keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kirjahyllykeskiviikko: E niin kuin Egan, Eugenides...

No niin, vihdoin täällä. En ehtinyt kuin juuri ja juuri aloittaa muiden kirjablogien lukemista, kun taas mentiin. Tänään on siis ollut sikäli normaalista poikkeava päivä, että olin päivällä asioilla ja illalla meillä oli vieraita, enkä siksi ole ehtinyt blogata ihan normaaliin tahtiin.


Nyt illalla täällä oli oman mieheni lisäksi kaksi muuta katsomassa lätkää, ja aika pitkälti minun kontolleni jäi viiden 1-6-vuotiaan lapsen ruokkiminen, juottaminen, pipien puhaltaminen jne. En missään nimessä valita - on kivaa, kun on välillä enemmän elämää talossa - mutta selittelen vain Kirjahyllykeskiviikon myöhästymistä. :)


(Minäkin olin muuten ennen kova seuraamaan lätkää, fudista ja tennistä, mutta nykyisin aika ei riitä. Tai priorisoinnistahan siinä on kyse. Urheilu/penkkiurheilu on mieheni työ ja harrastus, minä taas käytän perheeltä liikenevän ajan lähinnä lukemiseen ja kirjablogeissa pyörimiseen. Ennen lapsia aikaa riitti myös urheilun seuraamiseen, mutta liittyen vähän kaikki tai ei mitään -tyyliini, en oikein jaksa enää innostua, kun ei pysty täysillä paneutumaan mihinkään lajiin.)


Vielä ennen varsinaiseen aiheeseen sukeltamista: Yritän huomenna kirjoittaa valmiiksi ja ajastaa viikonlopun jutut, mutta jos olen loppuviikosta hiljainen, se johtuu siitä, että matkustamme perjantaiksi Raumalle Teemun isoäidin eli mamman hautajaisiin, ja Danin 2-vuotissynttäreitä juhlitaan sekä lauantaina että sunnuntaina. En siis varmaan ehdi hirveästi kirjoittaa edes kommentteja viikonlopun aikana.


Ja nyt vihdoin kirjahyllyyn ja sen E-osioon. Joka on hyllyinventaarion jälkeen vain viiden kirjan mittainen. Ja niistä viidestä olen lukenut vain kaksi, eikä kumpikaan ole minulle tärkeä kirja - minkä takia jouduin valitsemaan otsikkoonkin vähän kuin huijaten tekijöitä, joista vain uskon tulevani pitämään. Tässä valikoima nyt kuitenkin on:
Bret Easton Ellis: Amerikan psyko (Pikku-idis 1993). Muistaakseni näin leffan ennen kuin luin kirjan. Elokuvasta ei jäänyt kauheasti mieleen, mutta olihan se erikoinen fantasia. Ai niin, ja näin Auringon valtakunnasta mieleeni vahvasti jääneen Christian Balen ensimmäistä kertaa aikuisroolissa. No, mutta. Kirja on... ajatuksia herättävä ja tietenkin ällö. Ymmärrän (käsittääkseni) sen pointin, mutta ei tämä mielestäni mikään tärkeä teos kuitenkaan ole. Shokkiarvo saa helposti kyynikon minussa heräämään.
Jennifer Egan: The Keep. Ostin tämän vasta helmikuussa ulkomaan matkalta vain ja ainoastaan anni m.:n ja Sadun hehkutusten perusteella. Egan on kyllä koko tekijä tuolla englanninkielisessä maailmassa. Uusimmallaankin (A Visit from the Goon Squad) voittanut ties mitä palkintoja, ja kai vähän ihmeellisesti jäi juuri Orange Prizen lopullisen listan ulkopuolelle (sen sijaan sieltä löytyy viime viikolla käsitelty Emma Donoghuen Room). En oikein tiedä tästä kirjasta mitään - en edes muista em. bloggaajien juonen kuvailua, mutta silti olen ihan varma, että tästä tulee yksi minun kirjojani ja minun kirjalijoitani. Dunno why.


Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä (Avain 2011). Saksalaista Erpenbeckia on juuri suomennettu ensimmäistä kertaa, ja kerralla kaksi romaania. Hänen esikoistaan Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) on luettu blogeissa jonkin verran, mutta tätä toista en ole nähnyt käsiteltävän vielä missään. En ole lukenut sitä vielä itsekään, mutta yksi tämän kevään projekteista on lukea vähän saksalaista kirjallisuutta, joka ei ole minulle kovin tuttua. Suhtaudun tähänkin kirjaan etukäteen vähän epäillen.


Vanhan lapsen tarinasta löytyy arviot ainakin Susan Järjellä ja tunteella -blogista, Hannan Kirjainten virrasta, Morren maailmasta, sekä Inahduksesta.


Jeffrey Eugenides: The Virgin Suicides. What can I say? En ole lukenut tätä vielä, mutta aion lukea tänä vuonna - myös osaksi siskoskirjahaastetta. Olen melkein fanaattinen Sofia Coppola -fani, ja pidin elokuvasta kovasti (sekä Airin musiikista, ah!). Lisäksi ostin tämän kirjan legendaarisesta Shakespeare & Co -kirjakaupasta Pariisista. En siis voi _mitenkään_ pettyä tähän. Se ei olisi reilua. Haluan kovasti lukea myös Eugenidesin Middlesexin, ja oli ihan huvittavaa, miten innoissani olin vähän aikaa sitten lukiessani, että Eugenidesilta on tulossa uusi romaani - ottaen tosiaan huomioon, etten ole lukenut yhtään aiemmistakaan...


Amanda Eyre Ward: Katoamistemppu (Gummerus 2007). Luin tämän työtehtävänä aikoinaan ja mielestäni tämä oli ihan ok. Ei mitenkään tärkeä minulle, mutta olen säilyttänyt sen hyllyssäni lähinnä siksi, että tykkään leikkiä kirjastontätiä, eli lainaan paljon kirjoja ystävilleni. Ja aika usein ihmiset ovat sellaisessa vaiheessa, että tarvitsevat tämänkaltaista kirjallisuutta: helppolukuista, hyvää mieltä lopulta tuottavaa ja tunteellistakin. Minulla on pari muutakin hyllykirjaa säästettynä sama mielessä. Muistaakseni tämä oli aikoinaan Amerikassa kovastikin kehuttu, mutta ei kirja oikein minua sytyttänyt. Kirjoitin tästä aikanaan lehteen seuraavasti:

"Katoamistemppu kertoo kolmekymppisestä Carolinesta, joka etsii paitsi itseään myös 15 vuotta aiemmin kadonnutta pikkusiskoaan. Mukana kulkevat muut perheenjäsenet sekä kipeät lapsuusmuistot. Amanda Eyre Wardia on tituleerattu jopa yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmista kirjalijoista, mikä on ainakin tämän kirjan perusteella liioittelua. Romaani on kyllä sujuvasti kirjoitettu ja juoneltaan välillä oivaltavakin, mutta mikään unohtumaton suurteos Katoamistemppu ei missään nimessä ole. Kirja on ihan mallikas lajityyppinsä – siis amerikkalaisen, hieman chicklitiä fiksumman, kolmekymppisille suunnatun naiskirjallisuuden – edustaja, ja sopiva viihdyke, jos etsii kevyttä välipalaa, joka kuitenkin tempaa mukaansa. Tämän lajityypin kirjoille on muodostunut myös vakiintunut, viehättäväkin suomennostyyli, joka välillä hymyilyttää epäaidolla dialogillaan – kuka oikeasti huudahtaa Suomessa 'hitto soikoon'?

Perhesuhteista saa aina irti kiinnostavaa draamaa ja kirjan henkilöhahmot ovat tunnistettavia. Tosin itse Caroline jää kaukaiseksi, ja päälleliimatun oloisen romanttisen sivujuonteen toinen osapuoli Anthony pahviseksi unelmapoikaystäväksi. Loppuratkaisu ei ole ihan tyypillinen ja jää hieman harmittamaankin, mutta lopulta kirjailijan ansioksi on laskettava turhasta pitkittämisestä luopuminen."

Ja mitäs teidän E-hyllystä tai -suosikeista löytyy??

