maanantai 7. marraskuuta 2011

Mitä luettais -maanantai (sekä nolostunutta nuortenkirjamutinaa)

Minua harmittaa ihan kauheasti yksi juttu. Tämä seuraava nimittäin: haluaisin olla sujuva nuortenkirjojen lukija, mutten selvästikään ole.


Arvostan lasten- ja nuortenkirjallisuutta aivan mahdottomasti, ja on ihanaa lukea kotona lapsille Astrid Lindgreniä ja muita omia lapsuussuosikkejani. Ajatuksen tasolla olisi ihana palata myös kouluiässä lukemiini nuortenkirjoihin, ja tiedän, että moni lukee innostuneena nuortenkirjoja muussakin kuin nostalgiamielessä. Onhan nuortenkirjoissa usein selkeämpi tarina ilman liian yritettyä psykologista syväluotaamista ja sen sellaista, mihin aikuisten kirjat usein syyllistyvät.


Olen silloin tällöin lukenut joitakin vanhoja suosikkejani, ja vanhoja tyttökirjojahan suorastaan kerään. Olen kuitenkin joutunut pettymyksekseni toteamaan, etten enää jaksa oikein innostua niistä muuten kuin keräily- ja fiilistelymielessä. Niissä voi olla ihania tai hauskoja piirteitä sekä yksityiskohtia, mutta kaipaan aikuisten kirjojen monimutkaisempia juonikuvioita ja henkilöhahmoja sekä psykologista syvyyttä. Nostalgia riittää joskus kannattelemaan lapsena luettuja kirjoja, mutta uusilla teoksilla ei ole sitäkään etua puolellaan.


Kaikki tämä on alustusta sille, että päätin eilen jättää kesken Jacqueline Kellyn kaikin puolin viehättävän nuortenromaanin Luonnonlapsi Calpurnia Tate (Karisto 2011) luettuani siitä noin puolet. Teoksessa on kaikki ne ainekset, joista muodostuu ihania tyttökirjoja (katsokaa, mikä kansikin!), ja minua harmittaa todella paljon, etten syttynyt kirjasta enempää. Se ei ollut lainkaan huono millään tavalla, mutta se on nuortenkirja, ja ihan vain siksi sen lukeminen oli minulle hieman pakkopullaa. Kun lukemista on niin hirveät määrät jonossa koko ajan ja kun olen tehnyt päätöksen jättää kirjoja entistä huolettomammin kesken jos ne eivät todella kiinnosta, päädyin tähän ratkaisuun myös Calpurnia Taten kanssa, joskin raskain sydämin. Luin tuota kirjan ensimmäistä puolikasta kohtuuttoman kauankin.  Se johtui eniten työ- ja muista kiireistä, mutta aloin lopulta ajatella, että syytä saattoi olla myös siinä, etten niin innoissani kiirehtinyt kirjan kimppuun tilaisuuden tullenkaan.


En halua sanoa kirjasta mitään pahaa, sillä se on kaikin puolin suloinen (no, lopusta en voi tietää). Toivon, että oma tyttäreni innostuu tästä viiden vuoden päästä. Se on valloittavan vanhanaikainen sijoittuessaan yli sadan vuoden taakse, mutta kuvaa fiksua ja modernia tyttöä, joka innostuu luonnosta ja etenkin sen tieteellisestä tarkkailust viehättävän erikoislaatuisen isoisänsä seurassa. Kirjasta ovat kirjoittaneet hienosti ja sen ansaitsemalla tavalla ainakin Katja ja Linnea, jotka ovat selvästi minua parempia nuortenkirjojen lukijoita. *nurisee kateellisena*


Tämän tunnustuksen ja nolostelun lisäksi halusin kysyä taas teiltä, armaat lukijani, mitä luette nyt tai mitä lukemisia suunnittelette? 


Minulla on hassu taipumus tehdä kaikesta listoja, aikatauluja ja lukujärjestyksiä (heh, kirjaimellisesti). Kun hylly pursuaa lukemista odottavia kirjoja, olen keksinyt kaikenlaisia perusteita sille, missä järjestyksessä niitä luen. Suurin osatekijä on tietenkin aina innostus, ja fiilisten mukaan usein myös muuttelen aiemmin laatimiani lukujärjestyksiä. Yksi niitä ohjaava tekijä on kuitenkin se, että pyrin lukemaan kirjoja vuorotellen eri kustantamoilta, ja Calpurnia Taten ja Kariston jälkeen oli lukujärjestyksessäni WSOY:n vuoro. Södikan tämä syksy onkin niin monipuolinen ja hieno, että minulla on vielä useita kiinnostavia teoksia lukematta. Toisin sanoen minulla oli eilen kauhea valinnan vaikeus, mutta lopulta voittaja oli selvä: Juhani Ahon elämäkerta Naisten mies ja aatteiden. Aloitin sitä jo, ja on todella ihanaa lukea pitkästä aikaa elämäkertaa ja Suomen kulttuurihistoriaa.


