maanantai 16. tammikuuta 2012

Miesten maanantai - Jonathan Franzen: Vapaus

Jonathan Franzen: Vapaus (Freedom).
Kustantaja: Siltala, 2011.
Suomentanut: Raimo Salminen.
Kansi: Harvey Macaulay/Imperiet.
Sivuja: 634.
Genre: Tarkkanäköinen nykyproosa/"dirty realism".
Arvio: 4,75/5.


Kustantajan esittelyä kirjasta ei löydy netistä, joten kopioin esittelytekstin alle:

"Patty ja Walter Berglund ovat vanhan St. Paulin idyllisen kaupunginosan edelläkävijöitä: vanhan kunnostajia, kierrättäjiä, tunnollisia ja lapsilleen omistautuneita vanhempia. Patty on kotiäiti, sosiaalisen kanssakäymisen mestari, joka pitää huolta sekä perheestä, naapurustosta että ystävyyssuhteista. Walter on ympäristökysymyksiin erikoistunut juristi, intohimoinen työmatkapyöräilijä ja täydellinen perheenisä.

Mutta jotain on tapahtumassa. Miksi Berglundien teini-ikäinen poika muuttaa kotoaan naapuriin, perheeseen jonka kanssa hänen vanhempiensa välit ovat kokonaan tulehtuneet? Miksi Walter on siirtynyt töihin isoon energiayhtiöön? Miksi särmikäs rocktähti Richard Katz, Walterin opiskelukaveri, idoli ja kilpailija, onkin taas mukana kuvassa? Ja ennen kaikkea: mitä on tapahtunut Pattylle? Miksi valoisa ja aurinkoinen Patty on muuttunut vaivaannuttavan tuohtuneeksi ja katkeraksi?

Jonathan Franzenin Vapaus kuvaa 2000-luvun rakkautta ja avioliittoa satuttavasti ja todesti. Ja yhtä aikaa traagisesti ja koomisesti kirjailija tutkii vapauden houkutuksia ja taakkaa: teini-iän huimaavaa himoa, keski-ikäisten kompromisseja, uuden vuosituhannen liberalismia."


"Vanhemmilla oli myös päivänpolttavampia huolenaiheita, kuten kuinka suhtautua kangasvaippoihin. Olivatko ne kaiken vaivannäön arvoisia? Ja oliko totta, että maitoa voisi yhä saada lasipulloissa? Oliko partio poliittisesti OK? Oliko tosiaan välttämätöntä käyttää bulguria? Miten kierrättää paristoja? Miten reagoida köyhän värillisen henkilön syytöksiin hänen kotikulmiensa turmelemisesta? Pitikö paikkansa, että Fiestawaren vanhojen keramiikkatuotteiden lasituksessa oli vaarallisen paljon lyijyä? Miten hieno vedensuodatin keittiön hanaan oikeastaan tarvittiin? Kieltäytyikö Volvosi toisinaan menemästä ylivaihteelle? Oliko parempi antaa kerjäläisille ruokaa kuin olla antamatta mitään? Oliko mahdollista kasvattaa ennennäkemättömän itsevarmoja, onnellisia, älykkäitä lapsia samalla kun kävi kokopäivätyössä?"

Ja niin edelleen. Heh. Joku saattaa muistaa, että luin viime syksynä Jonathan Franzenin Vapautta edeltäneen romaanin Muutoksia ja ihastuin melko ehdoitta. Siksi odotin tältä ehkä vielä kehutummalta teokselta todella paljon. Jo alkusivuilla arvelin, etten tulisi pettymään, ja kun pääsin ylläolevan lainauksen kohtaan (sivu 12) kiemurrellen yhtä aikaa naurusta ja nolostumisesta, olin jo varma, että ironiassaan osuva Franzen oli kirjoittanut jälleen minulle täydellisen mestariteoksen.

Vapaudessa on paljon samaa kuin Muutoksissa, mutta romaanit myös eroavat toisistaan. Muutoksia on minusta pessimistisempi ja ilkeämpi, ja Vapaus siihen verrattuna pisteliäästä tarkkanäköisyydestään huolimatta pehmeä ja valoisa teos. Taisin pitää Vapaudesta enemmän, mutta ehkä Muutoksia teki suuremman vaikutuksen - varmasti siksi, että se oli ensimmäinen Franzenini, jolta en odottanut niin paljon. Ehkä myös ronskimpi ote teki siitä tietyllä tapaa vaikuttavamman, vaikkei välttämättä parempaa.