18 kommenttia:

  1. Tyhjänpuoleinen on minunkinn e-hyllyni, vain kolme teosta löytyy:
    Edwardson, Åke – Melkein kuollut mies
    Einhorn, Stefan – Ihmisen tehtävä
    Eskola, Katariina – Puolipisteen haave
    Näistä olen lukenut vain Puolipisteen haaveen ja silloin joskus äidinkielen opettajuudesta haaveilevalle kirjoituskokoelma ja kirjoittajan "elämäkerta" olivat kova juttu. Tuo Stefan Einhornin kirja on kyllä e-kirjoista suosikkini kansikuvan vuoksi.

    Sinun listaltasi Erpenbeck on toki tuttu nimi muiden blogien kautta, mutta häntä en ole lukenut - kuten en muitakaan. Amerikan Psykon olen kerran nähnyt ja toista kertaa ei kyllä tee mieli katsoa. (Ja tästä syystä tuskin myöskään kirjaan koskaan tulen tarttumaan.)

    VastaaPoista
  2. Heippa Riina! Tuosta tuli mieleen, että harmittaa kyllä, ettei hyllyssäni ole Katarina Eskolan ja Satu Koskimiehen päiväkirjateoksia (50-luvun tytöt ja 50-luvun teinit) - vaikken olisi tähän kaunokirjalliseen otokseen niitä listannutkaan.

    Muistin myös, miten entinen esimieheni ihaili tuota Eskolan teoksen nimeä, sillä hänelle puolipiste oli se välimerkki, jota ei saanut kouluaineessa ikinä käyttää - tai ainakin sen väärästä käyttämisestä tuli heti noottia. :) Minulla ei ole tällaista puolipisteen traumaa (tai haavetta), mutta hankala välimerkki se on. En oikein tiedä vieläkään, milloin se pitäisi laittaa ja - ennen kaikkea - milloin ei.

    Minähän käytän aivan liikaa ajatusviivoja ja sulkeita. :)

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut mitään noista yllä mainituista, mutta minäkin olen katsonut Virgin suicides-leffan ja pidin!

    Hmm..omasta hyllystä ei taida löytyä E:stä kuin Jenny Erpenbeckin Vanhan lapsen tarina (kiitos linkityksestä), Nickholas Evansin Hevoskuiskaaja ja Sudenläheisyys ( pitäisikin laittaa nämä jo divariin tms..) sekä muutama David Eddings, joita tuo siippa lukee. Olen minäkin lukenut itse asiassa yhden Eddingsin, "Reginan laulu", joka kertoo kaksoisuudesta ja oli todella kiehtova!

    VastaaPoista
  4. Eugenidesin Middlesex sekä Virgin suicides on molemmat tosi hienoja kirjoja. Minä olen muuten myös suuri Sofia Coppola-fani vaikka hänen uusin elokuvansa hieman minut pettikin;)

    VastaaPoista
  5. E:ssä on hiljaista täälläkin. Tavallaan.
    Ei-fantasia-hyllystä löytyy vain Umberto Econ Ruusun nimi ja J. H. Erkon näytelmä Kullervo. Se kirja onkin arvokas. Kyseessä on tekijänsä nimmaroima kappale vuodelta 1895!

    Fantasia-hyllystä löytyykin sitten iso liuta Eddingsin kirjoja; yhteensä 19 kpl. Ja sitten Enden Päättymätön tarina.

    Mun Erpenbeck kun lähti jo divariin :)

    VastaaPoista
  6. E:tä on täälläkin aika vähän. Pikasilmäyksellä löysin omistani vain Ranya ElRamlyn Auringon aseman, joka on hieno kirja. Lisäksi omistan ja suuresti rakastan Louise Erdichin kirjoja Anna meille siivet ja Jäljet. Erdich kirjoittaa upeaa realismia Pohjois-Amerikan intiaanien nykyarjesta. En ole lukenut muita vastaavia. Otankin jomman kumman lukuun vaikka toukokuussa ja esittelen blogissani. Yhden E-kirjan löysin vielä, Alice Echolsin Janis Joplin-elämäkerran, joka on lajissaan ihan hyvä.

