maanantai 24. lokakuuta 2011

Michael Cunningham -maanantai: Illan tullen

Michael Cunningham: Illan tullen (By Nightfall).
Kustantaja: Gummerus, 2011.
Suomentanut: Laura Jänisniemi.
Sivuja: 300.
Genre: Älykäs lukuromaani.
Arvio: 4,75/5.
Lue kustantajan esittely täältä.


"Rebecca huokaa, laskee kätensä kevyesti hänen polvelleen ja katsoo ikkunasta Kahdeksannelle avenuelle, liikenne on nyt pysähtynyt kokonaan. Rebecca on voimakaspiirteinen nainen, jota sanotaan usein kauniiksi mutta ei koskaan sieväksi. Huomaakohan hän itse noita pieniä eleitään, joilla lohduttaa Peteriä tämän omasta piikikkyydestä?"


Aloitin Michael Cunninghamin Illan tullen -uutuuden hieman epäilevin mielin. Kaikki tunnustavat Tunnit-romaanin upean nerokkuuden, mutta kirjailijan muuhun tuotantoon suhtaudutaan ristiriitaisemmin. Minäkään en hirveästi pitänyt hänen Säkenöivät päivät -teoksestaan. Tunteja toki rakastin, mutta - en tiedä, voinko tai uskallanko näin sanoa, mutta minulle Illan tullen oli vielä parempi. Se totisesti hipoo täydellisyyttä.


Epäilen tämän sanomista paitsi siksi, että Tunneilla on jo vankkumaton asemansa laatukirjallisuuden kentällä ja ettei Illan tullen ole ollut yhtä yksimielisesti rakastettu, mutta myös siksi, että lukukokemus oli niin erilainen. Kyllästymiseen asti toistan itseäni, ja sanon, että ennakko-odotuksilla on hirveän suuri vaikutus lukukokemukseen. Luin Tunnit vasta äskettäin, kun olin jo rakastanut kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa vuosia, kun kirjan tarina oli minulle jo aivan tuttu, ja kun tiesin, että kaikkien mielestä se on mahtava kirja. Illan tullen oli minulle sisältönsä puolesta tuntematon, ja tiesin, ettei se ole saanut varauksettoman kiittävää palautetta.


"Peter kääntyy takaisin Rebeccaan päin. Nuoreksi pojaksi pukeutunutta vanhaa miestä pitäisi katsella yhdessä, ei siitä oikein taida olla tarinaksi. Ja eivätkö he sitä paitsi ole jonkinlaisessa ärtyisässä riidan esitilassa? Pitkässä liitossa oppii tunnistamaan valtavan määrän erilaisia tunnelmia ja ilmapiirejä."


Cunningham on hyvin älykäs ja kirjoittaa paitsi kirkkaita lauseita myös erittäin osuvia havaintoja. Illan tullen on silti minusta tarpeeksi juonellinen ja "helppo" tullakseen kutsutuksi lukuromaaniksi. Älykkääksi lukuromaaniksi, mutta kuitenkin. Se ei vaatinut minusta lukijalta yhtä paljon kuin Tunnit, mutta tuli lähemmäksi, oli lämpimämpi. Olen kutsunut aiemmin älykkäiksi lukuromaaneiksi esimerkiksi Siri Hustvedtin romaaneja, joihin tämä voisi muutenkin vertautua.


Vertasin kirjaa mielessäni myös muutamiin muihin viime aikoina lukemiini älykkäisiin, hyviin romaaneihin. Mietin, mikä tästä teki minulle niin täydellisen. No, ainakaan Cunningham ei käytä esimerkiksi ruumiineritteisiin liittyvää inhorealismia, joka on minulle eräänlainen punainen vaate (vaikka oli tässäkin romaanissa yksi pissatahra alushousuissa, hih). Toisekseen hän suhtautuu henkilöhahmoihinsa tarkkanäköisyydestä huolimatta lempeästi ja rakastavasti. Hänen kirjojensa ihmiset ovat pohjimmiltaan kilttejä ja haluavat muille hyvää, vaikka olisivatkin vajavaisia ja hukassa. Usein moderneissa älykköromaaneissa älykkyys osoitetaan ihmisten raadollisuudella ja epämiellyttävyydellä. Onneksi Cunninghamilla ei ole näin. Haluaisin Illan tullen -päähenkilön Peter Harrisin parhaaksi ystäväksi, tai vaikka puolisoksikin. No, voisin mielelläni olla hurmaavan Cunninghaminkin ystävä. Puoliso meillä kummallakin on, ja vielä samaa sukupuolta, joten se vaihtoehto täytynee unohtaa. :)