Realismi tuntuu kerta kaikkiaan olevan minun kirjallisuudenlajini. Suosikkiklasikkoni Suomesta ja ulkomailta ovat realismin klassikkoja, ja kun googlailen tuoreempia lempikirjojani törmään jatkuvasti määritteisiin "new realism" tai "dirty realism", josta olen nykyisin erityisen kiinnostunut. Amerikkalainen kirjallisuus ja siellä parhaimmin myyvät teokset ovat usein höttöisiä, mutta lukekaapa Jonathan Franzenia, Lionel Shriveriä tai Adam Langerin California Avenue (jota aivan erityisesti suosittelen kaikille Franzenista pitäville), niin huomaatte, että jenkkikin voi maistua ärhäkältä.

Takaisin Vapauteen: Olin siis aivan hengästyksissäni romaanin alkaessa, ja noin puoliväliin saakka ahmin kirjaa silmät loistaen. Sitten täytyy myöntää, että teksti alkoi välillä puuduttaa. Kirja on hurjan pitkä siihen nähden, miten täyteen Franzen tekstinsä lataa. Vapaus ei ole ehkä aivan yhtä tiivistä tykitystä kuin Muutoksia, mutta asiaa monesta aiheesta tulee silti todella paljon - puhumattakaan ihmisistä ja heidän tunteistaan niiden asioiden takana. Luin kirjaa kyllä koko ajan mielelläni, mutta se "nyt ollaan ainutlaatuisen loistavan äärellä" -fiilis ei kantanut ihan koko kirjan läpi. Onneksi Vapauden loppu nosti lukukokemuksen taas omaan sarjaansa, ja siksi kokonaisuutta mitaten annoin kirjalle lopulta tuon käytännössä korkeimman arvosanani.

En spoilaa loppuratkaisua, mutta sen verran sanon, että vaikka se oli tietyllä tapaa hyvin tavallinen, pääsi loppu yllättämään ainakin minut odotuksineni. Olo oli kirjan suljettuani hölmistynyt - ja onnellinen. Uskallan sanoa vielä sen verran, että vaikka pidän Franzenia edelleen pessimistissävytteisenä (inho)realistina, jonka lempipuuhaa on paljastaa ihmisten raadollisimmat puolet sekä yhteiskunnan mädänneisyys, hän antaa myös toivoa. Kummankaan hänen kirjansa jälkeen olo ei ole ollut lohduton.

Olen lopettanut tuon jo linkkaamani Muutoksia-arvioni hauskasti toteamalla, etten ole nähnyt Franzenia vielä käsitellyn suomalaisissa kirjablogeissa, ja että melkein yhtä paljon kuin Vapauden lukemista odotan hänen tekemäänsä vaikutusta muihin bloggaajiin. Vaikutuksen hän on sittemmin tosiaan tehnyt, sillä muistaakseni kaikki seuraavat bloggaajat ovat nostaneet Vapauden vähintään loistavaksi merkkiteokseksi: Katja, anni.M, MinnaSusa ja Mari.

Edelleenkään en pidä Franzenin kirjojen suomalaisista kansista, jotka ovat tosin alkuperäisille hyvin uskollisia. Alkuperäinen kansi on tässä postauksessa heti seuraavana suomalaisen jälkeen. Pidän kahdesta seuraavasta, jotka ovat brittipainoksen kova- ja paperikantinen versio. Tuo viimeinen, käsittääkseni ranskalainen, antaa kirjasta mielestäni ihan väärän kuvan. Kepeän ja runollisen. 

Edelleen olen myös sitä mieltä, että suomentaja on tehnyt kelpo työtä. Kyllä minua silti jäi häiritsemään esimerkiksi jotkut slangi-ilmaisut, vaikka myönnän, että niitä on lähes mahdoton kääntää sujuvasti. Mietin esimerkiksi, millä "nuorison rap-termillä" Joey mahtoi englanniksi kutsua isäänsä, joka hermostui siitä ja opetti pojalleen, että vaikka sana itsessään ei ole ruma, sillä ei voi kutsua aikuista miestä, ei etenkään tummaihoista. Suomennoksessa sana oli "jätkä". Eh. Mutta tällaisissa kääntäjä kuin kääntäjä on lähes mahdottoman edessä, sen myönnän, ja kokonaisuutena suomennos oli minusta hyvä.

Lukekaa Vapaus. Lukekaa myös Muutoksia. Ja jos pidätte Franzenista, lukekaa se Adam Langerin California Avenue. Ja kertokaa vielä minulle, pitäisinkö Richard Fordista, johon olen kuullut Franzenia verrattavan?