    Mieheni kirjoissa on Umberto Econ Ruusun nimi (oma ikuisuusprojektini jo vuodesta 2000 saakka ;-)), Baudolina sekä Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki. Lisäksi miehellä on David Eddingsin kirjoja, jotka eivät kiinnosta minua ollenkaan.

    Nyt esille tulleista kirjoista olen lukenut (kirjastolainoina) Brett Easton Ellisin Amerikan psykon sekä Jeffrey Eugenidesin Middlesexin, joka on eriomainen! Haluaisin lukea Virgin Suicidesin, koska minäkin rakastan Sophia Coppolan elokuvia (ihastuin myös Airiin ja ostin bändin levyjä 2000-luvun alussa <3 ). Lost in Translation on yksi hienoimmista koskaan näkemistäni leffoista, mutta se ei taida liittyö enää e-kirjoihin. ;-)

    VastaaPoista
  7. Hanna M., minne divariin sie viet kirjojasi myyntiin? :)

    Minun E-kirjani ovat tässä:
    -Jenny Erpenbeck: Kodin ikävä ja Vanhan lapsen tarina
    - Kim Echelin: Kadonneet
    - Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen
    - Bret Easton Ellis: Amerikan psyko


    Nämä ainakin löytyivät hyllyjä kierrellessäni. :)

    VastaaPoista
  8. Ensimmäinen ajatus E:stä oli ettei mitään, kun joudun mustinvarassa hyllyjäni tonkimaan (asun ulkomailla ja kirjahyllyn pääasiallinen sisältö on Suomen kodissa). Onneksi kuitenkin muiden vastaukset virkistivät muistia. Itseltäni löytyy ainakin Katarina Eskolan toimittama 5-osainen Valistuksen sukutarina, jossa hän käy läpi vanhempiensa elämää erilaisten dokumenttien avulla.Pidän todella paljon Eskolan tavasta kirjoittaa historiaa tuomalla se oman perheen tasolle. Lisäksi löytyy tuo mainittu Eskolan ja Koskimiehen 2-osainen päiväkirjateos. Lisäksi on ainakin Econ Ruusun nimi, jonka joskus aloitin, mutta en päässyt alkua pitemmälle. Lisäksi on Eugenidesin Middlesex, jonka mies sai joululahjaksi ja joka itseltäni on vielä lukematta.

    t. Jaana

    VastaaPoista
  9. Susa, Hevoskuiskaaja oli ihan ok-elokuva, ja minua kiehtoo se erityinen suhde, joka joillakin ihmisillä on eläimiin. Olen varma, että äidistäni tulisi hyvä hevoskuiskaaja. :)

    Sanna, Eugenides on varmasti hyvä! Minulla oli vähän kaksijakoinen fiilis uusimman Coppolan jälkeen, mutta lopulta pidin kyllä paljonkin. Sitä enemmän mitä enemmän aikaa katsomisesta on kulunut.

    Hanna M., vau - Kullervosta ei kyllä kannata hevillä luopua! Ruusun nimeä minulle suositteli jo ala-asteiässä äitini lapsuudenystävä. Hän katsoi kirjahyllyäni ja sanoi meillä olevan niin samanlainen maku, että varmasti pitäisin Ruusun nimestä. Taisin aloittaakin sitä joskus teininä (tulee mieleen, että olisin lukenut sitä joskus junassa?), mutten päässyt alkua pidemmälle. Sittemmin olen muutenkin alkanut ajatella, ettei se olisi minun kirjani kuitenkaan.

    Katja, Auringon asema pitäisi lukea. Ja Erdich on minulle tuntematon - odotan bloggaustasi! Ecosta voit lukea yltä. ;)

    Sofia Coppola <3, Air <3. Ja saa täällä rönsyillä, Lost in Translation on ihana! Mutta mitä sinä pidit Amerikan psykosta?

    Entä Hanna, oletko sinä jo psykosi lukenut?

    VastaaPoista
  10. Jaana, aika samanlaisia kokemuksia ihmisillä täällä kirjablogimaailmassa tuosta Ruusun nimestä. :) Ja silti se on monelle todella tärkeä teos. Jännää.