Illan tullen kertoo muun muassa ihmisestä, vanhenemisesta, vanhemmuudesta, kumppanuudesta, avioliitosta, rakkaudesta, kauneudesta, taiteesta - ja New Yorkista. Kaihoan ikuisesti New York Cityyn, mikä sai minut varmasti rakastamaan tätä kirjaa entistä enemmän. Romaanissa kuvataan niin fyysistä kuin henkistä New Yorkia ja kaikki vain on, no - niin newyorkilaista. Tiedostan ilman muuta tällaisen ihailun ja kaihon kliseisyyden sekä naiiviuden, mutten välitä, vaan annan itseni nauttia New York -fiktiosta täysillä - ja itse kaupungistakin silloin, kun sinne pääsen.


"Sitten toisella taksilla takaisin alakaupungille. Joskus Peter ajattelee että lopun koittaessa, milloin se sitten koittaakin, hän muistaa taksimatkat yhtä elävästi kuin muutkin asiat maallisen vaelluksensa varrelta. Vaikka hajut olisivat miten pahoja (tällä kertaa ei ilmanraikastinta, vaan hienoinen sappinesteen ja moottoriöljyn lemahdus) tai kuskin ajotyyli aggressiivisen kömpelö (tällä kertaa ratin takana istuu kiihdytä-jarruta-tyyppi), tulee sellainen olo että leijuu kapselin suojissa, lipuu tämän uskomattoman kaupungin katuja suojassa kaikilta vaaroilta."


Kaikki valitsemani lainaukset ovat ensimmäisiltä sivuilta. Koko kirja on hieno, mutta kun tosiaan epäillen aloin lukea kirjaa bussimatkalla kaupunkiin, päädyinkin haukkomaan henkeäni koko ensimmäiset noin 30 sivua, jotka ehdin lukea. Taitoin toiseen sivuun hiirenkorvan, että muistaisin palata sen täydellisiin lauseisiin, mutta sitten ne vain jatkuivat, jatkuivat... Pian tiesin, että luen jotakin totaalisen, poikkeuksellisen hienoa.


Kirjalla on myös upea kansi, ja kerrankin olin myös suomennokseen melko tyytyväinen. Aika lailla täydellinen paketti, siis. Nyt täytyisi uskaltaa lukea ne Cunninghamin aiemmat teokset, joihin en ole vielä tutustunut, ja toivoa että ne muistuttavat enemmän tätä kuin Säkenöiviä päiviä.


Illan tullen ovat lukeneet myös Minna ja Leena Lumi, sekä alkukielellä Zephyr.

19 kommenttia:

  1. Voi että, voi että!! Leenan ja sinun inspiroituneiden ihanien arvostelujen myötä en malta odottaa, että pääsen merkkaamaan omani täyteen hiirenkorvia ;)

    VastaaPoista
  2. Tätä odotellessa. Ihana lukea sinun ihastunutta arviotasi, siitä tuli jotenkin mukavan hyrisevä olo! <3 Minä en kai ole Cunninghamilta muuta lukenut kuin Tunnit, joten tätä odotan kiinnostuksella.

    (ja oi ihanaa, sinä luet Calpurniaa!)

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluan lukea tämän, vaikka en aiemmin ole Cunninghamia lukenutkaan. Tunnit on elokuvana niin loistava, että ei se voi kirjanakaan huono olla ;)

    Säkenöivät päivätkin löytyy omasta hyllystä, mutta jospa silti aloittaisin tästä uutuudesta...Kiva lukea ihastunut arviosi! :)

    VastaaPoista
  4. Lukiessani arvioita kirjasta olen ollut vähän kahden vaiheilla, lukeako vai eikö. Mutta nyt, sinun arviosi luettuani taidan kääntyä sille lukea-kannalle. Ehkä joulupukki tuo tämän minulle, jos sen korvaan asiasta vähän vihjailen ;)

    VastaaPoista
  5. Vau, ihanaa että sait tällaisen lähes täydellisen lukuelämyksen! Itse aion lukea tämän vasta joskus myöhemmin - Minnan, Leenan ja nyt sinun ylistävien, mutta eri näkökulmia painottavien arvioiden jälkeen olen vakuuttunut, että hyvää kannattaa odottaa ;).