Koska minulla on nykyisin yleensä Anna Kareninan ja äänikirjan lisäksi vain yksi vapaa-ajan kirja kesken, lisäsin sivupalkin piristykseksi myös pari paikkaa kirjoille, joita ainakin kullakin hetkellä suunnittelen lukevani sen kesken olevan jälkeen. Nyt siellä on lihantuotannon ongelmiin pureutuva tietokirja Kamara sekä kovasti ihailemani Chimamanda Ngozi Adichien kesällä ilmestynyt novellikokoelma Huominen on liian kaukana. Näillä eväillä siis alkaa marraskuuni tuon ensimmäisen luovutuksen jälkeen.


Tällä viikolla Kirjavassa kammarissa on ehkä luvassa haastepostaamista ja/tai tietokirjaa ja/tai lastenkirjaa, kesäisten kirjahyllytäydennysten listaamista sekä tietenkin poistoperjantaita. Tulkaahan taas pistäytymään!

35 kommenttia:

  1. Minulla on taas syttynyt itsellenikin yllättäen intoa lukea nuortenkirjojakin, mutta en usko, että lukisin niitä monia lyhyen ajan sisään jne.

    Nyt luen sitä Shriverin uusinta ja josko sitten olisi vihdoin vuorossa Illan tullen..tai joku vanhempi teos kenties, tai...;)

    VastaaPoista
  2. Pyörittelen tällä hetkellä käsissäni mm. Poikani Keviniä (välillä tuntuu liian synkältä), erästä vanhempaa tyttökirjaa (välillä vähän ikävystyttävä tässä postauksessa mainitsemistasi syistä) ja Pitkän päivän iltaa, joka junnaa tällä hetkellä paikallaan.

    VastaaPoista
  3. Tavattoman kaunis kansi ainakin tuossa kirjassa! Minä luen työni vuoksi jonkin verran nuortenkirjoja, mutta jos kirja ei iske, niin vaihtoon vaan! Nyt yöpöydällä olisi neljä nuorille suunnattua juttua, toivottavasti saan esitellä ne blogissanikin vielä tämän vuoden puolella.

    Täällä odotellaan kovasti torstaita ja niitä Finlandia-palkintoehdokkaita. Haluaisin lukea kaikki teokset ennen kisan ratkeamista. Ihan jännittää oikeasti! ; )

    VastaaPoista
  4. Karoliina, jaan tuntosi! Kärsin siitä, kun en jaksa riittävästi innostua lasten- ja nuortenkirjoista - enää. On aivan eri tehdä tietokirja Ylimartimolta Anna ja muut ystävämme, kuin postata ihailemani Anna, lapsuuteni ja nuoruuteni alter ego, uudelleen. Yhden nuorten kirjan teen tänä vuonna, mutta se on kirja, joka on minulta jäänyt väliin.

    Olen jotenkin niin syvällä nyt näissä aikuisten kirjoissa ja 'mun omissa jutuissa', että en saa itseeni sitä fiilistä, jota tarvitsisin. Siksipä en Pat -kirjojen jälkeen tehnytkään enää Sara -kirjoja, vaan lähetin ne Saralle, joka on suorastaan alan erikoisasiantuntija. Parempi näin.

    Tosin koska olen kallellaan taiteisiin, niin vieläkin vievät erittäin hurmaavan kuvituksen omaavat kirjat, kuten vaikkapa Beatrix Potterin Petteri Kaniinin Seikkailut etc.

    Taidan alkaa tehdä nyt ruokakirjaa vai ottaisinko runot...

    VastaaPoista
  5. Mm.. olen kyllä tykänyt yllätyksekseni aika monista nuortenkirjoista, mutta parhaissa niistä on jotain koukkua aikuisellekin. Ihan simppeliä ei jaksa ellei päähenkilö ole erityisen symppis tai kiinnostava. On NUORTENkirjoja ja nuortenKIRJOJA niin sanoakseni :-)

    Suunnitelmat - aika hajanaiset! Vaikka on monta hyvää kotimaista uutuutta odottamassa ja se uusi Shriverkin tuossa, tämä marraskuu alkaa näyttää sarjis- ja scifipainotteiselta. Osittain johtuu siitä, että tässä kuussa lukuaikaa on poikkeuksellisen vähän ja tekee mieli lukea sellaista minulle helppoa ja mukavaa. Ehkä ensi kuussa uppoan haastavampiin kirjoihin enemmän.

    Odotan muuten kiinnostuksella juttuasi Kamarasta jos sellaisen päädyt tekemään! Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, joka pitäisi lukea, ja jota en kumminkaan lue, ja josta mielelläni luen jonkun muun poimimat oleelliset jutut ;-)

    VastaaPoista
  6. Voi harmistus ettei tämä sitten sinulle ollutkaan sellainen kirja, Karoliina, mutta ymmärrän kyllä tuntosi. Ei siis syyllistystä tältä taholta ;)

    Minulle Calpurnia oli kesällä ihanan rentouttava kirja kaiken sen opiskeluhässäkän keskellä, vähän sama juttu nuorten fantasiakirjojen kanssa. Kiva kuitenkin, että nostit Calpurnian esille!

    Minulla on nyt kesken hurmaavan hienostunut Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Sitten on Kleopatraa ja Illan tullen englanniksi. Tosin olisi tuolla vielä muutama Totally British - kirja omasta hyllystänikin, otan ne sitten kun kirjaston laina-ajat eivät paina päälle.

