tärkeitä, yksin niillä ei asioita saada tarpeeksi muuttumaan: 1) Maataloustukipolitiikan uudistus, 2) Ruoan arvonlisäveron porrastus, 3) Haittavero lihalle ja juustolle, 4) Julkiset hankinnat ja kasvisruokapäivät, 5) Ympäristömerkinnät pakkauksiin.
Näistä ja muista kirjan käsittelemistä asioista ja ehdotuksista syvemmin kiinnostuneita kehotan hankkimaan teoksen itselleen, sillä kaikkea tärkeää en pysty tässä käsittelemään tai edes sivuamaan. Minun kasvissyöntini on alkanut ja jatkunut suurimpana innoittajanaan eläinoikeudet, mutta vaikka ei välittäisi eläinten hyvinvoinnista tuon taivaallista, viimeistään Kamaran luettuaan ymmärtää, että kasvissyönti on viisaan ihmisen valinta myös noin sadasta muusta syystä.
Huhhui, ei mikään kevyeltä kuulostava tietoteos eikä toki pidäkään olla. Hyvin kirjoitat.
VastaaPoistaItse olen sekasyöjä mutta pyrkimyksenä on kyllä syödä enemmän kasvista ja kotimaista. Vähitellen opetellen. Toivottavasti näihinkin asioihin saataisiin pian myös globaaleja ratkaisuja, omilla valinnoilla kun vaan valitettavasti voi vaikuttaa vain siihen tiettyyn pisteeseen.
Tämän voisi ihan infopakettina kyllä lukea.
Tämä on mulle hankala aihe. Eettisistä syistä olisin periaatteessa mielelläni kasvissyöjä, ja jos terveysvaikutukset tosiaan ovat tuota luokkaa niin eipä sen päätöksen järkevyyttä tarvitsisi kauheasti itselleen perustella.
VastaaPoistaOngelmat tietäen tuntuu jokseenkin riittämättömältä sanoa melko paljon lihaa sisältävässä ruokavaliossa pysyttelemisen syyksi, etten oikeastaan kauheasti pidä kasviksista.
Mutta on toinenkin syy, jonka vuoksi kasvissyöjäksi ryhtyminen vaatisi hiukkasen isomman elämänmuutoksen kuin useimmilla: tuntuisi nimittäin aika tekopyhältä tehdä sellainen päätös tilanteessa, jossa sekä oma että miehen palkka tulee isolta liha-alan firmalta.
Olemme molemmat makkaratehtaalla töissä. Kuinka sattuikaan, olen viime aikoina kuluttanut työpäiväni enimmäkseen kamaraseosta tehden. :) (Kun nyt asia tuli puheeksi, niin on ihan pakko kumota yleinen harhaluulo siitä, että makkaranteko olisi niin ällöttävää hommaa että kerran sitä tehneet eivät ikinä enää syö makkaraa. Ei pidä paikkaansa, hyvin maistuu niin itselle kuin työkavereillekin...)
Itse olen kasvissyöjä, jonka ruokavalio on pääasiassa vegaaninen. Itse olen lukenut aiheeseen liittyen sen verran, että harva teos enää pääsee lukulistalle, kun niissä ei tosissaan minulle uutta tietoa ole. Toivottavasti kuitenkin moni lukisi tämänkin!
VastaaPoistaMinä itse olen niin järkyttynyt ollut ja olen edelleen näistä tiedoista ja todellisuudesta, etten voisi edes kuvitella syöväni enää lihaa. Ei vaan voi olla niin julma. Ja vaikka yhden ihmisen teko ei ehkä paina vaakakupissa hirveästi, niin minulle se on kyllä henki ja elämä, että olen tämän tien valinnut. Muille se on vain yksi tähti taivaalla, mutta minulle se on koko taivas.