    VastaaPoista
  6. Tämä pitää ehdottomasti lukea. Pidinkin jo kirjaa hyppysissäni, kun se kirjastoomme tuli. Kansi on minunkin mielestäni niin kaunis.

    Yritin lukea arviotasi siten, etten liikaa imisi siitä vaikutelmiasi ja ihastumistasi kirjaan, koska olen jälleen kerran huomannut, miten odotukset vaikuttavat lukukokemukseen (näin kävi mm. juuri arvioimani Kirjeitä kiven alle -kirjan kanssa). Tosin Cunninghamin kohdalla odotan joka tapauksessa hyvää kirjaa, sen verran paljon olen hänen aiemmista kirjoitaan pitänyt (paitsi Säkenöivistä päivistä en millään kyennyt innostumaan).

    VastaaPoista
  7. Tämä Cunninghamin kirja odottaa jo hyllyssäni. Olen ollut kahden vaiheilla, kuinka nopeasti haluan sen lukea, sillä olen lukenut kaikki kirjasta kirjoitetut blogiarviot ja on sanottava, että arvioiden ristiriitaisuus itse asiassa vain lisää kiinnostustani tätä kohtaan. Ihan jännittää, että miten itse tulen kirjan kokemaan. :)

    Mutta että sinulle tämä kirja on vielä parempi kuin Tunnit! Aika huikeaa, ainakin minun mielestäni. Minulle Tunnit on yksi hienoimmista koskaan lukemistani kirjoista, joten onpa tosiaan mielenkiintoista lukea tämä. Kirjoitit ihanasti. <3

    VastaaPoista
  8. Karoliina, olet oikeassa, tämä menee hiuksenhienosti ohi Tunnit -teoksesta.

    Minulle ei tullut tätä lukiessa mieleen vertailuja, mutta nyt voisi tulla: Tässä on jotain Hustvedtia ja jotain McEwania.

    Lauseet olivat huilunkirkkaita, mutta mikä parasta, tuo intensiteetti, jolla Peter/Michael vangitsi lukijansa.

    Tämän jälkimakua en pilaa lukemalla Säkenöivät päivät. Ei tulisi mieleenkään.

    Karoliina, ehkä sinä tunnet naisen, joka oli avioliitossa Peterin kanssa...

    VastaaPoista
  9. sait vakuutettua, tämä on yksi niistä harvoista, jotka pyydän itelleni kirjamessuilta. ;)

    VastaaPoista
  10. Moi Karoliina, ekaa kertaa blogissasi vierailin ja tykkäsin kovasti...omaan lukupinoon tuli rutkasti uusia luettavia tällä vierailulla.
    Tulen varmasti uudelleenkin!

    VastaaPoista
  11. Arvoselusi myötä on kyllä pakko tutustua kyseiseen kirjaan. Varsinkin kun sanoit että kirja on Tunteja vielä parempi! Herätit todella mielenkiinnon :)

    VastaaPoista
  12. Susa, tämä on kyllä... en tiedä, mutta ehkä kirjavuoteni suurin tapaus. Paljon sanottu, hui. :)

    Linnea, kiitos. <3 Joo, Calpurnia on nyt aloitettu, mutta kahteen päivään en ole ehtinyt lukea, ikävä kyllä, joten se on edelleen ihan alussa.

    Sanna, minä en pitänyt Säkenöivistä päivistä, ja aika moni muukin muuten Cunninghamista pitävä on ollut sen kanssa vähän ihmeissään, joten en suosittele siitä aloittamista. Minua kiinnostaisi nyt hänen vanha Samaa sukua -teoksensa.

    Jaana, voi, vihjaile! Toivon, että vinkit menevät perille. :)

    Maria, ihanaa se tosiaan oli! Jos vain maltat itse, niin kirjahan aina odottaa. Siitä kiitollinen kaveri. :)

    Anna Elina, kansi on tosiaan upea. Sama idea kuin alkuperäiskannessa, mutta tämä on kauniimpi. Et ehkä lukenutkaan sitä vielä jutustani, mutta odotuksien vaikutuksesta puhuin minäkin tässä. Juuri siksikin tämä saattoi olla minulle niin suuri kokemus, etten odottanut oikein mitään. Ja minustakin Säkenöivät päivät oli outo.