    VastaaPoista
  7. No, täytyy kyllä myöntää, etteivät minuakaan nuortenkirjat juuri kiinnosta..tai siis olen tehnyt nuortenkirjakritiikkejä ja harkitsen jatkavani moista, ja äikänopeaikoina luin aina uusimmat nuortenkirjat, jotta saatoin suositella niitä nuorilleni. Mutta nyt, ööh, luen nuorten teinirakkausromaaneja saksaa oppiakseni, ja tekisi aina mieli lopettaa puolivälin jälkeen, kun eivät ne anna muuta kuin sitä oikeanlaista kielioppia tähän hätään.

    VastaaPoista
  8. Harmittelen samaa kuin Linnea: harmi, ettei Calpurnia Tate purrut sinuun, vaikka siinä on ihanaa USAn syvän etelän tunnelmaakin. ;) Mutta joskus vaan käy niin. Ymmärrän nimittäin hyvin, etteivät nuortenkirjat aina puhuttele. En itsekään osaa lukea varsinaisia nuortenkirjoja, tykkään vain tyttökirjaklassikoista. Siksi varmaan pidin Calpurniastaki, sehän on hyvin klassinen tyttökirja, vaikka keskittyykin kirjoittamisen (joka useissa tyttökirjoissa on keskeistä) sijaan luonnontieteisiin.

    Minullakin on suunnitelmissani lukea tuo Adichien Huominen on liian kaukana. Ihan heti en taida sitä ehtiä, mutta hyllyssäni kirja jo odottaa. Itse luen nyt kahta kirjaa: Franzenin Vapautta sekä Ranteen Minä, sisartani. Olen ihastunut molempiin. <3

    VastaaPoista
  9. Minulla on kesken Rebecca Stottin Veden muisti, joka takkuaa pahasti. Jaan Morren näkemyksen kirjasta.

    Seuraavaksi vuorossa Byattin Lasten kirja josta pääsenkin hienosti aasinsillalla siihen, että minä nautin edelleen kovasti lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisesta. Ehkä olen vain kasvanut isoksi, mutta en aikuiseksi.

    VastaaPoista
  10. Minäkin olen huono nuortenkirjojen lukija. Vähän kadehdin heitä, jotka edelleen osaavan niistä nauttia - itse olen kai liian kaavoihini kangistunut aikuinen. :) Tosin Astrid Lindgreniä jaksan lukea milloin vain. Ja juuri annoin kaverille lainaan hyllystäni S.E.Hintonin Me kolme ja jengin, ja päätin että itsekin luen sen uudestaan kunhan se palaa kotiin. Mutta uudempiakin nuortenkirjoja olisi kiva lukea, ei vain ole vuosiin osunut kohdalle sellaisia jotka oikeasti kolahtaisivat.

    VastaaPoista
  11. Mun pitäisi seuraavaksi lukaista Sarah Watersin Vieras kartanossa. Kirja vaan on niin paksu, etten uskalla aloittaa sitä :D

    VastaaPoista
  12. Juuri luin yhden aika hyvän nuortenkirjan! Välillä tartun kirjaan, jos siinä on kiinnostava aihe. Aika harvoin niistä kovin fiiliksiin pääsee, nuoretkin tykkää aika tavalla toisenlaisista kirjoista kuin mistä itse, joten pitäähän ne nuortekirjat kirjoittaakin vähän eri tyyliin.

    Mä pyrin lukemaan ainakin pari saman tyylin kirjaa, niin niistä tulee jotain ajatuksiakin mieleen. Olen myös aika paljon omien kiinnostuksenkohteiden vanki =) Joskus taas ihan vaihteen vuoksi pitää lukea jotain aivan erilaista. Nyt mulla on pari uutuuskirjaa haettu tänään kirjastosta, mutta kun viime kuukausi meni jo tämänvuotisten kirjojen lukemiseen, niin ajattelin lukea vähän vanhempaakin.

    VastaaPoista
  13. Minua nuortenkirjojen lukeminen tai uudelleenlukeminen on vasta nyt blogeja seuratessa alkanut kiinnostaa uudelleen, ja Anu Jaantilan Sanna-kirjat oli kyllä hauska lukea uudelleen Järjellä ja tunteella -blogin nostalgiahaasteen innoittamana. Tyttökirjaklassikoita ym. selailen kyllä joskus vanhempien luona käydessä (omaan hyllyyn ne eivät ole (vielä?) päätyneet), mutta muuten en ehkä välttämättä tartu ensimmäisenä nuortenkirjoihin.

    Minäkin olen kova suunnittelemaan lukemisia. Kirjojen hipelöinti ja järjestely on melkein yhtä viihdyttävää kuin itse lukeminen :) Tällä hetkellä suunnitelmat kiemurtelevat blogien ihanien lukuhaasteiden ympärillä: Totally Britishin osalta alkoi kiinnostaa goottiromantiikka ja lastenkirjallisuuden klassikot, maahanmuuttajien tarinoita ja keskiluokan arkeakin olisi kiva lukea, ja ikuisuusprojektina nobelisteja ja Finlandia-palkittuja... Niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa!

