torstai 14. huhtikuuta 2011

Päivä 14. Lempikirjasi lempikirjailijaltasi

Huomasin, että olen lukenut tasan kaksi kirjaa kaikilta lempikirjailijoideni eilen hieman epämääräisin perustein valitsemastani kärkikolmikosta. Aika painava syy valituksi tulemiseen jokaisen kohdalla oli, että nuo molemmat lukemani kirjat ovat olleet minulle lähes täydellisiä ja tasavertaisia keskenään. Siksi valintaa on vaikea tehdä.


Kirjan kokemiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin sen absoluuttinen (?) hyvyys tai huonous. Lukuhetki: oma elämäntilanne ja fiilikset sillä hetkellä,  ja kuinka ne suhtautuvat kirjan sisältöön sekä sanomaan. Odotukset: mahdolliset aiemmat kokemukset kirjailijasta tai lajityypistä, sekä lehdestä luetut ja muilta lukijoilta kuullut arviot kirjasta.


Aika usein lempikirjalijan löydyttyä ensimmäinen häneltä luettu kirja säilyy mielessä parhaimpana ja rakkaimpana, koska se on joka tapauksessa ollut miellyttävä yllätys. Seuraavilla kerroilla tietää jo odottaa hyvää, mikä usein hieman latistaa lukukokemusta. Ehkä juuri näistä syistä johtuen taidan valita Lionel Shriveriltä Poikani Kevinin himpun verran paremmaksi kuin Syntymäpäivän jälkeen, ja Melissa Bankilta Nyt nappaa! vielä vähän kiehtovammaksi kuin Täydellisen jutun.


Mutta Carol Shieldsin kohdalla taidan valita toisin. Ensiksi lukemani Rakkauden tasavalta on aivan täydellisen ihana. Silti toisena vuoroon päässyt (Shieldsin esikoinen) Pikkuseikkoja on jäänyt mieleeni vielä hienompana kokonaisuutena. Aika moni Shieldsia paljon enemmän lukenut bloggaaja on ollut sitä mieltä, ettei Pikkuseikkoja ole ladyn parhaita kirjoja, mutta minulle kolisi ja lujaa.


Ehkä siksikin, että se sisälsi tavallaan ensikertalaisen yllätyksen: vaikka olin lukenut jo yhden Shieldsin romaanin ja rakastanut sitä, suhtauduin aluksi vähän epäillen Pikkuseikkoihin, joka tuntui hieman tylsältä ja tahmealta. Mutta sitten se lähti kasvamaan (ei tapahtumina tai tunnevyöryinä - kirja säilyttää nimensä mukaisen viehätyksen loppuun saakka), kiinnittyi minuun, eikä ole oikein vieläkään päästänyt irti. Hämmästelen yhä Shieldsin ja hänen esikoisromaaninsa vaikutusta minuun: miten näennäisesti ja oikeastaan faktisestikin niin arkisella kirjalla voi kietoa jonkun näin pauloihinsa?


Rakkauden tasavallassa tapahtuu enemmän ja (nais)päähenkilö on helpommin rakastettava. Kirja on ihana, mutta siinä ei ole sinällään mitään ihmeellistä. Pikkuseikkojen kohdalla en oikein vieläkään tiedä, missä sen taika on - mutta se vain on.


(Vaikka tässä nyt tuli perusteltua ja hehkutettua Pikkuseikkoja, ovat Poikani Kevin sekä Nyt nappaa! aivan yhtä hyviä ja minuun syvästi vaikuttaneita kirjoja lempikirjailijoiltani.)


(Onpa muuten hassua, miten kaikissa näissä kolmessa kirjassa on valkoinen kansi, jossa on vähän tummaa väriä ja tehosteena punaista tai oranssia - ehkä valintani perustuvatkin kansiin! :D)

12 kommenttia:

  1. Kansiin perustuva valinta on aivan hyvä kriteeri tässä maailmassa. On sitä kummallisempiakin asioita tapahtunut. :)

    No, kuitenkin. Olen lukenut kaiken paitsi Bankit. (Pitäisikö?) Lukemani kaksikko on vaikuttava valinta parhaiksi kirjailijoiksi, koska Shriver ja Shields ovat NIIN erilaisia, TÄYSIN erilaisia. Ajatella. Tai on niillä ehkä kuitenkin sellainen aika havainnollinen tyyli molemmilla, mutta sellaisenakin aika erilainen.

    Pidän muuten jo peukkuja huomista arvontaa varten. :)

    VastaaPoista
  2. Kannet on tärkeät, mutta on näissä kirjoissa sentään muutakin. :D

    Kyllä minä uskallan suositella Bankin kirjoja oikeastaan kaikille. En tiedä, ovatko ne sinulle tarpeeksi vaikeita, hih, mutta ne ovat yllättävän syvällisiä näennäisestä keveydestään huolimatta. Minä olen harvoin törmännyt näin hyvin toimivaan comboon ja siksi(kin) fanitan ikuisesti.

    Shriver ja Shields ovat totta tosiaan erilaisia. Silti molemmat luovat hemmetin mielenkiintoisia ja moniulotteisia, ajattelevia naishenkilöitä, jotka käyvät loputonta sisäistä monologiaan. Me like it. Sama pätee kyllä Bankiinkin. Tässäkö minuun uppoavan kirjallisuuden ydin?