    Katja, kiitos. <3 Onhan se aika uskaliasta sanoa, että tämä oli parempi kuin Tunnit, mutta korostan vielä, että _minulle_. Ja tosiaan viittaan noihin odotuksiin ja muutenkin aina kontekstissaan elävään lukukokemukseen. En osaa edes arvata, kuinka nämä kirjat arvottaisin järjestykseen, jos lukisin molemmat jossakin toisessa elämässä täysin puhtaalta pöydältä. :) Nyt kuitenkin Illan tullen oli suurempi elämys. Toisaalta se voisi vertautua siihen, kun näin Tunnit ensimmäisen kerran elokuvana. Sillä erolla, että kirja on kirja ja leffa on leffa. ;)

    Leena, viimeinen lauseesi on mielenkiintoinen, sillä tajusin oikeastaan vasta arvioni kirjoittamisen jälkeen, kuinka tuntemattomaksi Rebecca lopulta jäi. Tai no, tietenkin jäi, koska romaani oli Peterin itsetutkiskelua. Mutta silti. Hmm.

    Ina, ihanaa! Nautinnollisia lukuhetkiä. <3

    Hei Liina, ja tervetuloa Kirjavaan kammariin! Toivottavasti nähdään uudelleen. :)

    Kirjahiiri, suosittelen tätä kaikille, vaikka tämä taitaakin olla yksi niistä kirjoista, joista olen vähän mustasukkaisen omistushaluinen. :) Voit lukea kommenttini Katjalle liittyen tämän ja Tuntien väliseen paremmuusjärjestykseen. ;)

    VastaaPoista
  13. Oih mikä teksti tästä kiinnostavasta kirjasta! <3 Illan tullen odottelee jo hyllyssäni, mutta minulla on vähän ramppikuumetta kirjan suhteen... Tunnit jätti tosiaan minut hieman etäälle itsestään, ja mietin tekstisi luettuani, voisiko tämä olla minullekin se, joka onkin yllättäen enemmän...

    Minullakin on Samaa sukua lukulistallani, huomasin että sinäkin aiot lukea sen pian. :)

    VastaaPoista
  14. Ei vieläkään täyttä 5ttä :) Minä en tiedä onko Cunningham kuitenkaan minulle. Nuo lauseet ja havainnot kyllä kiinnostaa niin paljon, että kirjaan täytyy tarttua. joskus, joskus...

    VastaaPoista
  15. Oijoi, kuulostaa hyvältä. Ihanan lumoutunut arvio.

    Nuo lainaamasi pätkät lupaavat myös hyvää.

    Taisin jo Tunnit-juttusi kommenteissa kertoa, että pidän kovasti Samaa sukua -kirjasta, vaikka se on aika erilainen kuin Tunnit, joka minulle on lähestulkoon täydellinen kirja. Toivon että tästä Illan tullen -kirjasta tulee kolmas Cunningham-suosikkini: minulla on sellainen kutina että niin voisi käydä :)

    VastaaPoista
  16. Minäkin pidin tästä kirjasta tosi paljon. Siinä oli kaikkea jotenkin niin sopivasti.

    Vaikka miljöö olikin minulle vähän vieras, henkilöiden ajatuksia oli helppo ymmärtää. Pieniä asioita nousi esiin, älykäs teksti sai niihin ihan uutta lumoa.

    VastaaPoista
  17. Sara, minulle tämä tuli Tunteja lähemmäs, mutta luulen sen olevan kovin subjektiivista. Yritä silti lukea tämä, pliis! :) Psst, ostin Samaa sukua divarikojusta kirjamessuilta! Yllätyin, että se on tooosi paksu. Hui!

    anni M., saattaa olla, ettei sitä täyttä viittä tulekaan kaunokirjalle. :) Tämä(kin) oli kyllä tosi lähellä, mutten taida uskoa täydellisen kirjan olemassaoloon. Meillähän on usein sama maku, joten sinällään voisin uskoa tämän sopivan sulle, mutta en tietenkään tiedä. Enkä nyt yhtäkkiä muista, oletko lukenut muita Cunnighameja, ja mitä.

    Liisa, olen nimenomaan lumoutunut. Upea kirja! Ja olen tosi iloinen, että pidit Samaa sukua -kirjasta, sillä odotan sen lukemista innokkaasti. Se vain tosiaan onkin sellainen tiiliskivi, etten tiedä, milloin voin raivata lukukalenteristani sille tilaa.

    Erja, ollaankin käyty jo blogissasi tästä ihanaa keskustelua, kiitos siitä! <3

    VastaaPoista
  18. No, nyt tulin lukemaan tämän kirjoituksesi kunnolla, mutta ei mulla ole mitään lisättävää. Joka sana olisi voinut olla kirjoittamani, olen siis ihan samaa mieltä. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...