    VastaaPoista
  14. Minulla menee nuortenkirjoja aina silloin tällöin, enkä erityisesti ole jaotellut tuntojani niin, jaksanko lukea juuri nuortenkirjaa vai ylipäätään kirjaa. Olen aika periksiantamaton lukija, sillä äärimmäisen harvoin jätän mitään kesken. Yksi kesken jäänyt on Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys, ja se huutaa minulle jatkuvasti hyllystäni :-D. Tämä on yksi syy, miksi sinnittelen yleensä loppuun. Kadehdin niitä, jotka jättävät kirjoja kesken noin vain.

    Nyt olen lukenut Terhi Rannelan kirjoittajaopasta Kirjoita nuorille. Siinä nuortenkirjallisuutta pohditaan kiinnostavasti genrenä, tai ehkä paremminkin romutetaan sellaisen luokan olemassaolo. Silti on ihan selvää, että se on olemassa. Mutta ovatko nuortenkirjat (tai tyttökirjat) psykologisesti ohuita, juonet yksioikoisia tai henkoilöhahmot latteita? En allekirjoittaisi tätä, vaikka varmasti toistuvuutta kaikissa noissa mainituissa juuri nuortenkirjoista löytyykin. Vai pitääkö nuortenkirjan olla tavallaan kevyt?

    Nyt siis luen lähinnä oppaita ja pari runokirjaa (Martikainen ja Härkönen) on yöpöydällä nautiskeltavana.

    VastaaPoista
  15. Hiih, Jaan Joanan tunteet. Haluaisin ehtiä lukea Finlandia-ehdokkaat ennen voittajan julkaisua ja vielä enemmän jännittää, että olisinko jo valmiiksi ehtinyt jotain ehdokkaita lukea. :)

    VastaaPoista
  16. Ai niin, miehän tein sen Nostalgia-postauksen ja luin vanhoja "rakkaita" nuortenkirjojani läpi ja ääh, en vain enää syttynyt niistä. Miekin jaksan huonosti nyt lukea nuortenkirjoja, mutta toisaalta, aikansa kutakin.

    VastaaPoista
  17. Luen ajoittain lasten- ja nuortenkirjoja, mutta sen verran harvakseltaan että vielä on niitä klassikoita paljon jäljellä...
    Fantasiaa luen nykyään melkein pelkästään lastenkirjoista kun sieltä löytyy vielä sekä isompaa revittelyä että hyvää low fantasya, aikuiset harrastaa liikaa joko pseudokeskiaikaista Tolkien-kopiointia tai sotakirjallisuutta joita ei oikein jaksa...
    Ja kun suosin muutenkin novelleja ja lyhytproosaa niin tarinoiden lyhyyskään ei haittaa, ja se kerronnan suoruus ja kirkkaus miellyttää myös (joskin hyvässä kirjassa on toki tasoja, ja henkilöissä syvyyttä).
    Mutta kuten sanottu, valkkailen aika tarkasti mitä luen ja luulen että moni kirja joka olisi ollut ehkä tosi hieno kymmenvuotiaana jäisi nyt lukematta (vaikka houkuttaisi kyllä kokeilla lukea uudestaan joku Viisikko tai Kolme etsivää).

    Mutjoo. Juuri nyt ei ole kesken paljoa mitään, yksi esseekokoelma jota luen esseen verran päivässä (ja koska kirjan aiheena on runous, tulen siitä enemmän kommentoimaan aikanaan omassa blogissa), eikä sitten mitään muuta. Pari kirjastokirjaa odottamassa pöydällä, olisiko seuraavaksi luettavana vaikka tuo Muriel Sparkin The Only Problem...

    VastaaPoista
  18. Minulla ei ole tapana tehdä varsinaisia lukusuunnitelmia. Nyt luen Amos Ozin kirjaa Älä kysy yöltä ja odottamassa ovat kirjamessuhankinnat, Ishiguroa, Murakamia ja Nadasia, sekä Satun blogiarvonnasta voittamani Berliininpoppelit.

    VastaaPoista
  19. Tjaa, tässäpä kerrankin aihe, jota EN ole tajunnut lukemisessani nolostella: niin tärkeitä kuin nuortenkirjat ovatkin, mulle ei ole tullut itselleni mieleen lukea niitä aikuisena - käytin elämästäni n. 5 vuotta nuortenkirjojen järjettömään ahmimiseen, joten sanoisin, että se vaihe tuli käytyä läpi. Joskus oon miettinyt, pitäiskö lukea uusiksi runotyttöjä tai vastaavia, mutta en halua: luulen, että petyn, koska en ole sama enää kuin 12-vuotiaana. ;) aika ei vain riitä kaikkeen, samasta syystä luen vain pari dekkaria vuodessa, tietokirjatkin jäävät ihan liian vähiin.

    mulla tulossa juhani aho samoin lukuun seuraavaksi, mahdollisesti tervon laylan kanssa.