Ja mitä päiväkotiruokaan tulee, niin en suosittelisi syömään sitä lainkaan (riippuen missä lapsesi ovat). Olen itse siis päiväkodissa töissä ja syön kyllä siellä maidotonta kasvisruokaa (kananmunaa käytän toisinaan), mutta päivittäin harkitsen tuovani omat eväät. Laatu on heikkoa, eineksiä on mielettömästi ja perunat tuodana ties mistä suojakaasussa. Sisareni saa näistä suojakaasuperunoista allergisen reaktion aina niihin koskiessaankin. Ilmaista ruokaahan se pääasiassa on, ja sen kyllä huomaa...
Mutta tärkeä aihe ja sinun tapasi kirjoittaa siitä on kyllä puoleensa vetävä.
Kiinnostavan ja tärkeän oloinen kirja. Kuten tiedät, olen entinen kasvissyöjä, nykyinen sekasyöjä. Suhtautumiseni ruokaan on hivenen ristiriitainen, mutta koetan tehdä mahdollisimman eettisiä valintoja, vaikka syön myös lihaa - suosin kuitenkin luomua ja mieluiten riistaa (kylässä, ulkomailla tai ravintoloissa syön sitä, mitä tarjotaan).
VastaaPoistaMetsästyskin on julmaa, totta kai, koska eläin tapetaan. Mutta metsästettävät eläimet ovat saaneet elää vapaan elämän luontaisessa elinympäristössään eikä niitä ole syötetty millään omituisella. Siksi syön riistaa varsin hyvällä omalla tunnolla. Muutenkin pyrimme ostamaan kaiken lihan & juuston luomuna sekä käyttämään paljon kasviksia.
Katrille haluan sanoa päiväkotiruoasta, että varmasti riippuu paljon kunnasta ja päiväkodista, millaista ruokaa on tarjolla. Omat lapseni ovat ihan kunnallisessa päivähoidossa pääkaupunkiseudulla, mutta he ovat onnekkaassa asemassa sikäli, että kaikki ruoka valmistetaan päiväkodin omassa keittiössä. Heille jopa leivotaan sämpylöitä ja pullaakin omassa keittössä ja kaupungin päätöksellä ainakin maito on luomua. Onhan se ruoka tietenkin silti laitosruokaa, mutta kotimainen koulu- ja päiväkotiruokailu on niin ainutlaatuista maailmassa, että siitä on syytä olla ylpeä. Laatua toki voisi aina parantaa.
Mutta niin - tällaiset kirjat saavat kyllä ajattelemaan ja avaavat silmiä.
Linnea, poliittisia päätöksiä tosiaan kaivataan. Niidenkin eteen voisi toki tehdä yksilötason työtä, mutta siinä en ole kauhean aktiivinen. Omista valinnoista ei muutu maailma, mutta minulle ne ovat tosi tärkeitä omantunnon vuoksi.
VastaaPoistaSatu, minäkään en pidä juurikaan esimerkiksi raaoista kasviksista tai hedelmistä. En syö oikein koskaan perinteistä salaattia, mutta teen itse sellaista salaatin tapaista, johon tulee tomaattia, sipulia, luomufetaa, pähkinöitä ja siemeniä. :) Kasvisruokavaliostakin löytyy ihan hirveästi erilaisia ja eri makuisia vaihtoehtoja, eli kasvissyönti ei tosiaan tarkoita välttämättä porkkananpuremista. :) Minä eismerkiksi syön paljon lihan ja maitotuotteiden makuisia korvaavia tuotteita eineksistä tofuun, kypsennettyjä vihanneksia ja juureksia erilaisissa padoissa ja paistoksissa, papuja, linssejä, pähkinöitä, siemeniä, leipää, puuroa jne.