20 kommenttia:

  1. Ei ns. yhtään harmita että olen varausjonossa sijalla 150..

    Kiitos arviosta Karoliina ja erityisesti muiden kansien esittelystä! Nyt mietin, että pitäisikö kuitenkin lukea tämä englanniksi (eipähän tarvitsi miettiä sitä "jätkää"), ehkä ehkä. Mutta hauduttelen näitä teidän tekstejänne ja odotan tätä vielä hetken. Nam.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, sain selkeän kokonaiskuvan tästä kirjasta! Hih, jostain ihan kummallisesta syystä ennen kuin Franzenista alkoi ilmestyä enemmän blogiarvioita, kuvittelin että mies on joko ruotsalainen tai suomenruotsalainen, siis ennen kuin minulla oli käsitys mistä mies yleensäkään tarkalleen ottaen kirjoittaa :D.

    Vaikka minä taas noin yleensä en kamalan realismin ystävä ole (elämässä on todellisuutta ihan tarpeeksi jne....) luulen, että Franzenista ja varsinkin Shriveristä voisin pitääkin.

    VastaaPoista
  3. En vielä uskaltanut kuin silmäillä tätä juttua, kun kirja odottelee hyllyssä (toiseksi alimman kuvan versiona) ja olen niin vainoharhainen siitä, etten halua liikaa etukäteistietoa lukupinossa olevista kirjoista. Saa nyt sitten nähdä, mihin väliin tämänkin saa tungettua, mutta odotan innokkaasti!

    VastaaPoista
  4. Voi, ihana Vapaus! Täytyisi kyllä hankkia se Muutoskin käsiini, sillä sekin on varmaan aika vaikuttava!

    VastaaPoista
  5. Mullakin tuntuu olevan listalla noita luettavia kirjoja vähän liiankin kanssa, mutta pakko kai se on tämäkin tunkea johonkin väliin nyt kun kiinnostuin siitä niin paljon. :D Sinänsä hyvä sentään vielä että varausjono on ainakin tällä hetkellä vielä kirjastossa aika pitkä, on edes vähän aikaa lukea noita vanhoja pois alta.

    VastaaPoista
  6. Hmm... Tämä on niitä kirjoja jotka eivät oikeastaan tunnu olevan yhtään mua varten, mutta joiden arvioita lukiessa silti vähän kutkuttaa että pitäisikö kuitenkin kokeilla. Katsotaan... :)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavaa, että tosiaan vaikutuit enemmän siitä, josta pidit vähemmän. Pakko kyllä kehua noita sinun genrejäsi, joita aina laitat info-osastoon. Eräänkin kerran mietin, että sieltä nappaan itselleni käyttöön.

    Kiitos myös taas kivasta kansien esittelytuokiosta.

    Häätyy lukea Vapaus, että päästään loppukeskusteluihin tosissaan siellä toisaalla.

    VastaaPoista
  8. En ole lukenut kumpaakaan teosta enkä edes aikonut, mutta nyt alkoi (vihdoin!) kiinnostaa. Luulen melkein, että voisin kokeilla vähemmän pidettyä mutta enemmän vaikuttavaa teosta. Likainen realismi kunniaan! ;)

    Olen lukenut yhden Fordin kirjan, pidin mutten ihastunut. Kelvollista kyllä, hyvinkin kelvollista! En nyt kuitenkaan muista edes kirjan nimeä, joten ei mikään ikimuistoinen kokemus...

    VastaaPoista
  9. Karoliina, jos ehtisi ottaa 'lukujärjestyksen' päälle ylimääräiseksi vain tämän, tai Nicholsin Sinä päivänä tai sitten...sain Anna Elinalta kuuman vinkin, että juuri minä pitäisin Wassmosta (olikohan nimi nyt oikein;-), niin mitä sinä suosittelisit?

    Minusta on välillä tuntunut, että kirjallinen kuolema kohtaa ellei lue Vapautta, mutta sinun tekstisi jälkeen en ole asiasta enää niin varma...toisaalta kirjoitat tästä kirjailijasta samassa virkkeessä kuin Shriveristä, joka on siirtynyt minun Kultaisiin Kirjailijoihini...

    (Hirveä haahuilu menossa ja syy on kun luin peräkkäin Shamsien ja Shafakin kirjat, joten älä erehdy samaan.)