    VastaaPoista
  20. Minäkin olen pyrkinyt silloin tällöin lukemaan nuorten- (ja lastenkirjoja) että jotta pysyisin menossa mukana. Sen huomaa nopeasti, kun on lukenut liikaa kyseisiä lajeja ja aikuisten maailmaan palaa helpotuksesta huokaisten. Muutama lastenkirja kuitenkin odottaa vielä tänä vuonna lukemistaan.

    Nyt luen Muumilaakson marraskuuta ja sen jälkeen taidan siirtyä Binchyn Silver Wedding -kirjalla valloittamaan TB:n Irlanti-osuutta. Vielä on kyllä vaikka mitä kirjoja jäljellä, jotka ajattelin lukea tänä vuonna.

    VastaaPoista
  21. Hei Karoliina uskon, että innostut vielä nuortenkirjoista, mutta ehkä aika ei ole nyt vaan otollinen. Kuten tiedät luen vanhempaa tyttökirjallisuutta ja toisissa kirjoissa on sitä jotain, koukku, mutta toiset taas ei sytytä ollenkaan, aivan latteita, lapsellisia. Mutta eihän kaikki nuortenkirjat ole todellakaan psykologisesti ohuita kuten Paula totesi vaan hyvinkin syvälle meneviä. Minua ehkä eniten vaivaa nykynuortenkirjassa tietynlainen epäuskottavuus tai opettavaisuus, joka tulee selvästi läpi tekstistä. Genre-rajoja olen itsekin miettinyt joidenkin kirjojen kohdalla.

    Minun lukusuunnitelmissa tyttökirjoja, tietokirjoja, mutta haluaisin lukea myös jotain dekkaria... Lukusuunnitelmani aina muuttuvat ja yhtäkkiä vaan tulee jotain, joka on luettava samantien.

    VastaaPoista
  22. Minusta tämä on osin tuttua, osin ei. :) Luen mielelläni omia lapsuuden suosikkejani sekä lasten klassikkoja, mutta uudempi nuortenkirjallisuus ei kiinnosta minua. Tai kiinnostaa yleisenä ilmiönä (olen kade Potter-sukupolvelle: miksei minun kouluaikanani ollut moista kirjafanitusta!), mutta ei niin, että juurikaan lukisin uusia nuortenkirjoja. Kaikkea ei vain voi lukea, ei sitä tarvitse hävetä tai selitellä! :)

    Juuri tuon Calpurnia Taten olin kyllä suunnitellut lukevani... Hmmm...

    VastaaPoista
  23. Välillä tulee luettua nuorten kirjoja, mutta loppujen lopuksi aika vähän. Haluaisin lukea uudelleen esimerkiksi lapsuuteni suosikit Viisikot, mutta kun lukemattomiakin kirjoja (niin nuorten kuin muidenkin) on niin paljon odottamassa jonossa... En valitse luettavia kirjoja sen mukaan kenelle ne on suunnattu, vaan lähinnä mielenkiintoni mukaan. Tosin Twilightien jälkeen suhtaudun nuorten kirjoihin ehkä hieman avoimemmin mielin (anteeksi hehkutus, mutta joku siinä sarjassa vain koukutti!) ;)

    10 klassikkoa -haasteeseen luettu Pikku naisia sai minut hakemaan kirjastosta myös pari seuraavaa osaa ja myös Veljeni Leijonamieli odottaisi lukemista.

    Ai sinä vuorottelet eri kustantajien välillä, aika hauska tapa :)

    VastaaPoista
  24. Mulla on vähän sama vika nuortenkirjojen kanssa, vaikka välillä mielelläni niitä luenkin.

    Menossa tällä hetkellä on Linnanneidon lokikirja, Harry Potter- elokuvakirja äänikirjana Kaislikossa suhisee... hmm, mitäs minä niistä lasten- ja nuortenkirjoista juuri sanoinkaan:D Juuri nyt ei tosin oikein mikään etene, en saa aikaiseksi sitä, että tarttuisin kirjaan. Ilmeisesti nyt on sellaisen pikku huokaisun paikka!

    VastaaPoista
  25. Itselläni on kesken Havukka-ahon ajattelija, jota en millään meinaa saada luetuksi. Se mitä sen lisäksi tai seuraavaksi lukisin niin, ei hajuakaan! Ehkä jonkun oman hyllyn kirjan voisi, kun olen niitä tosissani yrittänyt lukea, ettei olisi niin paljon lukemattomia.

    VastaaPoista
  26. Minä rakastan lukea vanhoja tyttökirjoja, mutta tunnen todella huonosti uutta nuortenkirjallisuutta. Nyt kun olen blogeista lukenut uudemmasta nuortenkirjallisuudesta, kiinnostaisi tutustua siihenkin, kun on saanut jotain käsitystä siitä mihin voisi tarttua.

    Vanhojen nuortenkirjasuosikkien lukemisessa on toki nostalgialisä mukana, mutta ei pelkkä nostalgia kyllä kanna pitkälle. Parhaat lasten- ja nuortenkirjat toimivat yhtä hyvin kuin mikä tahansa kirjallisuus, mutta moni jää latteaksi kokemukseksi. Latteutta toisaalta löytyy ihan aikuistenkirjoistakin: ei sekään aina niin kovin syvälle menevää tai ajatuksia herättävää ole.