    Eskolalla on kyllä taito kirjoittaa historiasta hyvin mielenkiintoisesti ja maanläheisesti. Minä erikoistuin sosiaalihistorian opinnoissani mikrohistoriaan ja siksikin (tai seuraushan se on, eikä syy) yksittäisten ihmisten kautta kerrottu menneisyys kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
  11. En ole. Näitä kirjahyllylistauksia tehdessä on aina hivenen huono omatunto, sillä 75% kirjoista on vielä lukematta. :D

    VastaaPoista
  12. Ai niin, hyvä että Jaana muistutti! Totta kai ihana 50-luvun tytöt. Se on omassa hyllyssänikin. :)

    VastaaPoista
  13. Olen aiemminkin mielinyt kommentoida kirjahyllykeskiviikkoosi (mainio idea!), mutta kun taloudessa on kolme kirjahyllyä, eikä minkäänlaista aakkostusta, on kirjojen paikantaminen välillä vähän hankalaa :D Luulin, ettei meillä olisi paljon mitään E:llä alkavaa, mutta olihan noita aika monta, nämä ainakin huomasin:

    Torgrim Eggen: Sisustaja
    Isabelle Eberhardt: Islamin siimeksessä
    Olaudah Equiano: Sold as a Slave
    T. S. Eliot: Waste Land and Other Poems
    Jeffrey Eugenides: Middlesex
    Veikko Ennala: Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia
    Venedikt Erofejev: Moskova Petuski
    Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko
    Lucía Etxebarria: Un milagro en equilibrio
    Dave Eggers: Nopeutemme tulette tuntemaan

    Kiitos muuten, että onnistuit muistuttamaan tuosta The Keepistä; luin siitä jostakin, kiinnostuin, mutta unohdin sittemmin. Pitänee etsiä se käsiini.

    VastaaPoista
  14. Miia, kiitos, ja oi - teillä on selvästi ihanan paljon kirjoja, kun E:stäkin löytyy noin kiehtova ja monipuolinen valikoima! Paljon sellaista, josta en ole kuullutkaan, ja myös tuttuja, mutta lukemattomia nimiä.

    Odotan Eganiin tutustumista itsekin kovasti ja toivon, että hänestä tulee uusi lempikirjailijani. :)

    VastaaPoista
  15. Moi Karoliina, olen ollut maalla mummolassa pari päivää, enkä ehtinyt muuta kuin kurkkimaan blogeja. Olipa kivaa rentoutua ja antaa mummon ja vaarin touhuilla poikasen kanssa, mutta kiva on olla kotonakin.

    Onkohan E:llä alkavia kirjailijoita jotenkin vähän? Meiltäkään ei löydy kuin pari Ellroyta ja työpuolelta jättimäinen Egypyti-tietoteos. Senkään toimittaja ei siis ala eellä, mutta jostakin syystä olen aakkostanut sen kirjan nimen mukaan. Sitä voisi muuten oikeastaan joskus vilkaistakin vuosien jälkeen vaikka iltalukemisena, en ole koskenut siihen sitten opettajaharjoittelun jälkeen, jolloin ohjaajani vaati minua opettelemaan hieroglyfejä!!

    VastaaPoista
  16. Amma, kuulostaa kivalta tuo "mummolaoleilu". :) Kyllä tuntuu, että kovin monen kirjailijan sukunimi ei ala E:llä - ainakaan kirjabloggaajien suosiossa olevista. Ja nyt vain hieroglyfejä (uudelleen) opettelemaan! ;)

    Olin muuten unohtanut välissä vastata Hannalle ja Katjalle, mutta eipä minulla paljon sanottavaa olekaan. :) Hannalle vain, että sama juttu, ja että kannattaa se Psyko kaikesta huolimatta lukea. Ja Katjalle, että se on tosiaan ihana kirja. <3

    VastaaPoista
  17. No, Edwardsonit olisi ollut, mutta olen antanut ne yhdelle innokkaalle dekkaristille eli kiertoon.

    (Kiitos vinkistä: The Secret Life of Emily Dickinson on tänään lähtenyt kanadalaiselta kustantajalta kohti minua. Sain sen lahjaksi sikäläiseltä ystävältäni.)

    VastaaPoista
  18. Leena, ihanaa että Dickinson-kirja on matkalla! Toivottavasti se on hyvä. <3

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...