    VastaaPoista
  10. Mistähän aloittaisin... Tuntuu, että olet aika samoilla linjoilla Vapauden kanssa. Kirja on selvästi mestariteos ja pidän määrittelystä "tarkkanäköinen nykyproosa", koska sellainen Franzenin kirja nimenomaan on. Minä pidin myös siitä, että Vapaus on kaiken yhteiskuntakriittisyytensä alla hieman pehmeä. Sen vuoksi kirjaa on helppo rakastaa.

    Mutta totta, kirjaa olisi keskivaiheilla voinut hieman tiivistää. Ainakaan itse en niin ihastunut Joeyn yliopistoseikkailuihin, vaikka ne oman lisänsä Berglundien elämään toki toivatkin.

    Muutoksia odottaa jo hyllyssäni. En kuitenkaan pidä sen kanssa kauheaa kiirettä, sillä Franzenin tiiliskiviä haluan lukea hiljakseen, kaikessa rauhassa. :)

    VastaaPoista
  11. Tämä on pakko lukea joskus, NIIN moni bloggaaja on hehkuttanut tätä NIIN paljon. Dirty realism ei tosin ole aivan minun juttuni, ilman sitä dirtya minulle kiitos ;).

    Aloitin joskus lukemaan jotain Fordin kirjaa, olisiko nimi ollut Isänmaa tjsp. En kuitenkaan päässyt kovin pitkälle, jotenkin puuduttavaa kerrontaa tai liian etäsiksi jäävät henkilöhahmot.

    VastaaPoista
  12. Eikun siis Sara (P.S.Rakastan kirjoja) sitä Wassmota olikin suositellut ja nimenomaan kirjaa Seitsämäs kohtaaminen...Täytynee käydä kirjastossa.

    VastaaPoista
  13. Linnea, Franzenin hienous ei ole koukeroisessa kielessä ja hän on muutenkin aika suoraviivainen kertoja, joten uskoisin tämän avautuvan englanniksikin ongelmitta. Selailin Köpiksessä vähän alkukielistä versiota kirjakaupassa (yritin etsiä sitä jätkä-kohtaa, en löytänyt) ja harmittelin vähän, etten ollut lukemassa sitä. Vaikka siis suomennoskin on hyvä.

    Tessa, ole hyvä. :) Franzenilla on ruotsalaiset sukujuuret, joten et ole ihan hakoteillä. Hänen kirjojensa henkilötkin ovat jotenkin tosi selvästi pohjoismaisprotestanttisjuurisia. Realismia kirjallisuuden suuntauksena ei tule sotkeman ikävään realismiin noin muuten. Minähän olen ärsytykseen asti toitottanut sitä, etten tykkää liian krouvista kirjallisuudesta. Realismi voi olla tosi kaunistakin (niin kuin vaikka monet Juhani Ahon teokset), mutta esimerkiksi siinä ei ole maagisia, fantastisia tai surrealistisia elementtejä.

    Pekka, ymmärrän hyvin ja odotan mielenkiinnolla, miten Franzen sinulle toimii. :)

    Susa, ihanaa kun aiot lukea Muutoksiakin. Se on kyllä vähän erilainen, kun sen henkilöt ovat oikeastaan kaikki aika vastenmielisiä tyyppejä.

    Dima, ihana asenne pitkiin lainausjonoihin! Ja hyvää kyllä kannattaa odottaa. :)

    Satu, hmm, en osaa äkkiseltään sanoa sinusta ja Franzenista. Luet monipuolisesti, mutten ainakaan heti muista bloganneesi vastaavista teoksista. Mutta kokeilemallahan se selviää, olisiko tämä hyvä sinullekin!

    Hanna, kiitos. <3 Tosiaan se Muutoksia oli järisyttävämpi kokemus, vaikka se oli vähemmän miellyttävä kirja. Oli siinä sitä ensimmäistä kertaakin, mutta on se myös rajumpi kirja.

    Jenni, olipa kiva kuulla, että kiinnostuit nyt! Ja kiitos Ford-kokemuksen jakamisesta, vaikkei se niin hyvin mielessä ollutkaan. :) Kuule, kun pidät niin paljon Shrvieristä, melkein väitän, että tulet kyllä pitämään Franzenistakin! Siis: lue!