    Suoritan arvonnan jo tänään, sillä lähdetään ajamaan huomenna heti aamusta Raumalle. Mutta en ole varma, ilmoitanko voittajan jo tänään vai ajastanko huomiselle uuden kirjan ilmoittamisen yhteyteen. Onnea joka tapauksessa! :)

    VastaaPoista
  3. Kas vain, samoja suosikkeja, minäkin pidin noista kaikista kovasti - no, Pikkkuseikkoja on lukematta mutta Shieldsistä noin yleisesti.
    Kansista tuli mieleen, että tuo sama punatakkisen juoksevan tytön kuva kuin Bankin kirjassa oli myös jossain muussa jonkun toisen kustantamon chick lit -kirjassa (?) ja aika samoihin ilmestymisaikoihin. En vain nyt saa millään päähäni missä (ei ollut vielä blogia josta voisi tsekata, siinä nähdään taas blolgin hyöty). Muistan ihmetelleeni asiaa, ja jonkin lehdenkin kirjapalstalla asia mainittiin. Hassu sattuma!

    VastaaPoista
  4. Arja, hauska kuulla, että sinäkin olet pitänyt näistä! Minullakin on nyt hämärä mielikuva, kuin olisin kuullut tuosta kansikuvahässäkästä joskus... Kai tällaista voi sattua, jos käytetään yleisiä kuvapankkeja tms. Uskomattoman huonoa tuuria, kyllä!

    VastaaPoista
  5. Hmm, katsoin vielä, että niin kuin muistelinkin, sama kuva on kuitenkin alkuperäisessä jenkkipainoksessa. Otavan moka tämä ei siis ainakaan ole. En löytänyt googlaamalla tietoa siitä toisesta kirjasta. Harmi, asia jäi kiinnostamaan!

    VastaaPoista
  6. Minäkin muistan tuon kansijutun (luin sen Hesarista tms.). Muistaakseni se toinen kirja oli kyllä joku dekkari tjn, mutta en ole varma...

    Pikkuseikkoja on tosiaan jollain eleettömällä tavalla hyvä. Ei ne tapahtumat, vaan se, miten ne kerrotaan.

    VastaaPoista
  7. Minä kyllä nostaisin Pikkuseikkoja Shieldsin parhaimpien joukkoon. En muista, mitä siitä kuukausi sitten kirjoitin, mutta nousee omaksi suosikikseni juuri Rakkauden tasavallan rinnalle (tästä lisää huomenna ;)).

    Taisin joskus aiemmin sanoa, että Banks eu napannut minulle. Luin kirjan vääränä ajankohtana ja kuten kirjoitit, lukukokemus on aina hyvin subjektiivinen.

    VastaaPoista
  8. Aivan kumma juttu iski minuun miettiessäni tätä Shriveriä... en vain kyennyt laittamaan Poikani Keviniä ykköskirjaksi, vaikka se laadullisesti varmasti Shriveriltä on se ykkönen. Jotenkin vain kirjan aihe on saanut nyt ajan myötä aikaan sen, että valitsen toisen kirjan. Sen, minkä jälkeen oloni ei ollut yhtä kamala. Kummallinen reaktio. Shriverhan on tunnettu epämiellyttävistä henkilöistään ja itse koen, että se on yksi kirjailijan ehdoton vahvuus. Shriverin kohdalla tuli yllätysvalinta itsellekin...

    VastaaPoista
  9. Hauska juttu tosiaan, kun nuo kannet ovat niin samansävyisiä :--D

    Minäkin pidin Shriverin Poikani Kevinistä. Tuota toista en olekaan lukenut, täytyy laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
  10. Pienen mökin emäntä ja Katja: ihanaa, että löytyy muitakin Pikkuseikkojen arvostajia. :)

    Valkoinen kirahvi: Jännää. Muistan tosin ainakin kaksi ihmistä, jotka ovat sanoneet pitäneensä enemmän Syntymäpäivästä kuin Kevinistä. Ymmärrän sen, että joku ei halua lukea Keviniä koulumurha-aiheen takia, mutta minusta kirjan pääsisältö rakentuu kuitenkin ihan muista asioista.

    Laura, suosittelen oikein lämpimästi Syntymäpäivän jälkeen -romaania. Se on erilainen kuin Kevin, mutta oikeastaan yhtä hyvä.

    VastaaPoista
  11. Tuon Lionel Shiriverin Poikani Kevinin sain juuri päätökseen. Enpäs muista milloin olisi luettu kirja saanut aikaan sellaisen tunteiden kirjon kuin tämä sai aikaan. Välillä niin ahdistavaa ja ristiriitaista luettavaa,mutta kuitenkin loistavaa kerrontaa. Samaiselta kirjailijalta vuoroaan odottaa syntymäpäivän jälkeen,heti kun saan jänistanssin päätökseen.

    VastaaPoista
  12. may, kiva kuulla, että kirja teki sinuunkin suuren vaikutuksen. Syntymäpäivän jälkeen on hyvin erilainen, mutta mielestäni melkeinpä yhtä loistava.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...