    Minulla on tällä hetkellä luennassa Shriverin Syntymäpäivän jälkeen, ja koska se on kovin painava kirja, työmatkoilla kulkee mukana yksi vanha tyttökirja (kuinkas sattuikaan...). Lisäksi pöydällä on pari runokirjaa, joista lukaisen välipalaksi aina runon silloin, toisen tällöin.

    VastaaPoista
  27. Susa, minäkin ajatuksen tasolla haluaisin lukea nuortenkirjoja. :/ Ihanaa, kun luet jo Shriveriä ja sitten vielä upeaa Cunninghamia. <3

    Maria, ou nou, olet kolmen kirjan jumissa! :) Nyt pitäisi löytää joku oikein vetävä teos avaamaan jumi.

    Joana, minustakin kansi on todella hieno. Ja kirjakin, ainakin 10-vuotiaille. Minuakin jännittää F-ehdokkaat, vaikka luen niin vähän kotimaista, ettei minulla voi olla kovin vahvoja mielipiteitä valinnoista.

    Leena, onpa helpottavaa, että on muitakin! <3 Minäkin luen mieluusti upeita kuvakirjoja. Niissä lienee se visuaalisuus etuna, ja lyhyys, ja kun luen niitä lapsilleni, niin jakamisesta ja lasten eläytymisestä kirjaan saa erilaista iloa.

    Booksy, olet ihan oikeassa, että nuortenkirjoissa on tietenkin eroja keskenään. Ehkä oikeanlaisia ei ole nyt osunut kohdalleni, mutta lähtökohtaisesti minua kyllä kiinnostaa eniten juuri vanhat tai vanhanaikaiset tyttökirjat. Ehkä pitäisi kokeilla jotakin ihan muuta.

    Linnea, minun on hirveän vaikea kuvitella sinua syyllistämässä ketään mistään. <3 Oi, sinullakin Illan tullen tulossa! Siinä oli kyllä hyvä suomennos, mutta olisi ihana lukea se kyllä alkukielelläkin.

    Helmi-Maaria, siis sinäkin Brutukseni. ;) Minäkin olen lukenut aikoinaan nuortenkirjoja työkseni, ja kyllä niiden lukeminen työnä ihan mukavaa on - eihän se sentään tervanjuontia ole, niin kuin minulle moni muu leipätyö olisi. Mutta vapaa-ajalla en nyt jaksa, kun niin paljon aikuistenkin kirjoja odottaa lukijaansa.

    Katja, unohdin muuten kokonaan mainita jutussa tuon Yhdysvaltojen etelän, joka oli yksi syy siihen, että kiinnostuin kirjasta kovasti. Se kyllä kannattelikin kirjaa, vaikkei kohdallani ihan tarpeeksi. Toisaalta Teksas osavaltiona on minulle niitä vähiten kiehtovia alueita tuolta suunnalta. Johtuu ehkä Dallasista ja George (W.) Bushista..

    Lukutoukka, on ihailtavaa että luet sujuvasti myös lasten- ja nuortenkirjoja. Tuo Byatt muuten kiinnostaa minuakin kovasti, ja olen jopa harkinnut siitä kimppaluvun järjestämistä kevääksi.

    Jum-Jum, minäkin luen vanhaa kunnon Astridia erittäin sujuvasti. :) Tosin vähän epäilen, lukisinko sitäkään kovin aktiivisesti ilman lapsia. Parikymppisenä lun ruotsiksi, mikä vähän uudisti kokemusta. Ja hei, minulla oli tuo S.E. Hinton yhtenä ideana Nostalgian jäljillä -haasteeseen, sillä fanitin hänen kirjojaan ihan hulluna lapsena/nuorena. Paras kai oli tuo Me kolme ja jengi - ehkä siksikin, että se oli ensimmäinen.

    ANNI, Vieras kartanossa oli minusta yllättävän helppo- ja nopealukuinen paksuuteen ja yksityiskohtaiseen kerrontaan nähden. Tähän vuodenaikaan se sopii erinomaisesti. Tulta päin vaan! :D

    Mari A., huomasinkin sinun lukeneen nuortenkirjan. :) Ja tuo on ihan totta, että eihän niitä kirjoja aikuisille kirjoiteta... Toisin sanoen en ole kohderyhmää ja siksi pitäisi kai antaa itselleen anteeksi se, ettei kaikesta niin innostu. :)

    Luru, kokemuksesi Jaantilan kirjojen kanssa oli kyllä rohkaiseva! Ja ihanaa, kun sinäkin tykkäät suunnitella lukemisia. <3 Minulle on niin mieluisaa ajankulua järjestellä kirjoja ja tehdä niistä listoja sen mukaan, mitä milloinkin lukisin ja millä verukkeella. :)

    VastaaPoista
  28. Paula, on hyvä, jos osaa olla ajattelematta genreä. Minulle kävi itse asiassa juuri tänään niin, että hermostuin yhteen työkirjaan ja olin yhtäkkiä ihan varma, että se onkin nuortenkirja ja olen vain käsittänyt väärin. Googlasin ja googlasin, mutta kyllä se aikuisten kirja näyttää olevan. On siitä kuitenkin mainittu, että sopii myös teineille. Olen todellakin samaa mieltä, enkä välttämättä tarkoita sitä tässä yhteydessä hyvällä!