    Leena, minä en ole vielä Wassmoa lukenut (aion kyllä!), mutta Franzenin ja Nichollsin välillä, molempia rakastavana, sanon että ehdottomasti sinä luet Franzenia. Voi olla, että Muutoksia olisi sinulle parempi, mutta ihastut kyllä Vapauteenkin. Franzenissa ja Shriverissä on paljon samaa. Aloin heti Vapauden jälkeen lukea (vihdoin!) Jonnekin pois, ja tuntuu kuin en olisi vaihtanut maailmaa lainkaan (eikä se haittaa, kun viihdyn tuossa likaisen realismin Amerikassa niin hyvin).

    Katja, aivan, aivan. Kävin eilen illalla vielä lueskelemassa aiemmat blogiarviot (ja muitakin nettijuttuja) Vapaudesta uudelleen, ja olin ihan ällistynyt arvioidemme samankaltaisuudesta! Jotakin sinulta on toki voinut jäädä mieleenkin, kun juttusi harppoen luin läpi jo ennen kirjan lukemista. Franzenia ei ehkä helposti voi lukea putkessa peräkkäin. Minä olin suunnitellut, että luen Vapauden heti Muutosten jälkeen, mutta niin vain odotin melkein kolme kuukautta ennen kuin aloitin Vapausen.

    Maria, kiitos Ford-mielipiteestä, vaikkei se kauhean imarteleva hänelle ollut. :) "Dirty realism" ei ole minusta ikävällä tavalla likaista, vaan sellaista... rehellistä. Jännä nähdä, mitä Franzenista pidät, kunhan häneen ehdit!

    VastaaPoista
  14. Kiitos! Tunnut olevan niin varma, että minä otan lukuun jommankumman Franzenin. Mutta sitä ennen...et tiedä, mitä sain tänään postissa: Shriverin Kaksoisvirheen!

    Jos pidän jostain kirjailijasta oiekin paljon, luen kaikki sitten häneltä eli sillä tiellä ollaan.

    Yksi uutuus pitää tehdä ennen ihanan paksua Shriver-tiiliskiveä, mutta sitten...aaaaah!

    VastaaPoista
  15. PS. Piti siis snaomani, että tuo likaisen realismin amerikkalaisuus puree minuunkin, vaikka usein olenkin brittirealismin kannattaja, mutta kyllä USAstakin löytyy ja on aina löytynyt.

    VastaaPoista
  16. Sikälimikäli luen tämän englanniksi voin sitten kertoa mikä se jätkä oli ;)

    VastaaPoista
  17. Sama täällä, jos ehdin ensin (mitä kyllä vähän epäilen).

    Onko kukaan teistä muuten lukenut ensimmäistä Franzen-suomennosta Alkuvoimat? Näin sellaisen kirppiksellä ja nappasin jo käteeni, mutta se oli jotenkin niin raskaan näköinen, että jätin sittenkin ostamatta. Jäi vähän vaivaamaan, että jos se olisikin ollut tosi hyvä.

    VastaaPoista
  18. Leena, sinä varmasti pidät Kaksoisvirheestä erityisen paljon, sillä sen naispäähenkilö on sinulle sopivan neuroottinen. :D Ja sama täällä - pidän niin brittiläisestä kuin amerikkalaisesta realismista. Ja muunkinmaalaisesta, mutta vaikka se on epäseksikästä myöntää, fanitan tosi paljon englanninkielisten maiden kirjoja. :)

    Linnea ja Pekka, hyvä! Olen nimittäin oikeasti miettinyt sitä vieläkin. Nyt muistaisin, millä sivulla se suunnilleen on, joten ehkä käyn esim. Akateemisessa kurkkaamassakin. :) Minä en ainakaan ole noita varhaisia Franzeneita lukenut. Pitäisi ottaa niistä ensin vähän selvää. Käsittääkseni hän muutti aika paljon tyyliään Muutosten kohdalla. Mutta tilasin Akan alesta (en ole vielä hakenut) yhden Franzenin esseekokoelman (englanniksi), ja toinen ilmestyy keväällä suomeksi Siltalan listalla. Jes!

    VastaaPoista
  19. Minä en pitänyt Franzenista yhtään, vaikka ymmärränkin romaanin hienouden,se ei vain tuntunut miltään, missään (http://www.lily.fi/juttu/jonathan-franzen-vapaus) Mutta Richard Fordia Rakastan. Syntien paljous on uskomattoman hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi, kävin lukemassa juuri juttusi ja pystyn kyllä ymmärtämään ajatuksesi kirjasta, vaikka olin siitä eri mieltä. :) Kiitos Ford-mielipiteestä! Pystytkö näkemään yhtäläisyyksiä Franzenin ja Fordin välillä, vaikka pidät heistä vain toisesta kirjailijana?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...