Katri, en ole tutustunut hirveän tarkkaan lasten päiväkotiruokaan, mutta ruokalistat ainakin kuulostavat melko monipuolisilta, ja joka päivä mukana on myös tuoreita aineksia. Eihän se varmasti maailman parasta ruokaa laadullisesti ole, mutta en ole asiasta kauhean huolissani. Sitä kyllä mietin, siirtäisimmekö lapset kasvisravinnolla päiväkodissa(kin). Näistä vain täytyy päättää yhdessä miehen kanssa. :)
Katja, kaikilla meillä on varmasti ristiriitaisuuksia ruokavaliossa ja muutenkin valinnoissa. Olisi vaikeaa ja aika raskastakin varmasti olla täydellinen. :D Minäkin hyväksyn paremmin metsästyksen kuin tehotuotettujen eläinten syömisen, mutta tavallaan ymmärrän sitä vähemmän. Siis tarkoitan sitä, että ymmärrän, miten helppo on sulkea kidutukselta silmänsä ja ostaa marketista kanasuikaleita ajattelematta, mistä ne tulevat, mutta eläimen tappaminen omin käsin (tai no, aseella) on taas ihan erilainen teko. Korostan, että siis kuitenkin ehdottomasti hyväksyn ennemmin metsästyksen kuin tehotuotannon ja söisin mieluummin riistaa kuin vaikka broileria tai possua.
Minäkin ostan oikeastaan kaikki maitotuotteet (joita ei saa korvaavina kasvistuotteina) luomuna, mutta haluaisin niistäkin eroon. Luomutuotannossa eläimet voivat paremmin, mutta jäljelle jäävät kohdallani ensinnäkin periaatteellinen, filosofinen ongelma oikeudesta käyttää eläin ja elämä omaksi nautinnokseni, ja toisekseen eläinten teurastus. Ei ole erikseen luomuteurastamoja, ja myös luomutuotannossa "palvelleet" eläimet lahdataan hyvin raa'alla tavalla. :/
Mutta tärkeintä minusta on, että ajattelee asioita ja pohtii oikeutusta omille toimilleen. On eri asia sanoa, että teen näin ja näin, ja poden siitä huonoa omatuntoa, kuin välttää ajattelua ja asioista selvänottamista, ja olla perustelematta valintojaan kokonaan. Minua ainakin saa mielellään syyllistää eläinperäisten tuotteiden käytöstä, jota siis edelleen jossakin määrin jatkan.
Arviosi parasta antia oli kyllä se, että olet lukenut nyt niin paljon näitä aiheen ympärillä olevia tietokirjoja, jotka ovat lähiaikoina ilmestyneet. Mietinkin jo ennen lukemista, että toivottavasti vertaat tätä muihin teoksiin.
VastaaPoistaAnun kirjasta pidin paljon. Juri luki puoletaan sen Eläinten syömisestä ja näkee vieläkin painajaisia kirjasta. Mie en pystynyt lukemaan sitten. :(
Kirjoitin juuri arvion tästä Nuoreen Voimaan (ensi vuoden alussa ilmestyvään kasvisruoka-numeroon), ja oon samoilla linjoilla - todella tärkeä aihe, mutta teoksena ei mikään klassikko. Toivottavasti tosiaan mahdollisimman moni tarttuu tähän(kin) kirjaan! Ja hauskaa, että esittelet blogissasi muutakin kuin kaunokirjallisuutta!
VastaaPoistaKiinnostava arvio ja kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta kirjalta! Näen jo itseni lukemassa tätä mielenosoituksellisesti sohvan nurkassa joululomalla, samalla kun lähisuku herkuttelee kinkun tähteillä. :D
VastaaPoistaKaroliina, piti vielä tulla kommentoimaan että omat valinnat ovat kyllä ehdottoman tärkeitä. Ei sekään ole oikein, että ns. odottelee päätöksiä ja sillä välin tekee ja hankkii mitä sattuu ajattelematta sen kummemmin.
VastaaPoistaHanna, se Eläinten syömisestä oli kyllä aika järkyttävä monilta osin, vaikka asiallinen sekin oli. Sillä oli samanlainen vaikutus, kun yhdellä eläinrääkkäysdokumentilla, jonka katsoin parikymppisenä ja itkeskelin monta päivää.
VastaaPoistaKatriina R., onpa kiva tietää, että sinäkin luit ja kirjoitit tästä - ja olit samaa mieltäkin. :) Täytyy yrittää saada käsiin tuo numero!
Zephyr, kiitos, ja hahaa! Sieltä sohvannurkasta olisi tosiaan hyvä heitellä valittuja lainauksia. :D
(((Linnea))), näin juuri. :)