    Minäkin olin ennen hirvittävän huono jättämään kirjoja kesken. Nyt tietynlaiset lukupaineet, vaikka ne ovat ihan itsekehiteltyjä ja hyvänlaatuisia, ovat rohkaisseet luovuttamaan, jos ei vain kiinnosta. Se alkaa käydä yhä helpommin.

    En onneksi tainnutkaan väittää, että mielestäni nuortenkirjat olisivat psykologisesti ohuita, juonet yksioikoisia ja henkilöhahmot latteita. Mutta ovathan ne toki erilaisia kuin aikuisten kirjat. Täytyy olla! Ei kaikilla nuorilla ole vielä keinoja tai mielenkiintoa pohtia aikuisten elämään kuuluvia monimutkaisuuksia ja koukkuja. Monihan tosin siirtyy jo melko aikaisessa vaiheessa aikuisten kirjojen pariin. Näin tein itsekin. Varmaan yleensäkin nuoret lukevat usein vähän vanhemmille tarkoitettua kirjallisuutta. Tiedän tosin ainakin yhden päinvastaisen esimerkin: Tittamari Marttisen Viivi Pusu -sarja oli alunperin suunnattu noin 10-vuotiaille tytöille, mutta sitten kävi ilmi, että sitä lukevat innokkaasti myös yläkouluikäiset.

    Hanna, totta, sinuunkaan ei ainakaan ne nostalgiakirjat niin iskeneet. Minä olen lukenut esim. Mary Marckeja, ja on ollut tosi ikävää huomata, että ne ovat minusta nyt aika tylsiä. :/

    hdcanis, minäkin olen muuten tänä syksynä lukenut nostalgian vuoksi nuorten fantasiaa, eli Susan Cooperia. Yllättäen se on toiminut aikuisena lukemistani nuortenkirjoista ehkä parhaiten (vaikken enää muuten aikuisena ole jaksanut lukea fantasiaa). Mutta olen lukenut hänen ohutta Seaward-romaaniaan (Kultakaapu, siniviitta) ns. varavaihtoehtona pitkin syksyä (jos tarvitsen esim. bussimatkalle kevyen pokkarin), ja siitäkin voi päätellä, ettei sekään ole varsinaisesti imaissut mukaansa. :)

    Margit, sinulla on varmasti hienoja kirjoja tulossa lukuun, mutta varmaksi osaan vain sanoa Berliininpoppeleista, joka on aivan ihana. <3

    VastaaPoista
  29. Ina, ihanan rento asenne, ja minäkin tosiaan ajattelin nyt pitkälti luovuttaa noiden nuortenkirjojen kanssa ainakin toistaiseksi. Toisaalta mullakaan ei ole ollut painetta tuntea dekkarikenttää (paitsi silloin, kun työ on sitä vaatinut) ja kieltämättä minäkin luen vähän tietokirjoja. Suutari pysyköön tyytyväisenä lestissään? :D

    Sonja, tuokin on totta, että kirja-alalla työskennellessä olisi hyvä suunnilleen tietää, missä mennään missäkin genressä. Ja hei, muumeja voi sentään lukea innolla aikuisenakin. :) Niin kuin myös sitä Astrid Lindgreniä tai Nalle Puhia.

    Sara, voi hyvin olla, että tämäkin on vain kausi. Voisin kuvitella, että lasteni tullessa nuortenkirjaikään, ne saattaisivat alkaa kiinnostaa taas minuakin. Tai sitten olen tosiaan vain yrittänyt lukea vääränlaisia kirjoja nyt.

    Jenni, ai niin, Pottereistakaan en tykännyt! :/ Ja Calpurnia Tate on ihan oikeasti hyvä! Lue se!

    Villis, siis minustakin olisi niin ihana aina ajan salliessa palata noiden lapsuudensuosikkien huomaan kuin lämpimään syliin, mutta voi harmi, kun se onkin osoittautunut lähinnä tylsäksi kohdallani. Olen oikeasti tositosi harmissani. :/

    Amma, haha! :D Ehkä sinun pitää siirtyä taas aikuistenkirjallisuuden pariin - jospa sitten alkaa taas luistaa. ;)

    Katri, oman hyllyn kirjojen lukeminen on hyvin kannatettavaa! :)

    Liisa, kirjallisuutta on totta tosiaan joka lähtöön joka genressä.. Ei pitäisi liian rajusti niputtaa kaikkia samaan kimppuun. Mutta olenpa iloinen, että luet Syntymäpäivän jälkeeen nyt!

    VastaaPoista
  30. Mä en muistaakseni pitänyt siitä Kultakaapu Siniviitasta pienempänäkään, en ole kokeillut uusiksi...Pimeä nousee -sarja toimii minullekin yhä mainiosti, ei ole ihan niin hyvä kuin aikoinaan mutta kyllä se vielä potkii. Ja juu, Jansson, Lindgren ja Milne ovat päteviä, ja toisaalla muistutettiin siitä Maria Gripestä...
    Ja olisi kiinnostava tietää mitä olisin pienenä ajatellut Alan Garnerin Huuhkajalaaksosta, koska aikuisena luettuna se on todella outo...

    VastaaPoista
  31. Niin en minäkään pitänyt aikuisena Pottereista, mutta jos sitä olisi ollut mun kouluaikoina... Tulin vain täsmentämään, niin ettet ole ainoa, joka uskaltaa sanoa, ettei ole innostunut Pottereista! ;)Olen lukenut 2 x puoli kirjaa, yritetty siis on.

    VastaaPoista
  32. Minä taas en ole tyttökirjoista innostunut silloin tyttönäkään, vaan olen lukenut mm. hevoskirjoja, Viisikkoja, Neiti etsisiä ja Tarzaneita. :) Yhden Anna-kirjan olen lukenut nyt blogiaikana yleissivistyksen vuoksi, aiempi kokemukseni Montgomerysta kun rajoittui siihen että muistin todella hämärästi kuulleeni EHKÄ joskus puhuttavan sennimisestä kirjailijasta. :D

    Pidin kyllä lukemastani ja ymmärsin hyvin sarjan viehätyksen, mutta mitään pakottavaa halua lukea lisää ei kuitenkaan herännyt. Sinisen linnan aion vielä lukea, muita ehkä sitten joskus jos siltä tuntuu.

    Joihinkin noista vanhoista suosikeista voisi nostalgiamielessä joskus palata, mutta tuskin laajemmassa mittakaavassa vaan poimimalla yhden kirjan per sarja.

    Nykyään luen nuortenkirjoja harvakseltaan mutta ne joihin olen tarttunut ovat kyllä olleet laadukkaita ja olen niistä yleensä pitänyt. Juuri joululahjaostoksilla ollessani tutkin nuortenkirjahyllyä, ja kyllä siellä oli useampi omaakin lukemista ajatellen kiinnostavalta vaikuttava kirja. Voi olla että jäävät silti aikuisten kirjojen jalkoihin.

    Ja tämänhetkisistä lukemisista vielä: Haluaisin jo saada nuo kimppaluvut Anna Kareninan ja Ruusun nimen loppuun että voisin keskittyä kunnolla johonkin ihan muuhun! :) Sarah Watersin Affinityn sain viimein luettua pari päivää sitten ja Sean Stewartin Matkijalinnun olen napannut hyllystä mutta en vielä aloittanut. Äänikirjana Dan Brownin Kadonnut symboli on ihan loppusuoralla, seuraavana vuorossa Åsa Larssonin Aurinkomyrsky.

    VastaaPoista
  33. hdcanis, Pimeä nousee -sarja oli kyllä hieno. Olen ostanut sen aikuisena hyllyyni (lapsena luin kirjastosta), mutten ole ainakaan vielä lukenut uudelleen. Taisin aloittaa aikanaan Kultakaapu, siniviitasta ja siirryin sitten tuohon sarjaan. Vahvimmin mieleeni on jäänyt juuri nimiosa sarjasta, vaikka kaikki ne taisivat olla hyviä.

    Jenni, ihanaa. :) Minä olen sentään lukenut kokonaan kaksi tai kolme Potteria, mutta sitten oli pakko myöntää, ettei toimi minulle. Mutta olen samaa mieltä, että alakouluiässä olisin varmasti innostunut - viimeistään porukan mukana. ;D

    Satu, minäkin luin paljon noita mainitsemiasi kirjoja, paitsi en Tarzaneita. Olin itse asiassa aika poikatyttö ja luin tyttökirjoja suhteellisen myöhään. Nyt aikuisena ajatellen ne kiehtovat mieltäni eniten, mutta lapsena ne eivät yleisesti ottaen kiehtoneet enempää tai edes yhtä paljon kuin moni muu genre (seikkailu, etsivät, hevoset, fantasia).

    Minäkin luulen, että voisin löytää hyviäkin nuortenkirjoja uutuuksista, mutta samalla uskon myös, että en kuitenkaan tule niitä lukemaan, kun aikuistenkin kirjoissa riittää kahlattavaa. Odotan Waters-arviotasi!

    VastaaPoista
  34. aika vähälle on viime aikoina lukeminen harmittavasti jäänyt. :/ Viikonloppuna sain vihdoin päätökseen Elizabeth Gilbertin Eat pray loven jatko-osan. Jotenkin olin ehkä pettynyt kun ykkösen jälkeen oli niin kovat odotukset.

    Tällä hetkellä olen lukemassa Mats-Eric Nilssonin aitoa ruokaa ja kovasti kirja herättää tunteita laidasta laitaan,että suosittelen kovasti jos ei ole jo jollekin tuttu. Nuorten kirjoihin olisi kiva tutustua,mutta jotenkin en ole niihinkään osannut tarttua.

    VastaaPoista
  35. May, se Gilbertin Tahdonko?-teos oli tosiaan niin erilainen kuin Eat, Pray, Love, että minäkin petyin.

    Tuo Aitoa ruokaa kiinnostaisi myös! Joitakin saman aihepiirin kirjoja olenkin lukenut.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...